Iäkkäistä huolehtiminen – kristillinen velvollisuus

”Vanhuuteenne asti minä olen sama, ja harmaapäisyyteenne saakka minä kannan.” (JESAJA 46:4)

 1, 2. Miten taivaallisen Isämme huolenpito eroaa ihmisvanhempien huolenpidosta?

RAKASTAVAT vanhemmat huolehtivat lapsistaan vauvaiästä lähtien läpi lapsuuden ja murrosiän. Vielä senkin jälkeen, kun nuoret ovat aikuistuneet ja perustaneet oman perheensä, heidän isänsä ja äitinsä antavat heille rakkaudellista huomiota ja tukea.

² Vaikka sillä, mitä ihmiset voivat tehdä lastensa hyväksi, on rajansa, taivaallinen Isämme pystyy aina antamaan uskollisille palvelijoilleen rakkaudellista huomiota ja tukea. Jehova sanoi muinaiselle valitulle kansalleen: ”Vanhuuteenne asti minä olen sama, ja harmaapäisyyteenne saakka minä kannan.” (Jesaja 46:4.) Tässä on iäkkäille kristityille todella rauhoittava lupaus. Jehova ei hylkää niitä, jotka pysyvät hänelle uskollisina. Hän lupaa sen sijaan vahvistaa, tukea ja opastaa heitä läpi elämän aina vanhuuteen saakka (Psalmit 48:14).

 3. Mitä tarkastellaan tässä kirjoituksessa?

³ Miten voimme jäljitellä tapaa, jolla Jehova pitää rakkaudellisesti huolta vanhuksista? (Efesolaisille 5:1, 2.) Tarkastellaanpa sitä, miten lapset, seurakunnan valvojat ja muut kristityt voivat huolehtia maailmanlaajuisen veljesseuramme iäkkäiden jäsenten tarpeista.

Velvollisuutemme lapsina

 4. Mikä velvollisuus kristityillä lapsilla on vanhempiaan kohtaan?

⁴ ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (Efesolaisille 6:2; 2. Mooseksen kirja 20:12.) Tämän Raamatun heprealaisista kirjoituksista otetun yksinkertaisen mutta paljonpuhuvan lainauksen avulla apostoli Paavali muistutti lapsia näiden velvollisuudesta vanhempiaan kohtaan. Mutta miten nämä sanat soveltuvat vanhuksista huolehtimiseen? Eräs esikristillisiltä ajoilta oleva sydäntä lämmittävä esimerkki auttaa vastaamaan tähän kysymykseen.

 5. a) Mikä osoittaa, että Joosef ei ollut unohtanut velvollisuuksiaan isäänsä kohtaan? b) Mitä vanhempiemme kunnioittaminen merkitsee, ja minkä erinomaisen esimerkin Joosef antoi tässä asiassa?

⁵ Joosef ei ollut yli 20 vuoteen kosketuksissa iäkkääseen isäänsä, patriarkka Jaakobiin. Oli kuitenkin selvää, että hän ei ollut kadottanut rakkauttaan isäänsä. Paljastaessaan todellisen henkilöllisyytensä veljilleen Joosef kysyikin: ”Onko isäni yhä elossa?” (1. Mooseksen kirja 43:7, 27; 45:3.) Siihen aikaan Kanaanin maa oli nälänhädän kourissa. Siksi Joosef lähetti isälleen sanan: ”Tule tänne luokseni. Älä viivyttele. Ja sinun on asuttava Gosenin maassa, ja sinun on pysyttävä lähelläni – –. Ja minä kyllä toimitan sinulle ruoan sinne.” (1. Mooseksen kirja 45:9–11; 47:12.) Iäkkäiden vanhempien kunnioittamiseen sisältyy se, että suojelee heitä ja tukee heitä aineellisesti, kun he eivät pysty itse huolehtimaan itsestään (1. Samuelin kirja 22:1–4; Johannes 19:25–27). Joosef huolehti mielellään tästä velvollisuudesta.

 6. Miten Joosef ilmaisi aitoa rakkautta isäänsä kohtaan, ja miten voimme jäljitellä hänen esimerkkiään?

⁶ Jehovan siunauksen ansiosta Joosefista oli tullut yksi Egyptin rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä (1. Mooseksen kirja 41:40). Hän ei kuitenkaan pitänyt itseään niin tärkeänä tai kiireisenä, ettei hän olisi voinut kunnioittaa 130-vuotiasta isäänsä. Saatuaan tietää, että Jaakob (eli Israel) lähestyi, ”Joosef valjastutti vaununsa ja meni Goseniin isäänsä Israelia vastaan. Kun hän ilmaantui hänen luokseen, hän lankesi heti hänen kaulaansa ja itki pitkään hänen kaulassaan.” (1. Mooseksen kirja 46:28, 29.) Tämä vastaanotto oli paljon enemmän kuin vain muodollista kunnioituksen osoittamista. Joosef rakasti hellästi vanhaa isäänsä eikä hävennyt ilmaista rakkauttaan. Jos meillä on ikääntyviä vanhempia, ilmaisemmeko yhtä auliisti kiintymyksemme heitä kohtaan?

 7. Miksi Jaakob halusi tulla haudatuksi Kanaaniin?

⁷ Jaakobin antaumus Jehovaa kohtaan pysyi lujana hänen elämänsä loppuun saakka (Heprealaisille 11:21). Koska hän uskoi Jumalan lupauksiin, hän pyysi, että hänen maalliset jäännöksensä haudattaisiin Kanaaniin. Joosef kunnioitti isäänsä suostumalla tähän pyyntöön, vaikka sen täyttäminen merkitsi melkoisia kustannuksia ja vaivannäköä. (1. Mooseksen kirja 47:29–31; 50:7–14.)

 8. a) Mikä on päävaikuttimemme, kun huolehdimme iäkkäistä vanhemmistamme? b) Mitä eräs kokoaikainen palvelija teki voidakseen huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan? (Ks. tekstiruutu, s. 17.)

⁸ Mikä sai Joosefin huolehtimaan isästään? Rakkaudella ja velvollisuudentunteella sitä ihmistä kohtaan, joka oli antanut hänelle elämän ja huolehtinut hänestä, oli varmasti osansa, mutta lisäksi Joosef epäilemättä tunsi syvää halua miellyttää Jehovaa. Meillä pitäisi olla sama halu. Paavali kirjoitti: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4.) Jehovaan kohdistuva rakkaus ja kunnioittava pelko saavat meidät huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistamme, merkitseepä se millaisia haasteita hyvänsä.a

Miten vanhimmat ilmaisevat huolenpitonsa?

 9. Ketkä Jehova on asettanut lauman, myös iäkkäiden kristittyjen, paimeniksi?

⁹ Pitkän elämänsä lopulla Jaakob luonnehti Jehovaa ”tosi Jumalaksi, joka on ollut paimeneni koko olemassaoloni ajan tähän päivään saakka” (1. Mooseksen kirja 48:15). Nykyään Jehova paimentaa maallisia palvelijoitaan kristittyjen valvojien eli vanhinten välityksellä, joita hänen Poikansa Jeesus Kristus, ”ylipaimen”, johtaa (1. Pietarin kirje 5:2–4). Miten valvojat voivat jäljitellä Jehovaa, kun he pitävät huolta lauman iäkkäistä jäsenistä?

10. Millä tavoin on huolehdittu aineellisen avun järjestämisestä iäkkäille kristityille? (Ks. tekstiruutu, s. 19.)

¹⁰ Pian kristillisen seurakunnan perustamisen jälkeen apostolit nimittivät ”seitsemän miestä”, joista oli annettu hyvä todistus ja jotka olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”, valvomaan ruoan ”päivittäistä jakelua” puutteenalaisille kristityille leskille (Apostolien teot 6:1–6). Myöhemmin Paavali kehotti valvoja Timoteusta panemaan esimerkilliset iäkkäät lesket niiden luetteloon, joilla oli oikeus saada aineellista apua (1. Timoteukselle 5:3, 9, 10). Nykyäänkin seurakunnan valvojat organisoivat mielellään käytännön avun antamista iäkkäille kristityille, kun siihen on tarvetta. Uskollisista vanhuksista huolehtimiseen sisältyy silti muutakin.

11. Mitä Jeesus sanoi puutteenalaisesta leskestä, joka antoi pienen lahjoituksen?

¹¹ Maallisen palveluksensa lopulla Jeesus istuutui kerran temppelissä ja ”alkoi katsella, kuinka ihmisjoukko pudotti rahaa lippaisiin”. Sitten joku vangitsi hänen huomionsa. Raamatussa kerrotaan: ”Tuli köyhä leski ja pudotti kaksi pientä lanttia, joilla on hyvin vähän arvoa.” Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin, sillä he kaikki pudottivat liiastaan, mutta hän pudotti puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.” (Markus 12:41–44.) Lesken lahjoitus oli rahalliselta arvoltaan pieni, mutta Jeesus tiesi, miten paljon hänen taivaallinen Isänsä arvostaa tällaisia kokosieluisia antaumuksen ilmauksia. Olipa köyhä leski minkä ikäinen hyvänsä, Jeesus ei jättänyt hänen tekoaan huomiotta.

12. Miten vanhimmat voivat osoittaa arvostavansa sitä, mitä iäkkäät kristityt tekevät?

¹² Jeesuksen lailla kristityt valvojatkaan eivät jätä huomiotta tapoja, joilla iäkkäät edistävät tosi palvontaa. Vanhimmilla on syytä kiittää vanhuksia siitä, että he hoitavat osansa sananpalveluksessa, esittävät ajatuksiaan kokouksissa, vaikuttavat myönteisellä tavalla seurakuntaan ja ovat kestäviä. Vilpitön rohkaisun sana voi auttaa iäkkäitä saamaan ”syytä riemuun” pyhässä palveluksessaan ja olemaan tekemättä masentavia vertailuja siihen, mitä toiset kristityt pystyvät tekemään tai mitä he itse aiemmin saivat aikaan (Galatalaisille 6:4).

13. Miten vanhimmat voivat hyödyntää iäkkäiden kykyjä ja kokemusta?

¹³ Vanhimmat voivat osoittaa arvostavansa iäkkäiden kristittyjen merkittävää panosta hyödyntämällä heidän kokemustaan ja kykyjään. Esimerkillisiä vanhuksia voidaan aika ajoin ottaa mukaan näytteisiin tai haastatteluihin. ”Kuulijat seuraavat todella tarkkaavaisesti, kun haastattelen iäkästä veljeä tai sisarta, joka on kasvattanut lapsensa totuudessa”, huomauttaa eräs vanhin. Erään toisen seurakunnan vanhimmat kertovat, että muuan 71-vuotias tienraivaajasisar on auttanut tehokkaasti Valtakunnan julistajia tulemaan säännöllisiksi kenttäpalveluksessa. Hän kannustaa heitä myös huolehtimaan ”perusasioista”, esimerkiksi Raamatun ja päivän tekstin lukemisesta ja lukemansa mietiskelystä.

14. Miten eräs vanhimmisto osoitti arvostusta siihen kuuluvaa iäkästä valvojaa kohtaan?

¹⁴ Vanhimmat arvostavat myös iäkkäiden valvojien työtä. José, joka on yli 70-vuotias ja palvellut vanhimpana vuosikymmeniä, joutui äskettäin suureen leikkaukseen. Koska odotettavissa oli pitkä toipilasaika, hän suunnitteli luopua seurakunnan esivalvojan tehtävistä. ”Toisten vanhinten suhtautuminen oli minulle yllätys”, sanoo José. ”He eivät hyväksyneet ehdotustani vaan kysyivät, mitä käytännön apua tarvitsin pystyäkseni huolehtimaan edelleen velvollisuuksistani.” Erään nuoremman valvojan avustamana José saattoi palvella edelleen iloiten esivalvojana, ja tämä on ollut siunaukseksi seurakunnalle. Eräs samaan vanhimmistoon kuuluva veli sanoo: ”Veljet arvostavat suuresti sitä, mitä José vanhimpana tekee. He rakastavat ja kunnioittavat häntä hänen kokemuksensa ja esimerkillisen uskonsa vuoksi. Hän on suuri rikkaus seurakunnallemme.”

Huolenpito toisistamme

15. Miksi kaikkien kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita keskuudessaan olevien iäkkäiden hyvinvoinnista?

¹⁵ Vanhuksista huolehtiminen koskee muitakin kuin iäkkäiden vanhempien lapsia ja nimitettyjä palvelijoita. Paavali vertasi kristillistä seurakuntaa ihmisruumiiseen, kun hän kirjoitti: ”Jumala on – – pannut ruumiin kokoon ja suonut runsaammin kunniaa sille ruumiinosalle, jolla oli puutetta, niin ettei ruumiissa olisi mitään jakaumaa, vaan että sen jäsenet pitäisivät samaa huolta toisistaan.” (1. Korinttilaisille 12:24, 25.) Erään toisen käännöksen mukaan kaikkien ruumiin osien tulee ”ottaa toinen toisensa hyvinvointi yhteiseksi huolekseen” (Knox). Jotta kristillinen seurakunta toimisi sopusointuisesti, jokaisen jäsenen täytyy olla kiinnostunut uskonveljiensä, myös iäkkäiden, hyvinvoinnista (Galatalaisille 6:2).

16. Miten voimme osoittaa kiinnostusta vanhuksia kohtaan seurakunnan kokouksissa?

¹⁶ Seurakunnan kokoukset tarjoavat erinomaisen tilaisuuden osoittaa kiinnostusta vanhuksia kohtaan (Filippiläisille 2:4; Heprealaisille 10:24, 25). Käytämmekö niissä aikaa keskusteluihin iäkkäiden kanssa? Sen sijaan että vain kyselisimme heidän vointiaan, mikä saattaa kyllä olla aivan sopivaa, voisimmeko samalla antaa heille ”jonkin hengellisen lahjan”? Se voisi olla vaikkapa rakentava kokemus tai jokin raamatullinen ajatus. Koska liikkuminen tuottaa joskus vanhuksille ongelmia, olisi huomaavaista mennä itse heidän luokseen eikä odottaa, että he tulisivat meidän luoksemme. Jos heillä on kuulovaikeuksia, meidän täytyy ehkä puhua hitaasti ja selvästi. Ja jotta saisimme todella ”keskinäistä rohkaisua”, meidän täytyy kuunnella huolellisesti, mitä vanhus sanoo. (Roomalaisille 1:11, 12.)

17. Miten voimme osoittaa kiinnostusta sellaisia iäkkäitä kristittyjä kohtaan, jotka eivät pääse lähtemään kotoaan?

¹⁷ Entä jos jotkut vanhukset eivät pääse kokouksiin? Jaakobin kirjeen 1:27:n mukaan ”orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan” on velvollisuutemme. Yksi vastineella ”huolehtiminen” käännetyn kreikkalaisen verbin merkitys on ’vierailla’ eli mennä katsomaan (Apostolien teot 15:36). Ja miten suuresti vanhukset arvostavatkaan vierailujamme! Ollessaan vankina Roomassa vuoden 65 vaiheilla ”iäkäs mies” Paavali oli käytännöllisesti katsoen yksin. Hän kaipasi nähdä työtoveriaan Timoteusta ja kirjoitti: ”Tee kaikkesi tullaksesi pian luokseni.” (Filemonille 9; 2. Timoteukselle 1:3, 4; 4:9.) Vaikka vanhukset eivät olekaan kirjaimellisesti vankeja, terveysongelmat estävät joitakuita heistä lähtemästä kotoaan. He saattavat ikään kuin sanoa: ”Tehkää parhaanne vieraillaksenne pian luonamme.” Vastaammeko tällaisiin vetoomuksiin?

18. Mitä hyötyä voi koitua vanhusten luona käymisestä?

¹⁸ Älä koskaan aliarvioi niitä hyödyllisiä vaikutuksia, joita iäkkään hengellisen veljen tai sisaren luona käymisellä on. Kun Onesiforos-niminen kristitty oli Roomassa, hän etsi ahkerasti Paavalia, löysi hänet ja sen jälkeen ’toi hänelle usein virvoitusta’ (2. Timoteukselle 1:16, 17). ”Minusta on ihanaa viettää aikaa nuorempien kanssa”, sanoo muuan iäkäs sisar. ”Parasta on se, että he kohtelevat minua kuin perheensä jäsentä. Se piristää minua kovasti.” Eräs toinen iäkäs kristitty sanoo: ”Arvostan suuresti sitä, että joku lähettää minulle postikortin, soittaa minulle vain muutaman minuutin puhelun tai pistäytyy luonani. Se on kuin tuulahdus raitista ilmaa.”

Jehova maksaa takaisin

19. Mitä siunauksia iäkkäistä huolehtiminen tuo?

¹⁹ Iäkkäistä huolehtiminen tuo monia siunauksia. Mahdollisuus olla vanhusten kanssa ja hyötyä heidän tiedoistaan ja kokemuksestaan on itsessään ainutlaatuinen. Ne jotka huolehtivat heistä, saavat antamisesta tulevaa suurempaa onnellisuutta. He kokevat myös aikaansaamisen tunteen ja sisäistä rauhaa raamatullisen velvollisuutensa täyttämisestä. (Apostolien teot 20:35.) Lisäksi niiden, jotka huolehtivat iäkkäistä, ei tarvitse pelätä, että heidät itsensä hylätään heidän ikääntyessään. Jumalan sanassa vakuutetaan: ”Antelias sielu lihavaksi tehdään, ja joka antaa toisille runsaasti juotavaa, saa itse myös runsaasti juotavaa.” (Sananlaskut 11:25.)

20, 21. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka pitävät huolta iäkkäistä, ja mitä meidän pitäisi päättää tehdä?

²⁰ Jehova Jumala palkitsee häntä pelkäävät lapset, valvojat ja muut kristityt, jotka pitävät epäitsekkäästi huolta iäkkäiden uskonveljiensä tarpeista. Tällainen henki on sopusoinnussa seuraavan sananlaskun kanssa: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.” (Sananlaskut 19:17.) Jos rakkaus saa meidät osoittamaan suopeutta alhaiselle ja köyhälle, tällainen antaminen on Jumalan silmissä laina, jonka hän maksaa takaisin siunauksien muodossa. Hän maksaa takaisin meille myös sen, että huolehdimme rakkaudellisesti iäkkäistä uskonveljistämme, joista monet ovat ”maailman kannalta köyhiä” mutta ”rikkaita uskossa” (Jaakobin kirje 2:5).

²¹ Miten anteliaasti Jumala maksaakaan takaisin! Hänen lahjoihinsa sisältyy ikuinen elämä. Valtaenemmistölle Jehovan palvelijoista se merkitsee ikuista elämää paratiisimaan päällä, jossa perisynnin vaikutukset poistetaan ja uskolliset vanhukset nauttivat nuoruuden tarmonsa palautumisesta (Ilmestys 21:3–5). Odottaessamme tuota siunattua aikaa haluamme edelleen täyttää kristillisen velvollisuutemme pitää huolta iäkkäistä.

[Alaviite]

Mitä vastaat?

• Miten lapset voivat kunnioittaa iäkkäitä vanhempiaan?

• Miten vanhimmat osoittavat arvostusta lauman iäkkäitä jäseniä kohtaan?

• Millä tavoin kaikki kristityt voivat osoittaa aitoa kiinnostusta iäkkäitä kohtaan?

• Mitä siunauksia iäkkäistä kristityistä huolehtiminen tuo?

[Tekstiruutu s. 17]

Kun hänen vanhempansa tarvitsivat apua

Philip toimi vuonna 1999 vapaaehtoisena rakennustyöntekijänä Liberiassa, kun hän sai tietää isänsä olevan vakavasti sairaana. Koska hän tiesi, ettei hänen äitinsä selviäisi tilanteesta yksin, hän päätti palata kotiin järjestämään isänsä lääkärinhoitoa.

”Ei ollut helppoa palata”, Philip muistelee, ”mutta tunsin, että velvollisuuteni vanhempiani kohtaan olivat etusijalla.” Kolmen seuraavan vuoden aikana hän järjesti vanhempiensa muuton sopivampaan asuntoon ja remontoi sen paikallisten uskonveljiensä avulla vastaamaan isänsä erikoistarpeita.

Philipin äiti pystyy nyt paremmin selviytymään vakavista ongelmista, joita isän sairaus aiheuttaa. Äskettäin Philip saattoi ottaa vastaan kutsun työskennellä vapaaehtoisena Jehovan todistajien Makedonian-haaratoimistossa.

[Tekstiruutu s. 19]

He eivät ole jättäneet huomiotta hänen tarpeitaan

Kun Ada-niminen 85-vuotias australialainen kristitty ei huonon terveytensä vuoksi päässyt enää lähtemään kotoaan, seurakunnan vanhimmat järjestivät hänelle apua. He organisoivat ryhmän ystäviä, jotka saattoivat auttaa häntä. Nämä uskonveljet ja -sisaret huolehtivat iloisin mielin esimerkiksi siivouksesta, pyykinpesusta, ruoanvalmistuksesta ja asioiden toimittamisesta.

Tällainen järjestely tehtiin lähes kymmenen vuotta sitten. Tähän mennessä yli 30 Jehovan todistajaa on auttanut Adasta huolehtimisessa. He käyvät jatkuvasti hänen luonaan, lukevat hänelle raamatullisia julkaisuja, kertovat seurakuntaan kuuluvien hengellisestä edistymisestä ja rukoilevat säännöllisesti hänen kanssaan.

Eräs paikallinen kristitty vanhin sanoi: ”Ne jotka huolehtivat Adasta, pitävät sitä ilona. Hänen vuosikymmeniä kestänyt uskollinen palveluksensa on innoittanut monia, eikä heille tulisi mieleenkään jättää huomiotta hänen tarpeitaan.”

[Kuva s. 16]

Ilmaisemmeko auliisti kiintymystämme iäkkäitä vanhempia kohtaan?

[Kuvat s. 18]

Kaikki seurakunnassa voivat osoittaa rakkauttaan iäkkäitä veljiä ja sisaria kohtaan