Tosi palvonnan ja pakanuuden taistelukenttä
TURKIN länsirannikolla sijaitsevat muinaisen Efesoksen rauniot ovat olleet kiihkeän arkeologisen tutkimuksen kohteena jo yli sadan vuoden ajan. Monia rakennuksia on ennallistettu, ja tiedemiehet ovat tutkineet ja tulkinneet monia löytöjä. Tämän ansiosta Efesoksesta on tullut yksi Turkin suosituimmista matkailunähtävyyksistä.
Mitä Efesoksesta on saatu selville? Millainen kuva tästä kiehtovasta muinaisesta suurkaupungista voidaan nykyään maalata? Käynti sekä Efesoksen raunioilla että Itävallassa Wienissä sijaitsevassa Efesos-museossa auttaa meitä ymmärtämään, millaista taistelua tosi palvonta ja pakanauskonto kävivät siellä. Ensin joitakin taustatietoja.
Himoittu alue
1000-luku eaa. oli Euraasiassa kuohunnan ja kansainvaellusten aikaa. Juuri noihin aikoihin Joonian kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Vähän-Aasian länsirannikolle. Siellä nämä varhaiset uudisasukkaat tulivat kosketuksiin kansan kanssa, joka palvoi erästä äitijumalatarta. Aikanaan tuo jumalatar tunnettaisiin Efesoksen Artemiina.
600-luvun puolivälissä eaa. vaeltavat kimmerit tulivat pohjoisesta Mustaltamereltä ryöstelemään Vähää-Aasiaa. Myöhemmin, vuoden 550 eaa. tienoilla, alueella nousi valtaan suunnattomista rikkauksistaan kuulu Lydian kuningas Kroisos. Kun Persian valtakunta alkoi laajeta, kuningas Kyyros valloitti Efesoksen ja muut joonialaiset kaupungit.
Makedonian kuningas Aleksanteri aloitti vuonna 334 eaa. sotaretkensä Persiaa vastaan, minkä seurauksena hänestä tuli Efesoksen uusi hallitsija. Aleksanterin kuoltua ennenaikaisesti vuonna 323 eaa. Efesos joutui pelinappulaksi hänen sotapäälliköittensä valtataistelussa. Vuonna 133 eaa. Pergamonin lapseton kuningas Attalos III testamenttasi Efesoksen roomalaisille, ja näin siitä tuli osa Rooman provinssia Aasiaa.
Tosi palvonta ja pakanuus törmäyskurssilla
Kun apostoli Paavali saapui Efesokseen toisen lähetysmatkansa loppupuolella ensimmäisellä vuosisadalla, siellä oli noin 300000 asukasta (Apostolien teot 18:19–21). Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali palasi Efesokseen ja puhui jälleen rohkeasti synagogassa Jumalan valtakunnasta. Kolmen kuukauden kuluttua juutalaisten vastustus kuitenkin voimistui, joten Paavali päätti pitää päivittäiset esitelmänsä Tyrannoksen koulun luentosalissa. (Apostolien teot 19:1, 8, 9.) Hän jatkoi saarnaamista kaksi vuotta ja teki lisäksi poikkeuksellisia voimatekoja, kuten paransi sairaita ja ajoi ulos demoneja (Apostolien teot 19:10–17). Ei ihme, että monista tuli uskovia! Jehovan sana voitti alaa, niin että suuri joukko entisiä taikuuden harjoittajia poltti halukkaasti arvokkaat kirjansa. (Apostolien teot 19:19, 20.)
Paavalin tuloksekas saarnaaminen sai monet luopumaan Artemis-jumalattaren palvonnasta, mutta se myös herätti niiden suuttumuksen, jotka edistivät tuota pakanakulttia. Hopeisten Artemiin pienoispyhäkköjen valmistaminen oli tuottoisaa liiketoimintaa. Muuan Demetrios kiihottikin elinkeinonsa puolesta pelkäävät hopeasepät mellakoimaan. (Apostolien teot 19:23–32.)
Välikohtaus huipentui siihen, että väkijoukko huusi hysteerisesti kaksi tuntia: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” (Apostolien teot 19:34.) Kun mellakka asettui, Paavali rohkaisi paikallisia kristittyjä vielä kerran ja jatkoi sitten matkaansa (Apostolien teot 20:1). Hänen lähtönsä Makedoniaan ei kuitenkaan pelastanut tuhoon tuomittua Artemiin palvontaa.
Artemiin temppeli romahtaa
Artemiin palvonta oli juurtunut Efesoksessa syvään. Ennen kuningas Kroisoksen aikaa äitijumalatar Kybelellä oli ollut keskeinen osa tuon alueen uskonnonharjoituksessa. Kroisos toivoi, että liittämällä Kybelen kreikkalaisten jumalien pantheoniin hän kykenisi vakiinnuttamaan jumalhahmon, jonka sekä kreikkalaiset että ei-kreikkalaiset hyväksyisivät. Hänen tuellaan alettiin 500-luvun puolivälissä eaa. rakentaa Kybelen seuraajan Artemiin temppeliä.
Temppeli oli kreikkalaisen arkkitehtuurin mestariteos. Koskaan aiemmin ei ollut käytetty näin suuria marmorilohkareita tämänkaltaisen ja -kokoisen rakennuksen pystyttämiseen. Tuo temppeli tuhoutui tulipalossa vuonna 356 eaa. Aivan yhtä loistelias jälleenrakennettu temppeli tarjosi monia työpaikkoja ja oli merkittävä pyhiinvaelluskohde. Se oli suunnilleen 50 metriä leveä ja 105 metriä pitkä, ja se oli rakennettu korokkeelle, joka oli noin 73 metriä leveä ja 127 metriä pitkä. Sitä pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Kaikkia temppeli ei kuitenkaan ilahduttanut. Efesoksessa toiminut filosofi Herakleitos vertasi temppelin alttarille johtavaa pimeää käytävää paheellisuuden pimeyteen ja piti temppelin moraalia alhaisempana kuin eläinten moraalia. Useimmat kuitenkin ajattelivat, että Artemiin temppeli Efesoksessa olisi ikuinen. Toisin kävi. Kirjassa Ephesos—Der neue Führer (Efesos – Uusi opas) kerrotaan, mitä tapahtui pian ajanlaskumme alun jälkeen: ”Artemiin ja pantheonin muiden vakiintuneiden jumaluuksien palvonta väheni jyrkästi 100-luvulta lähtien.”
200-luvulla Efesosta ravisteli voimakas maanjäristys. Lisäksi Mustaltamereltä purjehtineet gootit ryöstivät Artemiin temppelin suunnattomat rikkaudet ja sytyttivät temppelin sitten tuleen. Edellä mainittu kirja toteaa: ”Artemis ei ollut kyennyt suojelemaan omaa huonettaan. Miten häntä voitaisiin tämän tappion jälkeen enää pitää kaupungin suojelijana?” (Psalmit 135:15–18.)
Viimein 300-luvun loppupuolella keisari Theodosius I teki ”kristillisyydestä” valtionuskonnon. Kerran niin kunnioitetun Artemiin temppelin kiviä louhittiin pian muuhun käyttöön. Artemiin palvonta painui unohduksiin. Muuan epigrammi, jossa temppeliä ylistettiin antiikin ihmeeksi, sai erään nimeltä mainitsemattoman tarkkailijan sanomaan: ”Se on nyt mitä autioin ja surkein paikka.”
Artemiista ”Jumalan äitiin”
Paavali varoitti Efesoksen seurakunnan vanhimpia, että hänen poismenonsa jälkeen heidän joukkoonsa ilmaantuisi ”sortavia susia” ja heidän omasta keskuudestaan nousisi miehiä, jotka puhuisivat ”vääristeltyjä asioita” (Apostolien teot 20:17, 29, 30). Juuri niin tapahtui. Historia osoittaa, että väärä palvonta säilyi Efesoksessa luopiokristillisyyden muodossa.
Vuonna 431 Efesoksessa pidettiin kolmas ekumeeninen kirkolliskokous, jossa käsiteltiin Kristuksen olemusta. Kirja Ephesos—Der neue Führer selittää: ”Aleksandrialaiset, jotka väittivät, että Kristuksella oli vain yksi olemus, nimittäin jumalallinen – –, saivat murskavoiton.” Seuraukset olivat kauaskantoiset. ”Efesoksessa tehty päätös, jonka ansiosta Maria korotettiin Kristuksen synnyttäjästä Jumalan synnyttäjäksi, paitsi laski perustan Maria-kultille myös aiheutti ensimmäisen suuren kirkon sisäisen skisman – –. Väittelyä käydään – – edelleen.”
Kybelen ja Artemiin palvonta korvattiin näin Marian, ”Jumalan synnyttäjän” eli ”Jumalan äidin”, palvonnalla. Edellä lainattu kirja jatkaa: ”Maria-kultti – – on edelleen voimissaan Efesoksessa, mitä ei voitaisi selittää ilman Artemis-kulttia.”
Unohdettu kaupunki
Artemiin palvonnan luhistuttua luhistui myös Efesos. Maanjäristykset, malaria ja sataman vähittäinen liettyminen tekivät elämän kaupungissa yhä vaikeammaksi.
600-luvulla islam oli alkanut levitä voimakkaasti, eikä arabiheimojen yhdistyminen jäänyt sen ainoaksi vaikutukseksi. Arabien laivastot ryöstelivät Efesosta läpi 600- ja 700-lukujen. Lopullisesti Efesoksen kohtalon sinetöivät sataman umpeen liettyminen ja kaupungin raunioituminen. Tuosta mahtavasta suurkaupungista jäi jäljelle vain pieni asutuskeskus nimeltä Aya Soluk (nykyään Selçuk).
Efesoksen raunioilla
Käynti Efesoksen raunioilla voi antaa käsityksen sen entisestä loistosta. Jos aloitat kierroksen ylemmän sisäänkäynnin luota, eteesi avautuu heti vaikuttava näkymä Kureettikadusta, joka johtaa Celsuksen kirjastolle. Kadun oikealla puolella huomiosi kiinnittyy odeioniin, toisella vuosisadalla rakennettuun pieneen teatteriin. Koska siinä oli noin 1500 istumapaikkaa, on todennäköistä, että sitä ei käytetty vain istuntosalina vaan siinä järjestettiin myös julkisia huvitilaisuuksia. Kureettikadun varrella on rakennuksia molemmin puolin, muun muassa hallinnollinen agora, missä käsiteltiin valtion asioita, Hadrianuksen temppeli, muutama julkinen suihkulähde ja rinnetalot, joissa asui huomattavia efesolaisia.
Hienostunut toisella vuosisadalla rakennettu Celsuksen kirjasto tekee vaikutuksen kauneudellaan. Sen lukuisia kirjakääröjä säilytettiin seinäsyvennyksissä suuressa lukusalissa. Upean julkisivun neljä veistosta kuvasivat tyypillisiä ominaisuuksia, joita odotettiin Celsuksen kaltaiselta korkealta virkamieheltä. Patsaiden nimet ovat Sofia (viisaus), Arete (hyve), Ennoia (antaumus) ja Episteme (tieto tai ymmärrys). Alkuperäiset veistokset ovat esillä Wienin Efesos-museossa. Kirjaston etupihan yhteydessä on monumentaalinen portti, joka johtaa Tetragonos-agoralle, kauppa-aukiolle. Tällä valtavalla torilla, jota kiersivät katetut pylväskäytävät, ihmiset hoitivat tavanomaisia liiketoimiaan.
Seuraavaksi tulet Marmorikadulle, joka vie suurelle amfiteatterille. Viimeisten Rooman keisariajalla tehtyjen laajennosten jälkeen teatteriin mahtui noin 25000 katsojaa. Sen julkisivua koristivat lukemattomat pylväät, reliefit ja veistokset. Voit kuvitella mielessäsi sen suuren mellakan, jonka hopeaseppä Demetrios nostatti tänne kokoontuneen väkijoukon keskuudessa.
Suurelta teatterilta satamaan johtava katu on komea näky. Se on noin 500 metriä pitkä ja 11 metriä leveä, ja pylväät reunustavat sitä molemmin puolin. Sen varrella sijaitsevat myös voimisteluun ja urheiluun omistetut teatterin gymnasion ja sataman gymnasion. Katu päättyy vaikuttavaan sataman porttiin, joka oli Efesoksen portti maailmaan. Sen ääreen päätämme lyhyen kiertokäyntimme näillä maailman kiehtovimpiin kuuluvilla raunioilla. Wienin Efesos-museossa on nähtävillä puinen pienoismalli tästä historiallisesta suurkaupungista samoin kuin useita monumentteja.
Käytyään Efesos-museossa ja nähtyään Artemiin patsaan ei voi olla ajattelematta Efesoksessa eläneiden varhaiskristittyjen kestävyyttä. Heidän täytyi asua kaupungissa, joka oli täysin spiritismin vallassa ja uskonnollisten ennakkoluulojen sokaisema. Jotkut Artemiin palvojat vastustivat Valtakunnan sanomaa kiihkeästi. (Apostolien teot 19:19; Efesolaisille 6:12; Ilmestys 2:1–3.) Tosi palvonta alkoi kuitenkin itää tuossa vihamielisessä ympäristössä. Tosi Jumalan palvonta saa voiton myös silloin, kun oman aikamme väärä uskonto kohtaa loppunsa aivan niin kuin Artemiin palvonta muinoin (Ilmestys 18:4–8).
[Kartta/Kuva s. 26]
(Ks. painettu julkaisu)
MAKEDONIA
Mustameri
VÄHÄ-AASIA
Efesos
Välimeri
EGYPTI
[Kuva s. 27]
Artemiin temppelin jäännökset
[Kuvat s. 28, 29]
1. Celsuksen kirjasto
2. Lähikuva Aretesta
3. Suurelle amfiteatterille johtava Marmorikatu