Lukijoiden kysymyksiä

Pitäisikö kristityn antaa viranomaisille rahaa tai lahja heidän palveluksistaan, vai pidettäisiinkö tätä lahjontana?

Missä tahansa kristityt asuvatkin, he pyrkivät toimimaan paikallisissa tilanteissa käytännöllistä viisautta osoittaen. He muistavat, että se, mikä on hyväksyttävää ja laillista yhdessä maassa, saattaa olla täysin sopimatonta ja laitonta toisessa. (Sananlaskut 2:6–9.) Kristityn on tietysti aina pidettävä mielessä se, että jokaisen, joka haluaa olla ”vieraana [Jehovan] teltassa”, täytyy karttaa lahjontaa (Psalmit 15:1, 5; Sananlaskut 17:23).

Mitä lahjonta on? The World Book Encyclopedia selittää, että ”lahjonnalla tarkoitetaan jonkin arvokkaan antamista tai tarjoamista – – jollekin julkisessa luottamusasemassa olevalle henkilölle, joka puolestaan toimii velvollisuuksiensa tai lain vastaisesti tuottaakseen lahjuksen antajalle hyötyä”. Asuupa ihminen siis missä tahansa, on lahjontaa antaa rahaa tai lahja tuomarille tai poliisille, jotta tämä vääristelisi oikeutta, tai tarkastajalle, jotta tämä ummistaisi silmänsä joltakin vialta tai rikkomukselta. Lahjontaa on myös se, että yrittää saada lahjan avulla erikoiskohtelua, esimerkiksi päästä odotuslistalla tai jonossa muiden edelle. Tämä ilmaisisi myös rakkauden puutetta (Matteus 7:12; 22:39).

Onko sitten lahjontaa antaa jokin lahja tai rahaa vaikkapa virkamiehelle, jotta saisi jonkin laillisen palveluksen tai välttyisi epäoikeudenmukaiselta kohtelulta? Joissakin maissa viranomaiset saattavat olla haluttomia esimerkiksi merkitsemään lapsia koulun kirjoihin, ottamaan potilasta sairaalaan tai leimaamaan maahantulolupaa, ennen kuin he saavat palvelurahan. Tai he saattavat vitkastella lupa-anomusten käsittelyssä.

Palvelurahaa koskeva käytäntö ja siihen suhtautuminen ovat erilaisia eri paikoissa. Siellä, missä on tapana maksaa tai missä maksua odotetaan, jotkut kristityt voivat ajatella, että kunhan he toimivat lain mukaisesti, he eivät riko mitään Raamatun periaatteita antaessaan viranomaiselle rahaa siitä, että tämä hoitaa velvollisuutensa. Joissakin maissa tällaisia lahjoja saatetaan jopa pitää vain täydennyksenä viranomaisen muutoin alhaisiin tuloihin. On tärkeää muistaa, että lahjan antaminen laillisen palveluksen saamiseksi on eri asia kuin lahjuksen tarjoaminen laitonta suosionosoitusta vastaan.

Toisaalta jotkut laillisia pyyntöjä esittävät Jehovan todistajat ovat pidättyneet antamasta palvelurahaa tarkastajille, tullivirkailijoille tai muille sielläkin, missä on tapana antaa tällaisia lahjoja. Koska paikkakunnalla tiedetään, että todistajat toimivat tässä omantuntonsa mukaan ja että he ovat rehellisiä, he saavat joskus saman kohtelun kuin useimmat muut, jotka saavat sen vain maksamalla siitä (Sananlaskut 10:9; Matteus 5:16).

Jokaisen Jehovan palvelijan täytyy siis itse päättää, antaako hän rahaa jonkin laillisen palveluksen saamiseksi tai epäoikeudenmukaiselta kohtelulta välttymiseksi. Hänen pitäisi ennen kaikkea toimia tavalla, joka säilyttää hänen omantuntonsa puhtaana, ei tuota häpeää Jehovan nimelle eikä kompastuta toisia (Matteus 6:9; 1. Korinttilaisille 10:31–33; 2. Korinttilaisille 6:3; 1. Timoteukselle 1:5).