Varhainen dokumentti vahvistaa Raamatun kaanonin

Varhainen dokumentti vahvistaa Raamatun kaanonin

”NÄYTTÄÄ siltä kuin jokainen rivi olisi kirjoitettu varta vasten niiden uteliaisuuden herättämiseksi, jotka ovat kiinnostuneita alkukristillisyyden historiasta.” Näin kuvaillaan erästä hyvin vanhaa dokumenttia. Mistä dokumentista mahtaa olla kysymys?

Kyseessä on Muratorin katkelma. Oletpa kuullut siitä tai et, saatat miettiä, mikä siinä on niin erityistä. Se on vanhin olemassa oleva virallinen luettelo Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoista.

Saatat pitää itsestään selvänä sitä, että tietyt kirjat kuuluvat Raamattuun. Aikoinaan jotkut olivat kuitenkin epävarmoja siitä, mitkä yksittäiset kirjat siihen tulisi sisällyttää. Muratorin katkelma eli kaanon sisältää luettelon kirjoituksista, joiden katsottiin syntyneen Jumalan hengen ohjauksessa. Meidän on ymmärrettävästikin äärimmäisen tärkeää tietää, mikä on Raamatun täsmällinen sisältö. Mitä Muratorin katkelma sitten paljasti kirjoista, jotka nykyään muodostavat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset? Tarkastellaanpa ensin hieman sen taustaa.

Katkelma löytyy

Muratorin katkelma on osa koodeksia, joka sisältää 76 pergamenttilehteä, joiden koko on 27 cm kertaa 17 cm. Tunnettu italialainen historioitsija Ludovico Antonio Muratori (1672–1750) löysi katkelman Ambrosiuksen kirjastosta Milanosta. Muratori julkaisi löytönsä vuonna 1740, ja se nimettiin hänen mukaansa. Koodeksi on nähtävästi valmistettu 700-luvulla Pohjois-Italiassa vanhassa Bobbion luostarissa lähellä Piacenzaa. Se siirrettiin Ambrosiuksen kirjastoon 1600-luvun alussa.

Muratorin katkelman 85 tekstiriviä sijoittuvat koodeksin kymmenennelle ja yhdennelletoista lehdelle. Teksti on latinaa, ja sen on kopioinut jäljentäjä, joka ei ilmeisesti ollut kovin huolellinen. Joitakin hänen virheistään on löydetty vertaamalla katkelmaa neljään 1000- ja 1100-luvulta peräisin olevaan käsikirjoitukseen, jotka sisältävät saman tekstin.

Milloin kirjoitettiin?

Entä miltä ajalta on peräisin se alkuperäinen kirjoitus, johon Muratorin katkelma perustuu? Vaikuttaa siltä, että tuo teksti kirjoitettiin kreikaksi satoja vuosia ennen Muratorin katkelmaa, joka on kreikkalaisen tekstin latinalainen käännös. Ajoituksessa auttaa seuraava vihje. Katkelmassa mainitaan eräs ei-raamatullinen kirja, Paimen, ja sanotaan, että mies nimeltä Hermas kirjoitti sen ”äskettäin, meidän aikoinamme, Rooman kaupungissa”. Tutkijat arvelevat Hermaan Paimenen valmistuneen vuosien 140 ja 155 välisenä aikana. Siksi Muratorin katkelman kreikkalainen alkuteksti ajoitetaan vuosien 170 ja 200 väliseen aikaan.

Suorat ja epäsuorat viittaukset Rooman kaupunkiin antavat ymmärtää, että alkuperäinen teksti on mahdollisesti kirjoitettu siellä, joskaan kirjoittajasta ei ole varmuutta. Vaihtoehdoiksi on tarjottu Klemens Aleksandrialaista, Sardeen piispaa Melitonia ja Efesoksen piispaa Polykratesta. Useimmat tutkijat ovat kuitenkin Hippolytoksen kannalla. Hän oli tuottelias kirjailija, joka kirjoitti kreikaksi ja asui Roomassa niihin aikoihin, jolloin kyseinen alkuteksti todennäköisesti kirjoitettiin. Kaikkein kiinnostavinta on silti katkelman sisältö, joka tekee siitä hyvin arvokkaan.

Sisältö

Muratorin katkelma ei ole pelkkä luettelo Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista, vaan siinä myös kommentoidaan näitä kirjoja ja niiden kirjoittajia. Tekstiä tarkastellessaan huomaa, että sen ensimmäiset rivit puuttuvat, ja se näyttää myös päättyvän äkisti. Katkelmassa mainitaan ensimmäiseksi Luukkaan evankeliumi ja sen kirjoittajan kerrotaan olleen lääkäri (Kolossalaisille 4:14). Sitä sanotaan kolmanneksi evankeliumiksi, joten puuttuvassa osassa mainitaan todennäköisesti Matteuksen ja Markuksen evankeliumit. Tätä päätelmää tukee myös se, että Johanneksen evankeliumin sanotaan olevan neljäs evankeliumi.

Katkelma vahvistaa, että Luukas kirjoitti Apostolien teot ”arvoisalle Teofilokselle” (Luukas 1:3; Apostolien teot 1:1). Tämän jälkeen luetellaan apostoli Paavalin kirjeet korinttilaisille (kaksi), efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (kaksi), roomalaisille, Filemonille, Titukselle ja Timoteukselle (kaksi). Myös Juudaan kirje ja kaksi Johanneksen kirjettä lasketaan henkeytetyiksi kirjoiksi. Johanneksen ensimmäiseen kirjeeseen viitattiin jo hänen evankeliuminsa yhteydessä. Ilmestyskirja päättää henkeytettyinä pidettyjen kirjojen luettelon.

On merkille pantavaa, että katkelmassa mainitaan Pietarin ilmestys, mutta samalla sanotaan, että joidenkuiden mielestä kristittyjen ei pitäisi lukea sitä. Kirjoittaja varoittaa, että väärennettyjä kirjoituksia oli jo liikkeellä hänen päivinään. Katkelmassa selitetään, ettei niitä tule hyväksyä, ”koska ei ole sopivaa sekoittaa sappea hunajaan”. Siinä myös mainitaan joitakin tekstejä, joita ei pitänyt sisällyttää pyhiin kirjoituksiin. Syynä oli joko se, että ne oli kirjoitettu apostolien ajan jälkeen kuten Hermaan Paimen, tai se, että ne oli kirjoitettu harhaoppien tueksi.

Saatoit huomata, että Heprealaiskirjettä, Pietarin kahta kirjettä ja Jaakobin kirjettä ei mainittu tässä autenttisten raamatunkirjojen luettelossa. Sivuttuaan käsikirjoituksen jäljentäjän taitoja tri Geoffrey Mark Hahneman kuitenkin totesi, että ”vaikuttaa täysin mahdolliselta, että katkelma on sisältänyt muitakin viittauksia, jotka ovat nyt kadoksissa, ja että Jaakobin kirje ja Heprealaiskirje (ja 1. Pietarin kirje) on mainittu niiden joukossa” (The Muratorian Fragment and the Development of the Canon).

Muratorin katkelma vahvistaa täten, että useimpia niistä kirjoista, jotka nykyään muodostavat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, pidettiin kanonisina jo ajanlaskumme toisella vuosisadalla. Raamatunkirjojen kanonisuus – niiden kuuluminen pyhien kirjoitusten joukkoon – ei tietenkään riipu siitä, mainitaanko ne jossakin vanhassa luettelossa. Se mikä todistaa raamatunkirjojen olevan pyhän hengen tuotetta, on niiden sisältö. Ne kaikki osoittavat, että niiden Tekijä on Jehova Jumala, ja ne ovat täysin sopusoinnussa toistensa kanssa. Raamatun 66 kanonisen kirjan sopusointu ja eheys todistavat niiden muodostavan täydellisen kokonaisuuden. On siis viisasta tunnustaa, että ne todella ovat Jehovan totuuden sana, joka on säilynyt meidän päiviimme asti (1. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Kuva s. 13]

Ludovico Antonio Muratori

[Kuva s. 14]

Ambrosiuksen kirjasto

[Kuva s. 15]

Muratorin katkelma

[Lähdemerkintä]

Diritti Biblioteca Ambrosiana. Vietata la riproduzione. Aut. No. F 157 / 05

[Kuvien lähdemerkinnät s. 13]