”Pidä huoli tästä viiniköynnöksestä”

KAKSITOISTA vakoojaa kulki Luvattua maata ristiin rastiin. Mooses oli käskenyt heidän tarkkailla alueen asukkaita ja tuoda näytteitä maan sadosta. Mikä tuote vangitsi erityisesti heidän huomionsa? Lähellä Hebronia he näkivät viinitarhan, jonka rypäleet olivat poikkeuksellisen isoja: yhden tertun kantamiseen tarvittiin kaksi vakoojaa. Sato oli niin vaikuttava, että vakoojat antoivat tälle hedelmälliselle alueelle nimeksi ”Eskolin purolaakso” (Eskol merkitsee ’[rypäle]terttua’; 4. Mooseksen kirja 13:21–24, engl. viitelaitoksen alav.).

Muuan 1800-luvulla Palestiinassa käynyt henkilö kertoi: ”Eskolin laaksoa eli Rypälelaaksoa – – peittävät edelleen viiniköynnökset, ja niiden rypäleet ovat Palestiinan parhaimpia ja suurimpia.” Vaikka Eskolin viiniköynnökset olivat parhaita, Raamatun aikoina viljeltiin erinomaisia rypäleitä suuressa osassa Palestiinaa. Egyptiläisten asiakirjoista käy ilmi, että faraot toivat viiniä Kanaanista.

Palestiinan ”kukkuloiden kivikkoiset rinteet, joita peittää hiekkainen maa ja jotka kylpevät auringossa, sekä kuumat kesät ja talvella satavan veden nopea pois valuminen vaikuttavat yhdessä siihen, että – – [Palestiina] on eritoten viiniköynnösten maa”, selitetään kirjassa The Natural History of the Bible. Jesaja kertoi, että joillakin alueilla oli peräti tuhat viiniköynnöstä (Jesaja 7:23).

”Viiniköynnösten maa”

Mooses sanoi israelilaisille, että he asettuisivat asumaan ”viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maahan” (5. Mooseksen kirja 8:8). Kirjan Baker Encyclopedia of Bible Plants mukaan ”Palestiinassa oli muinoin niin paljon viiniköynnöksiä, että viinirypäleiden siemeniä on löydetty useimmista, ellei peräti kaikista, paikoista, joissa on suoritettu kaivauksia”. Luvatun maan viiniköynnökset olivat niin tuottoisia, että jopa vuonna 607 eaa., jolloin Nebukadnessarin armeijat hävittivät Juudan, maahan jääneet ihmiset ”kokosivat viiniä ja kesähedelmiä hyvin suuria määriä” (Jeremia 40:12; 52:16).

Tuottaakseen runsaasti viiniä israelilaisviljelijöiden oli pidettävä hyvää huolta viiniköynnöksistään. Jesajan kirja kertoo, miten tyypillinen israelilainen viininviljelijä toimi. Hän muokkasi mäenrinteellä olevaa maapalstaansa ja poisti siitä isot kivet, minkä jälkeen hän istutti siihen ”valikoitua punarypäleköynnöstä”. Raivatuista kivistä hän saattoi pystyttää viinitarhan suojaksi muurin, joka estäisi karjaa polkemasta köynnöksiä jalkoihinsa ja suojelisi tarhaa jossain määrin ketuilta, villisioilta ja varkailta. Hän saattoi myös hakata viinikuurnan ja rakentaa pienen tornin, joka tarjosi viileän oleskelupaikan korjuuaikana, jolloin viiniköynnöksiä oli suojeltava erityisen huolellisesti. Kaiken tämän alustavan työn jälkeen hän saattoi odottaa hyvää rypälesatoa. (Jesaja 5:1, 2.)a

Taatakseen hyvän sadon viljelijä leikkasi viiniköynnöksiä säännöllisesti tuottavuuden parantamiseksi ja kuokki maata pitääkseen rikkaruohot ja piikkikasvit aisoissa. Kesäkuukausina hän saattoi kastella viinitarhaa, jos keväällä ei ollut satanut riittävästi. (Jesaja 5:6; 18:5; 27:2–4.)

Kesän lopulla tapahtuva viininkorjuu oli hyvin iloista aikaa (Jesaja 16:10). Kolmen psalmin päällekirjoituksessa on ilmaus ”Gittitin tapaan” (psalmit 8, 81 ja 84). Gittit on musiikkitermi, jonka merkityksestä ollaan epävarmoja. Septuaginta kääntää sen vastineella ”viinikuurnat”, ja sana saattaa viitata siihen, että israelilaiset lauloivat näitä psalmeja viininkorjuun aikaan. Vaikka viinirypäleitä käytettiin pääasiassa viininvalmistukseen, israelilaiset myös söivät tuoreita rypäleitä ja kuivasivat niitä rusinoiksi, joista voitiin tehdä kakkuja (2. Samuelin kirja 6:19; 1. Aikakirja 16:3).

Israelin viiniköynnös

Jumalan kansa kuvataan usein Raamatussa viiniköynnökseksi – sopiva kielikuva viiniköynnöksiä arvostaville israelilaisille. Psalmissa 80 Asaf vertasi Israelin kansaa viiniköynnökseen, jonka Jehova oli istuttanut Kanaaniin. Maa oli raivattu, jotta Israelin viiniköynnös voisi juurtua ja kasvaa vahvaksi. Vuosien mittaan sen suojamuurit kuitenkin sortuivat. Kansa ei enää luottanut Jehovaan, ja hän lakkasi suojelemasta sitä. Viinitarhaa rosvoavan villisian tavoin viholliskansat ahmivat Israelin rikkauksia. Asaf rukoili, että Jehova auttaisi Israelia saamaan takaisin entisen loistonsa. ”Pidä huoli tästä viiniköynnöksestä”, hän anoi. (Psalmit 80:8–15.)

Jesaja vertasi ”Israelin huonetta” viinitarhaan, joka alkoi vähitellen tuottaa ”villirypäleitä” tai ”pilaantuneita (mätiä) marjoja” (Jesaja 5:2, 7; engl. viitelaitoksen alav.). Villirypäleet ovat paljon viljeltyjä rypäleitä pienempiä, ja niissä on hyvin vähän hedelmälihaa, sillä rypäle on käytännöllisesti katsoen täynnä siemeniä. Villirypäleet eivät käy viininvalmistukseen eivätkä ne kelpaa syötäväksi – osuva vertauskuva luopiokansasta, joka ei tuottanut vanhurskautta vaan lain rikkomista. Kelvoton sato ei ollut viiniköynnöksen Viljelijän syytä. Jehova oli tehnyt kaikkensa, jotta kansa tuottaisi hyvää hedelmää. ”Mitä viinitarhalleni on vielä tehtävä, mitä en ole sille jo tehnyt?” hän kysyi (Jesaja 5:4).

Koska Israelin viiniköynnös ei tuottanut hyviä hedelmiä, Jehova varoitti kansaa siitä, että hän purkaisi kansan ympärille rakentamansa suojamuurin. Hän ei enää leikkaisi kuvaannollista viiniköynnöstään eikä kuokkisi sen ympärillä olevaa maata. Enää ei tulisi sadon kannalta välttämättömiä kevätsateita, ja viinitarha joutuisi orjantappuroiden ja rikkakasvien valtaan. (Jesaja 5:5, 6.)

Mooses ennusti, että israelilaisten luopumus johtaisi jopa heidän kirjaimellisten viinitarhojensa kuihtumiseen. ”Viinitarhoja sinä istutat ja viljeletkin, mutta viiniä et juo etkä korjaa mitään talteen, sillä mato syö sen.” (5. Mooseksen kirja 28:39.) Viiniköynnös voi kuihtua muutamassa päivässä, jos mato pääsee sen runkoon ja syö sen sisuksen (Jesaja 24:7).

”Tosi viiniköynnös”

Jehovan tavoin Jeesuskin käytti viiniköynnöstä kielikuvana. Viettäessään viimeistä iltaa opetuslastensa kanssa Jeesus sanoi: ”Minä olen tosi viiniköynnös, ja Isäni on viljelijä.” (Johannes 15:1.) Jeesus vertasi opetuslapsiaan viiniköynnöksen oksiin. Kirjaimellisen viiniköynnöksen oksat saavat elinvoimansa rungosta, ja samoin Kristuksen opetuslastenkin on pysyttävä hänen yhteydessään. ”Minusta erossa ette voi tehdä yhtään mitään”, Jeesus sanoi (Johannes 15:5). Viiniköynnöstä viljellään sen tuottamien hedelmien vuoksi, ja Jehovakin odottaa kansansa kantavan hengellistä hedelmää. Tämä tuottaa tyydytystä ja kunniaa Jumalalle, viiniköynnöksen Viljelijälle. (Johannes 15:8.)

Jotta kirjaimellinen viiniköynnös olisi tuottoisa, sitä on leikattava ja puhdistettava, ja Jeesus viittaa näihin molempiin työvaiheisiin. Viininviljelijä voi leikata köynnöksen kahdesti vuodessa saadakseen siitä mahdollisimman paljon hedelmiä. Talvikuukausina köynnöstä voidaan karsia melko rajusti. Viljelijä leikkaa suurimman osan edellisvuonna kasvaneista oksista. Hän jättää runkoon todennäköisesti kolme neljä pääoksaa, joissa kussakin on pari versoa. Näistä nuorista versoista, joita on saman verran kuin edellisenä vuonna, tulee seuraavana kesänä hedelmiä tuottavia oksia. Kun köynnökset on leikattu, karsitut oksat poltetaan.

Jeesus kuvailee tällaista rajua leikkaamista: ”Jos joku ei pysy minun yhteydessäni, niin hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja nuo oksat kootaan ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” (Johannes 15:6.) Vaikka viiniköynnös voi näyttää tässä vaiheessa lähes oksattomalta, sitä karsitaan valikoiden vielä keväällä.

”Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois”, Jeesus sanoi (Johannes 15:2). Tämä voi viitata jälkimmäiseen leikkaukseen, joka tapahtuu sen jälkeen, kun viiniköynnös on kasvanut huomattavasti ja pienet rypäletertut ovat jo selvästi nähtävissä. Viljelijä tutkii huolellisesti jokaisen uuden oksan saadakseen selville, mitkä oksat tuottavat hedelmiä ja mitkä eivät. Jos tuottamattomat oksat jätetään köynnökseen, ne imevät rungosta ravinteita ja vettä. Viljelijä karsii tuottamattomat oksat, jotta ravinto menisi kokonaan tuottoisille oksille.

Jeesus viittaa lopuksi viiniköynnöksen puhdistamiseen. ”Jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi enemmän hedelmää”, hän selittää (Johannes 15:2). Kun tuottamattomat oksat on karsittu, viljelijä tutkii huolellisesti jokaisen hedelmiä tuottavan oksan. Tällaisen oksan tyvestä hän löytää aina pieniä uusia versoja. Nekin on poistettava. Jos ne jätetään kasvamaan, ne imevät köynnöksestä mahlaa, joka olisi muutoin voinut mehevöittää rypäleitä. Köynnöksestä saatetaan poistaa myös suuria lehtiä, jotta nuoret rypäleet saisivat enemmän auringonvaloa. Kun toimitaan edellä kuvaillulla tavalla, tuottoisat oksat kantavat runsaasti hedelmiä.

”Kantakaa jatkuvasti paljon hedelmää”

”Tosi viiniköynnöksen” kuvaannolliset oksat edustavat voideltuja kristittyjä, mutta myös ”muiden lampaiden” on osoittauduttava Kristuksen tuottoisiksi opetuslapsiksi (Johannes 10:16). Heidänkin on kannettava ”paljon hedelmää” ja tuotettava kunniaa taivaalliselle Isälleen (Johannes 15:5, 8). Jeesuksen vertaus tosi viiniköynnöksestä muistuttaa meitä siitä, että pelastuaksemme meidän on pysyttävä Kristuksen yhteydessä ja kannettava hyvää hengellistä hedelmää. Jeesus sanoi: ”Jos noudatatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isän käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Johannes 15:10.)

Jumala lupasi Sakarjan päivinä israelilaisten uskolliselle jäännökselle, että maassa tulee jälleen olemaan ”rauhan siemen; viiniköynnös antaa hedelmänsä, ja maa antaa satonsa” (Sakarja 8:12). Viiniköynnöksestä puhutaan myös kuvailtaessa rauhaa, josta Jumalan kansa nauttii Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Miika ennusti: ”He istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan, sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan suu.” (Miika 4:4.)

[Alaviite]

[Kuva s. 18]

Hiljattain kuihtunut viiniköynnös

[Kuva s. 18]

Talvella leikattu viiniköynnös

[Kuva s. 18]

Karsitut oksat poltetaan