Seurakunta rakentukoon

”Seurakunta astui – – rauhan kauteen ja rakentui.” (APOSTOLIEN TEOT 9:31)

 1. Mitä kysymyksiä voidaan esittää ”Jumalan seurakunnasta”?

HELLUNTAIPÄIVÄNÄ vuonna 33 Jehova tunnusti ryhmän Kristuksen opetuslapsia uudeksi kansakunnaksi, ”Jumalan Israeliksi” (Galatalaisille 6:16). Näistä hengellä voidelluista kristityistä tuli Raamatun mukaan myös ”Jumalan seurakunta” (1. Korinttilaisille 11:22). Mitä siihen liittyi? Millainen olisi ”Jumalan seurakunnan” rakenne? Miten se toimisi maan päällä, asuivatpa sen jäsenet missä tahansa? Entä miten tämä kaikki vaikuttaa meidän elämäämme ja onnellisuuteemme?

 2, 3. Miten Jeesus osoitti, että seurakunta olisi järjestetty toimivaksi kokonaisuudeksi?

² Kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, Jeesus ennusti tämän voideltujen seuraajiensa seurakunnan perustamisen, kun hän sanoi apostoli Pietarille: ”Tälle kalliolle [joka on Jeesus Kristus] minä rakennan seurakuntani, eivätkä Haadeksen portit saa sitä valtaansa.” (Matteus 16:18.) Ollessaan vielä apostoliensa kanssa Jeesus ilmaisi myös, millainen olisi tuon pian perustettavan seurakunnan rakenne ja miten se toimisi.

³ Jeesus opetti sanoin ja teoin, että seurakunnassa jotkut ottaisivat johdon. He tekisivät sen palvelemalla toisia ryhmäänsä kuuluvia. Kristus sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka näyttävät hallitsevan kansakuntia, hallitsevat niitä herroina ja niiden suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla kaikkien orja.” (Markus 10:42–44.) ”Jumalan seurakunta” ei selvästikään olisi vain jokin monenkirjava joukko hajallaan olevia yksilöitä. Se olisi sitä vastoin järjestetty toimivaksi kokonaisuudeksi, ja siihen kuuluvat yksilöt olisivat vuorovaikutuksessa keskenään.

 4, 5. Mistä tiedämme, että seurakunta tarvitsisi hengellistä opetusta?

⁴ Tuon ”Jumalan seurakunnan” tuleva Pää osoitti, että hänen apostolinsa ja muut, joita hän oli opettanut, kantaisivat erityisvastuuta toisista seurakunnan jäsenistä. Mitä he tekisivät? Yksi tärkeä tehtävä olisi hengellisen opetuksen antaminen seurakuntaan kuuluville. Ylösnoussut Jeesushan kysyi Pietarilta joidenkin muiden apostolien läsnä ollessa: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Pietari vastasi: ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Paimenna minun pieniä lampaitani. – – Ruoki minun pieniä lampaitani.” (Johannes 21:15–17.) Mikä vastuullinen tehtävä!

⁵ Jeesuksen sanoista voimme nähdä, että niitä, joita kootaan seurakuntaan, verrataan tarhassa oleviin lampaisiin. Näitä lampaita – kristittyjä miehiä, naisia ja lapsia – täytyisi ruokkia hengellisesti ja paimentaa oikealla tavalla. Lisäksi koska Jeesus käski kaikkia seuraajiaan opettamaan toisia ja tekemään opetuslapsia, jokaista hänen lampaakseen tulevaa uutta täytyisi valmentaa huolehtimaan tuosta Jumalan antamasta tehtävästä (Matteus 28:19, 20).

 6. Millaisia järjestelyjä vasta perustetussa ”Jumalan seurakunnassa” tehtiin?

⁶ Kun ”Jumalan seurakunta” oli muodostettu, siihen kuuluvat kokoontuivat säännöllisesti yhteen saamaan opetusta ja keskinäistä rohkaisua: ”He omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen ja keskinäiseen osallisuuteen, aterioiden nauttimiseen ja rukouksiin.” (Apostolien teot 2:42, 46, 47.) Merkittävää oli myös se, että päteviä miehiä määrättiin hoitamaan joitakin käytännön asioita. Heitä ei valittu sen perusteella, kuinka paljon koulutusta tai millainen ammattitaito heillä oli. Nämä miehet olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”. Yksi heistä oli Stefanos, ja Raamattu korostaa sitä, että hän oli ”täynnä uskoa ja pyhää henkeä”. Tämän seurakunnallisen järjestelyn ansiota oli muun muassa se, että ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon”. (Apostolien teot 6:1–7.)

Miehet joita Jumala käyttää

 7, 8. a) Missä tehtävässä Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat toimivat varhaiskristittyjen keskuudessa? b) Mitä seurasi siitä, että neuvoja välitettiin seurakuntien kautta?

⁷ Apostolit ottivat johdon alkuseurakunnassa, mutta he eivät olleet tietenkään yksin. Paavali tovereineen palasi jossain vaiheessa Syyrian Antiokiaan. Apostolien tekojen 14:27 kertoo: ”Kun he olivat saapuneet ja koonneet seurakunnan yhteen, he ryhtyivät kertomaan, mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt.” Heidän ollessaan yhä tuon paikallisseurakunnan yhteydessä heräsi kysymys siitä, pitäisikö ei-juutalaiset uskovat ympärileikata. Asian ratkaisemiseksi Paavali ja Barnabas lähetettiin Jerusalemiin niiden ”apostolien ja vanhinten luo”, jotka selvästikin toimivat hallintoelimenä. (Apostolien teot 15:1–3.)

⁸ Jaakob-niminen kristitty vanhin, joka oli Jeesuksen velipuoli muttei apostoli, toimi puheenjohtajana, kun ”apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa” (Apostolien teot 15:6). Huolellisen harkinnan jälkeen ja pyhän hengen avulla he tekivät päätöksen, joka oli sopusoinnussa Raamatun kanssa. Päätös lähetettiin kirjallisessa muodossa paikallisseurakuntiin. (Apostolien teot 15:22–32.) Kirjeen vastaanottaneet hyväksyivät sen neuvot ja noudattivat niitä. Mitä siitä seurasi? Veljet ja sisaret rakentuivat ja rohkaistuivat. Raamattu kertoo: ”Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” (Apostolien teot 16:5.)

 9. Millaisia tehtäviä pätevillä kristityillä miehillä oli?

⁹ Miten paikallisseurakuntien sitten piti toimia päivästä toiseen? Mietitäänpä esimerkiksi Kreetan saarella olleita seurakuntia. Vaikka monilla kreetalaisilla olikin huono maine, jotkut muuttuivat ja heistä tuli tosi kristittyjä (Titukselle 1:10–12; 2:2, 3). Heitä asui monissa eri kaupungeissa, kaukana Jerusalemissa olevasta hallintoelimestä. Tämä ei kuitenkaan ollut suuri ongelma, sillä kaikkiin Kreetan paikallisseurakuntiin, kuten muuallekin, nimitettiin hengellisesti kokeneita miehiä vastuutehtäviin. Nämä miehet täyttivät pätevyysvaatimukset, jotka on esitetty Raamatussa. Heidät nimitettiin vanhimmiksi eli valvojiksi, jotka pystyivät ”sekä kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan”. (Titukselle 1:5–9; 1. Timoteukselle 3:1–7.) Toiset hengelliset miehet olivat päteviä toimimaan seurakunnissa avustavina palvelijoina eli diakoneina (1. Timoteukselle 3:8–10, 12, 13).

10. Miten vakavat ongelmat piti Matteuksen 18:15–17:n mukaan ratkaista?

¹⁰ Jeesus ilmaisi, että seurakunnassa toimisi tällainen järjestely. Tarkastellaanpa neuvoja, joita hän antoi Matteuksen 18:15–17:ssä. Toisinaan kahden Jumalan palvelijan välillä saattaisi syntyä vaikeuksia, jos toinen ”tekee synnin” toista vastaan. Vääryyttä kärsineen osapuolen tuli lähestyä toista ja ”paljastaa hänen virheensä kahden kesken”. Jos ongelma ei ratkennut, avuksi saatettiin pyytää yhtä tai kahta muuta, jotka tunsivat asiaan liittyvät yksityiskohdat. Entä jos ongelmaa ei vieläkään saatu selvitettyä? Jeesus sanoi: ”Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Tämän ohjeen esittämisen aikaan ”Jumalan seurakunta” koostui yhä juutalaisista, joten nämä Jeesuksen sanat koskivat ensisijaisesti heitä.a Jeesuksen ohjetta tultaisiin kuitenkin noudattamaan kristillisessä seurakunnassa sen perustamisen jälkeen. Tämäkin osoittaa, että Jumalan kansan seurakunta olisi järjestetty toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen yksityinen kristitty rakentuisi ja saisi opastusta.

11. Miten vanhimmat olivat mukana ongelmien ratkaisemisessa?

¹¹ Oli sopivaa, että vanhimmat eli valvojat edustivat paikallista seurakuntaa, kun ratkaistiin ongelmia tai käsiteltiin tapauksia, joissa joku oli syyllistynyt johonkin syntiin. Tämä on sopusoinnussa Tituksen kirjeen 1:9:ssä esitettyjen vanhinten pätevyysvaatimusten kanssa. Paikalliset vanhimmat olivat kyllä epätäydellisiä kuten Tituskin, jonka Paavali lähetti seurakuntiin ”oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista” (Titukselle 1:4, 5). Nykyisin niiden, joiden nimittämistä vanhimmaksi harkitaan, on täytynyt todistaa uskonsa ja antaumuksensa pitemmän ajan kuluessa ennen nimitystään. Toiset seurakuntalaiset voivat silloin luottaa tämän järjestelyn kautta saatavaan ohjaukseen ja johtoon.

12. Mikä velvollisuus vanhimmilla on seurakuntaa kohtaan?

¹² Paavali sanoi Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apostolien teot 20:28.) Nykyäänkin seurakunnan valvojat on nimitetty ”paimentamaan Jumalan seurakuntaa”. Heidän on paimennettava laumaa rakkaudellisesti, ”ei herroina halliten” (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Valvojien tulee pyrkiä rakentamaan ja auttamaan ”koko laumaa”.

Pysy tiukasti seurakunnan yhteydessä

13. Mitä seurakunnassa saattaa toisinaan tapahtua ja miksi?

¹³ Vanhimmat ja kaikki muut seurakuntaan kuuluvat ovat epätäydellisiä, joten aika ajoin syntyy väärinkäsityksiä tai ongelmia, kuten kävi ensimmäiselläkin vuosisadalla, jolloin joitakuita apostoleja oli vielä elossa (Filippiläisille 4:2, 3). Valvoja tai joku toinen saattaa sanoa jotakin sellaista, mikä vaikuttaa töykeältä ja epäystävälliseltä tai mikä ei tunnu olevan aivan tottakaan. Tai meistä saattaa näyttää, että tapahtuu jotakin epäraamatullista, mitä paikalliset vanhimmat eivät oikaise vaikka ovatkin siitä perillä. Voi tietysti olla niinkin, että ongelmaa on käsitelty tai käsitellään parhaillaan Raamatun periaatteiden mukaisesti ja sellaisten tosiasioiden valossa, joita me emme tunne. Mutta vaikka asianlaita olisi niin kuin me arvelemme, on hyvä muistaa, että Korintinkin seurakunnassa vakava väärinteko jatkui jonkin aikaa. Jehova oli kiinnostunut tästä seurakunnasta, ja aikanaan hän huolehti siitä, että ongelma selvitettiin asianmukaisesti ja päättäväisesti. (1. Korinttilaisille 5:1, 5, 9–11.) Voisimme kysyä itseltämme, miten olisimme menetelleet, jos olisimme eläneet tuolloin Korintissa.

14, 15. Miksi jotkut lakkasivat seuraamasta Jeesusta, ja mitä se opettaa meille?

¹⁴ Pohditaanpa erästä toista seurakuntaan liittyvää seikkaa. Jostakusta saattaa olla vaikea ymmärtää tai hyväksyä jotakin Raamatun opetusta. Hän on saattanut etsiä vastausta Raamatusta ja seurakunnan kautta saatavista julkaisuista. Ehkä hän on pyytänyt apua kypsiltä kristityiltä, jopa vanhimmilta. Siitä huolimatta asia ei tahdo selvitä. Mitä hän voi tehdä? Jotakin samankaltaista tapahtui noin vuosi ennen Jeesuksen kuolemaa. Jeesus sanoi, että hän oli ”elämän leipä” ja että ikuisen elämän saamiseksi ihmisen täytyi ”syödä Ihmisen Pojan lihaa ja juoda hänen vertaan”. Tämä järkytti joitakin hänen opetuslapsiaan. Sen sijaan että he olisivat pyytäneet selitystä tai vain odottaneet uskoen, monet heistä ”eivät enää vaeltaneet hänen kanssaan”. (Johannes 6:35, 41–66.) Mitä me olisimme tehneet, jos olisimme eläneet tuolloin?

¹⁵ Nykyään jotkut ovat jättäytyneet pois seurakunnan yhteydestä ajatellen, että he voivat palvella Jumalaa itsekseen. He saattavat sanoa, että heidän tunteitaan on loukattu, että jotakin väärintekoa ei heidän mielestään oikaista tai että he eivät voi hyväksyä jotakin opetusta. Menettelevätkö he viisaasti? Vaikka jokaisella kristityllä pitää olla Jumalaan henkilökohtainen suhde, Jumala kiistatta käyttää maailmanlaajuista seurakuntaa kuten apostolienkin päivinä. Lisäksi Jehova käytti ja siunasi ensimmäisellä vuosisadalla paikallisseurakuntia ja huolehti siitä, että niissä oli päteviä vanhimpia ja avustavia palvelijoita, jotka toimivat niiden hyväksi. Samoin on nykyään.

16. Mitä sellaisen, joka tuntee kiusausta jättäytyä pois seurakunnasta, tulisi pohtia?

¹⁶ Jos jostakusta kristitystä tuntuu, että henkilökohtainen suhde Jumalaan riittää hänelle, hän kääntää selkänsä Jumalan järjestelylle, joka käsittää sekä Jumalan kansan maailmanlaajuisen seurakunnan että paikallisseurakunnat. Hän saattaa ryhtyä palvomaan Jumalaa omin päin tai joidenkin muiden seurassa. Mutta miten hän silloin selittää seurakunnan vanhimpia ja avustavia palvelijoita koskevan järjestelyn? On huomionarvoista, että kun Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle ja kehotti lukemaan tuon kirjeen myös Laodikeassa, hän puhui siitä, että kristittyjen pitäisi vaeltaa ”juurtuneina häneen [Kristukseen] ja rakentuen hänessä”. Vain seurakunnan yhteydessä olevat hyötyisivät – eivät sellaiset, jotka toimisivat siitä erillään. (Kolossalaisille 2:6, 7; 4:16.)

Totuuden pylväs ja tuki

17. Mitä 1. Timoteuksen kirjeen 3:15 sanoo seurakunnasta?

¹⁷ Ensimmäisessä kirjeessään kristitylle vanhimmalle Timoteukselle apostoli Paavali esitti paikallisseurakuntien vanhinten ja avustavien palvelijoiden pätevyysvaatimukset. Heti tämän jälkeen Paavali mainitsi ”elävän Jumalan seurakunnan” ja sanoi, että se on ”totuuden pylväs ja tuki” (1. Timoteukselle 3:15). Ensimmäisellä vuosisadalla koko voideltujen kristittyjen seurakunta osoittautui juuri sellaiseksi pylvääksi. Ja on selvää, että yksityiset kristityt saivat totuuden nimenomaan paikallisseurakunnan välityksellä. Siellä totuutta opetettiin ja sen tueksi esitettiin perusteita, ja siellä he saattoivat rakentua.

18. Miksi seurakunnan kokoukset ovat tärkeitä?

¹⁸ Maailmanlaajuinen kristillinen seurakunta on samalla tavoin Jumalan huonekunta, ”totuuden pylväs ja tuki”. Käymällä säännöllisesti oman seurakuntamme kokouksissa ja osallistumalla niihin voimme rakentua, vahvistaa suhdettamme Jumalaan ja valmentautua tekemään hänen tahtonsa. Kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle Paavali kiinnitti huomiota siihen, mitä tällaisissa kokouksissa puhuttaisiin. Hän toivoi, että heidän kokouksissaan puhuttaisiin selvästi ja ymmärrettävästi, niin että läsnäolijat voisivat ”rakentua”. (1. Korinttilaisille 14:12, 17–19.) Mekin voimme nykyään ”rakentua”, jos tunnustamme, että Jehova Jumala on paikallisseurakuntia koskevan järjestelyn takana ja tukee sitä.

19. Miksi tunnet olevasi kiitollisuudenvelassa seurakunnallesi?

¹⁹ Jos tosiaan haluamme rakentua kristittyinä, meidän paikkamme on seurakunnassa. Se on jo pitkään suojellut vääriltä opetuksilta, ja Jumala on sen välityksellä huolehtinut siitä, että hyvää uutista hänen messiaanisesta Valtakunnastaan julistetaan kautta maailman. Jumala on epäilemättä saanut aikaan paljon hyvää kristillisen seurakunnan välityksellä. (Efesolaisille 3:9, 10.)

[Alaviite]

Muistatko?

• Miksi on järkevää odottaa, että Jumala käyttää maan päällä olevia seurakuntia?

• Mitä vanhimmat tekevät seurakunnan hyväksi epätäydellisyydestään huolimatta?

• Miten sinä rakennut sen ansiosta, että olet seurakunnan yhteydessä?

[Kuva s. 26]

Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat toimivat hallintoelimenä.

[Kuva s. 28]

Vanhimpia ja avustavia palvelijoita opetetaan, jotta he voisivat täyttää velvollisuutensa seurakuntaa kohtaan.