Nooan arkki – onko se löydetty?

NOOAN arkin etsintä näyttää tämän tästä saavan osakseen paljon julkisuutta. Tällainen innostus on ymmärrettävää. Jättiläismäinen alus, jossa Nooa ja hänen perheensä säilyivät elossa vedenpaisumuksesta vuosina 2370–2369 eaa., olisi varmasti merkittävä arkeologinen löytö. Vaikka Nooan arkin löytämiseksi on nähty paljon vaivaa, etsintä jatkuu edelleen. Arkin olinpaikasta on esitetty monenlaisia spekulaatioita ja sensaatiomaisia väitteitä, mutta mitä siitä todellisuudessa tiedetään?

Raamatussa kerrotaan, että ”arkki pysähtyi Araratin vuorille” (1. Mooseksen kirja 8:4). Araratin alueeseen kuuluu muun muassa se huomattava vuorenhuippu, jota nykyään kutsutaan Araratvuoreksi ja joka sijaitsee Itä-Turkissa Armenian ja Iranin rajojen tuntumassa.

Lukuisat tutkimusretket, joilla Nooan arkkia on etsitty tältä alueelta, ovat kyllä poikineet kiinnostavia väitteitä mutta eivät vakuuttavia todisteita. Kiehtovat ilmakuvat, esiin kaivetut tervapäällysteiset puunkappaleet sekä kertomukset näköhavainnoista ovat vauhdittaneet kouriintuntuvampien todisteiden etsintää. Etsintä on kuitenkin ollut vaivalloista. Eräs mahdollinen arkin sijaintipaikka, joka usein mainitaan, on noin 4 600 metrin korkeudessa Araratin rinteellä. Alueen poliittisten jännitteiden vuoksi ulkomaiset retkikunnat eivät edes aina saa lupaa nousta vuorelle.

Kaikesta huolimatta monet arkista kiinnostuneet odottavat kiihkeästi, että tälle paikalle järjestetään uusia tutkimusretkiä. He uskovat, että jotkin osat arkista ovat edelleen ehjänä lumihuippuisella Araratilla ja että ne ovat suurimman osan vuotta hautautuneena lumen ja jään alle. Heidän mielestään arkin näkemisestä ja sen luokse pääsemisestä olisi toivoa vain niinä vuosina, joina kesä on lämmin.

Tällaisia toiveita ovat ruokkineet monet kertomukset. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus mainitsee useita ennen häntä eläneitä historioitsijoita, joiden mukaan arkki oli edelleen näkyvissä korkealla Araratin vuoristossa. Sanottiin jopa, että jotkut ottivat matkamuistoksi kappaleita sen tervalla päällystetyistä rakennuspuista. Josefus lainasi esimerkiksi 200-luvulla eaa. elänyttä babylonialaista historiankirjoittajaa Berossosta.

Erään kiehtovimmista kertomuksista esitti viime vuosisadalla armenialainen George Hagopian. Hän sanoi käyneensä arkin luona setänsä kanssa pikkupoikana 1900-luvun alussa ja jopa kiipeilleensä sen päällä. Hagopian kuoli vuonna 1972, mutta hänen lausuntonsa herättää yhä monissa suurta innostusta ja uteliaisuutta.

Todellinen uskon perusta?

Onko perusteltua uskoa, että arkki olisi jo löydetty tai että se vielä löydetään? Ehkä, mutta vielä perustellumpaa olisi suhtautua tällaiseen löytöön epäilevästi. Muista ensinnäkin, että Raamattu ei sano tarkasti, mihin arkki jäi tulvavesien laskiessa. Siinä mainitaan vain ”Araratin vuoret”.

Tutkimusmatkailijat ja spekuloijat kohdistavat luonnollisestikin huomionsa alueen korkeimpaan huippuun. Mutta Raamatussa ei mainita, että Jumala olisi pannut arkin pysähtymään Araratin huipulle, jolla on nykyisin jäätävän kylmää ja joka kohoaa yli viiden kilometrin korkeuteen merenpinnasta.a Kuten muistamme, Nooa ja hänen perheensä asuivat arkissa vielä monta kuukautta sen jälkeen, kun se oli jäänyt maan pinnalle (1. Mooseksen kirja 8:4, 5). Näyttää myös epätodennäköiseltä, että heidän ja monien arkissa olleiden eläinten olisi sitten täytynyt kavuta alas korkealta vuorenhuipulta kuin vuorikiipeilijät ikään. Maasto, johon arkki pysähtyi, on siis ehkä ollut helppopääsyisempää kuin jotkut nykyiset tutkimusmatkailijat kuvittelevat mutta on kuitenkin sijainnut kyllin korkealla sopiakseen 1. Mooseksen kirjan 8:4, 5:n kuvaukseen. Ja pysähtyipä arkki minne tahansa Araratin alueella, eikö se olisi hyvinkin voinut lahota olemattomiin tai eikö sen jäänteet olisi voitu ryöstää jo satoja vuosia sitten?

Lisäksi kysymyksiä herättävät ne väitteet, joita jotkut esittävät julkisuudessa tutkimusretkien uskonnollisesta merkityksestä. Erään retken järjestäjä sanoi, että arkin löytyminen epäilemättä ”vahvistaa miljoonien ihmisten uskoa, – – ja monet tulevat uskoon”. Vuonna 2004 pidetyssä lehdistötilaisuudessa hän mainitsi, että arkin löytyminen olisi ”merkittävin tapaus sitten Kristuksen ylösnousemuksen”. Myöhemmin tutkimusretki peruuntui.

Vahvistaisiko Nooan arkin löytyminen todellisuudessa joidenkuiden uskoa, ja saisiko se toisetkin uskomaan? Raamatun mukaan aito usko ei riipu mistään, minkä voi nähdä ja mitä voi koskettaa (2. Korinttilaisille 5:7). Jotkut epäilijät sanovat, että vain konkreettiset todisteet voisivat saada heidät uskomaan joihinkin Raamatun kertomuksiin. Tosiasiassa he eivät kuitenkaan alkaisi uskoa, vaikka todisteita olisi kuinka paljon. Itse Jeesus sanoi, että kaikkia ihmisiä ei kerta kaikkiaan voi saada vakuuttumaan hengellisistä totuuksista – ei vaikka he itse näkisivät jonkun nousevan kuolleista! (Luukas 16:31.)

Aito usko ei toisaalta ole herkkäuskoisuutta, vaan se perustuu vankkoihin todisteisiin (Heprealaisille 11:1). Onko olemassa vankkoja todisteita, joiden nojalla järkevät ihmiset voivat nykyään uskoa Raamatun vedenpaisumuskertomukseen? On totisesti. Jeesus Kristus sanoi selvästi: ”Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli.” (Luukas 17:26, 27.) Tämä on paras mahdollinen todiste. Kuinka niin?

Ennen maan päälle tuloaan Jeesus oli taivaassa (Johannes 8:58). Hän katseli arkin rakentamista; hän näki vedenpaisumuksen. Kumpi on mielestäsi vakuuttavampi todiste – aito silminnäkijän lausunto, jonka esittäjä osoittautui täydellisen luotettavaksi ja todisti olevansa Jumalan Poika, vai se pieni mahdollisuus, että tutkimusmatkailijat löytäisivät ikivanhoja puunkappaleita jäiseltä vuorenhuipulta? Tästä näkökulmasta katsottuna meillä on jo yllin kyllin todisteita sen puolesta, että Nooan arkki on ollut olemassa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 13]

Onko Raamatun vedenpaisumuskertomuksen tueksi vankkoja todisteita?

[Huomioteksti s. 14]

Jeesus Kristus sanoi selvästi: ”Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli.”