Voivatko kuolleet auttaa eläviä?

LÄNSI-AFRIKASSA nuori Tamba-niminena mies oli menossa tenttiin. Hänen äitinsä väitti, että hän tarvitsisi kuolleiden sukulaisten apua onnistuakseen siinä. Palermossa Sisiliassa turistit vierailevat katakombeissa, joissa on esillä satoja huolellisesti säilöttyjä ruumiita. Jotkut uskovat, että nämä muumioituneet jäännökset antavat elossa oleville jumalallista suojaa. Joka vuosi Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltion länsiosassa sijaitsevassa Lily Dalen kaupungissa käydään siksi, että siellä asuu harvinaisen suuri määrä meedioita. Vierailijat toivovat pääsevänsä yhteyteen kuolleiden sukulaisten tai ystävien kanssa ja saavansa heiltä apua.

Usko siihen, että kuolleet voivat auttaa eläviä, on sitkeässä eri puolilla maailmaa. Mitä mieltä sinä olet tästä käsityksestä? Ehkä sitä on opetettu sinullekin tai tunnet jonkun, joka uskoo siihen. On täysin luonnollista jäädä kaipaamaan kuolleita läheisiään. Tällaisessa tilanteessa meediot lupaavat auttaa. Time-lehdessä kerrottiin erään meedion sanoneen, että henkimaailma ”on aina tavoitettavissa, kun tarvitaan apua”. Pitääkö se paikkansa? Voivatko kuolleet tosiaan auttaa eläviä? Raamatun selvä vastaus voi yllättää.

Jatkavatko kuolleet elämää jossakin?

Raamatussa kuolleiden tilaa selitetään yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Saarnaajan 9:5:ssä sanotaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” Voisiko kuolleilla olla tunteita? Jakeessa 6 vastataan: ”Heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla.” Lisäksi saman luvun jakeessa 10 sanotaan: ”Ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” Tässä käytetty heprean sana ”Šeol” tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa. On kiinnostavaa, että Raamatussa käytetään tämän sanan kreikankielistä vastinetta ”Haades”, kun kerrotaan, minne Jeesus Kristus meni joksikin aikaa kuoltuaan (Apostolien teot 2:31).

Elossa ollessaan Jeesus auttoi monia, mutta hän tiesi, että hänen täytyisi kuolla. Ajatteliko hän voivansa auttaa ihmisiä sitten, kun hän olisi haudassa? Ei, vaan hän vertasi lähestyvää kuolemaansa yöaikaan, jolloin työnteko on mahdotonta (Johannes 9:4). Jeesus tiesi hyvin, että kun ihmiset kuolevat, heistä tulee ”elottomia” (Jesaja 26:14).

Jeesus havainnollisti samaa asiaa myös eräällä toisella vertauksella. Kun Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli, hän vertasi kuolemaa uneen. (Johannes 11:11–13.) Emme odottaisi nukkuvan ihmisen auttavan meitä, sillä hän on tiedoton eikä voi toimia kenenkään hyväksi.

Jatkaako sielu elämää kuoleman jälkeen?

Monille on opetettu, että sielu on varjomainen olio, joka jatkaa olemassaoloa kuoleman jälkeen. Raamattu opettaa kuitenkin eri tavalla. Sen ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, mikä sielu on. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä sanotaan, että kun ensimmäinen ihminen luotiin, hänestä ”tuli elävä sielu”. Sielu tarkoittaa ihmistä kokonaisuudessaan, ja myös eläimet ovat sieluja (1. Mooseksen kirja 1:20–25). Niinpä kun ihminen tai eläin kuolee, sielu kuolee. Raamattu vahvistaa tämän. (Hesekiel 18:4.)

Entä monien kertomukset siitä, että he ovat olleet yhteydessä kuolleisiin, kuulleet heidän äänensä ja jopa nähneet heidät? Tällaiset kertomukset ovat yleisiä monissa osissa maailmaa. Ne antavat sureville sukulaisille ja läheisille ystäville toivoa ja saavat monet pyytämään apua meedioilta, jotka väittävät kykenevänsä ottamaan yhteyttä kuolleisiin.

Pitävätkö tällaiset kertomukset paikkansa? Jos pitävät, eivätkö ne ole ristiriidassa edellä esitettyjen Raamattuun perustuvien näkemysten kanssa? Kristus Jeesus sanoi Jumalan sanaa totuudeksi (Johannes 17:17). Totuus ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatussa itse asiassa neuvotaan selvästi, kuinka meidän tulisi suhtautua väitteisiin, joiden mukaan kuolleet voivat auttaa eläviä. Raamattu kertoo eräästä miehestä, joka yritti saada apua kuolleilta. Kun luemme huolellisesti tämän kertomuksen, voimme saada selville totuuden.

Kuningas pyytää apua kuolleilta

Tapahtumat sijoittuvat taistelukentälle Pohjois-Israeliin. Kuningas Saulilla ja hänen joukoillaan oli vastassaan pelottava filistealaisarmeija. Kun Saul näki filistealaisten leirin, ”hänen sydämensä alkoi kovasti vapista”. Hallituskautensa tässä vaiheessa Saul oli hylännyt tosi uskonnon. Sen vuoksi Jehova ei vastannut hänen avunpyyntöihinsä. Kenen puoleen Saul kääntyisi saadakseen apua? Jumalan profeetta Samuel oli kuollut. (1. Samuelin kirja 28:3, 5, 6.)

Saul etsi apua En-Dorissa asuvalta meediolta. Hän pyysi tätä ”nostattamaan – – Samuelin” kuolleista. Meedio kutsui esiin aaveen. Tämä ”Samuel” kertoi Saulille, että filistealaiset pääsisivät voitolle ja Saul ja hänen poikansa kuolisivat taistelussa. (1. Samuelin kirja 28:7–19.) Mutta oliko puhuja tosiaan kuolleista palannut Samuel?

Raamatussa sanotaan, että kuollessaan ihminen ”palaa maaperäänsä” ja että ”hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:4). Sekä Saul että Samuel tiesivät Jumalan tuomitsevan yhteyden ottamisen meedioihin. Olihan Saul itse ollut aiemmin johtamassa spiritististen tapojen poistamista maasta! (3. Mooseksen kirja 19:31.)

Mietitäänpä asiaa. Jos uskollinen Samuel olisi ollut yhä elossa henkiolentona, olisiko hän rikkonut Jumalan lakia ja tehnyt yhteistyötä meedion kanssa tavatakseen Saulin? Jehova oli kieltäytynyt puhumasta Saulille. Olisiko meedio tosiaan voinut pakottaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, olemaan tekemisissä Saulin kanssa kuolleen Samuelin avulla? Ei olisi. Selvästikään tämä ”Samuel” ei voinut olla Jumalan uskollinen profeetta. Kyseessä oli henki – kuolleeksi Samueliksi tekeytynyt paha demoni.

Demonit ovat enkeleitä, jotka ihmishistorian alussa kapinoivat Jumalan valtaa vastaan (1. Mooseksen kirja 6:1–4; Juudaksen kirje 6). Ne voivat tarkkailla ihmisiä ja tietävät siksi, miltä he ovat eläessään näyttäneet ja miten he ovat puhuneet ja käyttäytyneet. Demonit levittävät innokkaasti ajatusta, että se, mitä Raamatussa sanotaan, ei pidä paikkaansa. Ei ihme, että Raamattu varoittaa olemasta missään tekemisissä tällaisten henkivoimien kanssa (5. Mooseksen kirja 18:10–12). Nämä pahat henget toimivat vielä nykyäänkin.

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi monet kertovat ”nähneensä” kuolleita omaisiaan tai ”kuulleensa” heidän puhuvan. Vaikka tällaiset aaveet vaikuttavat toisinaan hyväntahtoisilta, pahojen henkivoimien tarkoituksena on pettää ihmisiä (Efesolaisille 6:12).b Muista myös, että Jehova on rakastava Jumala, joka välittää meistä. Jos kuolleet jatkaisivat elämää jossakin ja voisivat auttaa ystäviään ja perhettään, kieltäisikö rakastava Luoja tällaisen yhteydenpidon ja sanoisiko hän sitä ”inhottavaksi”? Ei varmastikaan. (1. Pietarin kirje 5:7.) Voiko sitten mistään saada luotettavaa apua?

Todellista apua eläville ja kuolleille

Edellä sanotun perusteella voimme ymmärtää, että kuolleet eivät kykene auttamaan ihmisiä. Lisäksi yritykset saada apua kuolleilta eivät ole pelkästään hyödyttömiä vaan myös erittäin vaarallisia, sillä ne ovat vastoin Jumalan lakia ja asettavat ihmisen alttiiksi demonien vaikutukselle.

Raamattu ohjaa meidät parhaan mahdollisen Auttajan, Luojamme Jehovan, luokse. Hän pystyy pelastamaan meidät jopa kuolemasta. (Psalmit 33:19, 20.) Häneltä voimme saada apua jo nyt. Jehova siis antaa todellisen toivon päinvastoin kuin meediot, joiden herättämät toiveet ovat valheellisia.

Tamba, josta kerrottiin johdannossa, näki omakohtaisesti eron meedioiden antamien väärien toiveiden ja Jehovalta saatavan totuuden välillä. Meediot väittivät, että jos hän ei esittäisi uhreja kuolleille esi-isille, hän epäonnistuisi tentissään. Tamba oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja oli saanut tietää, mikä on kuolleiden todellinen tila ja mistä ovat lähtöisin ne, jotka ilkeämielisesti teeskentelevät olevansa kuolleita esi-isiä. Vaikka Tamban äiti painosti häntä hakemaan apua meediolta, hän kieltäytyi ja sanoi: ”Jos epäonnistun tentissä, valmistaudun siihen paremmin ensi vuonna.”

Mitä tapahtui? Tamba menestyi tentissä kaikkein parhaiten. Hänen äitinsä oli ihmeissään ja menetti uskonsa meedioihin eikä enää koskaan ottanut puheeksi tällaisten uhrien esittämistä. Tamba oli oppinut, että Jehova varoittaa ”kääntymästä kuolleiden puoleen elävien hyväksi” (Jesaja 8:19). Raamattua tutkimalla hän oli saanut varmuuden siitä, että jos hän iloitsisi Jumalan laista, hän menestyisi (Psalmit 1:1–3).

Entä miten on kuolleiden omaistemme laita? Onko heillä mitään toivoa? Sen lisäksi että Jehova auttaa meitä elossa olevia, hän on luvannut auttaa myös haudassa olevia. Huomaa, mitä profeetta Jesaja sanoi kuvailtuaan ensin, kuinka voimattomia kuolleet ovat. Jesajan kirjan luvussa 26 jakeessa 19 hän julisti: ”Sinun kuolleesi tulevat elämään. – – Herätkää ja huutakaa ilosta, te tomussa asuvat!” Lisäksi hän sanoi, että ”elottomat” palaavat eloon.

Kuvittele! Miljardit, jotka nukkuvat avuttomina haudassa, herätetään henkiin! Raamatussa paljastetaan, että Jehova ”ikävöitsee” kuolleita ja haluaa herättää heidät (Job 14:14, 15). Kuulostavatko tällaiset lupaukset liian hyviltä ollakseen totta? Jeesus Kristus oli niin varma tästä toivosta, että hän sanoi kuolleiden jo olevan eläviä Jehovan silmissä (Luukas 20:37, 38).

Haluaisitko sinä oppia luottamaan tähän toivoon?c Jatka täsmällisen tiedon hankkimista Raamatusta. Kun tutkit Raamattua, saat varmuuden siitä, että Jehova voi auttaa eläviä ja kuolleita ja että hänen lupauksensa ovat ”luotettavat ja todet” (Ilmestys 21:4, 5).

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 19]

On täysin luonnollista jäädä kaipaamaan kuolleita läheisiään.

[Kuva s. 20]

Puhuiko kuningas Saulille kuolleista palannut profeetta Samuel?