Markus – ”hyödyllinen palvelukseen”

ANTIOKIAN seurakunnassa oli ennenkin ollut ongelmia, mutta tämä apostolien, Paavalin ja Barnabaan, välinen erimielisyys oli jotain uutta. He suunnittelivat lähetysmatkaa. Mutta kun piti päättää, kuka matkustaisi heidän kanssaan, heidän välillään sattui ”kiivas suuttumuksen purkaus” (Apt. 15:39). Paavali ja Barnabas erosivat ja lähtivät eri suuntiin. Heidän kiistansa koski kolmatta lähetystyöntekijää – Markusta.

Kuka Markus oli? Mikä sai nämä kaksi apostolia kiistelemään hänestä? Miksi heillä oli hänestä niin voimakkaat mielipiteet? Muuttuivatko nämä mielipiteet jossain vaiheessa? Entä mitä me voimme oppia Markuksen elämästä?

Kotona Jerusalemissa

Markus, joka oli ilmeisesti varakkaasta juutalaisperheestä, varttui Jerusalemissa. Ensimmäinen suoranainen maininta hänestä on kertomuksessa varhaiskristillisen seurakunnan historiasta. Kun Jehovan enkeli noin vuonna 44 vapautti ihmeen välityksellä apostoli Pietarin vankilasta, jonne Herodes Agrippa I oli hänet pannut, Pietari ”meni Johanneksen, lisänimeltä Markuksen, äidin Marian taloon, jossa oli useita koolla ja rukoilemassa”. (Apt. 12:1–12.)a

Näyttäisi siis siltä, että Jerusalemin seurakunta käytti Markuksen äidin kotia kokouspaikkanaan. Koska tuossa kodissa ”oli useita koolla”, se oli ilmeisesti suuri. Marialla oli Rode-niminen palvelustyttö, joka tuli paikalle, kun Pietari kolkutti ”porttikäytävän oveen”. Nämä yksityiskohdat viittaavat siihen, että Maria oli melko varakas. Lisäksi talon sanotaan olleen Marian eikä hänen aviomiehensä, joten on mahdollista, että hän oli leski ja että Markus oli vielä jokseenkin nuori. (Apt. 12:13.)

Markus oli todennäköisesti niiden joukossa, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan. Hän on varmasti tuntenut hyvin Jeesuksen opetuslapset sekä muita, jotka olivat olleet todistamassa Jeesuksen palvelukseen liittyviä tapahtumia. Itse asiassa Markus on voinut olla se vähäpukeinen nuori mies, joka koetti seurata Jeesusta tämän pidätyksen jälkeen mutta joka pakeni, kun hänet itsensä yritettiin ottaa kiinni (Mark. 14:51, 52).

Palvelustehtäviä seurakunnassa

Kypsien kristittyjen seura epäilemättä vaikutti Markukseen myönteisesti. Hän kasvoi hengellisesti, ja vastuulliset veljet panivat hänet merkille. Kun Paavali ja Barnabas noin vuonna 46 toivat ”palveluksena avustusta” Antiokiasta Jerusalemiin lievittääkseen nälänhädän vaikutuksia, he kiinnittivät huomiota Markukseen. Lähtiessään takaisin Antiokiaan he ottivat Markuksen mukaansa. (Apt. 11:27–30; 12:25.)

Asiaan perehtymätön lukija saattaisi olettaa, että näillä kolmella miehellä ei ollut hengellisen siteen lisäksi paljoakaan yhteistä ja että Paavali ja Barnabas pyysivät Markuksen mukaansa vain hänen kykyjensä vuoksi. Yksi Paavalin kirjeistä kuitenkin paljastaa Markuksen olleen Barnabaan serkku (Kol. 4:10). Tämä voi osaltaan selittää myöhempiä Markukseen liittyviä tapahtumia.

Kului noin vuosi, ja Paavali ja Barnabas päättivät pyhän hengen ohjauksessa tehdä lähetysmatkan. He lähtivät Antiokiasta kohti Kyprosta. Johannes Markus tuli heidän mukaansa ”palvelijana”. (Apt. 13:2–5.) Markuksen oli kenties määrä huolehtia matkan aikana käytännön seikoista, jotta apostolit pystyisivät keskittymään hengellisiin asioihin.

Paavali, Barnabas ja Markus kulkivat Kyproksen halki saarnaten, ja sen jälkeen he suuntasivat Vähään-Aasiaan. Siellä Johannes Markus teki ratkaisun, joka oli Paavalille pettymys. Raamatun kertomuksessa sanotaan, että kun he saapuivat Pergeen, ”Johannes poistui heidän luotaan ja palasi Jerusalemiin”. (Apt. 13:13.) Syytä tähän ei mainita.

Pari vuotta myöhemmin Paavali, Barnabas ja Markus olivat jälleen Antiokiassa. Paavali ja Barnabas suunnittelivat toista lähetysmatkaa, jolla he jatkaisivat ensimmäisellä matkalla alkanutta työtä. Barnabas halusi ottaa serkkunsa mukaan, mutta Paavalin mielestä se ei tullut kysymykseenkään, koska Markus oli aiemmin jättänyt heidät. Juuri tästä syntyi kirjoituksen alussa kuvailtu tilanne. Barnabas otti mukaansa Markuksen ja meni työhön kotisaareensa Kyprokseen, kun taas Paavali lähti kulkemaan halki Syyrian. (Apt. 15:36–41.) Paavalin ja Barnabaan näkemykset Markuksen aiemmasta ratkaisusta selvästikin erosivat toisistaan.

Sovinto

Markus oli epäilemättä murheissaan tapahtuneesta. Hän pysyi silti uskollisena Jumalan palvelijana. Kun edellä kuvaillusta välikohtauksesta oli kulunut 11–12 vuotta, Markus esiintyy jälleen varhaiskristillisyyden historiassa. Missä hän on? Siellä mistä häntä ehkä vähiten osaisi etsiä, nimittäin Paavalin seurassa.

Kun Paavali oli vuosina 60–61 vankina Roomassa, hän lähetti useita kirjeitä, jotka kuuluvat nykyään Raamattuun. Kolossalaisille hän kirjoitti: ”Aristarkos, vankitoverini, lähettää teille terveisiä ja samoin Markus, Barnabaan serkku (joka teidän käskettiin ottaa tervetulleena vastaan, jos hän joskus tulee luoksenne) – –. Vain nämä ovat työtovereitani Jumalan valtakunnan hyväksi, ja juuri he ovat tulleet minulle vahvistavaksi avuksi.” (Kol. 4:10, 11.)

Oli tapahtunut melkoinen muutos. Markus, joka oli herättänyt Paavalissa syvää tyytymättömyyttä, palveli jälleen arvostettuna työtoverina. Paavali oli nähtävästi ilmoittanut kolossalaisille, että Markus saattaisi tulla heidän luokseen. Jos tämä vierailu toteutuisi, Markus toimisi Paavalin edustajana.

Oliko Paavali vuosia aiemmin suhtautunut Markukseen liian kriittisesti? Oliko Markus saanut tarvitsemaansa kuria ja hyötynyt siitä? Vai pitävätkö nämä molemmat olettamukset paikkansa? Oli miten oli, sovinnon tekeminen todistaa sekä Paavalin että Markuksen kypsyydestä. He eivät jääneet muistelemaan menneitä vaan työskentelivät jälleen yhdessä. Miten hieno esimerkki kaikille, joilla on ollut erimielisyyttä jonkun uskonveljensä kanssa!

Markuksen matkoja

Lukiessasi Markuksen tekemistä matkoista huomaat, että hän liikkui paljon. Hän oli kotoisin Jerusalemista, muutti Antiokiaan ja purjehti sieltä Kyprokseen ja Pergeen. Sitten hän meni Roomaan. Paavali halusi lähettää hänet sieltä Kolossaan. Eivätkä Markuksen matkat päättyneet siihen.

Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä noin vuosina 62–64. Siinä hän sanoi: ”Se, joka on Babylonissa, – – lähettää teille terveisiä ja samoin poikani Markus.” (1. Piet. 5:13.) Markus siis matkusti Babyloniin palvelemaan sen apostolin kanssa, joka oli vuosia aiemmin käynyt kristillisissä kokouksissa hänen äitinsä kodissa.

Kun Paavali oli toista kertaa vankina Roomassa noin vuonna 65, hän kirjoitti Timoteukselle kutsuakseen tämän Efesoksesta ja lisäsi: ”Ota Markus ja tuo hänet mukanasi.” (2. Tim. 4:11.) Markus oli siis silloin Efesoksessa. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän vastasi Paavalin kutsuun ja palasi Timoteuksen kanssa Roomaan. Vaikka matkustaminen ei ollut tuohon aikaan helppoa, Markus teki nuo matkat mielellään.

Suuri etuoikeus

Eräs Markukselle suotu suuri etuoikeus oli se, että hän sai Jehovan henkeyttämänä kirjoittaa yhden evankeliumeista. Vaikka tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, vanhimmat perimätiedot osoittavat, että se on Markuksen käsialaa ja että hän sai tietonsa Pietarilta. Pietari olikin todistamassa melkein kaikkia tapahtumia, jotka Markus merkitsi muistiin.

Markuksen evankeliumin analysoijat uskovat, että hän kirjoitti pakanoille. Markus esittää hyödyllisiä selityksiä juutalaisten tavoista (Mark. 7:3; 14:12; 15:42). Hän kääntää aramealaisia ilmauksia, jotka olisivat muuten saattaneet jäädä ei-juutalaisilta lukijoilta ymmärtämättä (Mark. 3:17; 5:41; 7:11, 34; 15:22, 34). Hän käyttää monia latinankielisiä nimityksiä ja jopa selittää tavallisia kreikan sanoja latinalaisilla ilmauksilla. Hän esittää juutalaisten kolikoiden arvon roomalaisina rahayksikköinä. (Mark. 12:42, alav.) Kaikki tämä näyttää sopivan yhteen sen vanhan perimätiedon kanssa, että Markus kirjoitti evankeliuminsa Roomassa.

”Minulle hyödyllinen palvelukseen”

Markus teki Roomassa varmasti muutakin kuin kirjoitti evankeliumin. Kuten muistamme, Paavali kehotti Timoteusta: ”Ota Markus ja tuo hänet mukanasi.” Syyksi Paavali sanoi: ”Hän on minulle hyödyllinen palvelukseen.” (2. Tim. 4:11.)

Tämä ajallisesti viimeinen Markusta koskeva Raamatun maininta kertoo hänestä paljon. Missään vaiheessa teokraattista uraansa Markus ei esiinny apostolina, johtajana eikä profeettana. Hän oli toisten palvelija. Paavali saattoi tuolloin, vähän ennen kuolemaansa, varmasti hyötyä Markuksen avusta.

Kun Markusta koskevat yksittäiset tiedot yhdistetään, muodostuu kuva miehestä, joka edisti innokkaasti hyvän uutisen leviämistä eri puolilla maailmanlaajuista kenttää ja palveli mielellään toisia. Markus sai palkitsevia tehtäviä, koska hän ei antanut periksi!

Me Jumalan nykyiset palvelijat saarnaamme Valtakunnan hyvää uutista yhtä päättäväisesti kuin Markus aikanaan. Jotkut meistä voivat hänen tavallaan muuttaa toisaalle, jopa ulkomaille, levittämään hyvää uutista. Vaikka tämä ei ehkä olekaan mahdollista useimmille meistä, me kaikki voimme jäljitellä Markusta eräällä toisella tärkeällä tavalla. Samoin kuin hän näki erityistä vaivaa kristittyjen veljiensä hyväksi, mekin haluamme antaa uskonveljillemme käytännön apua, niin että he voivat suorittaa palvelustaan Jumalalle. Näin toimiessamme voimme olla varmoja, että saamme edelleen osaksemme Jehovan siunauksen. (Sananl. 3:27; 10:22; Gal. 6:2.)

[Alaviite]

[Kartta/Kuva s. 8, 9]

(Ks. painettu julkaisu)

Kaupunkeja joissa Markus vieraili

Rooma

Efesos

Kolossa

Perge

Antiokia (Syyria)

Kypros

VÄLIMERI

Jerusalem

Babylon