Onko Jumalan valtakunta sydämentila?

”Jumalan valtakunta tulee kuulevaa sydäntä myöten”, sanoo paavi Benedictus XVI kirjassaan Jeesus Nasaretilainen. Jotkut uskovat, että tuo Valtakunta on juuri tätä – muutos, joka ihmisessä tapahtuu, kun hän ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen ja kasvattaa uskoa. Onko Jumalan valtakunta vain ihmisen sisäistä muuttumista, jotakin sellaista, mikä on sydämessämme?

VALTAKUNTA oli kiistattomasti lähellä Jeesuksen sydäntä. Paavi Benedictuskin toteaa, että se oli hänen ”sanomansa kantava elementti”. Suurimman osan suhteellisen lyhyestä palveluksestaan Jeesus kulki laajalla alueella ”saarnaten valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 4:23). Opetustyönsä ja ihmetekojensa välityksellä hän teki selväksi, että Valtakunta ei merkitse vain sitä, että joku tunnustaa Jumalan ja tottelee häntä. Siihen liittyy hallitus- ja tuomiovalta sekä ikuisia siunauksia.

Hallitus- ja tuomiovalta

Jeesuksen palveluksen loppupuolella hänen läheisten opetuslastensa Jaakobin ja Johanneksen äiti tuli hänen luokseen ja pyysi: ”Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi.” (Matteus 20:21.) Tuo nainen ei selvästikään puhunut jostain sellaisesta, mikä oli hänen poikiensa sydämessä. Hän ymmärsi, että Valtakuntaan liittyi hallitusvalta Jeesuksen rinnalla, ja hän halusi poikiensa pääsevän siitä osallisiksi. Jeesus lupasikin 11 uskolliselle apostolilleen, että nämä tulisivat olemaan hänen Valtakunnassaan ja istumaan ”valtaistuimilla tuomitsemassa” hänen vierellään (Luukas 22:30). Jeesuksen seuraajille hänen Valtakuntansa merkitsi siis todellista hallitusvaltaa – hallintoa, hallitusta.

Entä mitä se merkitsi Jeesuksen aikalaisille yleensä? Ajattelivatko he Valtakunnan olevan vain sisäinen muutos, vai odottivatko he jotain merkittävämpää? Kun Jeesus saapui Jerusalemiin vähän ennen vuoden 33 pesahia ratsastaen aasinvarsalla, ihmisjoukot ottivat hänet avosylin vastaan ja jotkut huusivat: ”Oi pelasta Daavidin Poika!” (Matteus 21:9.) Miksi he huusivat näin? He olivat kaikesta päättäen ymmärtäneet, että Jeesus oli luvattu Messias ja että Jumala antaisi hänelle ikuisen Valtakunnan, ”hänen isänsä Daavidin valtaistuimen”. He kaipasivat sitä pelastusta, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, jonka Valtakunta toisi. (Luukas 1:32; Sakarja 9:9.)

Ikuisia siunauksia

Nekin, jotka eivät näyttäneet olevan kovin kiinnostuneita Jeesuksen palveluksesta, tiesivät jotain yhdestä hänen opetuksestaan. Kun Jeesus teloitettiin, hänen viereensä naulittu rikollinen pyysi häneltä hartaasti: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Jeesus vakuutti tuolle kuolevalle miehelle: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:42, 43.)

Tuo ryöstäjä ilmeisesti uskoi, että kun Jeesus olisi herätetty kuolleista, hän saisi Valtakunnan tai menisi sellaiseen. Jeesuksella olisi paitsi valta myös halu herättää kuolleista tuo mies samoin kuin miljoonia muita ja auttaa heitä muuttumaan. Noustuaan henkimaailmassa valtaistuimelle hän tosiaankin vuodattaisi ikuisia siunauksia koko ihmiskunnalle kautta maailman Valtakunnan välityksellä. (Johannes 5:28, 29.)

Valtakunta heidän keskellään

Mutta eikö Jeesus sanonut: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”? Nämä sanat ovat Luukkaan 17:21:ssä, ja joissakin käännöksissä ne kuuluvat: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Ks. esimerkiksi vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Mitä Jeesus tarkoitti?

Tekstiyhteydestä käy ilmi, että Jeesus lausui nuo sanat fariseuksille, juutalaisten uskonnolliselle ryhmälle, joka suhtautui häneen vihamielisesti. Heillä oli omat Messiaaseen ja tämän Valtakuntaan liittyvät odotuksensa. He uskoivat, että Messias tulisi ”taivaiden pilvien mukana” loistoisana Kuninkaana vapauttamaan juutalaiset roomalaisten ikeen alta ja ennallistamaan Israelin valtakunnan (Daniel 7:13, 14). Mutta Jeesus osoitti tuon näkemyksen vääräksi sanoessaan heille: ”Jumalan valtakunta ei tule huomiota herättävästi.” Sitten hän jatkoi: ”Katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luukas 17:20, 21.)

Vaikka Jeesus saarnasi Jumalan valtakuntaa ja teki ihmeitä, jotka selvästi osoittivat hänen olevan Valtakunnan luvattu Kuningas, fariseusten vastustava asenne vain koveni, sillä heidän vaikuttimensa eivät olleet puhtaat eikä heillä ollut aitoa uskoa. He epäilivät Jeesuksen omia sanoja ja valtuuksia. Niinpä hän sanoi heille suoraan, että Valtakunta oli heidän keskellään, sen nimitetyn Kuninkaan edustamana. Hän ei pyytänyt heitä tutkimaan sisintään.a Jeesus ja hänen opetuslapsensa seisoivat heidän edessään, joten hän saattoi sanoa: ”Jumalan valtakunta on täällä teidän luonanne.” (Luukas 17:21, Contemporary English Version.)

Valtakunta lähellä sydäntä

Vaikka Jumalan valtakunta ei ole syntisten ihmisten sydämessä, sen tulisi olla lähellä sydäntä. Opetustensa ja voimatekojensa avulla Jeesus pyrki rakentamaan kuulijoissaan lujaa uskoa vanhurskaaseen hallintoon, joka toisi tosi rauhan ja turvallisuuden. Hän halusi heidän saavan uskon, joka tekisi heidän elämästään parempaa. Hän opetti heitä rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.) Hänen sanansa koskettivat monia hänen kuulijoistaan ja kasvattivat heissä uskoa, joka sai heidät seuraamaan Jeesusta ja tavoittelemaan Jumalan valtakunnan siunauksia.

Toivoisitko, että sinulla olisi tällainen usko? Miten voisit saada sellaisen? Muista, mitä Jeesus sanoi kuuluisan vuorisaarnansa alkusanoissa: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:3.) Ota vastaan tämän lehden tuoneiden Jehovan todistajien tarjous tutkia kanssasi Raamattua. Silloin voit paitsi oppia luottamaan siihen, että sisäinen muuttuminen on mahdollista, myös saada toivon vanhurskaasta hallitusvallasta – Valtakunnasta, joka tuo rauhan ja turvallisuuden kaikille.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 11]

Oliko Jumalan valtakunta Jeesuksen paatuneiden, murhanhimoisten vastustajien sydämessä?