Oletko sinä päässyt Jumalan lepoon?

”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.” (HEPR. 4:12)

 1. Miten voimme nykyään päästä Jumalan lepoon, mutta miksi se ei ehkä ole helppoa?

EDELLISESSÄ kirjoituksessa osoitettiin, että voimme päästä Jumalan lepoon toimimalla tottelevaisesti sopusoinnussa hänen tarkoituksensa kanssa. Se saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Kun esimerkiksi saamme tietää Jehovan paheksuvan jotakin sellaista, mistä pidämme, voisimme aluksi olla taipuvaisia kapinoimaan. Meidän on siksi tarpeen oppia lisää siitä, miten olla ”altis tottelemaan” (Jaak. 3:17). Tässä kirjoituksessa tarkastellaan joitakin alueita, joilla halukkuutemme mukautua Jumalan tarkoitukseen – ilmaista sydämestä lähtevää tottelevaisuutta – voi joutua koetukselle.

 2, 3. Mitä meidän täytyy edelleen tehdä ollaksemme haluttuja Jehovan silmissä?

² Miten alttiisti otat vastaan raamatullisia neuvoja? Raamatun mukaan Jumalan tahto on koota järjestöönsä ”kaikkien kansakuntien halutut” (Hagg. 2:7). Useimmat meistä eivät tietysti olleet kovinkaan haluttuja Jehovan silmissä, kun kuulimme ensi kertaa totuudesta. Rakkaus Jumalaan ja hänen Poikaansa pakotti meidät kuitenkin tekemään asenteessamme ja tavoissamme merkittäviä muutoksia voidaksemme täysin miellyttää Jumalaa. Rukoiltuamme hellittämättä hänen apuaan ja ponnisteltuamme tarvittavien muutosten tekemiseksi saatoimme viimein tarjoutua kastettavaksi. (Lue Kolossalaiskirjeen 1:9, 10.)

³ Taistelu puutteitamme vastaan ei kuitenkaan päättynyt kasteeseemme. Se on jatkunut ja tulee jatkumaan niin kauan kuin olemme epätäydellisiä. Mutta Jehova on luvannut, että jos olemme päättäneet tulla entistä halutummiksi hänen silmissään ja jatkamme ponnistelua tämän tavoitteen hyväksi, hän suo meille siunauksensa.

Kun tarvitaan neuvontaa

 4. Millä kolmella tavalla voimme saada raamatullisia neuvoja?

⁴ Ennen kuin voimme korjata puutteitamme, meidän täytyy saada tietää niistä. Valtakunnansalissa pidettävä koskettava puhe tai jossakin julkaisussamme ilmestyvä ajatuksia herättävä kirjoitus voi paljastaa meissä vakavan heikkouden. Mutta jos emme sovella käytäntöön puheiden ja kirjallisuuden kautta saatavia neuvoja, Jehova voi tuoda kyseisen heikkouden tietoomme myös jonkun veljemme tai sisaremme välityksellä. (Lue Galatalaiskirjeen 6:1.)

 5. Miten voisimme reagoida saadessamme neuvoja, ja miksi kristittyjen vanhinten tulee yrittää auttaa meitä?

⁵ Epätäydelliseltä ihmiseltä ei ole helppo ottaa vastaan neuvoja, esitetäänpä ne miten ystävällisesti hyvänsä. Lukemassamme Galatalaiskirjeen kohdassa Jehova kuitenkin käskee niitä, joilla on hengellisiä edellytyksiä, parhaansa mukaan oikaisemaan meitä ”lempeyden hengessä”. Jos osoitamme vastakaikua, meistä tulee entistä halutumpia Jumalan silmissä. Jostain syystä meidän on helppo myöntää epätäydellisyytemme rukoillessamme Jehovaa. Mutta kun toinen ihminen kiinnittää huomiota johonkin puutteeseemme, meillä on taipumus puolustella itseämme, vähätellä ongelmaa, kyseenalaistaa neuvojan vaikutin tai takertua tapaan, jolla hän neuvonsa esittää (2. Kun. 5:11). Ja jos neuvo koskee jotakin erityisen herkkää aluetta – jonkun perheenjäsenemme toimintaa, ulkoasuamme, henkilökohtaista hygieniaa tai sellaista virkistäytymismuotoa, josta pidämme mutta jota Jehova vihaa – voisimme yllättäen reagoida hyvin kielteisesti ja murehduttaa sekä itseämme että neuvojaa. Rauhoituttuamme kuitenkin yleensä myönnämme, että neuvo oli paikallaan.

 6. Miten Jumalan sana paljastaa ”sydämen ajatukset ja aikomukset”?

⁶ Kuten tämän kirjoituksen teemaraamatunkohta muistuttaa, Jumalan sana on ”voimaa uhkuva”. Jumalan sanalla on tosiaan voima muuttaa ihmisten elämää. Se pystyy auttamaan meitä tarvittavien muutosten tekemisessä kasteemme jälkeen, aivan kuten se auttoi ennen tuon askeleen ottamista. Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeessään myös, että Jumalan sana ”tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset” (Hepr. 4:12). Toisin sanoen kun ymmärrämme selvästi Jumalan tarkoituksen itsemme suhteen, suhtautumisemme siihen paljastaa, millainen sisimpämme on. Onko meidän tapauksessamme joskus ”sielu” eli se, miltä vaikutamme ulkonaisesti, erilainen kuin ”henki” eli se, mitä todellisuudessa olemme? (Lue Matteuksen 23:27, 28.) Mietihän, miten sinä reagoisit seuraavissa tilanteissa.

Pysy Jehovan järjestön tahdissa

 7, 8. a) Mistä saattoi johtua, että eräät heprealaiskristityt halusivat pitää kiinni joistakin Mooseksen lain piirteistä? b) Miksi heidän toimintansa ei ollut sopusoinnussa Jehovan edistyvän tarkoituksen kanssa?

⁷ Monet meistä muistavat ulkoa Sananlaskujen 4:18:n sanat: ”Vanhurskaiden polku on kuin se kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Tämä merkitsee sitä, että opimme ajan mittaan yhä enemmän Jumalan tarkoituksista ja häntä miellyttävästä elämäntavasta.

⁸ Kuten edellisestä kirjoituksesta kävi ilmi, monien heprealaiskristittyjen oli Jeesuksen kuoleman jälkeen vaikea lakata noudattamasta Mooseksen lakia (Apt. 21:20). Vaikka Paavali selitti taitavasti, että kristityt eivät enää olleet tuon lain alaisuudessa, jotkut torjuivat hänen henkeytetyt perustelunsa (Kol. 2:13–15). Ehkä he ajattelivat voivansa välttyä vainolta noudattamalla edelleen ainakin osaa Mooseksen laista. Kirjeessään noille heprealaiskristityille Paavali kuitenkin sanoi suoraan, etteivät he voisi päästä Jumalan lepoon, jos he kieltäytyisivät toimimasta sopusoinnussa Hänen paljastuvan tarkoituksensa kanssa.a (Hepr. 4:1, 2, 6; lue Heprealaiskirjeen 4:11.) Saadakseen Jehovan hyväksynnän heidän täytyi tajuta, että hän johti kansaansa eri suuntaan kuin ennen.

 9. Miten meidän tulisi suhtautua, kun raamatullisia asioita koskevaa ymmärrystämme tarkennetaan?

⁹ Nykyaikana joitakin Raamatun opetuksia koskevaa ymmärrystämme on tarkennettu. Sen ei tulisi vaivata meitä vaan päinvastoin vahvistaa luottamustamme ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan”. Kun orjaluokan edustajat huomaavat, että käsitystämme jostakin totuuden piirteestä on tarpeen selventää tai korjata, he eivät pidäty tekemästä tarkennusta. Orjaluokalle on tärkeämpää toimia sopusoinnussa Jumalan paljastuvan tarkoituksen kanssa kuin suojautua tarkennusten herättämältä kritiikiltä. Miten sinä reagoit, kun Raamatun ymmärrystämme tarkennetaan? (Lue Luukkaan 5:39.)

10, 11. Mitä voimme oppia siitä, miten jotkut ovat suhtautuneet uusiin saarnaamismenetelmiin?

¹⁰ Tarkastellaanpa erästä toista esimerkkiä. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa jotkut raamatuntutkijat, jotka olivat hyviä puhujia, ajattelivat voivansa täyttää saarnaamistehtävänsä parhaiten esittämällä taidokkaita puheita. He nauttivat julkisesta puhumisesta, ja jotkut heistä paistattelivat mielellään kuulijoidensa suosion loisteessa. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmeiseksi, että Jehova haluaa kansansa ahkeroivan monenlaisissa saarnaamistyön muodoissa, joihin kuuluu talosta-taloon-työ. Jotkut etevät julkiset puhujat kieltäytyivät jyrkästi kokeilemasta mitään uutta. Ulkonaisesti he näyttivät hengellisiltä, Herralle täysin omistautuneilta miehiltä. Mutta kun saatiin selviä todisteita Jumalan tarkoituksesta saarnaamistyön suhteen, heidän todelliset ajatuksensa, aikomuksensa ja vaikuttimensa paljastuivat. Mitä mieltä Jehova oli heistä? Hän ei antanut heille siunaustaan, ja he jättivät hänen järjestönsä. (Matt. 10:1–6; Apt. 5:42; 20:20.)

¹¹ Saarnaaminen talosta taloon ei ollut helppoa kaikille niistäkään, jotka pysyivät uskollisena järjestölle. Varsinkin alussa monilla oli siinä vaikeuksia. Mutta he olivat tottelevaisia. Ajan mittaan he voittivat pelkonsa, ja Jehova siunasi heitä runsaasti. Miten sinä reagoit, kun saat kannustusta osallistua johonkin saarnaamistyön muotoon, joka sillä hetkellä tuntuu epämukavalta? Oletko valmis kokeilemaan jotakin uutta?

Kun joku läheinen hylkää Jehovan

12, 13. a) Miksi Jehova käskee erottamaan katumattomat väärintekijät? b) Minkä tilanteen jotkut kristityt vanhemmat kohtaavat, ja miksi se on koetteleva?

¹² Epäilemättä me kaikki hyväksymme periaatteen, jonka mukaan meidän tulee Jumalaa miellyttääksemme olla fyysisesti, moraalisesti ja hengellisesti puhtaita. (Lue Tituksen kirjeen 2:14.) Joissakin tilanteissa uskollisuutemme tälle Jumalan tarkoituksen piirteelle voi kuitenkin joutua kovalle koetukselle. Kuvitellaanpa, että esimerkillisen kristityn avioparin ainoa poika hylkää totuuden. Tämä nuori mies pitää ”synnistä saatavaa tilapäistä nautintoa” tärkeämpänä kuin suhdettaan Jehovaan ja jumalisiin vanhempiinsa, ja niinpä hänet erotetaan seurakunnasta (Hepr. 11:25).

¹³ Vanhemmat ovat surun murtamia. He tietävät hyvin, että Raamatussa neuvotaan erotetuista: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Kor. 5:11, 13.) He ymmärtävät myös, että tässä jakeessa sanaan ”jokainen” sisältyvät sellaiset perheenjäsenet, jotka eivät asu samassa taloudessa. Mutta syvä rakkaus poikaa kohtaan voisi saada heidät järkeilemään tähän tapaan: ”Emmehän voi auttaa poikaamme palaamaan Jehovan luo, jos rajoitamme jyrkästi yhteydenpitoa häneen. Saisimme varmasti aikaan paljon enemmän olemalla häneen säännöllisesti yhteydessä.”b

14, 15. Mitä tärkeitä kysymyksiä erotettujen lasten vanhemmat joutuvat pohtimaan?

¹⁴ Meidän on helppo eläytyä näiden vanhempien tunteisiin. Heidän pojallaan oli valinnanvapaus, ja hän valitsi epäkristillisen elämäntavan ennemmin kuin läheisen yhteyden vanhempiinsa ja muihin seurakunnan jäseniin. Toisaalta vanhemmilla ei ollut asiassa sanan sijaa. Ei ihme, että he tuntevat avuttomuutta!

¹⁵ Mutta miten nämä vanhemmat menettelevät? Tottelevatko he Jehovan selvää ohjetta? Vai järkeilevätkö he voivansa pitää säännöllisesti yhteyttä erotettuun poikaansa ”välttämättömien perheasioiden” varjolla? Ratkaisua tehdessään heidän on otettava huomioon, mitä Jehova ajattelee heidän toiminnastaan. Hänen tarkoituksensa on pitää järjestö puhtaana ja auttaa väärintekijöitä tulemaan järkiinsä, mikäli mahdollista. Millä tavoin kristityt vanhemmat voivat toimia tämän tarkoituksen hyväksi?

16, 17. Mitä voimme oppia, kun mietimme Aaronin tapausta?

¹⁶ Mooseksen veli Aaron joutui vaikeaan tilanteeseen sen vuoksi, miten kaksi hänen pojistaan menetteli. Kuvittele, miltä Aaronista on täytynyt tuntua, kun hänen poikansa Nadab ja Abihu uhrasivat Jehovan edessä laitonta tulta ja Hän löi heidät kuoliaaksi. Aaron ei tietenkään voinut enää pitää minkäänlaista yhteyttä poikiinsa. Mutta asiaan liittyi muutakin. Jehova käski Aaronia ja hänen uskollisia poikiaan: ”Älkää antako päänne hiusten jäädä hoitamattomiksi ettekä saa [surusta] repiä vaatteitanne, jottette kuolisi ja jottei hän [Jehova] närkästyisi koko kansankokoukseen.” (3. Moos. 10:1–6.) Sanoma on selvä. Meidän täytyy rakastaa Jehovaa enemmän kuin uskottomia perheenjäseniämme.

¹⁷ Jehova ei nykyään surmaa heti niitä, jotka rikkovat hänen lakejaan. Rakkaudessaan hän antaa heille mahdollisuuden katua epävanhurskaita tekojaan. Mutta miltä Jehovasta tuntuisi, jos katumattoman väärintekijän vanhemmat panisivat Hänet koetukselle pitämällä tarpeettomasti yhteyttä erotettuun poikaansa tai tyttäreensä?

18, 19. Mitä siunauksia perheenjäsenet voivat saada, jos he noudattavat Jehovan ohjeita erotettuihin suhtautumisesta?

¹⁸ Monet erotettuna olleet myöntävät, että heidän ystäviensä ja perheenjäsentensä lujuus auttoi heitä tulemaan järkiinsä. Kun vanhimmat suosittelivat erään nuoren naisen ottamista takaisin seurakuntaan, he kirjoittivat hänen puhdistaneen elämänsä ”muun muassa sen vuoksi, että hänen lihallinen veljensä kunnioitti erottamisjärjestelyä”. Tämän naisen mukaan hänen veljensä uskollisuus Raamatun normien noudattamisessa oli voimistanut hänen haluaan palata järjestön yhteyteen.

¹⁹ Mitä tämä opettaa meille? Meidän on taisteltava, jottei epätäydellinen sydämemme saisi meitä kapinoimaan Raamatun neuvoja vastaan. Meidän täytyy luottaa ehdottomasti siihen, että Jumala tietää aina, miten ongelmamme on parasta käsitellä.

”Jumalan sana on elävä”

20. Millä kahdella tavalla Heprealaiskirjeen 4:12:ta voidaan soveltaa? (Ks. alaviite.)

²⁰ Kun Paavali kirjoitti: ”Jumalan sana on elävä”, hän ei tarkoittanut erityisesti Jumalan kirjoitettua sanaa, Raamattua.c Tekstiyhteys osoittaa hänen puhuneen Jumalan lupauksen sanasta. Paavalin opetuksen ydin oli, että Jumala ei lupaa jotakin ja sitten unohda sitä. Jehova ilmaisi tämän sanoessaan profeetta Jesajan välityksellä: ”Sanani – – ei palaa luokseni tyhjin toimin vaan on – – menestyvä siinä, mitä varten olen lähettänyt sen.” (Jes. 55:11.) Meidän ei siis tarvitse tulla kärsimättömiksi, kun asiat eivät etene niin nopeasti kuin kenties toivoisimme. Jehova ”tekee jatkuvasti työtä” saattaakseen tarkoituksensa menestykselliseen päätökseen (Joh. 5:17).

21. Miten Heprealaiskirjeen 4:12 voi rohkaista ”suuren joukon” iäkkäämpiä jäseniä?

²¹ ”Suuren joukon” iäkkäämmät jäsenet ovat palvelleet Jehovaa uskollisesti kymmeniä vuosia (Ilm. 7:9). Monet heistä eivät odottaneet tulevansa vanhoiksi tässä asiainjärjestelmässä. He eivät kuitenkaan ole antaneet periksi lannistuneisuuden tunteelle (Ps. 92:14). He ymmärtävät, että Jumalan lupauksen sana ei ole kuollut. Se on elävä, ja Jehova tekee parhaillaan työtä sen täyttämiseksi. Koska Jumala pitää tarkoitustaan hyvin tärkeänä, voimme tuoda hänelle iloa antamalla sille tärkeimmän sijan omassa elämässämme. Jehova on tänä seitsemäntenä päivänä levännyt tietoisena siitä, että hänen tarkoituksensa tulee toteutumaan ja että hänen kansansa tulee joukkona toimimaan sen hyväksi. Miten on sinun laitasi yksilönä? Oletko sinä päässyt Jumalan lepoon?

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Miten voimme nykyään päästä Jumalan lepoon?

• Mikä yhteys on Jumalan tarkoituksella ja halukkuudellamme ottaa vastaan raamatullisia neuvoja?

• Millä alueilla Raamatun ohjeiden totteleminen saattaisi olla vaikeaa, mutta miksi meidän on tärkeää totella niitä?

• Millä kahdella tavalla Heprealaiskirjeen 4:12:ta voidaan soveltaa?

[Kuva s. 31]

Vanhemmat ovat surun murtamia!