Onko paavi ”pyhän Pietarin seuraaja”?

VUONNA 2002 paavi Johannes Paavali II kirjoitti Limburgin piispalle Saksaan kirjeen, jossa hän kumosi piispan päätöksen eräässä aborttiin liittyvässä asiassa. Paavi pohjusti määräystään sanomalla, että hän oli vastuussa ”kaikkien osakirkkojen menestyksestä ja ykseydestä Jeesuksen Kristuksen tahdon mukaisesti”, ja perusteli valtaansa kumota piispan päätös sillä, että hän on ”pyhän Pietarin seuraaja”.

Erään roomalaiskatolisen tietosanakirjan mukaan ”Kristus asetti pyhän Pietarin kaikkien apostolien pääksi”. Lisäksi katolinen kirkko katsoo, että ”Kristuksen säädöksen mukaan Pietarilla tulee olla tässä johtoasemassa seuraajia keskeytyksettä” ja että ”Rooman piispat ovat näitä seuraajia”. (New Catholic Encyclopedia, 2003, osa 11, s. 495, 496.)

Nämä ovat vakavia väittämiä. Oletko koskaan ottanut henkilökohtaisesti selvää niiden perusteista? Tarkastelemme nyt kolmea kysymystä: 1) Tukeeko Raamattu sellaista väitettä, että paavius olisi alkanut Pietarista? 2) Mitä historia kertoo paaviuden alkuperästä? 3) Tukevatko paavien opetukset ja käytös sitä, että he olisivat Pietarin seuraajia?

Alkoiko paavius Pietarista?

Katolilaiset ovat jo kauan perustelleet Pietarin asemaa kirkon perustuksena seuraavilla Jeesuksen sanoilla: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” (Matteus 16:18.) Nämä sanat on kirjoitettu latinaksi Roomassa sijaitsevan Pietarinkirkon kupoliin.

Kunnioitettu kirkkoisä Augustinus oli alkuaan sillä kannalla, että seurakunta oli rakennettu Pietarin muodostamalle perustukselle, mutta elämänsä loppupuolella hän tuli toiseen tulokseen Jeesuksen sanojen merkityksestä. Teoksessaan Retractiones (”Peruutuksia”) hän selitti, että kristillistä seurakuntaa eli kirkkoa ei ollutkaan rakennettu Pietarin vaan Jeesuksen muodostamalle perustukselle.a

Apostoli Pietari on kyllä evankeliumeissa huomattavassa osassa. Jeesus valitsi apostoleistaan mukaansa joihinkin erikoistilanteisiin kolme miestä: Johanneksen, Jaakobin ja Pietarin (Markus 5:37, 38; 9:2; 14:33). Hän uskoi Pietarille ”taivasten valtakunnan avaimet”, joita tämä käytti Valtakuntaan johtavan tien avaamisessa ensin juutalaisille ja käännynnäisille, sitten samarialaisille ja lopuksi pakanakansoille (Matteus 16:19; Apostolien teot 2:5, 41; 8:14–17; 10:45). Luonteeltaan ulospäin suuntautuneena Pietari puhui joskus kaikkien muiden apostolien puolesta (Apostolien teot 1:15; 2:14). Mutta oliko Pietari tämän vuoksi varhaisseurakunnan pää?

Apostoli Paavali kirjoitti, että Pietarille oli uskottu ”apostolius – – ympärileikattuja varten” (Galatalaisille 2:8). Tekstiyhteys kuitenkin osoittaa, että hän ei sanonut Pietarin johtavan seurakuntaa, vaan viittasi Pietarin tehtävään saarnata juutalaisille.

Vaikka Pietarille oli annettu paljon vastuuta, hän ei missään kohtaa Raamatussa väitä olevansa seurakunnan pää tai tekevänsä sellaisessa asemassa päätöksiä kaikkien opetuslasten puolesta. Kirjeessään hän sanoi itseään ”apostoliksi” ja ”vanhimmaksi”, ei miksikään muuksi (1. Pietarin kirje 1:1; 5:1).

Mitä historia kertoo paaviuden alkuperästä?

Milloin ja miten ajatus paaviudesta sitten syntyi? Sellainen näkemys, että yhden miehen oli hyväksyttävää saada huomattava asema toisiin uskoviin nähden, alkoi itää jo apostolien elinaikana. Mitä mieltä he olivat siitä?

Apostoli Pietari itse kirjoitti seurakunnan valvojille, etteivät he saaneet paimentaa ”herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö”, vaan heidän tuli vyöttäytyä nöyrämielisyyteen toisiaan kohtaan (1. Pietarin kirje 5:1–5). Apostoli Paavali puolestaan varoitti, että seurakunnan sisäpuolelta nousisi miehiä, jotka ”puhuisivat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apostolien teot 20:30). Apostoli Johannes kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla kirjeen, jossa hän nuhteli voimakkain sanoin opetuslasta nimeltä Diotrefes muun muassa siksi, että tämä ”halusi olla ensi sijalla” seurakunnassa (3. Johanneksen kirje 9). Tällaiset apostolien antamat neuvot toimivat pidäkkeenä, joka jonkin aikaa hillitsi huomattavaa asemaa haluavien kunnianhimoa (2. Tessalonikalaisille 2:3–8).

Pian viimeisen apostolin kuoltua jotkut alkoivat nousta toisten yläpuolelle. Eräässä historiateoksessa sanotaan: ”Roomassa ei todennäköisesti ollut yhtä ’monarkkista’ piispaa ennen kuin vasta 100-luvun puolivälissä.” (The Cambridge History of Christianity.) 200-luvulle tultaessa Rooman piispa sai ylimmän auktoriteetin aseman ainakin joissakin kirkkokunnan osissa.b Yritettäessä perustella Rooman piispan ylemmyyttä Pietarin seuraajista laadittiin jopa luettelo.

Tämä luettelo ei kuitenkaan onnistu täyttämään tarkoitustaan. Ensinnäkin joitakin siinä olevia nimiä ei voida vahvistaa. Mikä tärkeämpää, luettelolta puuttuu pohja, sillä vaikka Pietari olisikin saarnannut Roomassa, kuten joissakin ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta peräisin olevissa maallisissa teksteissä annetaan ymmärtää, ei ole mitään todisteita siitä, että hän olisi ollut sikäläisen seurakunnan pää.

Yksi osoitus siitä, ettei Pietari ollut Rooman seurakunnan pää, on se, että kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille, hän luetteli siinä nimeltä lukuisia kristittyjä mutta ei maininnut Pietaria lainkaan (Roomalaisille 16:1–23). Jos Pietari olisi ollut seurakunnan pää, olisiko Paavali voinut unohtaa tai sivuuttaa hänet?

Lisäksi samoihin aikoihin kun Pietari kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä, Paavali kirjoitti Timoteukselle toisen kirjeensä, jossa hän mainitsi avoimesti olevansa Roomassa. Hän kirjoitti Roomasta kaikkiaan kuusi kirjettä, joista yhdessäkään ei sanota mitään Pietarista.

Noin 30 vuotta sen jälkeen, kun Paavali kirjoitti kirjeensä, apostoli Johannes kirjoitti kolme kirjettä ja Ilmestyskirjan. Niissä hän ei missään kohtaa sano, että Rooman seurakunta olisi huomattavin, eikä viittaa kirkon johtajaan, jolla olisi ylin asema Pietarin seuraajana. Raamatun kirjoitukset ja historialliset todisteet eivät siis kummatkaan tue sitä väitettä, että Pietari olisi asettunut Rooman seurakunnan ensimmäiseksi piispaksi.

Tukevatko paavien käytös ja opetukset heidän väitettään?

Voitaisiin hyvin perustein odottaa, että se, joka väittää olevansa ”pyhän Pietarin seuraaja” ja ”Kristuksen sijainen”, toimii ja opettaa samalla tavalla kuin Pietari ja Kristus. Suostuiko Pietari esimerkiksi erikoiskohteluun uskonveljiensä keskuudessa? Ei. Hän ei sallinut mitään erityisiä itseensä kohdistuvia kunnianosoituksia (Apostolien teot 10:25, 26). Jeesus puolestaan sanoi, että hän oli tullut palvelemaan toisia, ei palveltavaksi (Matteus 20:28). Miten paavit sitä vastoin ovat toimineet? Välttävätkö he huomattavaa asemaa, kieltäytyvätkö he ylhäisistä arvonimistä, ja karttavatko he vallan ja vaurauden näyttävää esille tuomista?

Sekä Pietari että Kristus olivat moraalisesti nuhteettomia miehiä, jotka pyrkivät rakentamaan rauhaa. Sitä vastoin eräässä katolisessa hakuteoksessa sanotaan esimerkiksi paavi Leo X:stä: ”Sotkeutuessaan liiketoimiin poliitikkojen kanssa, usein sukulaistensa hyväksi, ja antautuessaan ylenpalttisiin maailmallisiin huveihin Leo X laiminlöi kiireellisiä hengellisiä tehtäviä.” (Lexikon für Theologie und Kirche.) Katolinen pappi ja kirkkohistorian professori Karl Amon vuorostaan sanoo, että paavi Aleksanteri VI:ta koskevat tarkistetut raportit kertovat ”suuresta häikäilemättömyydestä, vallan väärinkäytöstä, kirkon virkojen myymisestä ja siveettömyydestä”.

Entä millaisia ovat paavien opetukset verrattuna Pietarin ja Kristuksen opetuksiin? Pietari ei uskonut, että kaikki hyvät ihmiset menisivät taivaaseen. Hän sanoi hyvästä kuninkaasta Daavidista: ”Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin.” (Apostolien teot 2:34.) Pietari ei liioin neuvonut kastamaan pikkulapsia, vaan opetti, että kaste on askel, jonka uskova ottaa tietoisesti (1. Pietarin kirje 3:21).

Jeesus opetti, että yksikään hänen opetuslapsistaan ei saisi yrittää olla toisia huomattavampi. Hän sanoi: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen on oltava viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.” (Markus 9:35.) Vähän ennen kuolemaansa hän antoi seuraajilleen selvän käskyn: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” (Matteus 23:1, 8–10.) Noudattavatko paavit mielestäsi Pietarin ja Kristuksen opetuksia?

Jotkut sanovat, että paavien seuraanto jatkuu katkeamattomana, vaikka viranhaltija ei noudattaisikaan kristillistä elämäntapaa. Tuntuuko tämä järkevältä? Jeesus sanoi: ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen huono puu tuottaa kelvotonta hedelmää; hyvä puu ei voi kantaa kelvotonta hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää.” Mitä ajattelet todisteiden valossa, haluaisikohan Pietari tai Kristus tulla yhdistetyksi paavien tuottamaan hedelmään? (Matteus 7:17, 18, 21–23.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 25]

Ovatko paavit noudattaneet Pietarin esimerkkiä?