”Aika rakastaa ja aika vihata”
”JUMALA on rakkaus.” Joissakin maissa näistä sanoista tehdään huoneentaulu kodin seinälle. Ne kuvailevatkin kauniisti Jumalaa – rakkauden personoitumaa.
Monet eivät kuitenkaan tiedä, että nuo sanat ovat Raamatusta. Apostoli Johannes nimittäin kirjoitti: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Hän kirjoitti myös Jumalan rakkaudesta lunastuskelpoista ihmismaailmaa kohtaan: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)
Tämän perusteella jotkut saattaisivat ajatella, että tekevätpä he mitä tahansa, Jumala on aina valmis katsomaan sitä läpi sormien. Monien elämäntavasta näkyy, etteivät he usko Jumalan vaativan heitä tilille heidän tekemisistään. Mutta onko tosiaan näin? Rakastaako Jumala kaikkia, niin hyviä kuin pahojakin? Tunteeko Jumala koskaan vihaa?
Jumalan rakkaus ja viha
Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Kaikelle on määräaika, niin, aika joka asialle taivaiden alla: aika rakastaa ja aika vihata.” (Saarnaaja 3:1, 8.) Tämän periaatteen mukaisesti rakastava ja huomaavainen Jumala voi tuntea toisinaan myös vihaa.
Mitä Raamatussa oikein tarkoitetaan vihalla? Erään hakuteoksen mukaan ”sanalla ’viha’ on Raamatussa useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa voimakasta vihamielisyyttä, jatkuvaa pahantahtoisuutta, johon usein liittyy vahingonilo. Tällaisesta vihasta voi kehittyä kalvava tunne, ja se pyrkii aiheuttamaan vahinkoa kohteelleen.” Tällainen viha on todennäköisesti yleisintä, ja sen seuraukset näkyvät kaikkialla maailmassa. Samassa teoksessa kuitenkin sanotaan: ” ’Viha’ voi merkitä myös voimakasta vastenmielisyyttä, johon ei kuitenkaan liity mitään aikomusta vahingoittaa vihan kohdetta.”
Tässä kirjoituksessa käsitellään vihaa juuri tässä jälkimmäisessä merkityksessä. Se on voimakasta vastenmielisyyttä, syvää inhoa – ei pahantahtoisuutta, ilkeyttä tai halua aiheuttaa vahinkoa. Voiko Jumala tuntea tällaista vihaa? Huomaa, mitä sanotaan Sananlaskujen 6:16–19:ssä: ”Kuutta asiaa Jehova totisesti vihaa, niin, seitsemää hänen sielunsa inhoaa: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä ja käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka hankkii vahingollisia juonia, jalkoja, joilla on kiire juosta pahuuteen, väärää todistajaa, joka laskettelee valheita, ja jokaista, joka aiheuttaa riitoja veljien kesken.”
Jumala siis selvästikin vihaa tietynlaista käytöstä, mutta hän ei välttämättä vihaa siihen syyllistyvää ihmistä. Hän ottaa huomioon lieventävät asianhaarat, kuten lihalliset heikkoudet, olosuhteet, kasvatuksen ja tietämättömyyden (1. Mooseksen kirja 8:21; Roomalaisille 5:12). Sananlaskujen kirjoittaja valaisee tätä osuvan vertauksen avulla: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän ojentaa, niin kuin isä poikaa, josta hän saa mielihyvää.” (Sananlaskut 3:12.) Vanhemmat voivat vihata lapsen tottelemattomuutta, mutta silti he rakastavat häntä ja auttavat häntä parhaansa mukaan kurin avulla hylkäämään huonon käytöksen. Rakastava Jehova toimii samalla tavoin, kun on toivoa syntisen ihmisen pelastamisesta.
Aiheellista vihaa
Entä jos joku oppii tuntemaan Jumalan tahdon, mutta kieltäytyy toimimasta sen mukaan? Hän saa silloin osakseen Jumalan epäsuosion, ei hänen rakkauttaan. Jos hän harjoittaa tahallaan sitä, mitä Jehova vihaa, hän herättää tämän vihan. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin, ja jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa.” (Psalmit 11:5.) Tällaiselle katumattomalle ihmiselle ei anneta anteeksi, kuten apostoli Paavali osoittaa kirjeessään heprealaisille: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka kuluttaa ne, jotka ovat vastaan.” (Heprealaisille 10:26, 27.) Miksi rakastava Jumala toimii näin?
Kun joku harjoittaa tahallaan vakavaa syntiä, pahuus voi juurtua häneen niin lujasti, ettei hän pääse siitä eroon. Hän voi turmeltua pysyvästi ja parantumattomasti. Raamatussa tällaista ihmistä verrataan leopardiin, joka ei voi muuttaa täpliään (Jeremia 13:23). Se joka ei pysty enää katumaan, tekee Raamatun mukaan ”ikuista syntiä”, jota ei anneta anteeksi (Markus 3:29).
Tämä piti paikkansa Aadamista ja Eevasta samoin kuin Juudas Iskariotista. Koska Aadam ja Eeva oli luotu täydellisiksi ja he molemmat ymmärsivät Jumalan heille antaman selvän käskyn, on ilmeistä, että heidän syntinsä oli harkittu ja tahallinen, eikä sitä sen vuoksi voitu antaa anteeksi. Puhuessaan heille jälkeenpäin Jumala ei siksi kehottanut heitä katumaan. (1. Mooseksen kirja 3:16–24.) Juudas taas oli epätäydellinen, mutta hän oli saanut olla läheisessä yhteydessä Jumalan omaan Poikaan, ja silti hänestä tuli petturi. Jeesus sanoikin häntä ”tuhon pojaksi” (Johannes 17:12). Raamatussa osoitetaan myös, että Saatana Panettelija on parantumaton synnintekijä, jota odottaa tuho (1. Johanneksen kirje 3:8; Ilmestys 12:12). Nämä synninharjoittajat ovat herättäneet Jumalan vihan.
On kuitenkin lohduttavaa tietää, ettei jokainen syntiä tehnyt ole parantumaton. Jehova on hyvin kärsivällinen, eikä hän saa iloa niiden rankaisemisesta, jotka ovat tietämättömyyttään syyllistyneet syntiin (Hesekiel 33:11). Hän kehottaa heitä katumaan, jotta he saisivat anteeksi. Raamatussa kannustetaan: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja vahinkoa aiheuttava mies ajatuksensa, ja palatkoon hän Jehovan luo, joka on hänelle armollinen, ja meidän Jumalamme luo, sillä hän antaa paljon anteeksi.” (Jesaja 55:7.)
Tasapainoinen näkemys rakkaudesta ja vihasta
Koska tosi kristityt haluavat jäljitellä Jumalaa, heidän on selvästikin ymmärrettävä, milloin on ”aika rakastaa” ja milloin ”aika vihata”. Liika tunteellisuus voi vääristää ihmisen käsityksen rakkaudesta ja armosta. Opetuslapsi Juudaksen sanat voivat kuitenkin auttaa meitä säilyttämään tasapainoisen näkemyksen armon osoittamisesta ja synnin vihaamisesta: ”Osoittakaa jatkuvasti armoa toisillekin peläten, samalla kun vihaatte lihan tahraamaa aluspukinettakin.” (Juudaksen kirje 22, 23.) Meidän tulisi siis vihata pahaa, mutta ei ihmistä, joka tekee pahaa.
Kristittyjä käsketään rakastamaan myös vihollisiaan tekemällä heille hyvää. Jeesus sanoi: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matteus 5:44.) Juuri tästä syystä Jehovan todistajat eivät lakkaa saarnaamasta Jumalan valtakunnan hyvää uutista, vaikka jotkut eivät otakaan sitä vastaan (Matteus 24:14). Todistajat katsovat asioita Raamatun näkökannalta, ja siksi he uskovat, että jokainen ihminen voi saada osakseen Jehovan rakkauden ja armon. Kun heidän yrityksiään auttaa ihmisiä ei arvosteta tai heidät torjutaan tai heitä jopa vainotaan, he noudattavat apostoli Paavalin neuvoa: ”Siunatkaa jatkuvasti niitä, jotka vainoavat; siunatkaa älkääkä kirotko. Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.” (Roomalaisille 12:14, 17.) He muistavat, että Jehova päättää, kuka ansaitsee hänen rakkautensa ja kuka hänen vihansa. Hän on lopullinen Tuomari elämää ja kuolemaa koskevissa kysymyksissä (Heprealaisille 10:30).
”Jumala on rakkaus.” Meidän tulee puolestamme arvostaa hänen rakkauttaan, ponnistella saadaksemme selville hänen tahtonsa ja toimia sitten sen mukaan. Paikkakuntasi Jehovan todistajat näyttävät sinulle mielellään omasta Raamatustasi, mikä on Jumalan tahto ja miten voit noudattaa sitä omassa elämässäsi. Silloin et saa osaksesi Jumalan vihaa vaan hänen rakkautensa.
[Huomioteksti s. 23]
”Kuutta asiaa Jehova totisesti vihaa, niin, seitsemää hänen sielunsa inhoaa: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä ja käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka hankkii vahingollisia juonia, jalkoja, joilla on kiire juosta pahuuteen, väärää todistajaa, joka laskettelee valheita, ja jokaista, joka aiheuttaa riitoja veljien kesken.” (SANANLASKUT 6:16–19.)
[Huomioteksti s. 24]
”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (HEPREALAISILLE 10:26, 27.)
[Huomioteksti s. 25]
”Hylätköön jumalaton tiensä ja vahinkoa aiheuttava mies ajatuksensa, ja palatkoon hän Jehovan luo, joka on hänelle armollinen, – – sillä hän antaa paljon anteeksi.” (JESAJA 55:7.)
[Kuva s. 24]
Rakastavat vanhemmat kurittavat lastaan auttaakseen häntä.
[Kuva s. 25]
Jumala on osoittanut rakkautta ja armoa monille vangeille.