”Varokaa fariseusten hapatetta”
Jeesus neuvoi opetuslapsiaan: ”Varokaa fariseusten hapatetta, joka on ulkokultaisuutta.” (Luuk. 12:1.) Rinnakkaiskertomuksesta käy selväksi, että Jeesus tuomitsi näillä sanoillaan fariseusten opetuksen (Matt. 16:12).
Raamattu käyttää ”hapatetta” joskus turmeluksen vertauskuvana. Epäilemättä niin fariseusten opetukset kuin heidän asenteensakin vaikuttivat kuulijoihin turmelevasti. Miksi fariseusten opetus oli vaarallista?
1 Fariseukset ylpeilivät vanhurskaudellaan ja halveksivat tavallista kansaa.
Jeesus kuvaili heidän omavanhurskauttaan eräässä vertauksessa. Hän sanoi: ”Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikesta, mitä omakseni hankin.’ Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’ ” (Luuk. 18:11–13.)
Jeesus ylisti veronkantajan nöyrää asennetta ja sanoi: ”Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo [fariseus], sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Luuk. 18:14.) Vaikka veronkantajia pidettiin epärehellisinä, Jeesus yritti auttaa heistä niitä, jotka kuuntelivat häntä. Ainakin kahdesta veronkantajasta – Matteuksesta ja Sakkeuksesta – tuli hänen seuraajiaan.
Ehkä meillä on joitakin synnynnäisiä kykyjä tai olemme saaneet tärkeitä tehtäviä Jehovan järjestössä. Tai saatamme huomata toisissa heikkouksia. Mitä meidän olisi tehtävä, jos alamme näistä syistä pitää itseämme muita parempina? Meidän tulisi karkottaa nopeasti tällaiset ajatukset mielestämme, sillä Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.” (1. Kor. 13:4–6, Kirkkoraamattu 1992.)
Meillä tulisi olla samanlainen asenne kuin apostoli Paavalilla. Sanottuaan, että ”Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä”, hän lisäsi: ”Näistä minä olen huomattavin.” (1. Tim. 1:15.)
Kysymyksiä mietittäväksi:
Tajuanko, että olen syntinen ja että pelastukseni riippuu Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä? Vai katsonko olevani toisten yläpuolella sen vuoksi, että olen palvellut uskollisesti monia vuosia tai saanut vastuuta Jumalan järjestössä tai minulla on luontaisia kykyjä?
2 Fariseukset pyrkivät tekemään toisiin vaikutuksen näyttelemällä julkisesti vanhurskauttaan. He halusivat huomattavaa asemaa ja imartelevia arvonimiä.
Jeesus kuitenkin sanoi: ”Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät raamatunlauseita sisältävät kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä, ja suurentavat vaatteittensa reunukset. He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi.” (Matt. 23:5–7.) Fariseuksilla oli aivan päinvastainen asenne kuin Jeesuksella. Vaikka hän oli Jumalan täydellinen Poika, hän oli nöyrä. Kun eräs mies sanoi Jeesusta ”hyväksi”, hän vastasi: ”Miksi kutsut minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.” (Mark. 10:18.) Eräässä toisessa tilanteessa Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja antoi siten seuraajilleen mallin nöyryydestä (Joh. 13:1–15).
Tosi kristityn tulee palvella toisia uskovia (Gal. 5:13). Tämä pitää erityisesti paikkansa niistä, jotka haluavat pätevöityä seurakunnan valvojiksi. On sopivaa ”tavoitella valvojan virkaa”, mutta tällöin vaikuttimena tulisi olla halu auttaa toisia. Tämä ”virka” ei merkitse huomattavaa asemaa eikä valtaa. Valvojina palvelevien täytyy Jeesuksen tavoin olla ”nöyriä sydämeltä”. (1. Tim. 3:1, 6; Matt. 11:29.)
Kysymyksiä mietittäväksi:
Olenko taipuvainen suosimaan niitä, joilla on vastuullinen asema seurakunnassa, kenties siinä toivossa, että tulisin huomatuksi tai saisin uusia tehtäviä? Keskitynkö ennen kaikkea sellaisiin Jumalan palveluksen piirteisiin, jotka näyttävät tuovan tunnustusta ja kiitosta? Yritänkö loistaa toisten edessä?
3 Fariseusten säännöt ja perinteet tekivät Lain noudattamisen tavallisille ihmisille raskaaksi.
Mooseksen laki muodosti rungon palvonnalle, jota Israel suoritti Jehovalle. Siinä ei kuitenkaan mainittu kaikkia yksityiskohtia. Laki esimerkiksi kielsi tekemästä työtä sapattina, mutta ei määritellyt tarkasti, mikä oli työtä ja mikä ei (2. Moos. 20:10). Fariseukset pyrkivät täyttämään nämä aukkokohdat omilla laeillaan, määritelmillään ja perinteillään. Vaikka Jeesus ei antanut arvoa fariseusten mielivaltaisille säännöille, hän noudatti Mooseksen lakia. (Matt. 5:17, 18; 23:23.) Hän ei katsonut vain Lain kirjaimeen. Hän tajusi Lain takana olevan hengen ja sen, että tarvittiin armoa ja sääliä. Hän kohteli seuraajiaan ymmärtäväisesti silloinkin, kun he tuottivat hänelle pettymyksen. Esimerkiksi pidätysyönään Jeesus kehotti kolmea apostoliaan pysymään valveilla, mutta he vaipuivat toistuvasti uneen. Tästä huolimatta hän sanoi myötätuntoisesti: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Mark. 14:34–42.)
Kysymyksiä mietittäväksi:
Pyrinkö laatimaan mielivaltaisia, joustamattomia sääntöjä? Haluanko toisten aina toimivan oman mieleni mukaan? Olenko järkevä siinä, mitä odotan toisilta?
Mieti, miten Jeesuksen opetus erosi fariseusten opetuksesta. Tuleeko mieleesi asioita, joissa voisit edistyä? Jos tulee, niin tartu viivyttelemättä toimeen.
[Kuva s. 28]
Fariseukset käyttivät raamatunlauseita sisältäviä koteloita (Matt. 23:2, 5).
[Kuvat s. 29]
Kopeiden fariseusten vastakohtana kristityt vanhimmat palvelevat nöyrästi toisia.
[Kuva s. 30]
Oletko Jeesuksen tavoin järkevä siinä, mitä odotat toisilta?