Pitkämielisyys – kestämistä luopumatta toivosta

NÄINÄ ”viimeisinä päivinä” elämän paineet kasvavat, ja siksi Jehovan palvelijat tarvitsevat pitkämielisyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin (2. Tim. 3:1–5). Meitä ympäröivässä maailmassa ihmiset ovat usein kaikkea muuta kuin pitkämielisiä. He ovat pikemminkin itserakkaita, vailla itsehillintää ja haluttomia mihinkään sopimukseen. Meidän on siis hyvä miettiä: Ovatko tällaiset asenteet alkaneet tarttua minuun? Mitä pitkämielisyys oikeastaan on, ja miten voin tehdä siitä pysyvän osan omaa persoonallisuuttani?

Mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla pitkämielisyys? Se ei ole pelkästään sitä, että sietää jotain koettelevaa tilannetta. Pitkämielinen ihminen osoittaa kestävyyttä tietty tarkoitus mielessään. Hän ei ajattele vain itseään vaan on kiinnostunut myös toisten hyvinvoinnista, jopa niiden, jotka ovat ehkä ärsyttäneet häntä tai kohdelleet häntä huonosti. Hän on kärsivällinen eikä lakkaa toivomasta, että vahingoittunut suhde korjaantuu. Ei ihme, että pitkämielisyys mainitaan Raamatussa ensimmäisenä monista hyvistä ominaisuuksista, joita rakkaus saa aikaan (1. Kor. 13:4).a Jumalan sanan mukaan pitkämielisyys on myös osa ”hengen hedelmää” (Gal. 5:22, 23). Entä millä tavalla pitkämielisyyttä voi kehittää?

Jotta voimme kehittää pitkämielisyyttä, meidän täytyy rukoilla Jehovalta pyhää henkeä. Hän antaa sitä niille, jotka turvautuvat häneen. (Luuk. 11:13.) Jumalan henki on hyvin voimakas, mutta meidän tulee silti tehdä oma osamme ja toimia rukoustemme mukaisesti (Ps. 86:10, 11). Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy joka päivä osoittaa pitkämielisyyttä parhaamme mukaan, jotta siitä tulisi osa meitä. Joskus saatamme kuitenkin epäonnistua. Mistä voisi olla meille apua?

Meidän on hyvä tutkia ja jäljitellä Jeesuksen täydellistä esimerkkiä. Kun apostoli Paavali oli kuvaillut ”uutta persoonallisuutta”, johon kuuluu pitkämielisyys, hän sanoi: ”Vallitkoon lisäksi sydämessänne Kristuksen rauha.” (Kol. 3:10, 12, 15.) Tällainen rauha voi ”vallita sydämessämme”, jos Jeesuksen tavoin luotamme ehdottomasti siihen, että Jehova oikaisee asiat omana määräaikanaan. Silloin emme menetä kärsivällisyyttämme, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa (Joh. 14:27; 16:33).

Toivomme tietysti, että Jumalan lupaama uusi maailma tulisi mahdollisimman pian. Voimme kuitenkin oppia odottamaan kärsivällisesti, jos mietimme, miten kärsivällinen Jehova on meitä kohtaan. Raamatussa vakuutetaan: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Piet. 3:9.) Eikö Jehovan pitkämielisyyden miettiminen kannustakin meitä olemaan pitkämielisiä toisia kohtaan? (Room. 2:4.) Seuraavassa on joitakin esimerkkejä tilanteista, jotka vaativat meiltä tätä ominaisuutta.

Tarvitsemme pitkämielisyyttä monissa arkielämän tilanteissa. Esimerkiksi jos meillä on mielestämme jotain tärkeää sanottavaa, meidän täytyy hillitä itsemme, ettemme keskeytä toisia (Jaak. 1:19). Meidän on tärkeää pysyä rauhallisena myös silloin, kun jonkun tavat ärsyttävät meitä. Sen sijaan että ylireagoisimme, meidän on viisasta miettiä, miten Jehova ja Jeesus suhtautuvat meidän heikkouksiimme. He eivät katsele pieniä virheitämme kriittisin silmin. He keskittyvät pikemminkin hyviin ominaisuuksiimme ja antavat meille kärsivällisesti aikaa edistyä. (1. Tim. 1:16; 1. Piet. 3:12.)

Kärsivällisyytemme voi joutua koetukselle myös silloin, jos joku huomauttaa meille, että olemme sanoneet tai tehneet jotain väärää. Tällaisissa tilanteissa ihmisellä on usein taipumus loukkaantua ja puolustella itseään. Raamattu suosittelee kuitenkin aivan erilaista suhtautumistapaa. Siinä sanotaan: ”Parempi on kärsivällinen kuin ylpeähenkinen. Älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan, sillä juuri loukkaantuminen majailee typerien povessa.” (Saarn. 7:8, 9.) Vaikka joku syyttäisi meitä täysin perusteettomasti, meidän tulisi harkita huolellisesti, mitä vastaamme. Jeesus noudatti tätä periaatetta, kun häntä syytettiin epäoikeudenmukaisesti (Matt. 11:19).

Vanhemmat tarvitsevat erityistä pitkämielisyyttä, kun he auttavat lapsiaan karttamaan vääriä haluja ja korjaamaan huonoja asenteita. Otetaan esimerkiksi Mattiaksen ja hänen vanhempiensa kokemus. Mattias kuuluu nykyään Skandinavian Betel-perheeseen. Teini-iässä Mattiasta kiusattiin koulussa jatkuvasti hänen vakaumuksensa vuoksi. Hänen vanhempansa eivät aluksi tienneet tästä mitään. He kuitenkin huomasivat, että hän alkoi epäillä omia uskonkäsityksiään. ”Tilanne kysyi paljon kärsivällisyyttä”, muistelee Mattiaksen isä Gillis. Mattiaksella oli seuraavanlaisia kysymyksiä: ”Kuka Jumala oikein on? Mitä jos Raamattu ei olekaan Jumalan sana? Mistä tiedämme, että juuri Jumala odottaa meiltä sitä tai tätä?” Hänellä oli myös tapana sanoa isälleen: ”Mitä pahaa siinä on, jos en ajattele ja usko samalla tavalla kuin sinä?”

Gillis kertoo: ”Joskus poikamme oli kysymyksiä esittäessään vihainen, ei äidilleen ja minulle vaan totuudelle, joka teki hänen mielestään elämästä vaikeaa.” Miten Gillis käsitteli tilanteen? ”Poikani ja minä istuimme ja juttelimme usein tuntikausia. Pääasiassa kuuntelin ja kysyin silloin tällöin kysymyksiä, jotta olisin päässyt selville hänen tunteistaan ja mielipiteistään. Joskus selitin hänelle jonkin asian ja pyysin häntä miettimään sitä päivän pari ennen kuin jatkaisimme keskustelua. Toisinaan taas sanoin, että minä tarvitsin muutaman päivän aikaa miettiä hänen näkökulmaansa.” Näiden säännöllisten keskustelujen ansiosta Mattias alkoi pikkuhiljaa ymmärtää ja hyväksyä sen, mitä Raamattu opettaa lunastuksesta, Jehovan rakkaudesta ja hänen suvereeniudestaan. Gillis jatkaa: ”Tähän meni aikaa, ja tilanne oli usein vaikea, mutta rakkaus Jehovaan alkoi hiljalleen kasvaa hänen sydämessään. Vaimoni ja minä olemme onnellisia siitä, että kärsivällinen vaivannäkömme poikamme teinivuosina palkittiin ja että onnistuimme vetoamaan hänen sydämeensä.”

Gillis ja hänen vaimonsa luottivat Jehovan tukeen pyrkiessään kärsivällisesti auttamaan poikaansa. Gillis sanoo: ”Kerroin Mattiakselle usein, että koska hänen äitinsä ja minä rakastimme häntä syvästi, rukoilimme hartaasti, että Jehova auttaisi häntä ymmärtämään totuuden.” Gillis ja hänen vaimonsa ovat todella tyytyväisiä siitä, että he olivat kärsivällisiä eivätkä luopuneet toivosta.

Pitkämielisyys on arvokas ominaisuus myös niille, jotka huolehtivat kroonisesti sairaasta perheenjäsenestä tai ystävästä. Tämän on huomannut Ellenb, joka hänkin asuu Skandinavian alueella.

Noin kahdeksan vuotta sitten Ellenin aviomies sai kaksi aivohalvausta. Sen seurauksena hän ei enää pysty tuntemaan myötätuntoa, iloa tai surua. Tilanne on Ellenille erittäin koetteleva. Hän kertoo: ”Olen tarvinnut paljon kärsivällisyyttä ja monia rukouksia.” Hän lisää: ”Minua lohduttaa lempiraamatunkohtani, Filippiläiskirjeen 4:13, jossa sanotaan: ’Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.’ ” Jehovan voiman ja tuen ansiosta Ellen pystyy kestämään tilannetta kärsivällisesti (Ps. 62:5, 6).

Jehova on ilman muuta paras esimerkki pitkämielisyydestä (2. Piet. 3:15). Jehovan huomattava kärsivällisyys käy ilmi monista Raamatun kertomuksista (Neh. 9:30; Jes. 30:18). Ajattele vaikkapa, miten Jehova reagoi, kun Abraham kyseenalaisti hänen päätöksensä tuhota Sodoman kaupunki. Ensinnäkin hän kuunteli Abrahamia kärsivällisesti eikä keskeyttänyt häntä. Abraham sai esittää vapaasti kaikki kysymyksensä ja huolenaiheensa. Sitten Jehova toisti sen, mitä Abraham oli sanonut, ja osoitti näin, että hän oli kuunnellut Abrahamia. Jehova vakuutti, ettei hän tuhoaisi Sodomaa, vaikka sieltä löytyisi vain kymmenen oikeamielistä ihmistä. (1. Moos. 18:22–33.) Miten hieno malli Jehova onkaan meille! Hän kuuntelee aina kärsivällisesti eikä koskaan ylireagoi.

Pitkämielisyys on todellakin merkittävä osa uutta persoonallisuutta, joka kaikkien kristittyjen tulee pukea ylleen. Jos teemme parhaamme kehittääksemme tätä arvokasta ominaisuutta, tuotamme kunniaa rakastavalle ja pitkämieliselle Isällemme Jehovalle ja tulemme olemaan niiden joukossa, ”jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä” (Hepr. 6:10–12).