Huomaavaisuus – ominaisuus jota ilmaistaan sanoin ja teoin

HUOMAAVAISET teot voivat rohkaista ja lohduttaa. Kun joku selvästikin välittää meistä, tunnemme kiitollisuutta. Me kaikki arvostamme sitä, että meitä kohdellaan huomaavaisesti. Miten sitten voimme kehittää huomaavaisuuden kaunista ominaisuutta?

Huomaavaisuuteen sisältyy aito kiinnostus toisten hyvinvoinnista – kiinnostus, jota ilmaistaan ystävällisin sanoin ja teoin. Huomaavaisuus on aktiivinen ominaisuus, ei vain pinnallista kohteliaisuutta. Aidon huomaavaisuuden vaikuttimena on syvä rakkaus ja empatia. Huomaavaisuus on sitä paitsi osa Jumalan pyhän hengen hedelmää, jota kristittyjä on kehotettu kasvattamaan (Gal. 5:22, 23). Koska meidän tulee kehittää huomaavaisuutta, tarkastelemme nyt sitä, miten Jehova ja hänen Poikansa ovat ilmaisseet tätä ominaisuutta ja miten voimme noudattaa heidän esimerkkiään.

Jehova on ystävällinen ja huomaavainen kaikille, myös ”kiittämättömille ja pahoille” (Luuk. 6:35). Hän muun muassa ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille” (Matt. 5:45). Siksi nekin, jotka eivät tunnusta Jehovaa Luojakseen, saavat nauttia elämästä – hänen huomaavaisesta lahjastaan – ja voivat tuntea jossain määrin onnellisuutta.

Jehovan huomaavaisuus näkyi selvästi esimerkiksi siinä, mitä hän teki Aadamin ja Eevan hyväksi. Pian synnintekonsa jälkeen Aadam ja Eeva ”ompelivat viikunanlehtiä yhteen ja tekivät itselleen lanneverhot”. Jehova kuitenkin tiesi, että he tarvitsivat sopivammat vaatteet voidakseen elää Eedenin ulkopuolella, missä maa oli nyt kirottu ja kasvoi ”orjantappuroita ja ohdakkeita”. Siksi Jehova teki ystävällisesti heille ”pitkät vaatteet nahasta”. (1. Moos. 3:7, 17, 18, 21.)

Jehova on tosiaan huomaavainen ”pahoille ja hyville”, mutta hän haluaa osoittaa huomaavaisuutta ennen kaikkea uskollisille palvelijoilleen. Yksi hyvä esimerkki tästä on profeetta Sakarjan päiviltä. Eräs enkeli oli levoton nähdessään, että Jerusalemin temppelin jälleenrakennustyö oli pysähdyksissä. Jehova kuunteli enkelin huolia ja vastasi hänelle ”hyvin sanoin, lohduttavin sanoin”. (Sak. 1:12, 13.) Jehova osoitti huomaavaisuutta myös profeetta Elialle, joka oli jossain vaiheessa hyvin lannistunut. Elia jopa pyysi, että Jehova antaisi hänen kuolla. Jehova pani heti merkille profeettansa tunteet ja lähetti enkelin vahvistamaan häntä. Lisäksi Jehova vakuutti Elialle, että tämä ei ollut yksin. Kuultuaan nämä ystävälliset sanat ja saatuaan tarvitsemaansa apua Elia pystyi jatkamaan työtään. (1. Kun. 19:1–18.) Entä kuka on heijastanut Jumalan ylivertaista huomaavaisuutta kaikkein parhaiten?

Maan päällä ollessaan Jeesus oli tunnettu huomaavaisuudestaan. Hän ei ollut koskaan tyly tai määräilevä. Hän sanoi empaattisesti: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. – – Sillä minun ikeeni on miellyttävä.” (Matt. 11:28–30.) Jeesuksen huomaavaisuus sai ihmiset seuraamaan häntä, minne hyvänsä hän menikin. Jeesuksen ”tuli heitä sääli”, ja hän ruokki heidät, paransi heidän joukossaan olevat sairaat ja vammaiset ja opetti heille ”monia asioita” Isästään. (Mark. 6:34; Matt. 14:14; 15:32–38.)

Huomaavaisuus sai Jeesuksen kohtelemaan toisia ymmärtäväisesti ja tarkkanäköisesti. Tuottivatpa ihmisten pyynnöt millaista epämukavuutta hyvänsä, Jeesus otti ystävällisesti vastaan kaikki vilpittömät ihmiset, jotka etsivät hänet käsiinsä (Luuk. 9:10, 11). Kerran eräs nainen, joka oli kärsinyt verenvuodosta 12 vuotta ja oli palvontamenojen kannalta epäpuhdas, kosketti hänen päällysvaatettaan siinä toivossa, että parantuisi (3. Moos. 15:25–28). Kun nainen pelästyi tekonsa tultua ilmi, Jeesus ei moittinut häntä, vaan tunsi myötätuntoa häntä kohtaan ja sanoi: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa ja ole terveenä tuskallisesta sairaudestasi.” (Mark. 5:25–34.) Tämä oli todellista huomaavaisuutta.

Edellä mainituista esimerkeistä käy ilmi, että aito huomaavaisuus näkyy tekoina. Jeesus valaisi tekojen tärkeyttä vertauksessa lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Vaikka samarialaisten ja juutalaisten välillä vallitsi vihamielisyys, vertauksen samarialainen mies tunsi sääliä ryöstettyä ja hakattua miestä kohtaan, joka oli jätetty puolikuolleena tienvarteen. Huomaavaisuus sai samarialaisen toimimaan. Hän hoiti miehen haavoja ja vei hänet majataloon. Sitten samarialainen maksoi majatalonpitäjälle siitä, että tämä hoitaisi pahoinpideltyä miestä. Hän jopa tarjoutui huolehtimaan mahdollisista lisäkustannuksista. (Luuk. 10:29–37.)

Huomaavaisuutta voidaan osoittaa tekojen lisäksi myös hienotunteisin ja kannustavin sanoin. Niinpä vaikka ”huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa, – – hyvä sana sen ilahduttaa”, kuten Raamatussa sanotaan (Sananl. 12:25). Huomaavaisuus ja hyvyys voivat saada meidät puhumaan toisille rakentavasti ja näin kohottamaan heidän mielialaansa.a Ystävälliset sanamme osoittavat, että välitämme heistä. Saatuaan rohkaisua he selviytyvät kohtaamistaan koettelemuksista paremmin. (Sananl. 16:24.)

Koska ihminen on luotu ”Jumalan kuvaksi”, me kaikki pystymme kehittämään huomaavaisuutta (1. Moos. 1:27). Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita roomalainen upseeri Julius, jonka huostassa apostoli Paavali matkusti Roomaan. Sidonin kaupungissa Julius kohteli Paavalia ”ihmisystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo nauttimaan huolenpidosta” (Apt. 27:3). Vähän myöhemmin Maltan asukkaat osoittivat ”poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä” Paavalille ja muille, jotka olivat juuri kokeneet haaksirikon. Saaren asukkaat muun muassa sytyttivät tulen, niin että haaksirikkoutuneet saattoivat lämmitellä sen ääressä. (Apt. 28:1, 2.) Heidän toimintansa oli kyllä hyvin kiitettävää, mutta huomaavaisuuteen sisältyy enemmän kuin vain jokin satunnainen ystävällinen teko.

Miellyttääksemme Jumalaa täysin meidän täytyy tehdä huomaavaisuudesta pysyvä osa persoonallisuuttamme ja elämäntapaamme. Tästä syystä Jehova kehottaa meitä ”pukeutumaan” huomaavaisuuteen. (Kol. 3:12.) On silti myönnettävä, ettei aina ole helppoa olla huomaavainen. Miksi ei? Saatamme olla ujoja tai epävarmoja, meitä voidaan vastustaa, tai meissä voi olla jäljellä hiukan itsekkyyttä. Voimme kuitenkin voittaa nämä esteet, kun turvaudumme pyhään henkeen ja jäljittelemme mallia, jonka Jehova on antanut huomaavaisuudesta (1. Kor. 2:12).

Olisiko meillä varaa edistyä huomaavaisuuden osoittamisessa? Meidän on ensiksikin hyvä kysyä itseltämme: Olenko empaattinen kuuntelija? Panenko valppaasti merkille toisten tarpeet? Milloin viimeksi olin huomaavainen jollekulle, joka ei ole perheenjäseneni tai läheinen ystäväni? Seuraavaksi voisimme ottaa jonkin tavoitteen. Voisimme vaikkapa pyrkiä tutustumaan paremmin niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä, varsinkin oman seurakuntamme veljiin ja sisariin. Näin olemme selvillä toisten olosuhteista ja tarpeista. Sitten meidän tulisi pyrkiä osoittamaan huomaavaisuutta heille tavoilla, joilla itse haluaisimme saada sitä osaksemme, jos olisimme heidän asemassaan (Matt. 7:12). Jos pyydämme Jehovalta apua huomaavaisuuden kehittämiseen, hän siunaa vaivannäkömme (Luuk. 11:13).

Kun Paavali luetteli ominaisuuksia, joista hänet tunnistettiin Jumalan palvelijaksi, hän mainitsi myös ”huomaavaisuuden” (2. Kor. 6:3–6). Ihmiset tulivat mielellään Paavalin luo, koska hän oli kiinnostunut heistä ja ilmaisi sen huomaavaisin teoin ja sanoin (Apt. 28:30, 31). Myös me voimme ystävällisellä käytöksellämme saada ihmiset kiinnostumaan totuudesta. Kun osoitamme huomaavaisuutta kaikille, myös meitä vastustaville, voimme saada heidän sydämensä lämpenemään ja vihamielisyytensä sulamaan (Room. 12:20). He saattavat aikanaan jopa kuunnella Raamatun sanomaa.

Tulevassa maanpäällisessä paratiisissa lukemattomat ylösnousseet ovat epäilemättä ihastuksissaan, kun he voivat kokea aitoa huomaavaisuutta – kenties ensimmäistä kertaa. Se saa heidät tuntemaan kiitollisuutta ja olemaan vuorostaan huomaavaisia toisille. Kenelläkään silloin elävällä, joka kieltäytyy osoittamasta huomaavaisuutta ja auttamasta toisia, ei ole pysyvää sijaa Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Toisaalta ne, jotka Jumala hyväksyy ja joille hän antaa ikuisen elämän, kohtelevat toisiaan rakkaudellisesti ja huomaavaisesti. (Ps. 37:9–11.) Silloin saamme elää todella turvallisessa ja rauhaisassa maailmassa. Mutta miten voimme hyötyä huomaavaisuuden osoittamisesta jo nyt, ennen kuin tuo onnellinen aika koittaa?

”Rakkaudellisen huomaavainen mies kohtelee palkitsevasti omaa sieluaan”, sanotaan Raamatussa (Sananl. 11:17). Huomaavaisesta ihmisestä pidetään, ja usein häntäkin kohdellaan huomaavaisesti. Jeesus sanoi: ”Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:38.) Niinpä huomaavainen ihminen saa helposti hyviä ystäviä, jotka myös pysyvät hänen ystävinään.

Apostoli Paavali kehotti Efesoksen seurakuntaan kuuluvia: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi.” (Ef. 4:32.) Seurakunta hyötyy suuresti, kun sen jäsenet ovat empaattisia kristittyjä, jotka osoittavat huomaavaisuutta ja pyrkivät auttamaan toisiaan. He eivät sorru tylyihin sanoihin, terävään kritiikkiin tai loukkaavaan sarkasmiin. He eivät levitä ilkeämielisiä juoruja vaan pyrkivät käyttämään kieltään toisten auttamiseen. (Sananl. 12:18.) Tuloksena on seurakunta, joka kukoistaa hengellisesti.

Huomaavaisuus on tosiaankin ominaisuus, jota ilmaistaan sanoin ja teoin. Kun olemme huomaavaisia, heijastamme Jumalamme Jehovan lämmintä ja anteliasta persoonallisuutta (Ef. 5:1). Samalla voimme vahvistaa seurakuntaamme ja saada jotkut kiinnostumaan Jehovan palvonnasta. Haluamme aina tulla tunnetuksi kansana, joka ilmaisee huomaavaisuutta.