Kaikille vanhimmistoille

1. joulukuuta 1975

Rakkaat Veljet

Olemme varmoja, että kun saatte tämän kirjeen, te kaikki parhaillaan ’kiinnitätte huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä’. (Apt. 20:28) Nämä ovat vakavia aikoja ja syvä kiinnostuksemme veljiämme ja heidän hengellistä hyvinvointiaan kohtaan edellyttää, että heidän tarpeistaan ja eduistaan huolehditaan hyvin huomaavaisesti.

Voimme olla kiitollisia siksi, että meitä ei ole kohtaamassa uhkaava luopumus, kuten kristittyjä valvojia apostoli Paavalin päivinä. (Apt. 20:29, 30) Siitä huolimatta me kohtaamme koettelemuksia ja koetuksia ja vaaroja, eikä nyt ole varmasti aika herpaantua valppaasti huolehtimasta koko laumasta. Vaikka nautimmekin hengellisestä paratiisista, meillä tulee silti olla sama huoli veljistämme ja varsinkin heikoista, jota apostoli Paavali ilmaisi 2. Korinttolaisille 11:28, 29:ssä. – Room. 15:1.

Sellaisen huolenpidon osoittaminen on päivittäinen asia. Kuitenkin ovat tilaisuudet, jolloin seurakunnan vanhimmat kokoontuvat yhteen vanhimmistona, aikoja, jolloin he voivat erityisesti osoittaa kiinnostustaan koko seurakunnan hyvinvointia kohtaan. Haluaisimme siksi esittää teille joitakin ehdotuksia vanhinten kokouksista ja siitä, miten näistä kokouksista voi olla hyötyä kaikille ja Jumalan työn edistämiselle maan päällä.

VANHINTEN KOKOUS KIERROSVALVOJAN VIERAILUN AIKANA

Tämä erikoiskokous on tavallisesti tarkoitettu ylimääräiseksi vanhinten kokoukseksi neljännesvuosittain pidettävien kokousten lisäksi, ellei näytä olevan hyvää syytä yhdistää näitä kahta. Kulloinenkin esivalvoja palvelee puheenjohtajana kuten muissakin vanhinten kokouksissa.

Valmistauduttaessa tähän kokoukseen ja johdettaessa sitä on hyvä pitää mielessä, että kierrosvalvojan vierailu merkitsee erikoistilaisuutta. Kun hän osallistuu kokoukseen vierailevana vanhimpana, hänen vierailullaan on tarkoitus. Oikean asenteen sellaisia kohtaan ilmaisee 3. Johanneksen 5–8. Kierroksilla palvelevat vanhimmat ovat kaikki hallitsevan elimen välityksellä saaneet nimityksen palvelemaan siinä tehtävässä ja yleensä heillä on paljon kokemusta Jumalan palveluksessa. Ottaessaan vastaan sellaisia vierailevia veljiä vanhimmat tietenkin pitävät mielessään apostolin henkeytetyn neuvon: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” – Room. 12:10.

Tämän huomioon ottaen tulisi sen kokouksen esityslista, johon kierrosvalvoja osallistuu, kehitellä seurakunnan niiden tarpeitten mukaan, joissa hän todennäköisimmin voisi auttaa tekemällä käytännöllisiä ehdotuksia ja huomioita. Hän käyttää paljon aikaa sellaisiin kokouksiin eri seurakunnissa ja tuo kokemus voi osoittautua hyödyksi; hän saattaa kyetä esittämään hyödyllisiä esimerkkejä ja seikkoja, joita on opittu toisissa seurakunnissa. Meidän tulisi aina avoimesti ottaa vastaan ehdotuksia tai uusia ajatuksia, jotka saattavat auttaa Jumalan työn edistämisessä sekä seurakunnassa että kentällä. – Vrt. Apt. 13:15; ks. Järjestö s. 83, 84.

Koska siis on kysymyksessä erikoistilaisuus, sitä tulee harkita ja siihen tulee valmistautua tavallista paremmin. Ehkä esivalvoja ja kierrosvalvoja voivat vierailuviikon alkupuolella keskustella kokouksen esityslistasta. Tietenkin kaikkia vanhimpia kehotetaan esittämään kohtia, jotka heidän mielestään olisi hyvä sisällyttää käsiteltäviin asioihin. Sen jälkeen kun esityslista on saatu valmiiksi, kaikkien vanhinten tulisi saada siitä tieto, jotta he voisivat ajatella sitä jossakin määrin etukäteen ja valmistautua esittämään ajatuksiaan keskustelussa. Tämä ei tietenkään merkitse, että lisäasioita ei voitaisi ottaa esille kokouksessa. Tästä kokouksesta saadaan eniten hyötyä, jos se suunnitellaan varta vasten kierrosvalvojan vierailua varten ja siihen otetaan asioita, joissa hän parhaiten voi olla avuksi. Vanhimmat voivat käsitellä jossakin toisessa tilaisuudessa asioita, jotka eivät tarvitse välitöntä huomiota. Olisi hyödyllisempää, jos vanhinten kokous kierrosvalvojan kanssa voidaan ajoittaa pidettäväksi viikon loppupuolella, sen jälkeen kun hän on henkilökohtaisesti tutustunut olosuhteisiin tai seurakunnassa vallitsevaan ”henkeen”. (Filem. 25) Mutta paikalliset olosuhteet määräävät ajankohdan.

Kokouksen kuluessa kierrosvalvojan samoin kuin toisten vanhinten tulisi tuntea olevansa vapaat esittämään ajatuksia tai tekemään kysymyksiä. Seurakunnan vanhimmat saattavat myös haluta kysyä häneltä, mitä hän on pannut merkille tarkasteltavista asioista. Saattaisi olla hyvä varata osa kokouksen ajasta hänen käyttöönsä, kenties 20–30 minuuttia, joiden kuluessa hän voisi esittää aineistoa, jota hän katsoo tarvittavan. Hän saattaa havaita hyväksi kerrata joitakin niistä asioista, joita tarkasteltiin kierroskonventin vanhinten kokouksessa (jota piirivalvoja johti), ja sellainen kertaus voisi osoittautua sangen hyödylliseksi. – 2. Piet. 1:12, 13.

Usein kierrosvalvoja vierailevana vanhimpana voi tehdä puolueettomia huomioita siitä hengestä, jonka havaitsee vallitsevan seurakunnassa – siitä, missä määrin seurakunta ilmentää rauhaa ja ykseyttä – ja hänen tulisi tuntea olevansa vapaa tekemään niitä. Hän saattaa kyetä esittämään jotakin, jolla on tasapainottava vaikutus, esittäessään Raamatusta ja kokemuksen perusteella ehdotuksia siitä, missä voitaisiin edistyä lauman paimentamisessa, opettamisessa kokouksissa, paremmassa työn ohjaamisessa tai yksilöitten auttamisessa kentällä. Vanhimmat arvostavat kaikkea rakentavaa ja hyödyllistä, jota matkustava valvoja saattaa esittää.

Vanhimmilla saattaa olla mielessään tiettyjen veljien suositteleminen tulevaisuudessa avustaviksi palvelijoiksi tai vanhimmiksi. Jos vanhimmistolla on joitakin kysymyksiä jonkun tällaisen pätevyydestä, he voisivat hyötyä kierrosvalvojan havainnoista. Tai tuomiovaltaisessa komiteassa palvelevilla vanhimmilla saattaa olla kysymyksiä jo käsitellyistä tai parhaillaan käsittelyn alaisista pulmista, joiden suhteen he arvostaisivat kierrosvalvojan näkemystä ja raamatullista esitystä.

Lisäyksityiskohtia vanhinten kokouksista kierrosvalvojan vierailun aikana voidaan tarkastella vuoden 1975 tammikuun Valtakunnan Palveluksesta kirjoituksesta ”Vanhinten kokous kierrosvalvojan vierailun aikana” sekä vuoden 1975 heinäkuun Valtakunnan Palveluksesta kirjoituksesta ”Ammenna hengellistä hyötyä”.

Pian kierrosvalvojan vierailun jälkeen hänen raporttinsa tulisi panna kiertämään vanhinten keskuudessa, jotta jokainen heistä voisi lukea sen. Esitetyt kohdat saattavat olla hyödyksi vanhimmille, avustaville palvelijoille ja koko seurakunnalle. Siinä saattaa myös olla hyödyllistä aineistoa, joka voi tarjota perustan erikoispalveluskokouksille, joita ehdotetaan valmistettaviksi paikallisesti aika ajoin.

NELJÄNNESVUOSITTAIN PIDETTÄVÄT VANHINTEN KOKOUKSET

Valmistautuessaan neljännesvuosittain pidettäviin vanhinten kokouksiin vanhinten on hyvä ajatella paimentamisesta annettuja neuvoja, jotka ovat Timoteukselle ja Tiitukselle lähetetyissä kirjeissä ja sellaisissa raamatunkohdissa kuin Apostolien tekojen 20:17–35:ssä ja 1. Pietarin 5:1–11:ssä, ja pitää mielessä oma seurakuntansa ja paimennustyönsä siinä. Ajat, joita me nyt elämme, tekevät näiden neuvojen soveltamisen vielä tärkeämmäksi. Kiinnittämällä niihin tavallista suurempaa huomiota vanhimpia voidaan auttaa näkemään selvemmin, mitkä heidän veljille suorittamansa palveluksen elintärkeät piirteet ansaitsevat huomiota. (Hepr. 2:1) Harkitkaa esimerkiksi seuraavia kohtia, joista mitkä tahansa kaksi tai kolme saattaisivat tarjota perustan hengelliselle, merkitykselliselle ja käytännölliselle keskustelulle:

Vanhimmat saattavat tarkastella seurakunnan henkeä yleensä, missä määrin se heijastaa Jumalan hengen hedelmää. (Vrt. Gal. 5:22, 23; 6:18; Fil. 4:23; Filem. 25; 1. Tess. 5:23.) Ilmeneekö veljien keskuudessa vallitsevasta aidon lämmön hengestä todellinen rakkaus? Lujitetaanko rakkauden siteitä vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden välityksellä, olemalla vapaat luokkaeroavuuksista ja osoittamalla auttamishenkeä tarvittaessa? Voitaisiinko tässä edistyä? Miten? Vallitseeko seurakunnassa iloinen henki, mikä aikaansaa miellyttävän, jännityksestä vapaan ilmapiirin? Suhtautuvatko veljet samalla totuuteen vakavasti elämäntapana, johon sisältyvät kaikki heidän toimensa, eivät vain kokoukset tai kenttäpalvelus? Voidaan harkita käytännöllisiä ehdotuksia tarkasteltaessa paikallista tilannetta. – 1. Piet. 4:8–10; Apt. 2:46; Jaak. 2:1–4, 15, 16.

Jokaisessa tapauksessa, milloin jokin heikkous on ilmeinen, vanhimmat voivat harkita, mikä osa heillä itsellään on asiassa, ovatko he osaltaan puheellaan tai esimerkillään aiheuttaneet heikkouden ja mitä he voivat tehdä auttaakseen sen korjaamisessa. Vanhinten tulisi olla esimerkkejä tosi kristillisyyden soveltamisessa käytäntöön seurakunnassa. Heidän tulisi puhua samalla äänellä kuin Hyvä Paimen eikä tehdä omia ”sääntöjä”, sillä se saattaisi vahingoittaa seurakunnan iloa ja aiheuttaa tarpeetonta kireyttä. – Joh. 10:4, 5; 1. Kor. 1:10; Fil. 2:1–4.

Vanhimmat saattavat harkita, miten hyvin he tuntevat lauman, jotta kykenisivät olemaan tekemisissä siihen kuuluvien kanssa ymmärtäväisellä ja rohkaisevalla tavalla. Pahenevat olosuhteet aiheuttavat monia pulmia nykyisin ja monet veljistämme tarvitsevat rohkaisua. Kuinka hyvin me tunnemme lauman tilan? (Sananl. 27:23) Entä uudet mukaan tulevat? Oppivatko vanhimmat tuntemaan nämä hyvin ja päinvastoin? Kiinnitetäänkö seurakunnassa asianmukaista huomiota sairaisiin, vammaisiin, niihin, joilla on epäuskoinen puoliso, ja nuoriin? Mitä voidaan tehdä sellaisten auttamiseksi käytännöllisellä ja silti huomaavaisella ja rakkaudellisella tavalla? (Jaak. 1:27; 1. Tim. 5:9, 10; Sananl. 14:21; 28:27; 1. Tess. 5:14) Jotta seurattaisiin Apostolien tekojen 20:20:ssä mainittua Paavalin esimerkkiä, tarvitaanko enemmän vierailuja kodeissa, ei arvostelevalla tai vikoja etsivällä tavalla, vaan jotta rohkaistaisiin ja lujitettaisiin keskinäisen luottamuksen ja arvonannon siteitä? – Room. 1:11, 12.

Samalla tavoin tulisi tarkastella seurakunnan kokouksia sekä sitä, miten ne, varsinkin palveluskokous, voivat olla hyödyllisempiä ja merkityksellisempiä paikalliselle seurakunnalle. Voidaanko kokoukset kehitellä käytännöllisemmin, jotta ne ottaisivat huomioon paikalliset tarpeet ja olosuhteet? Kiinnitetäänkö oikeaan ajoitukseen huomiota, jotta ei aiheutettaisi pulmia läsnäolijoille? Onko joitakin esitelmien aiheita, jotka saattaisivat olla erityisen aiheellisia esitettäviksi uudelleen, kenties ’mukailtuina’ sopimaan suoranaisemmin paikallisen seurakunnan tarpeisiin? Onko se, mitä lavalta esitetään, riittävän lämmintä ja rohkaisevaa? Osoittavatko esitykset hyvää tasapainoa ja veljien olosuhteitten ja vaikeuksien ymmärtämistä? Esittävätkö vastauksia antavat todellisia uskon ilmauksia vai tapahtuuko suuri osa vastaamisesta mekaanisesti, esimerkiksi siten, että vastaukset luetaan ymmärtämättä aineistoa jne.? Silloin kun esiintyy pulmia, niin mitä voidaan tehdä, jotta kokoukset saataisiin hengellisesti rikastuttavammiksi tai läsnäolijoita autettaisiin osallistumaan niihin vapaammin tai rakentavammin? Tarvitsevatko jotkut kokouksissa käyvät apua kuljetuksessa? Liittyykö joidenkuiden kokouksiin pääsemiseen vaaroja? Miten niissä voitaisiin olla avuksi? Tarvitseeko harkita kokousaikojen muuttamista? Tarvitaanko lisää kirjantutkisteluryhmiä?

Kenttävalvojan tulisi tietenkin kiinnittää säännöllistä huomiota saarnaamis- ja opettamistyöhön kentällä pyrkimällä huolehtimaan siitä, että tehdään järjestelyjä, jotka ovat todella avuksi kaikille, jotka haluavat osallistua sekä viikolla että viikonloppuisin. Hän saattaa haluta tarkastella vanhimmiston kanssa joitakin kohtia, joissa heidän yhteistoimintaansa erityisesti tarvitaan tai joissa heidän ehdotuksiaan arvostettaisiin. Vanhimmat voivat harkita, miten he voisivat paremmin tasapainottaa paimennusvastuunsa henkilökohtaisen kentällä tapahtuvaan hyvän uutisen levittämiseen osallistumisensa kanssa. Ovatko he laumalle esimerkkeinä kenttäpalveluksessa? (Fil. 3:17; 1. Piet. 5:3) Mitä apua annetaan uusille, jotta he edistyisivät hyvin esittämään elämän sanaa toisille? Autetaanko heitä oppimaan käyttämään Raamattua siinä työssä? Kutsutaanko heidät mukaan toisten kanssa uusintakäynti- ja raamatuntutkistelutoimintaan, niin että he voivat oppia, miten olla tehokkaita Raamatun totuuden opettajia?

Miten useampia voidaan rohkaista osallistumaan tilapäiseen tai vakituiseen tienraivaustoimintaan? Ovatko ne, jotka ovat nyt tienraivaajia, sellaisessa asemassa, että voivat auttaa useampia osallistumaan palvelukseen viikolla tai aikoina, jolloin vanhimmat eivät voi niin tehdä? Kuinka paljon rohkaisua vanhimmat antavat niille, jotka nyt ovat tienraivaajia? Oletko tietoinen mistä tahansa pulmista, joita heillä saattaa olla?

Kuinka hyvin alueella olevat ihmiset tavoitetaan ja missä määrin veljet pitävät tarjolla elämän sanaa joka tilanteessa, sukulaisille, ystäville, tuttaville, työtovereille sekä vieraille, joita he tapaavat päivittäisessä elämässä? Onko alueella vieraskielisiä ryhmiä ja voidaanko niistä huolehtia paremmin? Kierrosvalvoja käyttää paljon aikaa kenttäpalvelukseen ja hänellä saattaa olla hyödyllisiä ehdotuksia teidän auttamiseksenne näissä asioissa.

Seurakunnan moraalinen puhtaus on yksi mahdollinen tärkeä aihe. Tuomiovaltaisella komitealla saattaa olla tietoa seikoista, joista tulee tiedottaa muille vanhimmistoon kuuluville, niin että he tietävät, miten voivat olla parhaiten yhteistoiminnassa seurakunnan hengellisen terveyden suojelemiseksi samoin kuin niiden yksityisten jäsenten auttamiseksi, jotka ovat heikkoja. (Luottamuksellista laatua olevat tiedot tulee pitää sellaisina eikä niitä tule kertoa vanhimmistoon kuulumattomille.)

Saattaa olla havaittavissa joitakin suuntauksia, joihin tulee kiinnittää huomiota kenties siksi, että maailmallisuus uhkaa tunkeutua seurakuntaan, kuten joidenkin äärimmäisyyksiin menevien pukeutumistapojen, huvitusten ja sen kaltaisten seikkojen muodossa. Tasapainoisen näkemyksen tarpeesta voidaan keskustella. Vanhinten ei tulisi yrittää valvoa veljien yksityiselämää ’poliiseina’, vaan heidän tulisi sallia henkilökohtaisen omantunnon käyttö. Samanaikaisesti heidän tulisi rakkaudellisina paimenina olla valppaita näkemään todelliset vaarat ja torjua ne. Tapa, jolla tulisi käsitellä suuntauksia, jotka näyttävät muodostavan todellisen vaaran, ei ole sääntöjen tai mielivaltaisten kieltojen asettaminen, vaan paremminkin ”terveellisen opetuksen” esittäminen, mikä auttaa veljiä olemaan valppaita äärimmäisyyksiin menemisen vaaran suhteen. Kannustakaa säilyttämään tasapainoinen asenne kaikessa juurruttamalla veljien mieleen hyöty, joka koituu siitä, että he varjelevat itsensä ja toiset luisumasta moraalittomiin tapoihin, eivätkä tule kompastumisen aiheeksi toisille. – Room. 14:19; 1. Kor. 8:9–13; 10:23, 24, 31–33; 1. Tess. 4:3–6; Tiit. 1:9; 2:1–8.

Paavalin ohjeet 2. Timoteukselle 2:2:ssa soveltuvat vanhimpiin, jotta he auttaisivat toisia seurakunnassa olevia miehiä pätevöitymään palvelusvastuisiin. Miten sellaista apua voidaan antaa joillekuille ja kuinka paljon sitä parhaillaan annetaan pitäen silmällä tulevaa edistymistä? ’Tavoitteleminen’ ei merkitse pelkästään sitä, että ilmaisee halun palvella jossakin sellaisessa asemassa, vaan se ilmenee sellaisten hyvien ominaisuuksien henkilökohtaisesta kehittämisestä, jotka tekevät asianomaisesta toisten avuksi sopivan, käyttökelpoisen.

Voitaisiin myös tarkastella niitä tapoja, joilla avustavia palvelijoita voitaisiin paremmin käyttää hyödyksi pitäen silmällä sitä, että kunkin kykyjä käytetään hyödyksi siinä määrin kuin on mahdollista ja että heitä myös autetaan jatkamaan edistymistään.

Vartiotornissa ja muissa julkaisuissa on ilmestynyt joukko kirjoituksia aiheista, jotka liittyvät suoranaisesti valvojien työhön, ja muista epäsuorasti siihen liittyvistä aiheista, kuten armosta, katumuksesta ja muista senkaltaisista aiheista. Mitkä tahansa näistä voisivat varata aineistoa antoisaan keskusteluun ja niitä voitaisiin hyödyllisesti kertailla ja soveltaa, milloin se on sopivaa ja aika sallii.

Kaikkien näiden seikkojen ohella on asioita, joiden luonne ei ole niin suoranaisesti hengellinen mutta jotka saattavat vaatia huomiota, kuten tarve huolehtia paremmin valtakunnansalista ja omaisuudesta ja suojella niitä tai tulevat kirjallisuustarpeet ja vanhan kirjallisuuden tai vanhojen lehtien paneminen käyttöön tai kenties paremman huomion kiinnittäminen joihinkin tarpeellisiin seurakunnassa pidettäviin muistiinmerkintöihin tai joihinkin seurakunnan taloudellisiin velvoituksiin.

On siis sangen monia mahdollisesti tarkasteltavia kohtia. Vanhinten täytyy välttämättä valikoida se, mitä he tarkastelevat jossakin tietyssä kokouksessa, ja heidän tulee perustaa valintansa seurakuntansa kulloisiinkin tarpeisiin. Tämä auttaa myös välttämään kokouksia, jotka ovat tarpeettoman pitkiä. Jotkin edellä mainituista seikoista voidaan hoitaa säännöllisenä osana vanhinten toiminnasta heidän palvellessaan viikosta toiseen. Toisista asioista, jotka olisi ehkä hyödyllistä hoitaa vanhimmistona, voitaisiin keskustella lyhyesti aikoina, jotka eivät häiritse sitä, että vanhimmat kiinnittävät huomiota laumaan tai osallistuvat henkilökohtaisesti hyvän uutisen saarnaamiseen.

Päätetäänpä näissä vanhinten kokouksissa mitä tahansa, mikä edellyttää jatkotoimia, ne tulisi toteuttaa niin pian kuin mahdollista. Puhuminen saa aikaan vähän, ellei sitä seuraa toiminta, ja meidän tulisi haluta olla ”sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita”. (Jaak. 1:22–25; 1. Joh. 3:18) Jos siis joidenkin asioiden käsittely kuuluu esimerkiksi kenttävalvojan tai raamatuntutkistelunvalvojan vastuualueeseen, kuten on hahmoteltu Järjestö-kirjassa, niin kumpikin käyttää omaa aloitekykyään niiden toteuttamiseksi. Joissakin asioissa tarvitaan tietenkin kaikkien vanhimmistoon kuuluvien yhteisponnistelua, kuten veljien kodeissa vierailemisessa, kokousten laadun parantamisessa tai johdon ottamisessa kenttäpalveluksessa. Mutta on muita yksityiskohtia, joista vanhimmisto voi määrätä jotkin vanhimmat huolehtimaan. Sellaisissa tapauksissa tulee täsmällisesti ymmärtää, kuka tulee huolehtimaan siitä, että työ suoritetaan. Esivalvoja ottaa asiakseen pysyä koko ajan selvillä siitä, miten asiassa edistytään, ja huolehtia siitä, että tehtävä hoidetaan asianmukaisesti. Tällä tavoin näistä kokouksista ei ole tuloksena pelkästään paljon sanoja vaan todellista toimintaa kaikkien parhaaksi. – Sananl. 15:22.

Me arvostamme, veljet, teidän kantamaanne raskasta vastuuta ja rukoilemme, että ”teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden havaintokyvyn ohella, jotta varmistautuisitte tärkeimmistä asioista” palvellessanne laumaa. Pitäkää aina mielessä Jumalan sanan ja hänen henkensä voima ja olkoot ne teidän terveellisen opetuksenne välityksellä joidenkin mielivaltaisten sääntöjen määräämisen asemesta se voima, joka antaa laumalle vaikuttimet innokkaaseen toimintaan ja vanhurskaaseen elämään. Tällä tavoin te kaikki tulette olemaan ”täynnä vanhurskauden hedelmää, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi”. – Fil. 1:9–11.

Olkaa virkeät lauman tarpeitten suhteen ja valppaat paimentamaan osoittaen tarkkanäköisyyttä, ymmärrystä ja huomaavaisuutta. Kun kierrosvalvoja vierailee, hän saattaa havaita lauman hengellisyyteen vaikuttavia asioita, joita toiset vanhimmat eivät ole täysin ymmärtäneet; tai hänestä saattaa olla arvokasta apua autettaessa vanhimpia näkemään jotkin pulmat selvemmin. Olemme varmat, että te vanhimmat arvostatte oikealla tavalla sitä huomaavaista apua, jota hän voi antaa, ja käytätte sen hyödyksenne pitäen häntä yhtenä niistä miehistä, jotka Pää, Kristus Jeesus, suo seurakunnalle sen palvelemiseksi ja hyödyksi. – Ef. 4:11–16.

Lähetämme lämpimät terveisemme ja toivotamme parhainta menestystä, kun te jatkuvasti huolehditte uskollisesti Jumalan laumasta.

JEHOVAN TODISTAJIEN HALLITSEVA ELIN