Hyvää uutista julistetaan herkeämättä
1 Varhaiskristityt suhtautuivat palvelukseensa hyvin vakavasti. Luukas kirjoitti: ”Joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apt. 5:42.) Heitä ei pysäyttänyt mikään, ei edes vaino! (Apt. 8:4.) He puhuivat toisille totuudesta joka päivä.
2 Entä me? Kysy itseltäsi: Tajuanko aikamme kiireellisyyden? Pyrinkö jatkamaan hyvän uutisen julistamista herkeämättä?
3 Nykyajan esimerkkejä herkeämättömästä saarnaamisesta: Eräs poliota sairastava sisar joutui olemaan niin sanotussa rautakeuhkossa. Hän ei päässyt valtakunnansaliin eikä konventteihin. Mutta hän julisti ahkerasti hyvää uutista. Niiden 37 vuoden aikana, jotka hän joutui rautakeuhkossa olemaan, hän pystyi auttamaan 17:ää ihmistä oppimaan totuuden! Miten hän teki sen? Vaikkei hän päässyt saarnaamaan ovelta ovelle, hän keksi keinon todistaa joka päivä vapaamuotoisesti niille, jotka olivat yhteydessä häneen.
4 Bosnialaiset veljemme ovat joutuneet kestämään sotaa ja puutetta. Siitä huolimatta he eivät ole lakanneet saarnaamasta toisille säännöllisesti. Sarajevossa julistajat ovat kertoneet toisille hyvää uutista keskimäärin 20 tuntia kuussa, ja jokaisella heistä on keskimäärin kaksi raamatuntutkistelua. Ankarista oloistaan huolimatta he saarnaavat ja opettavat herkeämättä.
5 Nuoretkin ovat innostuneita palveluksesta. Muuan ruandalainen todistajaperhe pantiin huoneeseen, jossa sotilaat valmistautuivat tappamaan heidät. Perhe pyysi lupaa saada rukoilla ensin. Siihen suostuttiin, ja heidän pikku tyttärensä Deborah rukoili ääneen: ”Jehova, levitimme isän kanssa tällä viikolla viisi lehteä. Miten me nyt pääsemme takaisin noiden ihmisten luo opettamaan heille totuutta ja auttamaan heitä saamaan elämän?” Koska hänellä oli luja usko ja hän rakasti palvelusta, koko perhe säilyi hengissä.
6 Nykyään meidän on etsittävä tilaisuuksia todistaa toisille ja yritettävä löytää niitä, jotka ovat ”asetetut ehdolle ikuiseen elämään” (Apt. 13:48). Paikallisten olosuhteiden mukaan seurakunnan vanhimmat järjestävät yhteisrynnistyksiä sopivina aikoina, joko aamupäivisin, iltapäivisin tai iltaisin. Valtakunnan Palveluksemme kirjoituksissa, palveluskokousten ohjelmissa ja kierros- ja piirikonventeissa annetaan ajankohtaisia ehdotuksia sekä kannustusta todistaa Valtakunnasta eri tavoin. Sen lisäksi kierros- ja piirivalvojat valmentavat julistajia katutyöhön, näyttävät, miten työskennellään liikealueella, ja osoittavat muita tapoja todistaa kaikkialla, missä on ihmisiä. Kaikki tämä tähdentää sitä, että hyvää uutista julistetaan herkeämättä!
7 Jeesuksen apostolit julistivat rohkeasti: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Miten he pystyivät jatkamaan hellittämättä kaikista esteistä huolimatta? He pyysivät Jehovalta apua, jota hän antoikin, ja ”he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. (Apt. 4:20, 29, 31.) Kaikki eivät ehkä saa palveluksessa poikkeuksellisen vaikuttavia kokemuksia, mutta jos todella haluamme julistaa hyvää uutista herkeämättä ja jos pyrimme tekemään niin vieläpä päivittäin, Jehova auttaa meitä.