LUKIJOIDEN KYSYMYKSIÄ
Miten Jehovan todistajat osoittavat kunnioitusta elämää kohtaan?
Jehovan palvelijat ovat aina pitäneet elämää pyhänä samoin kuin Jehova itse. Siksi emme tue sotia millään tavalla tai riistä elämää syntymättömältä lapselta, ja vältämme kaikenlaista varomattomuutta, joka aiheuttaisi hengenvaaraa. Lisäksi Jehova yhdistää toisiinsa elämän pyhyyden ja veren. Hän sanoi Nooalle 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä: ”Ainoastaan lihaa, jossa on sen elämä – sen veri – ette saa syödä.” Pyhän hengen ohjauksessa apostolit antoivat kristityille samanlaisen ohjeen, jonka mukaan heidän pitää pysyä erossa verestä.
Tämän käskyn mukaisesti kristityt eivät syö verta tai lihaa, josta ei ole vuodatettu verta pois. Käskyssä on kuitenkin kyse myös muusta kuin ruokavaliosta. Sen noudattamisesta näkyy, että suhtaudumme elämään samalla tavalla kuin Jehova. Me emme käytä verta ruoassa, ja koska taustalla oleva periaate on elämän kunnioittaminen, emme tietenkään tapa ketään emmekä myöskään aiheuta varomattomuudella tai uhkarohkeudella sellaisia tilanteita, joissa joku voi kuolla. (1. Moos. 9:4–6; Ps. 36:9.) Kaikilla näillä alueilla Jehovan todistajat ovat pitäneet päättäväisesti kiinni siitä Jehovan näkemyksestä, että elämä ja veri ovat pyhiä.
Jehovan todistajat ovat pitkään ymmärtäneet, että Apostolien tekojen 15. luvussa oleva ohje kieltää heitä käyttämästä kokoverta niin suun kautta kuin verensiirroissakin ja myös luovuttamasta verta. Tämä näkemys on ollut suojaksi sekä hengellisesti että fyysisesti. Samaa periaatetta on sovellettu myös neljään veren pääkomponenttiin, eli punasoluihin, valkosoluihin, plasmaan ja verihiutaleisiin. Lääketiede on osoittanut, että hoitovaihtoehdot, joissa vältetään verensiirtoja ja niihin liittyviä riskejä, ovat tehokkaita.
Viime vuosina lääketieteen kehittyessä on kuitenkin herännyt monenlaisia kysymyksiä siitä, miten Raamatun periaatteet soveltuvat erilaisiin tilanteisiin. Niinpä Hallintoelimen tilannepäivityksessä nro 2/2026 sanottiin: ”Mooseksen laki ei sido kristittyjä, mutta toisaalta noudatamme kristityille annettua käskyä pysyä erossa verestä. Raamattu ei sano, miten potilaan omaa verta pitäisi käyttää lääkärinhoitoa vaativissa tilanteissa. Siksi kristityn täytyy tehdä omat valintansa siitä, käytetäänkö jossain toimenpiteessä hänen omaa vertaan, ja jokaisella yksilöllä on sama vastuu kaikissa terveydenhoitoon liittyvissä kysymyksissä.” Tämän tarkennuksen ansiosta me kaikki voimme toimia sen mukaan, mitä sanotaan Galatalaiskirjeen 6:5:ssä: ”Jokainen – – joutuu kantamaan oman kuormansa.”
Hallintoelin on miettinyt asiaa rukoillen ja tullut siihen tulokseen, että sama periaate soveltuu myös neljään kokoveren pääkomponenttiin, nimittäin punasoluihin, valkosoluihin, plasmaan ja verihiutaleisiin, jotka ovat peräisin toisen ihmisen verestä. Siksi jokaisen kristityn täytyy tehdä henkilökohtainen päätös näiden veren neljän pääkomponentin käytöstä lääketieteellisissä ja kirurgisissa toimenpiteissä. Jokaisen kristityn täytyy myös päättää itse, haluaako hän luovuttaa verta sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että verestä eroteltuja komponentteja tai fraktioita annetaan toisen ihmisen käyttöön.
Tarkoittaako tämä sitä, että hallintoelin suhtautuu kevyesti hoitoihin, joissa käytetään yhtä tai useampaa veren pääkomponenttia? Ei. Hallintoelin ymmärtää edelleen, että kyse on todella vakavasta asiasta. Mutta koska Raamatussa ei oteta kantaa erilaisiin verestä eroteltuihin osiin, ymmärrämme, että niin kuin 1. Korinttilaiskirjeen 4:6:ssa sanotaan, meillä ei ole valtuuksia ”mennä yli sen, mikä on kirjoitettu”. Pidämme tärkeänä myös sitä, mitä todetaan 2. Korinttilaiskirjeen 1:24:ssä: ”En tarkoita, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä juuri uskonne avulla te kestätte.”
Miten kristitty voi päättää, hyväksyykö hän yhden tai useamman pääkomponentin käytön? Jokaisen täytyy miettiä huolellisesti ja rukoillen kaikkia asianhaaroja ennen kuin hän tekee päätöksen. Jos kristitty ottaisi tämän asian kevyesti, se voisi vahingoittaa hänen omaatuntoaan ja suhdettaan Jehovaan.
Mitä asioita pitäisi ottaa huomioon, kun miettii, hyväksyykö hoidossaan toisen ihmisen verestä erotellun osan käytön? Jokaisen ajatusprosessi on yksilöllinen. Jotkut kieltäytyvät niistä kaikista, koska heistä on väärin ottaa mitään, mikä on peräisin verestä. Toiset ehkä hyväksyvät jotkin niistä, koska ne muodostavat vain hyvin pienen osan kokoverestä. Esimerkiksi joidenkin pääkomponenttien osuus kokoverestä on pienempi kuin tiettyjen fraktioiden, joiden käytön jotkut kristityt ovat jo tähän mennessä hyväksyneet. Olipa ratkaisu mikä tahansa, Roomalaiskirjeen 14:12 sanoo: ”Jokainen meistä tulee tekemään tilin itsestään Jumalalle.”
Jotta Jehovan palvelijoiden olisi helpompi tehdä tietoon perustuva henkilökohtainen ratkaisu, hallintoelin on päättänyt julkaista jw.org-sivustolla yksinkertaisen taulukon ”Kokoverestä eroteltuja osia”. Siinä näkyy joitain yleisimpiä kokoverestä eroteltuja komponentteja ja fraktioita.
Kun kristitty on miettinyt näitä ja muita asiaan liittyviä tekijöitä, hän päättää itse, hyväksyykö hän jonkin komponentin tai fraktion, joka on saatu toisen ihmisen verestä. Seurakunta ei puutu tähän ratkaisuun, eikä kenenkään kristityn pitäisi tuomita toisia.a
Mitä jos kristitty joutuu työn puolesta olemaan tekemisissä veren tai joidenkin sen osien kanssa? Vartiotornissa 15. huhtikuuta 1999 on ”Lukijoiden kysymyksiä” -artikkeli, jonka periaatteet auttavat tekemään viisaan ratkaisun ja säilyttämään hyvän omantunnon.
Mikä siis on asian ydin? Me Jehovan todistajat emme hyväksy sitä, että meille annetaan kokoverta, emmekä luovuta verta sitä tarkoitusta varten, että sitä siirrettäisiin sellaisenaan toiseen ihmiseen. Emme myöskään syö verta tai lihaa, josta verta ei ole vuodatettu. Sen sijaan se, hyväksyykö komponentit tai fraktiot, jotka on otettu toisen ihmisen verestä, on jokaisen kristityn henkilökohtainen valinta. Jokaisen kristityn täytyy myös itse päättää, luovuttaako hän verta sitä tarkoitusta varten, että siitä otettuja komponentteja tai fraktioita annetaan toisen ihmisen käyttöön.
Hallintoelin kunnioittaa päättäväisesti tästä eteenpäinkin elämää ja verta, koska ne ovat kallisarvoisia lahjoja Jehovalta. Toisaalta ymmärrämme, että jokaisella kristityllä on vastuu tehdä omantuntonsa perusteella sellaisia ratkaisuja, jotka Jehova hyväksyy. Siksi hallintoelin kannustaa jokaista Jehovan palvelijaa miettimään rukoillen kaikkia tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, kun pitää tehdä veren osia koskevia päätöksiä lääkärinhoitoon liittyvissä asioissa. Tällä tavalla kukin voi tehdä sellaisen päätöksen, josta jää hänelle puhdas omatunto, ja josta näkyy, että hän kunnioittaa syvästi Jehovaa, joka on elämän lähde (1. Tim. 1:5).
a Järjestelyjä Jehovan todistajille: Lääkärinhoitoon liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista ei ole yleensä tarpeen puhua muiden kuin hoitotahdossa mainittujen valtuutettujen edustajien kanssa. Saataville tulee pian päivitetty hoitotahtokortti. Paikallinen sairaalayhteyskomitea on valmis tukemaan sinua ja päätöstäsi, kun pyydät sitä. Veljet voivat auttaa sinua löytämään lääkärin, joka kunnioittaa vakaumustasi, ja he pitävät ratkaisusi luottamuksellisena.