Roomalaisille 15:13 – ”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivon, teidät suurella ilolla ja rauhalla”

”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivon, teidät suurella ilolla ja rauhalla, koska luotatte häneen, niin että pyhän hengen voiman välityksellä olisitte täynnä toivoa.” (Roomalaisille 15:13, Uuden maailman käännös)

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.” (Roomalaisille 15:13, Kirkkoraamattu 1992)

Tässä jakeessa Paavali osoitti, että hän toivoi Jumalan antavan toisille kristityille ”suurta iloa ja rauhaa”. Samassa yhteydessä hän mainitsi myös pyhän hengen voiman ja Jumalan antaman toivon.

Jumalan antamasta toivosta kerrotaan Raamatussa. Roomalaiskirjeen 15:4:ssä sanotaan: ”Kaikki, mikä on aiemmin kirjoitettu [Raamattuun], on kirjoitettu meille opetukseksi, niin että kestävyytemme ja Raamatun kirjoituksista saatavan lohdutuksen avulla meillä olisi toivo.” Jumala lupaa poistaa kaiken, mikä nykyään aiheuttaa toivottomuutta, kuten köyhyyden, epäoikeudenmukaisuuden, sairaudet ja kuoleman (Ilmestys 21:4). Hän toteuttaa nämä lupaukset Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Voimme siksi luottaa siihen, että tulevaisuus on valoisa. (Roomalaisille 15:12.)

Me voimme olla ”täynnä toivoa” eli meillä voi olla ”runsas toivo” vain, jos luotamme Jumalaan. Mitä paremmin tunnemme Jumalan, sitä lujempi on luottamuksemme häneen (Jesaja 46:10; Titukselle 1:2). Jumalan antaman toivon ansiosta on mahdollista tuntea iloa ja rauhaa vaikeissakin olosuhteissa (Roomalaisille 12:12).

Ilo, rauha ja toivo yhdistetään myös ”pyhään henkeen”, joka on Jumalan aktiivinen voima.a Pyhän hengen välityksellä Jumala toteuttaa lupauksensa, minkä ansiosta meillä voi olla toivo. Pyhä henki auttaa meitä myös kehittämään hyviä ominaisuuksia, kuten iloa ja rauhaa (Galatalaisille 5:22).

Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen alun perin Rooman kaupungissa asuville kristityille. Jotkut heistä olivat juutalaista syntyperää, toiset eivät. Paavali kehotti heitä olemaan yksimielisiä ja tekemään yhteistyötä erilaisesta taustasta ja kulttuurista huolimatta (Roomalaisille 15:6).

Paavali muistutti Roomassa asuvia kristittyjä siitä, että Jumala oli jo kauan sitten ennustanut, että tulisi aika, jolloin kaikkiin kansoihin kuuluvat palvoisivat häntä yksimielisesti. Tämän tueksi hän lainasi Raamatun heprealaisia kirjoituksiab neljään otteeseen. (Roomalaisille 15:9–12.) Paavalin sanoman ydin oli se, että juutalaisten lisäksi muillakin kansoilla oli mahdollisuus hyötyä siitä, mitä Jeesus teki. Heillä kaikilla oli sama Jumalan antama toivo. Siksi kaikkien Rooman seurakunnassa olevien piti ottaa ”toisensa tervetulleina vastaan” eli kohdella toisiaan huomaavaisesti ja olla vieraanvaraisia (Roomalaisille 15:7).