7:39

Henkeä ei toistaiseksi ollut: ”Henkeä” vastaava kreikan sana pneúma esiintyy tässä jakeessa kaksi kertaa ja viittaa Jumalan pyhään henkeen eli aktiiviseen voimaan. Jeesus ja hänen kuulijansa tiesivät, että Jumala oli jo kauan käyttänyt pyhää henkeään (1Mo 1:2, alav.; 2Sa 23:2; Ap 28:25) ja antanut sitä uskollisille palvelijoilleen, kuten Otnielille, Jeftalle ja Simsonille (Tu 3:9, 10; 11:29; 15:14). Johannes viittasi siis selvästi siihen, että pyhä henki vaikuttaisi epätäydellisiin ihmisiin uudella tavalla. Ketään Jumalan palvelijaa ei ollut vielä kutsuttu hengen välityksellä elämään taivaassa. Vuoden 33 helluntaina Jeesus vuodatti seuraajiensa päälle pyhää henkeä, jota hän oli saanut Jehovalta sen jälkeen kun hänet oli korotettu taivaaseen henkiolennoksi (Ap 2:4, 33). Epätäydelliset ihmiset saivat nyt ensimmäisen kerran toivon elää henkiolentoina taivaassa. Tämän voitelun jälkeen kristityt pystyivät ymmärtämään paljon sellaista, mitä he eivät olleet ymmärtäneet aiemmin.