18:25

opetettu: Kreikan verbi katēkhéō merkitsee kirjaimellisesti ’kaiuttaa alaspäin’, ja se voi sisältää ajatuksen suullisesta opetuksesta. Kun Jumalan sanan totuuksia toistetaan ääneen niin että ne painuvat oppilaan mieleen ja sydämeen, hänestä tulee pätevä opettamaan toisia. (Vrt. Ga 6:6, jossa sama kreikan sana esiintyy kaksi kertaa.)

Jehovan tietä: Seuraavassa jakeessa käytetään synonyymista ilmausta ”Jumalan tie”. Kristillisen elämäntavan perustana on ainoan tosi Jumalan Jehovan palvonta ja usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa tätä elämäntapaa sanotaan yksinkertaisesti myös ”Tieksi” tai ”täksi Tieksi” (Ap 19:9, 23; 22:4; 24:22; ks. Ap 9:2, tutkimisviite). Lisäksi ilmaus ”tie Jehovalle” (kirjaim. ”Jehovan tie”) esiintyy evankeliumeissa neljä kertaa Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa (ks. Mt 3:3; Mr 1:3; Lu 3:4; Joh 1:23; tutkimisviitteet). Jes 40:3:ssa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi. Ilmaus ”Jehovan tie” esiintyy myös Tu 2:22:ssa ja Jer 5:4, alav., 5:ssä. (Ks. Ap 19:23, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:25.)

hengestä palavana: Kirjaim. ”hengelle kiehuvana”. Verbillä ”palaa” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’kiehua’, mutta tässä sitä käytetään kuvaannollisesti ja se välittää ajatuksen hehkuvasta tai pursuavasta innosta. ”Henkeä” vastaava kreikan sana (pneúma) tarkoittaa tässä ilmauksessa nähtävästi Jumalan pyhää henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jehovan tahdon mukaisesti ja antaa siihen tarvittavaa energiaa (ks. Mr 1:12, tutkimisviite). Sana ”henki” voi kuitenkin tarkoittaa myös ihmisen kuvaannollisesta sydämestä lähtevää motivoivaa voimaa, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Jae voi välittää nämä molemmat ajatukset: ihmistä ohjaa Jumalan henki, ja hän toimii innokkaasti oikeiden asioiden puolesta. Joidenkin mielestä ilmaus on tässä tekstiyhteydessä vain idiomi, joka tarkoittaa suurta innokkuutta. Se voisi selittää, miksi Apollos saattoi olla ”hengestä palava”, vaikka hän ei tuntenut kastetta Jeesuksen nimessä. Kummassakin tapauksessa Jumalan hengen piti ohjata Apolloksen henkeä, jotta hän voisi olla innokas oikeiden asioiden puolesta ja valmis ottamaan vastaan täsmällisempää opetusta. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

Johanneksen kasteen: Ottamalla Johanneksen kasteen ihminen osoitti julkisesti, että hän katui syntejään Mooseksen lakia vastaan, jonka Jehova oli antanut juutalaisille ja jota he olivat sitoutuneet noudattamaan (2Mo 24:7, 8). Tuolla kasteella ei kuitenkaan ollut enää merkitystä vuoden 33 helluntain jälkeen, jolloin lakiliitto päättyi (Ro 10:4; Ga 3:13; Ef 2:13–15; Kol 2:13, 14). Sen jälkeen Jehova hyväksyi ainoastaan kasteen, jolla Jeesus käski opetuslastensa kastaa ihmisiä (Mt 28:19, 20). Se mitä tässä kerrotaan Apolloksesta, tapahtui noin vuonna 52.