28:30

hän asui omassa vuokratalossaan kokonaiset kaksi vuotta: Näiden kahden vuoden aikana Paavali kirjoitti kirjeet efesolaisille (Ef 4:1; 6:20), filippiläisille (Fil 1:7, 12–14), kolossalaisille (Kol 4:18), Filemonille (Flm 9) ja ilmeisesti myös heprealaisille. Nähtävästi hänen kotiarestinsa päättyi noin vuonna 61, kun hänen asiansa käsiteltiin oikeudessa – ehkä keisari Neron tai jonkun hänen edustajansa edessä – ja hänet julistettiin syyttömäksi. Vapautuksensa jälkeen Paavali oli yhtä aktiivinen kuin aina ennenkin. Mahdollisesti tässä vaiheessa hän toteutti suunnitelmansa käydä Espanjassa (Ro 15:28). Klemens Roomalainen kirjoitti noin vuonna 95, että Paavali matkusti ”lännen rajoille”, ts. Rooman valtakunnan länsireunalle. Paavalin kolme kirjettä, jotka hän kirjoitti vapauduttuaan (1. ja 2. Timoteuksen kirje ja Tituksen kirje), osoittavat, että hän kävi todennäköisesti Makedoniassa, Efesoksessa, Troaksessa, Miletoksessa, Kreetassa ja Nikopoliissa (1Ti 1:3; 2Ti 4:13, 20; Tit 1:5; 3:12). Jotkut arvelevat, että Paavali pidätettiin uudelleen Nikopoliissa Kreikassa ja että hän oli jälleen vankina Roomassa noin vuonna 65. Tällä kertaa Nero ei nähtävästi tuntenut armoa. Roomassa oli vuotta aiemmin riehunut tuhoisa tulipalo, ja roomalaisen historioitsijan Tacituksen mukaan Nero pani sen kristittyjen syyksi. Sen jälkeen Nero aloitti julman vainon heitä vastaan. Kun Paavali kirjoitti viimeisen kirjeensä, toisen kirjeen Timoteukselle, hän pyysi Timoteusta ja Markusta tulemaan nopeasti luokseen, sillä hän odotti, että hänet teloitettaisiin pian. Luukas ja Onesiforos olivat hyvin rohkeita ja vaaransivat henkensä, kun he kävivät tässä vaiheessa lohduttamassa Paavalia (2Ti 1:16, 17; 4:6–9, 11). Hänet teloitettiin todennäköisesti vuoden 65 tienoilla. Paavali todisti innokkaasti aina kuolemaansa saakka ”kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja opetti alusta alkaen” (Ap 1:1).