Alaviite
”ja kun oli juotu”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto. LXX: ”ja hän [Hanna] oli asettunut Jehovan eteen”.
”ja kun oli juotu”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto. LXX: ”ja hän [Hanna] oli asettunut Jehovan eteen”.