Alaviite

”6:13 Herran rukouksen lopussa oleva Jumalan ylistys ei esiinny parhaimmissa muinaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa (Alef, B, D, Z,), vanhassa latinalaisessa käännöksessä eikä latinalaisessa Vulgatassa, mutta se lisättiin tähän rukoukseen hyvin varhain, kun sitä käytettiin julkisessa jumalanpalveluksessa. Eräs muoto siitä oli hyvin tunnettu Krysostomuksen aikana, neljännen vuosisadan lopussa. Se on liturginen lisäys, joka ilmeisesti perustuu 1. Aikakirjan 29:11:nteen.”

Suomalaisessa raamatunkäännöksessä on Isä meidän -rukouksen lisäys pantu hakasiin, joiden selitetään merkitsevän sitä, että ”niiden sisällä olevia sanoja ei ole vanhimmissa ja luotettavimmiksi tunnetuissa tekstilähteissä”.

Siionin Vartiotorni (engl.) sanoi tammikuun 15. päivän numerossaan 1898 sivulla 31, kappaleessa 2: ”’Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.’ Vaikka nämä sanat esiintyvätkin tavallisessa käännöksessämme ja joissakin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, niitä ei tavata vanhimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, Siinailaisessa eikä Vatikaanilaisessa. Nämä näyttäisivät sen tähden olevan ihmisten sanoja, jotka on lisätty Herramme sanoihin. Sikäli kuin maapallo on kysymyksessä, nämä sanat eivät ole toteutuneet koko evankeliumikautena; maan herruus ei ole ollut Herran; maan voima ei ole ollut Herran eikä maan kunnia ole ollut Herran. . . .