Alaviite

a ”Tuon [Jeesuksen ja fariseusten välisen] peruseron luonne selviää vain kahden vastakkaisen jumalkäsityksen valossa. Fariseuksille Jumala on ensisijaisesti vaatimusten esittäjä; Jeesukselle hän on armollinen ja sääliväinen. Fariseus ei tietenkään kiellä Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, mutta hän katsoo niiden ilmenevän Tooran [Lain] lahjassa ja mahdollisuudessa täyttää sen vaatimukset. – – Fariseus uskoi voivansa täyttää Tooran noudattamalla suullista perinnettä ja sen lakia tulkitsevia sääntöjä. – – Se että Jeesus korotti rakkautta koskevan kaksoiskäskyn (Matt. 22:34–40) tulkinnan normiksi ja hylkäsi suullisen perinteen sitovuuden – – johti hänet ristiriitaan fariseusten viisastelun kanssa.” (The New International Dictionary of New Testament Theology.)