5C ”Kidutuspaalu”

Kreik. σταυρός (stau·rosʹ); lat. crux

Sanaa ”kidutuspaalu” käytetään Mt 27:40:ssä Jeesuksen Golgatalla eli Pääkallonpaikalla tapahtuneen teloituksen yhteydessä. Ei ole mitään todisteita siitä, että kreikan kielen sana stau·rosʹ olisi tässä tarkoittanut sellaista ristiä, jota pakanat käyttivät uskonnollisena symbolina monia vuosisatoja ennen Kristusta.

Klassisessa kreikassa sana stau·rosʹ tarkoitti ainoastaan pystysuoraa paalua, jota käytettiin esimerkiksi perustuksen tekemiseen. Verbi stau·roʹō merkitsi aitaamista paaluilla, paaluvarustuksen tai paaluaidan rakentamista. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat kirjoittivat yleiskreikaksi (koi·nēʹ) ja käyttivät sanaa stau·rosʹ merkitsemään samaa kuin klassisessakin kreikassa, nimittäin yksinkertaista paalua, jossa ei ollut minkäänlaista poikkipuuta minkäänlaisessa kulmassa. Tätä vastaan ei ole mitään todisteita. Apostolit Pietari ja Paavali käyttävät myös sanaa ksyʹlon siitä kidutusvälineestä, johon Jeesus naulattiin, ja tämä osoittaa, että se oli pystysuora paalu, jossa ei ollut poikkipuuta, sillä sitä ksyʹlon tässä erikoismerkityksessä tarkoittaa (Ap 5:30; 10:39; 13:29; Ga 3:13; 1Pi 2:24). LXX käyttää sanaa ksyʹlon Esr 6:11:ssä (2 Esdras 6:11), ja siitä puhutaan siinä paaluna, johon lainrikkoja oli määrä ripustaa, samoin kuin Ap 5:30; 10:39:ssä.

W. E. Vine sanoo teoksessaan An Expository Dictionary of New Testament Words (v:n 1975 uusintap., I osa, s. 256): ”STAUROS (σταυρός) tarkoittaa ensi sijassa pystysuoraa paalua. Pahantekijät teloitettiin naulaamalla sellaiseen. Sekä tämä substantiivi että verbi stauroō, kiinnittää paaluun, on alun perin erotettava kirkollisesta muodosta, jossa kaksi hirttä on ristissä. Jälkimmäisen muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen). 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoihin siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.”

Lewisin ja Shortin latinan sanakirjassa annetaan sanan crux perusmerkitykseksi ’puu, hirsipuu tai muita puisia teloitusvälineitä, joihin rikollisia pantiin paaluun tai ripustettiin’. (Ks. myös Strengin ja Heikelin Latinalais-suomalaista sanakirjaa.) Merkitys ’risti’ annettiin sanalle crux vasta myöhemmin. Yksiosaisesta rikollisen teloittamiseen tarkoitetusta paalusta käytettiin latinassa ilmausta crux simplex. Justus Lipsius (1547–1606) kuvaa yhtä tällaista kidutusvälinettä kirjassaan De cruce libri tres (Antwerpen 1629, s. 19). Oheinen kuva crux simplexistä on jäljennös hänen kirjastaan.

Hermann Fuldan kirjassa Das Kreuz und die Kreuzigung (Breslau 1878, s. 109) sanotaan: ”Kaikissa paikoissa, jotka valittiin julkisiksi teloituspaikoiksi, ei kuitenkaan kasvanut puita. Silloin upotettiin maahan jokin sillä hetkellä löytyvä yksinkertainen hirsi. Tähän lainrikkojat sidottiin tai naulattiin käsistään, jotka oli vedetty ylös, ja usein myös jaloistaan.” Esitettyään monia todisteita Fulda tekee s. 219, 220 päätelmän: ”Jeesus kuoli yksinkertaisessa kuolinpaalussa: tämän puolesta puhuvat a) se, että tätä teloitustapaa käytettiin siihen aikaan itämailla yleisesti, b) epäsuorasti itse kertomus Jeesuksen kärsimyksistä ja c) monet apostolisten isien lausunnot.”

Paul Wilhelm Schmidt, joka toimi professorina Baselin yliopistossa, esitti teoksessaan Die Geschichte Jesu (Tübingen ja Leipzig 1904, 2. osa, s. 386–394) yksityiskohtaisen tutkielman kreikan sanasta stau·rosʹ. Teoksensa s. 386 hän sanoi: ”σταυρός [stau·rosʹ] tarkoittaa jokaista pystysuorassa seisovaa paalua tai puunrunkoa.” Jeesuksen rangaistuksen toimeenpanosta P. W. Schmidt kirjoitti s. 387–389: ”Ruoskimisen lisäksi – – tulee evankeliumien kertomusten mukaan Jeesuksen rangaistuksen toimeenpanon yhteydessä kysymykseen vain yksinkertaisin roomalaisen ristiinnaulitsemisen muoto: alastoman ruumiin ripustaminen paaluun, joka Jeesuksen muuten täytyi kenties häpäisevän rangaistuksen koventamiseksi itse kantaa tai raahata mestauspaikalle. – – Kaiken muun kuin yksinkertaisen ripustamisen sulkee pois se, että tämä teloitus toteutettiin usein joukoittain: Varus, 2000 kerralla (Jos. Ant. [Josephus, Jüdische Altertümer], XVII 10. 10), Quadratus, BJud. II 12. 6 [Josefus, Juutalaissodan historia, s. 197], prokuraattori Felix, BJud. II 15. 2 [edellinen, s. 199], Titus, BJud. VII. 1 [edellinen, s. 486].”

Ei ole siis lainkaan todisteita siitä, että Jeesus Kristus olisi ristiinnaulittu kahteen puunkappaleeseen, jotka olisivat olleet suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Me emme halua lisätä mitään Jumalan kirjoitettuun sanaan emmekä siksi halua sijoittaa henkeytettyyn Raamattuun pakanallista käsitystä rististä, vaan käännämme sanat stau·rosʹ ja ksyʹlon niiden yksinkertaisimpien merkitysten mukaisesti. Koska Jeesus käytti sanaa stau·rosʹ edustamaan seuraajiensa kärsimyksiä ja häpeää tai kiduttamista (Mt 16:24), olemme kääntäneet sanan stau·rosʹ vastineella ”kidutuspaalu”, jolloin se erottuu sanasta ksyʹlon, jonka olemme esimerkiksi Ap 5:30:ssä kääntäneet ”paaluksi” tai alaviitteessä ”puuksi”.

[Kuva s. 1642]

Kuva crux simplexistä