6E ”Suuren Jumalan ja Pelastajamme, Kristuksen Jeesuksen”

Tit 2:13, kreik. τοῦ μεγάλου θεοῦ καὶ σωτῆρος ἡμῶν Χριστοῦ Ἰησοῦ

(tou me·gaʹlou The·ouʹ kai sō·tēʹros hē·mōnʹ Khri·stouʹ I·ē·souʹ)

Tässä kohdassa kahta substantiivia yhdistää sana καί (kai ’ja’), ja ensimmäistä substantiivia edeltää genetiivissä oleva määräinen artikkeli τοῦ (tou), ja toinen substantiivi on ilman määräistä artikkelia. Samanlainen rakenne on 2Pi 1:1, 2:ssa, jonka jakeessa 2 tehdään selvä ero Jumalan ja Jeesuksen välillä. Tämä osoittaa, että kun καί yhdistää kahta eri persoonaa ja ensimmäistä persoonaa edeltää määräinen artikkeli, tätä määräistä artikkelia ei tarvitse toistaa ennen toista persoonaa. Esimerkkejä tällaisesta rakenteesta kreikkalaisessa tekstissä on Ap 13:50; 15:22; Ef 5:5; 2Te 1:12; 1Ti 5:21; 6:13; 2Ti 4:1:ssä. Tämä rakenne on myös Septuagintassa (ks. San 24:21, alav.). C. F. D. Moulen teoksen An Idiom Book of New Testament Greek (Cambridge 1971, s. 109) mukaan se, että sana ”Pelastajamme” tarkoittaa vain Jeesusta Kristusta rakenteessa ”suuren Jumalan ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen, – – on mahdollista κοινή-kreikassa [koi·nēʹ-kreikassa] ilman [määräisen artikkelin] toistoakin”.

Ezra Abbotin kirjassa The Authorship of the Fourth Gospel and Other Critical Essays (Boston 1888, s. 439–457) on yksityiskohtainen tutkielma Tit 2:13:n rakenteesta. Tämän teoksen sivulla 452 sanotaan: ”Otetaan esimerkki Uudesta testamentista. Matt. 21:12:sta luemme, että Jeesus ’heitti ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat temppelissä’, τοὺς πωλοῦντας καὶ ἀγοράζοντας [tous pō·lounʹtas kai a·go·raʹzon·tas]. Kukaan ei voi järkevästi päätellä, että samojen ihmisten kuvataan tässä sekä myyvän että ostavan. Markuksessa nämä kaksi ryhmää erotetaan selvästi lisäämällä sana τούς ennen sanaa ἀγοράζοντας; tässä taas niiden erottaminen uskotaan lukijan älyn varaan. Käsiteltävänämme olevassa tapauksessa [Tit 2:13] artikkelin jättäminen pois sanan σωτῆρος [sō·tēʹros] edeltä ei mielestäni luo ongelmaa – ei siksi, että σωτῆρος määritetään riittävän tarkasti lisäämällä ἡμῶν [hē·mōnʹ] (Winer), sillä koska sekä Jumalaa että Kristusta sanotaan usein ’Pelastajaksemme’, yksinään esiintyvässä ilmauksessa ἡ δόξα τοῦ μεγάλου θεοῦ καὶ σωτῆρος ἡμῶν [hē doʹksa tou me·gaʹlou The·ouʹ kai sō·tēʹros hē·mōnʹ] ymmärrettäisiin luontevimmin olevan yksi subjekti, nimittäin Jumala, Isä; mutta ilmauksen Ἰησοῦ Χριστοῦ lisääminen ilmaukseen σωτῆρος ἡμῶν [I·ē·souʹ Khri·stouʹ ilmaukseen sō·tēʹros hē·mōnʹ] muuttaa asian täysin ja rajoittaa ilmauksen σωτῆρος ἡμῶν persoonaan tai olentoon, joka Paavalin tavanomaisen kielenkäytön mukaan on eri persoona tai olento kuin se, jonka hän sanoo olevan ὁ θεός [ho The·os], joten artikkelia ei tarvinnut toistaa moniselitteisyyden estämiseksi. 2. Tess. 1:12:ssa ilmauksen κατὰ τὴν χάριν τοῦ θεοῦ ἡμῶν καὶ κυρίου [ka·taʹ tēn khaʹrin tou The·ouʹ hē·mōnʹ kai ky·riʹou] ymmärrettäisiin siis luonnostaan sisältävän yhden subjektin, ja jos tarkoitettaisiin kahta, sanan κυρίου eteen tarvittaisiin artikkeli, mutta lisäämällä yksinkertaisesti sanat Ἰησοῦ Χριστοῦ sanaan κυρίου [I·ē·souʹ Khri·stouʹ sanaan ky·riʹou] viittaus kahteen eri subjektiin käy selväksi ilman artikkelin lisäämistä.”

Tit 2:13:ssa mainitaan siis kaksi eri persoonaa, Jehova Jumala ja Jeesus Kristus. Jehovaa ja Jeesusta ei voida missään Pyhän Raamatun kohdassa osoittaa samaksi persoonaksi.