Kielilläpuhuminen

Määritelmä: Joillekuille varhaiskristillisen seurakunnan opetuslapsille pyhän hengen välityksellä annettu erikoiskyky, jonka avulla he saattoivat saarnata tai muutoin kirkastaa Jumalaa muulla kuin omalla kielellään.

Sanooko Raamattu, että kaikki, joilla olisi Jumalan henkeä, ’puhuisivat kielillä’?

1. Kor. 12:13, 30: ”Totisesti meidät kaikki kastettiin yhdellä hengellä yhdeksi ruumiiksi – –. Eihän kaikilla ole parantamislahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä?” (Myös 1. Kor. 14:26.)

1. Kor. 14:5: ”Tahtoisin tosin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta pidän parempana, että profetoitte. Profetoiva onkin suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä myös tulkitse, jotta seurakunta saisi rakennusta.”

Todistaako hurmioitunut puhe kielellä, jota henkilö ei ole koskaan aikaisemmin oppinut, että hänellä on pyhää henkeä?

Voiko kyky ’puhua kielillä’ tulla jostakin muusta lähteestä kuin tosi Jumalalta?

1. Joh. 4:1: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmausta [”jokaista henkeä”, KR-38], vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta.” (Ks. myös Matt. 7:21–23; 2. Kor. 11:14, 15.)

Nykyään ’kielillä puhuvien’ joukossa on helluntailaisia ja baptisteja sekä myös roomalaiskatolilaisia, episkopaaleja, metodisteja, luterilaisia ja presbyteriaaneja. Jeesus sanoi, että pyhä henki ’opastaisi hänen opetuslapsensa koko totuuteen’ (Joh. 16:13). Uskovatko kaikkien näiden uskontojen jäsenet, että muut, jotka myös ’puhuvat kielillä’, on opastettu ”koko totuuteen”? Kuinka näin voisi olla, koska nämä kaikki eivät ole yksimielisiä? Mikä henki tekee heille mahdolliseksi ’puhua kielillä’?

Fountain Trustin ja Englannin kirkon evankelisen neuvoston yhteislausunto myönsi: ”Olemme myös tietoisia siitä, että samanlainen ilmiö voi tapahtua okkulttisen/demonisen vaikutuksen alaisuudessa.” (Gospel and Spirit, julk. Fountain Trust ja Englannin kirkon evankelinen neuvosto, huhtikuu 1977, s. 12.) Kirja Religious Movements in Contemporary America (toim. Irving I. Zaretsky ja Mark P. Leone, Princeton, New Jersey, USA, 1974, L. P. Gerlachin lausunto, s. 693) kertoo, että Haitissa ’kielilläpuhuminen’ on luonteenomaista sekä helluntailaisille että voodoouskonnoille. (Ks. myös 2. Tess. 2:9, 10.)

Onko nykyinen ’kielilläpuhuminen’ samanlaista kuin ensimmäisen vuosisadan kristityillä?

Ensimmäisellä vuosisadalla hengen ihmelahjat, joihin sisältyi kyky ’puhua kielillä’, todistivat, että Jumalan suosio oli siirtynyt juutalaiselta palvontajärjestelmältä vastaperustetulle kristilliselle seurakunnalle (Hepr. 2:2–4). Koska tuo tarkoitus toteutui ensimmäisellä vuosisadalla, onko tarpeellista todistaa samaa asiaa yhä uudelleen meidän aikanamme?

Kyky ’puhua kielillä’ antoi ensimmäisellä vuosisadalla vauhtia kansainväliselle todistustyölle, jonka Jeesus oli antanut seuraajiensa tehtäväksi (Apt. 1:8; 2:1–11; Matt. 28:19). Käyttävätkö ’kielillä puhuvat’ tuota kykyä nykyään sillä tavoin?

Kun kristityt ’puhuivat kielillä’ ensimmäisellä vuosisadalla, heidän puheellaan oli merkitystä niille, jotka osasivat noita kieliä (Apt. 2:4, 8). Eikö nykyään ole niin, että ’kielilläpuhuminen’ on tavallisesti käsittämättömien äänien hurmioitunutta purkausta?

Raamattu osoittaa, että ensimmäisellä vuosisadalla seurakuntien piti rajoittaa ’kielilläpuhuminen’ kahteen tai kolmeen ihmiseen, jotka puhuisivat kussakin kokouksessa; heidän piti puhua ”yksi kerrallaan”, ja jos läsnä ei ollut tulkkia, heidän piti pysyä vaiti (1. Kor. 14:27, 28, KR-38). Tapahtuuko sillä tavoin nykyään?

Ks. myös pääaihetta ”Henki”, s. 77, 78.

Saattaisiko pyhä henki johtaa karismaatikot tapoihin, jotka menevät yli sen, mitä Raamatussa sanotaan?

2. Tim. 3:16, 17: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (Voiko jokin sanoma olla Jumalan henkeyttämä, jos se on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumalan henki paljasti Jeesuksen ja hänen apostoliensa välityksellä?)

Gal. 1:8: ”Vaikka me julistaisimme tai enkeli taivaasta julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta [”toisenlaista sanomaa”, UTN] kuin sitä, minkä olemme teille hyvänä uutisena julistaneet, hän olkoon kirottu.”

Todistaako niiden järjestöjen jäsenten elämäntapa, jotka suhtautuvat suosiollisesti ’kielilläpuhumiseen’, että heillä on Jumalan henkeä?

Ilmaisevatko he ryhmänä huomattavassa määrin sellaisia hengen hedelmiä kuin lempeyttä ja itsehillintää? Ovatko nämä ominaisuudet selvästi niiden havaittavissa, jotka tulevat heidän palvontakokouksiinsa? (Gal. 5:22, 23.)

Pitääkö heistä tosiaan paikkansa se, että he ”eivät ole osa maailmasta”? Ovatko he tämän vuoksi täysin omistautuneita Jumalan valtakunnalle, vai sekaantuvatko he maailman poliittisiin asioihin? Ovatko he pysyneet puhtaina verivelasta sota-aikana? Onko heillä ryhmänä hyvä maine siksi, että he välttävät maailman moraalitonta käytöstä? (Joh. 17:16; Jes. 2:4; 1. Tess. 4:3–8.)

Voidaanko tosi kristityt nykyään tunnistaa kyvystä ’puhua kielillä’?

Joh. 13:35: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”

1. Kor. 13:1, 8: ”Jos minä puhun ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, minusta on tullut kumiseva pronssi tai kalskahteleva symbaali. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan.”

Jeesus sanoi, että pyhä henki tulisi hänen seuraajiensa päälle ja että he tulisivat olemaan hänen todistajiaan maan ääriin asti (Apt. 1:8). Hän kehotti heitä ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä’ (Matt. 28:19). Hän ennusti myös, että ’tämä valtakunnan hyvä uutinen tultaisiin saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille’ (Matt. 24:14). Ketkä nykyään sekä ryhmänä että yksilöinä tekevät tätä työtä? Eikö meidän tulisi Jeesuksen sanojen mukaan tähyillä tätä todistetta siitä, että ryhmällä on pyhää henkeä?

Onko ’kielilläpuhumisen’ määrä jatkua, kunnes tulee se, mikä on ”täydellistä”?

1. Korinttilaiskirjeen 13:8:ssa puhutaan useista ihmelahjoista – profetoimisesta, kielistä ja tiedosta. Jae 9 viittaa jälleen kahteen näistä lahjoista – tietoon ja profetoimiseen – sanoessaan: ”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (KR-38.) Sitten 10. jae sanoo: ”Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.” (KR-38.) Sana ”täydellistä” on käännetty kreikkalaisesta sanasta teʹlei·on, joka välittää ajatuksen täysikasvuisuudesta, kokonaisuudesta tai täydellisyydestä. Huomaa, että kielten lahjan ei sanota olevan ”vajavaista” tai ”osittaista”. Sen sijaan ”profetoimisen” ja ”tiedon” sanotaan olevan sellaista. Toisin sanoen vaikka varhaiskristityillä oli nuo ihmelahjat, he ymmärsivät Jumalan tarkoituksen vain epätäydellisellä eli osittaisella tavalla. Mutta kun profetiat täyttyisivät, kun Jumalan tarkoitus toteutuisi, tulisi se, ”mikä täydellistä on”. Tässä ei siis ilmeisesti puhuta siitä, kuinka kauan kielten lahja olisi voimassa.

Raamattu ilmaisee kuitenkin, kuinka kauan ’kielten lahja’ kuuluisi kristittyjen kokemuksiin. Se kertoo, että tämä ja muut hengen lahjat välitettiin ihmisille aina siten, että Jeesuksen Kristuksen apostolit panivat kätensä heidän päälleen tai olivat läsnä (Apt. 2:4, 14, 17; 10:44–46; 19:6; ks. myös Apt. 8:14–18). Kun siis he ja ne, jotka olivat saaneet nuo lahjat sillä tavoin, kuolivat, Jumalan hengen toiminnasta johtuneitten ihmelahjojen on täytynyt päättyä. Tämä näkemys on sopusoinnussa noiden lahjojen tarkoituksen kanssa, joka ilmaistaan Heprealaiskirjeen 2:2–4:ssä.

Eikö Markuksen 16:17, 18 (KR-38) osoita, että kyky ’puhua uusilla kielillä’ olisi uskovien tunnusmerkki?

Tulisi panna merkille, etteivät nämä jakeet viittaa ainoastaan ’uusilla kielillä puhumiseen’ vaan myös käärmeiden käsittelemiseen ja kuolettavan myrkyn juomiseen. Edistävätkö kaikki ’kielillä puhuvat’ myös näitä tapoja?

Ks. ajatuksia syistä, joiden vuoksi kaikki Raamatun oppineet eivät hyväksy näitä jakeita, pääaiheesta ”Parantaminen”, s. 261, 262.

Joku voi sanoa:

”Uskotteko kielilläpuhumiseen?”

Voisit vastata: ”Jehovan todistajat puhuvat kyllä monilla kielillä, mutta emme puhu hurmioituneessa tilassa ’tuntemattomilla kielillä’. Mutta saanko kysyä, uskotteko, että nykyinen ’kielilläpuhuminen’ on samaa kuin ensimmäisen vuosisadan kristityillä?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Tässä on joitakin kohtia, joiden vertailun olen havainnut hyvin kiinnostavaksi.” (Voit ehkä käyttää sivuilla 150 ja 151 olevaa aineistoa.)

Tai voisit sanoa: ”Me uskomme kyllä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt ’puhuivat kielillä’ ja että se täytti eräitä nimenomaisia tarpeita silloin. Tiedättekö, millaisia tarpeita?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Se oli merkkinä siitä, että Jumala oli siirtänyt suosionsa juutalaiselta järjestelmältä vastaperustetulle kristilliselle seurakunnalle (Hepr. 2:2–4).” 2) ”Se oli käytännöllinen keino levittää hyvää uutista kansainvälisessä mitassa lyhyen ajan kuluessa (Apt. 1:8).”