sellainen persoonallisuus, hän ansaitsee Jehovan teloitusjoukkojen aiheuttamalta tuholta säästymisen tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:21) Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden voivat kaikki nähdä, aivan samoin kuin otsassa oleva merkki on kaikkien nähtävissä. Raamattu kannustaa toistuvasti kehittämään sellaista Kristuksen kaltaista persoonallisuutta. Ihmisen merkitseminen sillä tavalla vaatii tietysti paljon aikaa, energiaa ja varoja, mutta Jehovan todistajat tekevät mielellään sellaisia uhrauksia. Siten he ilmaisevat myös elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta. – Ef. 4:20–24; Kol. 3:9–11.

Niin tärkeä kuin ensimmäinen askel, talosta taloon meneminen niiden totuutta ja vanhurskautta rakastavien löytämiseksi, jotka huokaavat ja valittavat vallitsevien pahojen olosuhteiden johdosta, onkin, niin se on vasta ensi askel. Elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta osoittaakseen Jehovan palvelijan on tehtävä uusintakäyntejä ja johdettava raamatuntutkisteluja. Raamattua tutkivien on myös opittava rukoilemaan, heidän täytyy olla kristillisen seurakunnan yhteydessä ja heidän tarvitsee soveltaa Raamatun periaatteita elämäänsä. Heidän puolestaan on ilmoitettava vielä toisille siitä, mitä he oppivat. Kaiken tämän pitäisi saada heidät antautumaan Jehova Jumalalle hänen tahtonsa tekemiseksi ja menemään kasteelle. Tällainen menettely on sitä paitsi välttämätöntä, jotta tulisi ’merkityksi’, jotta voisi pukeutua Kristuksen kaltaiseen persoonallisuuteen. Ja tällaisella toiminnalla Jehovan todistajat todella osoittavat elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta.

Talosta-taloon-työn asettama haaste

NOIN 75-vuotias Jehovan todistaja kulki ovelta ovelle melkoisesti ontuen, mutta ei se ollut ihmekään, sillä hänellä oli puujalat. Kun hän oli koputtanut eräälle ovelle, nainen tuli avaamaan. Tämä osoitti häntä sormella ja kysyi vihaisella äänellä: ’Oletteko te Jehovan todistaja?’

Mies piti pienen tauon ja sanoi sitten katsoen naista suoraan silmiin: ’Kuulkaahan, rouva, minä yritän olla. Se ei ole helppoa. Ponnistelen kovasti sen hyväksi. Se on vaikea tehtävä. Voitteko kuvitella, mitä merkitsee olla Korkeimman, Jehovan, kaikkeuden Suvereenin, todistaja? Siinä on tehtävää kylliksi. Kuulkaahan, rouva, ponnistelen kovasti sen hyväksi.’

Mitä nainen sanoi vastaukseksi? Ei sanaakaan. Mitä hän olisi voinut sanoa?

Siihen ei ole mitään vastaansanomista. Talosta taloon kulkeminen Jehova Jumalan valtakunnan hyvää uutista esittäen on todellinen haaste. Epäilemättä siitä syystä tällaista evankelioimista eivät harjoita muut kuin todistajat. Mikään muu uskonnollinen ryhmä ei pidä tärkeänä tällaista toimintaa eikä odota kaikkien jäsentensä osallistuvan sellaiseen. Ja on todella kiinnostavaa panna merkille, että ne, jotka ankarasti arvostelevat Jehovan todistajien opetuksia, eivät syytä heitä siitä, että he suorittaisivat työtä, jolle ei ole ennakkotapausta Raamatussa. Sen sijaan että nämä kriitikot syyttäisivät todistajia siitä, ettei heidän toiminnalleen ole raamatullista perustaa, he ovat kerran toisensa jälkeen myöntäneet painetussa sanassa tällaisen evankelioimisen olevan Raamatun mukaista. Jotkut jopa pahoittelevat sitä, ettei heidän oma uskontokuntansa odota samaa jäseniltään.

Todistajilla olisi toki syitä mennä ovelta ovelle, vaikkei Jumalan sanassa esitettäisikään suoranaisia tai nimenomaisia käskyjä ja ennakkotapauksia sen tekemiseen. Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan saa heidät todistamaan kaikille, joille he vain voivat, kertomaan toisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja varoittamaan heitä aivan edessä olevasta ”suuresta ahdistuksesta” – ja käyttämään sen tekemisessä kaikkia tehokkaita keinoja. Apostolisina aikoina apostoli Paavali ja muut kävivät synagogissa ja kykenivät saarnaamaan ”hyvää uutista” niihin kokoontuneille. (Matt. 24:14, 21; Apt. 13:14–16; 14:1; 17:1, 2, 10, 17; 18:4, 19, 26; 19:8) Nykyään todistajilla on tietenkin harvoin tilaisuus puhua synagogissa tai muissa uskonnollisissa rakennuksissa oleville ihmisille. Mutta se seikka, etteivät nykyajan todistajat voi jäljitellä tällaista toimintaa, ei merkitse sitä, ettei heidän pitäisi jäljitellä muita apostolisen ajan evankelioimismuotoja, joita he voivat käyttää.

Se seikka itsessään, että talosta taloon evankelioiminen kohtaa niin paljon vastustusta, on todistus sen tehokkuudesta! Kun jonkin maan hallitus muuttuu totalitaariseksi, sen ensimmäisiä tehtäviä poikkeuksetta on kieltää todistajien talosta taloon suorittama saarnaamistyö. Monet uskonnolliset johtajat, varsinkin menneisyydessä, ovat saaneet jopa demokraattiset hallitusviranomaiset estämään tällaisen evankelioimisen suorittamisen joko soveltamalla heihin väärin lakeja tai aikaansaamalla sellaisten lakien laatimisen, joiden nimenomaisena tarkoituksena oli pysähdyttää heidän talosta-taloon-työnsä. Vahvistaakseen laillisen oikeutensa saarnata ovelta ovelle todistajat ovat kerran toisensa jälkeen käyneet oikeustaisteluja aina korkeammissa oikeusistuimissa saakka, muiden muassa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Melkein poikkeuksetta tämä oikeusistuin on ratkaissut asiat heidän hyväkseen, mikä ei ole ollut todisteena ainoastaan siitä, että todistajilla on laillinen oikeus suorittaa tällaista työtä, vaan myös työn tehokkuudesta. Tyypillinen esimerkki on seuraava ratkaisu:

”Uskonnollisten traktaattien jakaminen käsin on ikivanha lähetysevankelismin muoto – yhtä vanha kuin kirjapainotaidon historia. Se on ollut mahtava voima erilaisissa uskonnollisissa liikkeissä kautta vuosien. Tätä evankelioimismuotoa käyttävät nykyään paljon monet uskonlahkot, joiden kolporteeraajat vievät evankeliumia tuhansiin ja taas tuhansiin koteihin ja pyrkivät henkilökohtaisten käyntien välityksellä saamaan kannattajia uskolleen. . . . Tällä uskonnollisen toiminnan muodolla on yhtä suuri arvo [perustuslain] ensimmäisen lainmuutoksen mukaan kuin kirkoissa suoritettavalla palvonnalla ja saarnastuolista saarnaamisella.”

HAASTE

Suoraan sanoen talosta taloon käymisen aloittaminen Raamatun sanomaa vieden on vaikeimpia tehtäviä tavalliselle vaatimattomalle ihmiselle, olkoonpa hän mies tai nainen, nuori tai vanha. Silloin tällöin sellaisetkin todistajat, jotka ovat vuosikymmenien ajan saarnanneet koko ajallaan, myöntävät, että kaikkien noiden vuosien jälkeenkin se on vastoin heidän luonnollisia taipumuksiaan ja joka aamu alkuun pääseminen vaatii tosi ponnistelua. Ei koskaan voi tietää, millaisen vastaanoton saa ovella. Epäilemättä melko monet ihmiset loukkaantuvat, kun joku tulee heidän ovelleen esittämään Raamatun sanomaa, eikä kukaan iloitse ihmisten loukkaamisesta. Jonkun todistajan kanssa Raamattua tutkivan totuutta rakastavan ensimmäinen reaktio on monesti ollut: ’Minä en voisi mennä koskaan talosta taloon.’ Se, miten vaikealta se saattaa tuntua, voidaan havaita erään newyorkilaisen palomiehen kokemuksesta. Kuljettuaan hänelle Raamattua opettavan mukana talosta taloon ensimmäisen kerran hän huudahti: ”Tämähän on pahempaa kuin palavaan taloon meneminen!” Mutta ennen pitkää hänkin iloitsi saarnaamisesta talosta taloon.

Tavallisella kirkossakävijällä ei tietenkään ole juuri aihetta kulkea talosta taloon. Mitä hän sanoisi ovenavaajille? Mitä todennäköisimmin hän ei tiedä paljonkaan siitä, mitä hänen oma kirkkonsa opettaa; hän tietää vain kirkkonsa uskontunnustuksiin perustuvia yleisluontoisia asioita. Sitä paitsi uskonto esitetään yleensä itsekkäältä näkökannalta. Sen pääasiallisena kiinnostuksen kohteena on ihmisen oman sielun pelastaminen; jumalanpalveluksia ei laadita sellaisiksi, että ne valmentaisivat ja aktivoisivat kuulijoita tulemaan evankelistoiksi. Ei siksi ihme, että harvoin muut kuin Jehovan todistajat ottavat vastaan talosta-taloon-toiminnan haasteen.

Vaikka talosta-taloon-toiminta onkin haaste, se ei ylitä vaatimattomimmankaan kristityn kykyjä. Niinpä Meksikossa eräs maaseutualueelta oleva todistaja, joka oli pukeutunut hyvin yksinkertaiseen maalaisasuun, koputti mahtavan kartanon ovea. Silkkiseen kylpytakkiin pukeutunut mies tuli avaamaan ja kysyi, mitä hän halusi. Todistaja sanoi: ”Jos ovellenne tulisi muuli, jolla on kaksi säkillistä kultaa, niin ottaisitteko sen vastaan?” Ärsyyntynyt ovenavaaja vastasi: ”En ymmärrä, mitä tarkoitatte. Olen kuuluisa insinööri.” Silloin todistaja kysyi häneltä: ”Mitä tiedätte Raamatun ennustuksista?” Mies myönsi, ettei hän tiennyt niistä mitään. Sitten todistaja sanoi: ”Juuri niistä haluan puhua teille. . . . Olen se muuli, joka tuli ovellenne, ja ne kaksi säkillistä kultaa ovat nämä lehdet, Vartiotorni ja Herätkää!” Tämän nöyrän todistajan esitys teki mieheen syvän vaikutuksen, ja hän otti molemmat lehdet. Tämä tuo mieleen tapauksen, joka on kerrottu Apostolien tekojen 4:8–13:ssa.

HELLITTÄMÄTTÖMYYDEN HAASTE

Kerran toisensa jälkeen Jehovan palvelijoitten on täytynyt kohdata hellittämättömyyden ja kestävyyden haaste. Huomattava esimerkki siinä suhteessa on Jeremia, joka yli 40 vuotta julisti Jehova Jumalan sanomaa erittäin epäsuotuisissa olosuhteissa. Ei ihme, että hän kerran halusi luopua tehtävästään! Mutta hän ei voinut pysyä vaiti; hänen oli puhuttava, todistettava Jumalastaan Jehovasta ja aikansa uppiniskaisia juutalaisia vastaan. – Jer. 20:9.

Myös nykyään Jehovan palvelijoitten täytyy olla hellittämättömiä Jumalalta saamansa tehtävän suorittamisessa. Ja siihen on olemassa monia syitä. Joka kerta kun he käyvät jonkun luona, he yrittävät jättää muutamia totuuden siemeniä, ikään kuin muutaman pisaran hengellistä vettä, joko suullisesti tai painotuotteina. Usein niiden vaikutus on kasvanut ja ne ovat lopulta tuottaneet hedelmää, niin kuin apostoli Paavali mainitsi sanoessaan: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun.” – 1. Kor. 3:6.

Ja Jehovan todistajilla on enemmänkin syitä olla hellittämättömiä talosta-taloon-palveluksessaan. Vartiotorni sanoikin kerran osuvasti:

”Kysymys on elämästä. (2. Tim. 4:5) Se merkitsee toistuvien käyntien tekemistä. Ensiksikin olosuhteet muuttuvat. Tänään joku ei ehkä ole kotona, seuraavalla kerralla hän saattaa olla. Tänään hän ei ehkä ehdi kuunnella, mutta seuraavalla kerralla hän saattaa ehtiä. Tänään joku perheenjäsen avaa oven, seuraavalla kerralla joku toinen jäsen avaa sen; . . . Eri perheenjäsenet suhtautuvat usein eri tavoin uskontoon, . . . Lisäksi ihmiset muuttavat . . .

”Eivätkä ainoastaan olosuhteet muutu, vaan myös ihmiset muuttuvat. . . . Jonkin pikkuasian takia joku saattaa olla huonolla tuulella eikä halua lainkaan keskustella uskonnosta eikä mistään muustakaan, tuleepa kuka tahansa hänen ovelleen, mutta siitä ei lainkaan seuraa, että hän on samanlaisessa mielentilassa jonain muuna aikana. Tai jos jotakuta ei lainkaan kiinnostanut keskustella uskonnosta viime kuussa, niin ei se merkitse sitä, ettei häntä kiinnostaisi se tässä kuussa. Todistajan viime käynnin jälkeen hän on voinut saada jonkin sielua järisyttävän kokemuksen tai on jollakin muulla tavalla oppinut jotakin, mikä on tehnyt hänet nöyräksi ylpeän sijasta, tiedonhaluiseksi ja hengellisestä tarpeestaan tietoiseksi omahyväisen sijasta.”

On tosiaan paljon syitä, joiden vuoksi ihmisten luona tulee käydä yhä uudelleen hellittämättömästi lampaan kaltaisia etsimässä. – Matt. 25:31–33.

HENKILÖKOHTAISTA HYÖTYÄ

Ennen kaikkea tehdään Jehovan nimeä tunnetuksi, kun todistajat käyvät talosta taloon. Se, että he tekevät tämän Luojan tunnusomaisen nimen ihmisille tunnetuksi, ilmenee pilapiirroksesta, joka kerran julkaistiin eräässä suositussa New Yorkin kaupungissa ilmestyvässä aikakauslehdessä. Siinä oli mies rukoilemassa vuoteensa vierellä ja germaanien jumala Odin seisomassa hänen vuoteensa toisella puolella. Pilapiirros esitti rukoilevan miehen sanovan: ”Anteeksi, että häiritsin sinua, Odin. Ajattelin ilman muuta, että kun sanoin Jumala, saisin puheilleni Jehovan.”

Edelleen, kuten edellä olevasta voidaan nähdä, saarnaamalla talosta taloon Jehovan todistajat voivat auttaa totuutta ja vanhurskautta rakastavia pääsemään elämään johtavalle tielle. Julistamalla myös Jehovan koston päivää todistajat palvelevat rakkaudellisesti varoittaakseen kaikkia niitä, jotka eivät rakasta totuutta ja vanhurskautta vaan nautintoja. (2. Tim. 3:1–5) Ja todistajat itse saavat paljon hyötyä, sillä Raamatun sananlasku pitää paikkansa: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” – Sananl. 11:25.

Niinpä eräs todistajavanhin, joka vietti kerran yhdeksän vuotta Saksan keskitysleirillä, sanoi, että evankelioiminen talosta taloon auttoi paremmin kuin mikään muu kehittämään Jumalan pyhän hengen hedelmiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Pysymällä hellittämättömästi tässä toiminnassa ihminen oppii osoittamaan epäitsekästä rakkautta, olemaan iloinen, rauhaisa, kärsivällinen ja pitkämielinen, panemaan uskonsa toimintaan ja ilmaisemaan lempeyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä ja itsehillintää. – Gal. 5:22, 23.

Kulkemalla talosta taloon esittämässä Valtakunnan hyvää uutista ihminen oppii myös kehittämään nöyryyden hyvää ominaisuutta. Ylpeä ihminen on herkkätunteinen, toimii toisista riippumattomasti eikä välitä toisten miellyttämisestä. Mutta tehokkaasta todistajasta täytyy apostoli Paavalin tavoin ’tulla kaikkea kaikenlaisille ihmisille’, jotta hän voisi voittaa joitakuita. – 1. Kor. 9:19–23.

Vielä yksi niiden saama siunaus, jotka ottavat jatkuvasti vastaan talosta-taloon-työn asettaman haasteen, on se, että se on omiaan tekemään ihmisen sympaattisemmaksi ja empaattisemmaksi. Siinä oppii tuntemaan myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka väärät paimenet ovat sokaisseet hengellisesti, ja toisaalta siinä oppii tuntemaan sääliä ihmisiä kohtaan, kun he kertovat ongelmistaan: köyhyydestä, työttömyydestä, sairaudesta, perheriidoista, nuorisorikollisuudesta ja niin edelleen. Niin kuin Jeesuksen päivinä ihmiset ovat nykyäänkin ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. He tarvitsevat Jehovan valtakuntaa. Jeesuksen sanat, jotka hän esitti ensimmäisen vuosisadan opetuslapsilleen, ovat vielä merkityksellisemmät näinä ”viimeisinä päivinä”: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” Osallistummeko me itse innokkaasti Valtakunnan työhön, kohtaammeko menestyksellisesti talosta-taloon-työn asettaman haasteen, samalla kun rukoilemme että elonkorjuuseen lähetettäisiin lisää työntekijöitä? – Matt. 9:36–38.

SUOJA

Talosta-taloon-toiminta on myös omiaan suojelemaan maailmalta. Apostoli Johannes varoittaa maailmasta seuraavin sanoin: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” Tällaiset maailmalliset asiat pyrkivät viettelemään Jehovan kristittyä todistajaa, mutta hänen toimeliaisuutensa saarnaamisessa on omiaan pienentämään tällaista kiusausta. – 1. Joh. 2:15, 16.

Tämän seikan tuo esiin vanha juutalainen tarina eli paraabeli. Se kertoo eräästä vanhurskaasta miehestä, joka saapui jumalattomaan Sodoman kaupunkiin ja saarnasi siellä, vaikkei kukaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Eräänä päivänä muuan kaupunkilainen tämän huomattuaan kysyi häneltä, miksi hän jatkoi saarnaamista, kun kukaan ei kuunnellut häntä. Mitä hän vastasi? ’Jotteivät sodomalaiset muuttaisi minua.’ Osuvasti onkin sanottu, että ’hyökkäys on paras puolustus’. Niin kauan kuin todistajat yrittävät ahkerasti muuttaa maailman ihmisiä, maailma ei onnistu muuttamaan heitä.

Eikä siinä kaikki. Kun he tottelevat Jumalan käskyjä ja todistavat hänen nimestään ja valtakunnastaan, he tekevät hyvää toisille ja todellisuudessa kokoavat aarteita taivaaseen, niin kuin Jeesus kehotti vuorisaarnassaan tekemään. (Matt. 6:19–21) Käyttämällä aikaansa, energiaansa ja varojaan sellaisilla epäitsekkäillä tavoilla he tekevät ystävikseen Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Kun sitten tämä paha asiainjärjestelmä tulee loppuunsa, he voivat toivoa säilyvänsä elossa ja astuvansa Harmagedonin jälkeiseen uuteen asiainjärjestelmään, niin kuin Nooa ja hänen perheensä säilyivät elossa vedenpaisumuksessa ja astuivat uuteen asiainjärjestelmään. – Luuk. 16:9.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Korkeimman Jumalan Jehovan edustaminen on suuri kunnia ja asettaa todellisen haasteen. Raamattu esittää siitä järkevän ennakkotapauksen, eikä se ylitä kenenkään antautuneen kristityn kykyjä riippumatta siitä, millaisen maallisen koulutuksen hän on saanut. Ne jotka menestyksellisesti kohtaavat talosta-taloon-todistamisen asettaman haasteen, voivat tehdä paljon hyvää lähimmäisilleen ja saada sen johdosta siunauksia Jehova Jumalalta.