Opetusta anteeksi antamisesta

Ihmiset suhtautuvat Jeesuksen sanoihin ja tekoihin eri tavoilla sen mukaan, mitä heidän sydämessään on. Hyvä esimerkki tästä on se, mitä tapahtuu eräässä talossa Galileassa. Simon-niminen fariseus kutsuu Jeesuksen aterialle, ehkä siksi, että hän haluaa tutustua lähemmin mieheen, joka tekee poikkeuksellisia tekoja. Jeesus luultavasti näkee tässä tilaisuuden opettaa muita paikalla olevia. Siksi hän ottaa kutsun vastaan, niin kuin hän on tehnyt ennenkin, kun veronkantajat ja syntiset ovat pyytäneet häntä aterialle.

Jeesus ei kuitenkaan saa sellaista lämmintä vastaanottoa kuin vieraat yleensä. Kuljettaessa sandaalit jalassa Palestiinan pölyisiä teitä jalat hiostuvat ja likaantuvat, joten vieraan jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen tapa osoittaa vieraanvaraisuutta. Tätä ei kuitenkaan tehdä Jeesukselle. Hän ei myöskään saa tavanmukaista tervetuliaissuudelmaa. Lisäksi on kohteliasta ja vieraanvaraista kaataa vieraan hiuksille hieman öljyä. Sitäkään ei tehdä Jeesukselle. Onko hän lopultakaan kovin tervetullut?

Vieraat asettuvat pitkälleen pöydän ääreen. Aterian aikana huoneeseen tulee hiljaa kutsumaton vieras. Hänet tunnetaan kaupungissa syntisenä naisena (Luukas 7:37). Kaikki epätäydelliset ihmiset ovat syntisiä, mutta tämä nainen elää moraalittomasti ja on ehkä prostituoitu. Hän on saattanut kuulla Jeesuksen opetuksista, myös siitä, että Jeesus kutsuu ”kuormitettuja” luokseen, jotta he saisivat uutta voimaa (Matteus 11:28, 29). Ilmeisesti Jeesuksen sanat ja teot ovat saaneet naisen etsimään hänet.

Nainen lähestyy takaapäin pöydän ääressä olevaa Jeesusta ja polvistuu hänen jalkojensa viereen. Kyyneleet putoilevat naisen silmistä Jeesuksen jaloille, ja hän pyyhkii ne kuiviksi hiuksillaan. Hän suutelee Jeesuksen jalkoja hellästi ja kaataa niille tuomaansa hyväntuoksuista öljyä. Simon seuraa tilannetta paheksuvasti ja sanoo itsekseen: ”Jos tämä mies todella olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen on tuo nainen, joka häneen koskee – että hän on syntinen.” (Luukas 7:39.)

Jeesus tietää, mitä Simon ajattelee, ja sanoo: ”Simon, minulla on sinulle jotain sanottavaa.” Simon vastaa: ”Sano, Opettaja!” Jeesus jatkaa: ”Kaksi miestä oli velkaa eräälle lainaajalle. Toinen oli velkaa 500 denaaria, toinen 50. Kun heillä ei ollut millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastaa ehkä välinpitämättömään sävyyn: ”Luullakseni se, jolle hän antoi anteeksi enemmän.” (Luukas 7:40–43.)

Jeesus on samaa mieltä. Sitten hän katsoo naista ja sanoo Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, etkä sinä antanut minulle vettä jalkojeni pesuun. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki ne kuiviksi hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen on hellästi suudellut jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et kaatanut päähäni öljyä, mutta tämä nainen kaatoi jaloilleni hyväntuoksuista öljyä.” Jeesus näkee, että naisen teot todistavat hänen vilpittömästi katuvan moraalitonta elämäänsä. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Minä sanon sinulle: hänen syntinsä, niin paljon kuin niitä onkin, on annettu anteeksi, koska hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” (Luukas 7:44–47.)

Jeesus ei katso seksuaalista moraalittomuutta läpi sormien. Hän osoittaa kuitenkin ymmärrystä ja myötätuntoa ihmisille, jotka tekevät vakavaa syntiä mutta ilmaisevat olevansa pahoillaan ja etsivät häneltä apua. Nainen on varmasti hyvin huojentunut, kun Jeesus sanoo: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi. – – Sinun uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” (Luukas 7:48, 50.)