Miten Raamattu on säilynyt meidän aikaamme asti

Raamatun säilyminen turmeltumattomana meidän päiviimme asti on suoranainen ihme. Se valmistui yli 1900 vuotta sitten. Se kirjoitettiin helposti tuhoutuville materiaaleille – papyruskaisloista tehdylle paperille ja nahasta valmistetulle pergamentille – kielillä, joita harva taitaa nykyään. Tämän lisäksi vaikutusvaltaiset miehet keisareista uskonnollisiin johtajiin tekivät kaikkensa hävittääkseen sen.

MITEN tämä merkittävä teos on kestänyt ajan hammasta ja noussut maailman tunnetuimmaksi kirjaksi? Tarkastelemme nyt kahta tähän vaikuttanutta tekijää.

Lukuisia jäljennöksiä

Raamatun ensimmäisten tekstien vartijoita olivat israelilaiset, ja he säilyttivät alkuperäisiä kirjakääröjä huolellisesti ja tekivät niistä lukemattomia jäljennöksiä. Esimerkiksi Israelin kuninkaiden piti kirjoittaa ”jäljennös tästä laista, joka on pappien, leeviläisten, hallussa” (5. Mooseksen kirja 17:18).

Monet israelilaiset nauttivat suuresti Raamatun lukemisesta, sillä he ymmärsivät, että se oli Jumalan sana. Samasta syystä jäljentäminen oli äärimmäisen tarkkaa työtä, ja siitä huolehtivat koulutetut kirjurit. Yksi tällainen jumalaapelkäävä kirjuri oli Esra, ”Jehovan, Israelin Jumalan, antaman Mooseksen lain taitava jäljentäjä” (Esra 7:6). Masoreetit, jotka jäljensivät Raamatun heprealaisia kirjoituksia eli ”Vanhaa testamenttia” 500–900-luvulla, jopa laskivat kaikki tekstissä olevat kirjaimet välttääkseen virheet. Näin huolellinen kopioiminen varmisti osaltaan paitsi tekstin tarkkuuden myös sen, että itse Raamattu säilyi huolimatta vihollisten armottomista, sinnikkäistä yrityksistä tuhota se.

Esimerkiksi vuonna 168 eaa. Syyrian kuningas Antiokhos IV yritti hävittää kaikki Heprealaisten kirjoitusten jäljennökset, jotka vain löytyivät Palestiinasta. Juutalaisessa historiateoksessa sanotaan: ”Lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa.” Eräässä tietosanakirjassa kerrotaan: ”Näiden käskyjen toimeenpanosta vastuussa olleet upseerit hoitivat tehtävänsä ankaralla kädellä – –. Pyhän kirjan hallussapidosta – – langetettiin kuolemantuomio.” (The Jewish Encyclopedia.) Raamatun jäljennöksiä säilyi siitä huolimatta juutalaisten keskuudessa niin Palestiinassa kuin muissakin maissa.

Pian sen jälkeen kun Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten eli ”Uuden testamentin” kirjoittajat saivat työnsä päätökseen, niistä kirjeistä, ennustuksista ja historiallisista kertomuksista, jotka he olivat kirjoittaneet Jumalan hengen ohjauksessa, tehtiin runsaasti jäljennöksiä. Esimerkiksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa Efesoksessa tai sen lähellä, mutta katkelma siitä – osa jäljennöksestä, joka asiantuntijoiden mukaan tehtiin alle 50 vuotta alkuperäisen tekstin jälkeen – on löytynyt satojen kilometrien päästä Egyptistä. Löytö osoitti, että kristityillä oli kaukaisissa maissa jäljennöksiä henkeytetyistä kirjoituksista, jotka tuolloin olivat vielä uusia.

Jumalan sanan leviäminen laajalle mahdollisti sen säilymisen myös myöhemmin, kauan Kristuksen ajan jälkeen. Esimerkiksi aamunkoitteessa helmikuun 23. päivänä vuonna 303 Rooman keisari Diocletianus tarkkaili sotilaitaan, kun nämä hajottivat erään kirkon ovet ja polttivat Raamattuja. Keisari uskoi, että hän pystyisi juurimaan pois kristillisyyden tuhoamalla sen pyhät kirjoitukset. Seuraavana päivänä hän määräsi, että kaikki Raamatut koko Rooman valtakunnan alueella oli poltettava julkisesti. Jotkin jäljennökset säästyivät kuitenkin rovioilta, ja niistä tehtiin uusia jäljennöksiä. Kahdesta kreikankielisestä Raamatusta, jotka luultavasti jäljennettiin pian Diocletianuksen vainon jälkeen, on vielä tänäkin päivänä tallessa laajoja katkelmia. Toinen käsikirjoituksista on Roomassa, toinen Britannian kansalliskirjastossa Lontoossa.

Raamatun alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta tuhansia käsin kirjoitettuja jäljennöksiä koko Raamatusta tai sen osista on säilynyt meidän aikaamme asti. Jotkin niistä ovat hyvin vanhoja. Muuttuiko alkuperäisten tekstien sisältö jäljennöstyössä? Tutkija W. H. Green sanoo Heprealaisista kirjoituksista: ”Voidaan huoleti sanoa, että mitään muuta vanhan ajan teosta ei ole välitetty edelleen yhtä täsmällisesti.” Raamatun käsikirjoitusten arvostettu asiantuntija Sir Frederic Kenyon puolestaan kirjoitti Kreikkalaisista kirjoituksista: ”Alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen todistusaineiston välinen aika supistuu – – merkityksettömän lyhyeksi, ja viimeinenkin peruste sille epäilylle, että Raamattu ei olisi säilynyt olennaisesti sellaisena kuin se on kirjoitettu, on nyt raivattu pois. Sekä Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä että yleistä väärentämättömyyttä voidaan pitää lopullisesti vahvistettuna.” Hän sanoi myös: ”Ei voida riittävästi korostaa sitä, että Raamatun teksti on olennaisilta osiltaan luotettava – –. Tätä ei voida sanoa mistään muusta vanhasta kirjasta koko maailmassa.”

Raamatun kääntäminen

Toinen merkittävä tekijä Raamatun nousussa maailman tunnetuimmaksi kirjaksi on sen saatavuus monilla kielillä. Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kaikissa kansoissa ja kieliryhmissä oppisivat tuntemaan hänet ja palvomaan häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23, 24; Miika 4:2).

Heprealaisten kirjoitusten ensimmäinen tunnettu käännös on kreikankielinen Septuaginta. Se tehtiin Palestiinan ulkopuolella asuvia kreikankielisiä juutalaisia varten, ja se valmistui parisataa vuotta ennen Jeesuksen maanpäällistä palvelusta. Muutaman sadan vuoden kuluessa Kreikkalaisten kirjoitusten valmistumisesta koko Raamattu käännettiin useille kielille. Myöhemmin kuninkaat ja jopa papit, joiden olisi pitänyt tehdä kaikkensa saattaakseen Raamatun ihmisten käsiin, yrittivät päinvastoin pitää laumansa hengellisessä pimeydessä kieltämällä Jumalan sanan kääntämisen kansankielille.

Eräät rohkeat miehet uhmasivat kuitenkin kirkkoa ja valtiota ja vaaransivat henkensä kääntääkseen Raamatun kielille, joita kansa puhui. Esimerkiksi englantilainen William Tyndale, joka oli opiskellut Oxfordissa, julkaisi vuonna 1530 käännöksen Pentateukista eli viidestä Mooseksen kirjasta. Voimakkaasta vastustuksesta huolimatta hänestä tuli ensimmäinen, joka käänsi Raamattua englanniksi suoraan hepreasta. Hän oli myös ensimmäinen englantilainen kääntäjä, joka käytti nimeä Jehova. Espanjalainen raamatunoppinut Casiodoro de Reina oli alinomaa hengenvaarassa katolisten vainoajien takia, kun hän käänsi Raamattua espanjaksi yhtenä ensimmäisistä. Hän siirtyi Englantiin, Saksaan, Ranskaan, Hollantiin ja Sveitsiin saadakseen työnsä valmiiksi.a

Nykyään Raamattua käännetään edelleen yhä useammille kielille ja sitä painetaan miljoonia kappaleita. Se että Raamattu on säilynyt ja siitä on tullut maailman tunnetuin kirja, vahvistaa apostoli Pietarin henkeytetyt sanat: ”Ruoho kuihtuu, ja kukka varisee, mutta Jehovan sana pysyy ikuisesti.” (1. Pietarin kirje 1:24, 25.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 14]

MITÄ KÄÄNNÖSTÄ KANNATTAISI KÄYTTÄÄ?

Monilla kielillä Raamatusta on useita käännöksiä. Jotkin niistä ovat kieliasultaan vaikeatajuisia ja vanhahtavia, toiset taas ovat vapaita mukaelmia, joissa painopiste on enemmän helppolukuisuudessa kuin tarkkuudessa. Jotkin laitokset puolestaan ovat kirjaimellisia, lähes sanasanaisia käännöksiä.

Jehovan todistajat ovat julkaisseet Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen. Käännöskomitea, joka halusi pysyä nimettömänä, käänsi sen englanninkielisen laitoksen suoraan alkukielistä. Se puolestaan on ollut ensisijaisena lähtötekstinä, kun Raamattua on käännetty noin 60 muulle kielelle, mutta kääntäjät ovat samalla vertailleet tekstiä laajalti alkukielisiin teksteihin. Uuden maailman käännös pyrkii olemaan kirjaimellinen käännös alkukielisestä tekstistä aina kun se on mahdollista merkityksen vääristymättä. Kääntäjät pyrkivät tekemään Raamatusta yhtä ymmärrettävän nykypäivän lukijalle kuin alkuteksti oli oman aikansa lukijoille.

Jotkut kielitieteilijät ovat tutkineet nykyisiä raamatunkäännöksiä, muun muassa Uuden maailman käännöstä, selvittääkseen niiden tarkkuutta ja ennakkokäsitysten vaikutusta käännökseen. Eräs heistä on yhdysvaltalaisen Pohjois-Arizonan yliopiston uskontotieteiden apulaisprofessori Jason David BeDuhn. Vuonna 2003 hän julkaisi 200-sivuisen tutkimuksen yhdeksästä ”englanninkielisen maailman käytetyimmästä Raamatusta”.b Hän tarkastelee siinä useita kiistanalaisia raamatunkohtia, joissa ”ennakkokäsitykset vaikuttavat käännökseen todennäköisimmin”. Näissä kohdissa hän vertasi kutakin englanninkielistä käännöstä kreikkalaiseen tekstiin ja etsi ennakkokäsityksiin perustuvia yrityksiä muuttaa merkitystä. Mihin tulokseen hän tuli?

Hän kirjoittaa, että suuri yleisö ja monet raamatunoppineetkin olettavat Uuden maailman käännöksen eriävien kohtien johtuvan sen kääntäjien uskonnollisista ennakkokäsityksistä. Hänen mukaansa ne johtuvat kuitenkin useimmiten siitä, että teksti on kirjaimellisena, maltillisena käännöksenä tarkempi kuin muut. Hän ei ole samaa mieltä joistakin Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuista mutta sanoo silti, että se on ”vertailluista käännöksistä täsmällisin”. Hänestä se on ”harvinaisen hyvä” käännös.

Israelilainen heprean kielen tutkija Benjamin Kedar on esittänyt samanlaisen arvion Uuden maailman käännöksestä. Hän sanoi vuonna 1989: ”Tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen. – – en ole koskaan havainnut Uuden maailman käännöksessä yhtään puolueellista yritystä lukea tekstistä sellaista, mitä siinä ei ole.”

Mieti, mikä on sinun tavoitteesi lukiessasi Raamattua. Käykö sinulle helppolukuinen teksti, jossa tarkka merkitys ei ole kovin tärkeää, vai haluatko lukea ajatuksia, jotka heijastavat mahdollisimman tarkoin Jumalan henkeyttämää alkuperäistä tekstiä? (2. Pietarin kirje 1:20, 21.) Valinta riippuu tavoitteestasi.

[Alaviite]

[Kuva]

”Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös” on saatavissa monilla kielillä.

[Kuva s. 12, 13]

Masoreettisia käsikirjoituksia.

[Kuva s. 13]

Katkelma, johon sisältyy Luukkaan 12:7: ”– – Älkää pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.”

[Kuvien lähdemerkinnät s. 13]

Päällimmäinen sivu: National Library of Russia, St. Petersburg; toinen ja kolmas sivu: Bibelmuseum, Münster; tausta: © The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin