Yksi esimerkki tällaisesta ”tarkoitushakuisuudesta” on vuodelta 1976. Saksalaiset sanomalehdet tervehtivät erästä silloista fossiililöytöä ”sensaatiomaisena”. Sitä pidettiin erään pääjalkaisten (Cephalopoda) ketjun yhtenä puuttuvana renkaana ja siten todisteena evoluutiosta. Fossiilin ”tarkoitushakuisuus” paljastui vuonna 1979, jolloin se havaittiin väärennökseksi. ”Kuitenkin paleontologialla [fossiilitutkimuksella] on takanaan väärennettyjen fossiilien värikäs historia”, huokaisi eräs sanomalehdentoimittaja.

Vaikkei meidän siis pidäkään väheksyä sitä miten paljon tiede on auttanut ihmiskuntaa, meidän tulee myös muistaa tieteen rajoitukset. Tämä on erityisen tärkeää verratessamme sitä toiseen merkittävään tiedonlähteeseen, Raamattuun.

Tiede ja Raamattu

TEKEEKÖ nykytiede Raamattuun uskomisen mahdottomaksi? Ilmeisesti jotkut ajattelevat näin, mutta meidän tulee muistaa, ettei Raamattu olekaan ensisijaisesti tieteellinen oppikirja. Sen paljastama totuus eroaa tieteellisten menetelmien paljastamasta totuudesta. Joskus se kuitenkin kertoo geologiaan, arkeologiaan tai muihin tieteenhaaroihin liittyvistä asioista. Onko se tällöin sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedemiehet sanovat? Tarkastelkaamme vain kahta esimerkkiä.

Psalmien kirjasta me luemme: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, – – Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. – – vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat.” (Psalmit 104:5–8) ’Kohoavatko’ vuoret todella? Ja ovatko ne joskus olleet meren pinnan alla? Eräs kirja vastaa: ”[Varhaisimmista] ajoista nykypäiviin saakka on tapahtunut jatkuvaa vuorten kohoamista ja häviämistä. – – Vuoria ei ole ainoastaan noussut kadonneitten merten pohjasta vaan ne ovat muodostumisensa jälkeen usein olleet pitkään meren pinnan alla ja sen jälkeen kohonneet uudelleen.” – The Book of Popular Science.

Raamatun ensimmäinen jae kuuluu: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1) Yhteen aikaan tiedemiehet väittelivät kiivaasti siitä, onko edes ollut olemassa alkua vai onko ainetta ollut aina olemassa. Kuitenkin Time-aikakauslehti sanoi vuonna 1979: ”Useimmat tähtitieteilijät hyväksyvät nykyään teorian, jonka mukaan kaikkeudella on ollut luomishetki. – – Räjähdysteoria muistuttaa hyvin suuresti sitä tarinaa, jota Vanha testamentti on kertonut kaiken aikaa.”

Joskus on kuitenkin näyttänyt siltä kuin Raamattu sanoisi toista ja tiede toista. Onko Raamattu väärässä? Ei, vaikka joskus ne jotka ovat väittäneet opettavansa Raamatusta, ovatkin erehtyneet.

Onko Raamattu varmasti väärässä?

Esimerkiksi 1600-luvulla italialainen tiedemies Galileo Galilei opetti, että maapallo kiertää aurinkoa, eikä aurinko maapalloa. Katolinen kirkko vaati häntä peruuttamaan sanansa julkisesti, siksi että se mitä hän sanoi oli sen mielestä vastoin Raamattua. Me tiedämme nyt, että Galilei oli oikeassa ja kirkko väärässä. Mutta Raamattu ei ollut väärässä. Raamatussa ei missään sanota, että aurinko kiertäisi maapalloa. Sen sijaan vanhalla ajalla elänyt tähtitieteilijä Ptolemaios oli sanonut niin.

Nykyään eräät fundamentalistit uskovat, että maapallo luotiin kuudessa 24-tuntisessa päivässä. Se on pahasti ristiriidassa tieteen opetuksen kanssa, mutta kumpi ajatustapa on oikeassa?

Fundamentalistit uskovat opetuksensa pohjautuvan Raamattuun, mutta 1. Mooseksen kirjan 1. luvun huolellinen lukeminen paljastaa heidän olevan väärässä. Raamattu sanoo, että maapallo luotiin jonakin tarkemmin ilmoittamattomana aikana menneisyydessä ja että kuuluisat ”kuusi päivää” liittyivät sen valmistamiseen siihen kuntoon, että ihminen voisi elää siellä. – 1. Mooseksen kirja 1:1–31.

Kertomus kyllä sanoo, että maapallon kuntoonpanossa harpattiin kunakin päivänä pitkin askelin eteenpäin. Mutta Raamatussa ”päivä” voi tarkoittaa muutakin kuin vain 24-tuntista jaksoa. Se voi tarkoittaa tuhatta vuotta tai vielä pitempää aikaa. (Psalmit 90:4) Yhdessä todistettavan historian kanssa Raamattu osoittaa, että tuon luomisviikon seitsemäs päivä on 7000 vuotta pitkä. Siten kaikki kuusi edellistä ”päivää” olisivat yhtä pitkiä.

Lukiessamme 1. Mooseksen kirjan 1. lukua me siis huomaamme, että kuuden pitkän – tuhansia vuosia pitkän, ei vain muutaman tunnin pituisen – ajanjakson kuluessa maa kohosi muinaisajan meristä. Tuli aika, jolloin päivä ja yö voitiin erottaa toisistaan (mahdollisesti sen jälkeen kun maapallon ympäriltä oli poistettu kosmista pölyä). Seuraavaksi ilmaantuivat kasvit, sitten kalat, linnut, maaeläimet ja lopulta ihminen. Tämä kertomus muistuttaa monissa suhteissa koulukirjojen tekstejä.

Onko nykytiede varmasti oikeassa?

Entä sitten ne tapaukset, jolloin Raamattu sanoo jotakin sellaista mikä on selvästi ristiriidassa jonkin nykyisen tieteellisen teorian kanssa? Pitäisikö meidän otaksua Raamatun olevan väärässä? Ei. Muista, että parhaimmillaan tiede on jatkuvaa tiedon hankkimista. Jotkin vielä eilen yleisesti hyväksytyt teoriat voidaan hylätä huomenna. On siis täysin mahdollista, että tieteellinen käsitys joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, voikin itse olla vanhentunut tulevaisuudessa.

Yksi esimerkki: Vuosisatamme alussa monet olivat yhtä mieltä kriitikko Wellhausenin kanssa siitä, että kertomukset Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista olivat pelkkiä myyttejä. Nykyään mielipiteet ovat muuttumassa, kuten eräs äskettäin ilmestynyt kirja selittää: ”Wellhausenin päivistä lähtien käsitykset ovat kaiken kaikkiaan muuttuneet