Lukijain kysymyksiä

● Mieheni lyö minua toisinaan. Olisiko minun hankittava laillinen asumus- tai avioero sen takia?

Se, että joko mies tai vaimo pahoinpitelee toista puolisoa, on ehdottomasti väärin; Jumalan sana tuomitsee sen. Mutta Raamattu kehottaa myös puolisoita olemaan yhdessä. Sinun yksin on ratkaistava, näyttääkö tilanne kodissasi niin äärimmäiseltä, että se vaatii asumuseroa.

Jehova asetti avioliiton suvunjatkamiskeinoksi ja onnea tuottavan toveruuden lähteeksi. (1. Moos. 2:18–24) Kun ensimmäinen mies ja hänen vaimonsa hylkäsivät Luojansa opastuksen ja päättivät kulkea omaa tietään, niin heidän avioliittoonsa tuli riitaa ja onnettomuutta. Nähden ennalta, että monissa avioliitoissa epätäydelliset naiset vastustaisivat johtoasemaa ja epätäydelliset miehet käyttäisivät väärin johtoasemaansa, Jumala sanoi naiselle: ”Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (1. Moos. 3:16) On surullista mutta totta, että tämä vallinta on usein sisältänyt julmuutta, väkivaltaa.

Avioliitossa usein esiintyvän väkivaltaisen julmuuden tähden ovat viranomaiset laatineet lakeja tämän pulman suhteen. Esimerkiksi amerikkalainen lakiteos Corpus Juris (19. osa, s. 47, 48) sanoo: ”Jatkuvat henkilökohtaisen väkivallan teot, jotka aiheuttavat fyysistä kipua tai ruumiillista vahinkoa, ja tulevan vaaran pelko tunnustetaan riittäväksi syyksi avioerolle lähes kaikessa oikeudenkäytössä. Sellainen ei ole jokainen vähäinen väkivallanteko . . . Todelliseen väkivaltaan, jotta se olisi peruste avioerolle, täytyy liittyä elämää, ruumiinjäseniä tai terveyttä uhkaava vaara.”

Asia on kuitenkin mutkikas, sillä sekä mies että vaimo voivat olla väärässä ja myötävaikuttaa pulmaan. Toisinaan on niin, että kun vaimo sanoo miehensä pahoinpitelevän häntä, niin mies väittää vain puolustautuvansa tai yrittävänsä rangaista vaimoaan. American Jurisprudence (Amerikan lainoppi, 26. osa, s. 641) sanoo: ”Muodollisesti mikä tahansa muu kuin järkevästi katsoen välttämätön pakote . . . vaimon taivuttamiseksi tai hillitsemiseksi perheen johtamisen yhteydessä, kuten esimerkiksi hänen hillitsemisekseen niskoittelevan luonteen ilmaisemisessa ja hänen saamisekseen käyttäytymään hyvin, on pahoinpitelyä.”

Jos miehesi olisi kristitty, niin sinun olisi turvauduttava paikallisen seurakunnan vanhinten muodostamaan tuomiovaltaiseen komiteaan. Keskustelemalla miehen kanssa Jumalan laista siihen kuuluvat voisivat ehkä auttaa häntä ymmärtämään, että hänen olisi muutettava tapojaan. Raamattu sanoo, että riita, vihanpuuskat ja taistelut ovat ”lihan tekoja”, jotka voivat estää ihmistä pääsemästä Jumalan valtakuntaan. (Gal. 5:19–21; Matt. 5:22) Näin ollen kuka tahansa, joka väittää olevansa kristitty ja yhä uudelleen ja katumatta antautuu vihan väkivaltaisiin puuskiin, voidaan erottaa.

Mutta sinun miehesi näyttää olevan epäuskoinen, joten hän ei ehkä suurestikaan välitä Jumalan näkökannasta. Sinä voit silti etsiä vanhinten apua. He eivät luonnollisestikaan yritä puuttua sinun avioliittoosi. Mutta jos miehesi ehkä parantaakseen kotiolosuhteita ja voidakseen itse nauttia elämästä enemmän on suostuvainen puhumaan vanhinten kanssa, niin ehkä he voisivat kyetä auttamaan teitä molempia.

Käyttäen järkeä ja Raamattua he voisivat tahdikkaasti tarkastella sitä, miksi tyyneys ja kärsivällisyys ovat niin arvokkaita ja miksi kiihkeä viha aiheuttaa niin paljon onnettomuutta kaikille asianosaisille. (Sananl. 14:17, 29; 22:24, 25) He voisivat kuvailla Kristuksen antamaa mallia aviomiehille; se oli rakkaudellisen huolenpidon malli, joka ilmeisesti osoittaa vaimon vihamielisen pahoinpitelyn vääräksi. (Ef. 5:25–33) Aviomies, joka noudattaa tätä mallia, tekee elämän miellyttävämmäksi sekä itselleen että vaimolleen. Vanhimmat saattavat myös kyetä auttamaan teitä kumpaakin tutkimaan itseänne nähdäksenne, missä voitte edistyä. Kiihottaako kenties alkoholin käyttö miestäsi väkivaltaiseen pahoinpitelyyn? (Sananl. 23:29, 30) Antaako hän mahdollisesti työssä tapahtuneitten pettymysten kulkeutua kotiin? Oletko sinä, vaimo, syypää? Nalkutatko sinä tai ärsytätkö häntä? ”Räystäästä tippuva vesi . . . ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.” (Sananl. 27:15; 19:13; 21:9; 25:24) Lietsotko sinä liekkejä väittelyissä, sen sijaan että pysyisit tyynenä? ”Rakkaus . . . ei ärsyynny.” – Ps. 139:23, 24; 1. Kor. 13:4, 5; vrt. Ef. 4:26.

Mutta entä jos miehesi tästä avusta huolimatta on yhä väkivaltainen? Sanooko Raamattu, että vaimon täytyy pysyä miehensä luona huolimatta lyönneistä ja hänen terveydelleen ja elämälleen koituvasta vaarasta? Me luemme: ”Älköönkä vaimo, jolla on epäuskoinen mies, ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, jättäkö miestään.” (1. Kor. 7:13) Kristitty vaimo voi joskus lopulta päätellä, että hänen miehensä, joka pahoinpitelee häntä, ei ’suostu asumaan hänen kanssaan’. Tällainen vaimo voi ajatella, että hänen viimeisenä turvakeinonaan täytyy saada laillinen asumus- tai avioero itsensä suojelukseksi. Pane merkille tässä yhteydessä Raamatun neuvo: ”Vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa.” – 1. Kor. 7:10, 11.

Koska loppujen lopuksi juuri tällaisen vaikean aviollisen tilanteen edessä olevan vaimon täytyy henkilökohtaisesti ratkaista mitä tehdä, niin tässä on eräitä vakavia näkökohtia punnittavaksi: Jos jäät olemaan miehesi kanssa, niin voisitko ehkä ajan mittaan kyetä auttamaan häntä tulemaan kristityksi? (1. Piet. 3:1, 2) Rajoittaako avio- tai asumusero yhteyttäsi lapsiisi tai estääkö se sinua antamasta heille opetusta Jumalasta? Entä oma sukupuolinen tarpeesi? Kun avioero saadaan ilman moraalittomuusperustetta, niin se ei vapauttaisi sinua avioitumaan uudelleen, joten tuleeko intohimo pulmaksi? (Matt. 19:9) Onko sinun pakko hankkia maallista työtä ja joutua siten uusien paineiden ja pulmien alaiseksi? Veisikö sellainen työ aikaa, jota käytät nyt hengellisissä toiminnoissa? Asumusero voi kyllä ratkaista joitakin pulmia, mutta se tuo tavallisesti toisia.

Jotkin tällaiset näkökohdat liittyivät erään Wisconsinissa Yhdysvalloissa olevan naisen tapaukseen. Vuosia heidän avioitumisensa jälkeen hänen miehensä alkoi juopotella kovasti viikonloppuina, jolloin hän oli vapaana työstään metsätyömiehenä. Hän tuli usein alkoholin vaikutuksesta raivoisaksi ja väkivaltaiseksi. Näihin aikoihin hänen vaimostaan tuli Jehovan todistaja, ja hän yritti olla poikkeuksellisen hyvä vaimo eikä kiistanhaluinen tai vaativa. Silti hänen miehensä löi ja potki häntä ja iski nyrkillä hänen käsivarsiaan useina perjantai-iltoina, kun hän ja lapset palasivat kristillisistä kokouksista. Sellaisissa tapauksissa vaimon oli pakko paeta talosta. Hän ja lapset viettivät useita öitä heinäladossa pitäen pääsytiet suljettuina heinäpaaleilla, kunnes hänen miehensä oli selvinnyt humalastaan.

”Miksi olet jäänyt olemaan hänen kanssaan?” kysyivät lapset. Hän sanoi tekevänsä sen siksi, että hän rakasti heitä, ja myös siksi, että heidän isänsä huolehti perheestä, mitä vaimo ei olisi voinut tehdä. Hän ei sanonut heille koskaan, ettei hän rakastanut heidän isäänsä, vaan selitti, että Raamatun totuuden tunteminen auttoi häntä kestämään ja olemaan onnellinen kristitty. Pahoinpitelyä kesti yli kaksikymmentä vuotta. Nyt hänellä on ilo nähdä kymmenen yhdestätoista lapsestaan palvelevan Jehovaa, ja hänen miehensä on lakannut juopottelemasta, alkanut paremmin hillitä itseään ja tulee hänen kanssaan kristillisiin kokouksiin. Tulos ei tosin ole ehkä tällainen kaikissa tapauksissa. Mutta tämä kertomus valaisee näkökohtia, joita voit harkita arvioidessasi tilannettasi.

Raamatun neuvon ydin on siis, että aviopuolisoiden tulee pyrkiä pysymään yhdessä inhimillisestä epätäydellisyydestä johtuvista aviollisista pulmista huolimatta. Jos sinun olosuhteesi näyttävät kuitenkin niin vaarallisilta tai vakavilta, että jotakin täytyy tehdä, niin sinun täytyy ratkaista, etsitkö suojaa laillisin toimenpitein vai et.

● Käskikö Jeesus apostoli Pietaria antamaan anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän (77) vai seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (490) kertaa?

Tämä kysymys perustuu Matteuksen 18:21, 22:een. Nämä jakeet kuuluvat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä: ”Pietari astui esiin ja sanoi [Jeesukselle]: ’Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun on annettava hänelle anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Minä sanon sinulle, en: aina seitsemään kertaan asti, vaan: aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.’”

Kuten voidaan nähdä, Jeesus käskee tässä nykyaikaisessa ja huolellisessa käännöksessä Pietaria antamaan anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän (77) kertaa. Ja tähän käännökseen on hyvät syynsä. Kuitenkaan ei ole syytä olla ehdottoman jyrkkä Jeesuksen vastauksen suhteen. Tunnettu kreikan kielen professori A. T. Robertson sanoi: ”Ei ole selvää, merkitseekö tämä sanonta seitsemänkymmentäseitsemää vai sitä, mitä Tarkistettu käännös sanoo (490 kertaa).”

Ottamalla huomioon Jeesuksen vastauksen sellaisena kuin se esiintyy kreikkalaisissa käsikirjoituksissa voimme ymmärtää pulman. Kristus sanoi hebdomekontakis hepta, joka kirjaimellisesti käännettynä on ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Vaikeuden aiheuttaa loppuliite kis, joka on lisätty sanaan seitsemänkymmentä, hebdomekonta. Tätä loppuliitettä käytetään kreikan kielessä kahdella tavalla. Sitä voidaan käyttää kertolaskussa merkitsemään sanaa ’kertaa’. Siis ’seitsemän kertaa seitsemän’ (7 x 7) olisi heptakis hepta. Mutta kis voidaan lisätä myös loppuliitteeksi merkitsemään sitä, kuinka monta ’kertaa’ jokin tapaus sattui. Esimerkiksi: ”Kuinka monta kertaa poika kaatui?” ”Hän kaatui seitsemän kertaa (heptakis).” Pulma on siis siinä, onko Jeesuksen vastaus ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” ymmärrettävä ’seitsemänkymmentä kerrottuna seitsemällä’ vai ’seitsemänkymmentä kertaa ja seitsemän’.

Yksi syy pitää jälkimmäistä parempana ja kääntää se niin kuin Uuden maailman käännös on Pietarin kysymyksen muoto. Hän ei käyttänyt sanaa posas, mikä merkitsee ’kuinka monta?’ Hän kysyi sen sijaan posakis: ’kuinka monta kertaa?’ Sitten hän jatkoi: ’Aina seitsemäänkö kertaan [heptakis] asti?’ Olisi johdonmukaista, että Jeesus vastasi Pietarin ilmaisutavan mukaisesti. Näin ollen hän vastasi: ’Aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.’

1. Mooseksen kirjan 4:24:n kertomus antaa lisätukea käännökselle ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”. Jehova oli sanonut, että hän kostaa seitsenkertaisesti jokaiselle, joka vahingoittaisi Kainia. (1. Moos. 4:15) Myöhemmin Kainin jälkeläinen Lemek sanoi kerskuen: ”Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” (1. Moos. 4:24) Heprealainen teksti on ehdottoman selvä mainitessaan tämän seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Mutta mikä vastaa sitä kreikan kielessä? Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanontaa hebdomekontakis hepta. Koska tämä on täsmälleen sama ilmaisu kuin Matteuksen 18:22:ssa, niin se viittaa siihen, että ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” on se tapa, jolla Jeesuksen vastaus Pietarille tulisi kääntää.

Voitaisiin lisätä, että on täysin mahdollista, että Jeesuksen mielessä oli Lemekin uhkaus. Kuinka erinomainen vastakohta Jeesuksen sanat ovatkaan! Sen sijaan että kristitty olisi kerskuja, joka uhkaa kostaa seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, hänen tulisi olla vastakohta ja antaa anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Jeesus tähdensi, ettei meidän tulisi empiä antaa anteeksi, vaan meidän tulee olla auliita ja valmiita antamaan anteeksi. Hän sanoi aikaisemmin: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” – Matt. 5:7.