Miksi maailmanlaajuinen paratiisi on mahdollinen?

MONET valistuneet ihmiset omaksuvat nykyään näkökannan: ’Maailmanlaajuinen paratiisi kuulostaa ihastuttavalta, mutta se ei ole mahdollinen. Maata ei voida koskaan muuttaa kaiken käsittäväksi paratiisiksi.’ Oletko taipuvainen ajattelemaan siten?

Olet todennäköisesti jossakin määrin tietoinen siitä, miten ihmiset ovat turmelleet maata ja miten näyttää siltä, että he ovat hävittäneet kaiken toivon paratiisista.

Ihmiset ovat esimerkiksi saastuttaneet ilman noella ja vaarallisilla kaasuilla. Sinäkin olet hengittänyt niitä keuhkoihisi. Sen lisäksi että ne vahingoittavat terveyttämme, ne ovat tuhoisia koko maapallolle. Miten niin? Erään asiantuntijan mukaan ’ihminen pahentaa sääoloja syytämällä pölyä, savua ja muita saasteita ilmakehään’. Tämän sanotaan muuttavan ilmastoa ja aiheuttavan säänmuutoksia, joiden tähden autiomaa-alueet ovat laajentuneet ja nälänhätä lisääntynyt, esimerkiksi äskettäin Afrikassa.

Emme voi myöskään jättää huomioon ottamatta muita tuhoisia saasteen muotoja, jotka tekevät maapallosta kaikkea muuta kuin paratiisin. Mereen laskettu öljy tappaa merieläimistöä. Joet ovat usein niin täynnä kemikaaleja, että vettä ei voi turvallisesti juoda ja kaloja kuolee miljoonittain. Ihmisten ja eläinten ruoka on elohopean, kuparin, lyijyn ja DDT:n saastuttamaa.

Maailmanlaajuinen paratiisi saattaisi vaikuttaa mahdottomalta myös siksi, että ihmisten alullepanema eroosio on aiheuttanut jo paljon tuhoa. Ihmiset ovat ryöstäneet metsiä, riistäneet suojaavan kasvullisuuden tai rasittaneet liikaa laidunmaata, mistä on ollut seurauksena miljoonia hehtaareja hyödytöntä maata. Mikä vaikutus sillä on ollut? Bioscience-lehti esitti johtopäätöksen: ”Ensimmäisen kerran historiansa aikana ihminen on päässyt asemaan, missä hän todellisuudessa kykenee tuhoamaan maan elollisten järjestelmän joko tahallaan tai vahingossa.”

Onko elpyminen mahdollista?

Onko maa turmeltu niin pahasti, että se ei voi koskaan elpyä, että siitä ei voi enää koskaan tulla paratiisia? Rockefeller-yliopiston täysinpalvellut professori Rene J. Dubos sanoi tässä yhteydessä: ”On olemassa valtavia ongelmia, joista useimmat pahenevat. . . . Olen kuitenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että nämä huonot olosuhteet voidaan muuttaa päinvastaisiksi.”

Oletko koskaan ajatellut maan uudistumiskykyä? On todella hämmästyttävää nähdä, miten maa voi vähitellen korjata sille aiheutetun vahingon. Äskettäin ilmestyneessä kirjassa Man and His Environment: Law (Ihminen ja hänen ympäristönsä: laki) esitettiin seuraava huomio:

”Elävä, itseään täydentävä maailma on todellisuudessa suunnattomasti rikkaampi kuin mikään aarteitten varastohuone. Ellei luontoa murskata loppuun asti käytettyihin osasiin, jotka on jätetty vaille ylläpitoa, se jatkuvasti uusiutuu . . . Luonnon dynaaminen, etenevä, uudistuva ominaisuus säilyy ja saattaa ihmisten rikkaimmatkin aarteistot häpeään.”

On runsaasti todisteita siitä, että maa kykenee elpymään. Oletko esimerkiksi kuullut Jaavan lähellä sijaitsevasta Krakataun saaresta? Tulivuorenpurkaus, joka vastasi 10000 megatonnin vetypommia, räjäytti sen ilmaan. Jäljelle jäi vain hedelmätöntä tuhkan ja hohkakiven peittämää maata. Mutta jäisikö Krakatau ikuisesti elottomaksi tuhkakasaksi? Biologit tarkkailivat sitä. Kolmen vuoden kuluessa sinne oli juurtunut 26 kasvilajia. Kului vielä kymmenen vuotta, ja siellä oli kookospalmuja, villiä sokeriruokoa ja orkideoja. Kun oli kulunut kaksitoista vuotta lisää, siellä oli 263 eläinlajia. Ilman ihmisen apua siitä tuli jälleen ihastuttavien lintujen sulostuttama metsäinen, trooppinen paratiisi.

Sinun ei tarvitse matkustaa jollekin kaukaiselle saarelle nähdäksesi tämän toipumisen käytännössä ja havaitaksesi sen tulokset. Omassa maassasi on todennäköisesti alueita, joita saaste, tulvat, sota, väärät maanviljelysmenetelmät tai eroosio ovat jyrkästi muuttaneet. Nuo alueet ovat kuitenkin jo saattaneet toipua tai toipuvat parhaillaan noista muutoksista.

Esimerkiksi sata vuotta sitten ja sitä aiemminkin monet Yhdysvaltain Uuden-Englannin alueista muutettiin viljelysmaaksi. Koskemattomat metsät hakattiin maahan, kasvillisuus muutettiin toiseksi ja kivet kasattiin peltojen reunoille. Maanviljelyksen siirryttyä länteen päin nämä pellot kuitenkin hylättiin. Viljelemättömillä pelloilla alkoi pian kasvaa luonnonkasveja: rikkaruohoa, heinää, kultapiiskua ja joitakin marjoja. Muutamassa vuodessa ilmaantui koivunalkuja ja tuulen lennättämistä siemenistä kasvaneita weymouthinmännyn taimia. Sitten mäntyjen sekaan alkoi nousta kiiltotuomia siemenistä, jotka linnut olivat pudottaneet. Jonkin aikaa männyt olivat vallitseva puulaji. Se oli kuitenkin ohimenevä vaihe, koska uudet männyntaimet eivät voineet juurtua niiden pimennossa. Tammi ja vaahtera kykenivät kuitenkin kasvamaan siellä, ja niin ne vähitellen astuivat mäntyjen sijaan. Näiden korkeitten lehtipuitten alla alkoi taimia joitakin hemlokkeja, pyökkejä ja lehmuksia. Samalla kun nämä muutokset tapahtuivat, myös eläimistö muuttui ja sopeutui uudenlaisiin oloihin.

Nykyään noilla kukkuloilla voi tehdä leppoisia kävelyretkiä, vetää keuhkoihinsa metsän suloisia tuoksuja, tähyillä erilaisia luonnonvaraisia eläimiä ja kuulostella niiden ääniä. Siellä täällä näkee sortumaisillaan olevan kiviaidan ääneti todistamassa siitä, millainen tämä seutu oli joitakin aikoja sitten. Nyt on metsä palannut.

Mutta miten on siinä tapauksessa, että ihmiset eivät ole ainoastaan tehneet metsästä viljelysmaata joksikin aikaa, vaan ovat häirinneet luontoa siinä määrin, että ovat pahoin saastuttaneet ja turmelleet maan? Voiko se yhä toipua? Onko yhä olemassa mahdollisuus, että maasta tulisi paratiisi?

Autiosta jälleen kukoistavaksi

”Saastetta paratiisissa” oli otsikkona television dokumenttiohjelmalla, joka käsitteli Oregonissa Yhdysvalloissa virtaavaa kauhistavan saastunutta Willamette-jokea. Ihminen oli raiskannut ja turmellut tuon joen. Oliko se kuitenkin oleva tärvelty ikuisesti? Kun kaikkein räikein saastuttaminen oli estetty lailla, joki elpyi. Siinä saattoi jälleen uida, ja siinä oli jälleen runsaasti lohia. Samaten vuonna 1975 kerrottiin, miten Englannin Thames-joki on puhdistumassa: ”Viime vuonna Thamesistä saatiin ensimmäinen lohi 141 vuoteen. Tänä kesänä joesta löytyi toinen lohi.”

Järvien ja jokien lisäksi myös maa voi elpyä autioituksesta, johon ihminen on sen saattanut. Jos satut käymään niissä Ranskan, Belgian ja Saksan osissa, jotka hävitettiin maan tasalle ja joiden kasvillisuus tuhottiin täysin maailmansodissa, näkisit siellä nyt vehmaita peltoja ja kukoistavia metsiä.

Toisinaan ihminen itse voi olla tehokkaasti yhteistyössä maan elvyttävien voimien kanssa. Uuden-Seelannin varhaiset siirtolaiset kaatoivat ja polttivat suuria metsiä laidunmaiksi. Usein he kuitenkin sijoittivat laitumille enemmän eläimiä kuin ne saattoivat ruokkia. Lisäksi kaniinit, jotka ihminen toi Uuteen-Seelantiin, tulivat maanvaivaksi syömällä kasvillisuuden, joka piti maan paikallaan. Mikä oli seuraus? Valtava eroosio ja maan turmeltuminen. Myöhemmin kuitenkin maaperän suojelijat työskentelivät pysäyttääkseen eroosion Tara-kukkuloilla ja jopa saadakseen maaperän uusiutumaan. He elvyttivät hedelmällisyyden lannoittamalla maata ja kylvämällä laidunkasveja, ja he pyrkivät pitämään kaniinikannan kurissa. Ajan mittaan kukkuloista tuli jälleen hyödyllisiä ja ihastuttavia laidunmaita.

Entä sitten sellainen maa, jota ihminen on turmellut vuosisatoja? Voiko se toipua ja tulla osaksi maailmanlaajuista paratiisia?

Osuva esimerkki tästä ovat Lähi- ja Keski-itä sekä Pohjois-Afrikka. Mieleesi saattaa tulla kuva tästä alueesta sellaisena kuin se on ollut viime aikoina: hiekkadyynejä, malariasoita ja paljaita kalkkikivivuoria. Agronomi Walter C. Lowdermilk esitti kuitenkin Scientific American -lehdessä todisteitten osoittavan, että ”tämä maa oli kerran paimentolaisten paratiisi”, mutta että ”sen laidunmaita on kulutettu liikaa yli 1000 vuoden ajan”. Ajattelehan sitä – ”paimentolaisten paratiisi”! Mutta koska se on ollut niin kauan autiona, onko tilanne niin paha, että ’paluuta ei ole’?

Yhdistyneitten Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön edustajana herra Lowdermilk suoritti tutkimuksia Israelissa. Hän esitti johtopäätöksenään, että ”Israel parantaa tuhatvuotisen riiston vahingoittamaa maata jälleen viljelykelpoiseksi”. Niin, ihmisen avulla ja tuella maa voi elpyä jopa vuosisatojen väärinkäytöstä; se voi tulla jälleen hedelmälliseksi.

Olisitko voinut uskoa, että ”Lähi- ja Keski-itä sekä Pohjois-Afrikka” olivat kerran ”paimentolaisten paratiisi” ja että ne voitaisiin elvyttää samaan tilaan? Se ei ole hämmästyttävää, jos katsot asiaa raamatulliselta kannalta.

Raamattu kertoo, että ihmisen historian alussa Luoja antoi ensimmäiselle ihmisparille paratiisin eli puutarhan. Se sijaitsi ilmeisesti alueella, jota nykyään kutsumme Keski-idäksi. Tätä koskeva historiallinen kertomus mainitsee:

”Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, . . . Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia.” – 1. Moos. 2:8–10.

Esivanhemmillamme Aadamilla ja Eevalla oli vastuu huolehtia tuosta puutarhasta eli puistosta ja laajentaa sitä, kunnes koko maasta olisi tullut paratiisi. – 1. Moos. 1:28; 2:15.

Ensimmäiset ihmiset nousivat kuitenkin kapinaan ja heidät karkotettiin alkuperäisestä paratiisista. Jumala sanoi miehelle: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, . . . Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi.” – 1. Moos. 3:17–19.

Toteutuiko tuo kirous? Varmasti. Jopa vuosisatoja myöhemmin Lemek puhui helpotuksen tarpeesta ”kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut”. (1. Moos. 5:29) Lemek ennusti, että helpotus tuosta kirouksesta tulisi Nooan päivinä, ja se tuli. Vedenpaisumuksen välityksellä Jumala pyyhkäisi pois pahat. Sen jälkeen Jehova Jumala ilmaisi poistaneensa myös maahan kohdistuneen kirouksen. – 1. Moos. 8:21.

Tästä johtui, että myöhemmin eräitten maan osien voitiin sanoa olevan ”runsasvetistä seutua . . . niinkuin Herran puutarha”. (1. Moos. 13:10) Ja Luvattu maa oli erittäin hedelmällinen, se tosiaankin ’vuoti maitoa ja mettä’. (4. Moos. 13:24–28; 5. Moos. 8:7–9; 11:10–17) Eikö tätä Raamatun kuvauksen tarkkuutta vahvistakin agronomi Lowdermilkin johtopäätös, että suuri osa tuosta alueesta ”oli kerran paimentolaisten paratiisi”? Etkö sitä paitsi itsekin tiedä seutuja, jotka nykyäänkin ovat paratiisin kaltaisia kauneudessaan ja hedelmällisyydessään?a

Mitä puuttuu?

Maailmannäyttämön rehellinen arviointi johtaa kuitenkin siihen johtopäätökseen, että vaikka kauniit puistot ja maatilat nykyään ovatkin paratiisin kaltaisia, ne ovat poikkeuksia. Ihminen turmelee maata yhä enemmän. Vastuu lepää tosiaankin ihmisen harteilla. Toisinaan tosin myös ”luonnononnettomuudet”, kuten tulvat ja kuivuus, aiheuttavat vahinkoa. Peruspulmana on kuitenkin se, mitä ihminen on tehnyt ja yhä tekee. Walter Lowdermilk huomautti:

”Vaikka nämä olosuhteet [jotka nykyisin vallitsevat Lähi- ja Keski-idässä] ovatkin ankarat, ilmasto ei ole merkittävässä määrin huonontunut roomalaisten ajoista lähtien. . . . ’Autiomaa’, joka valtasi kerran niin kukoistavan maan, oli ihmisen eikä luonnon aiheuttamaa.”

Samaten kirja Ecology (Ekologia) sanoo:

”Ihmisellä on ollut valta – ja vastuu – hänelle 1. Mooseksen kirjassa määrätystä kohtalosta: ’koko maan vallitsemisesta’. Vallintansa kuluessa hän on kuitenkin rikkonut lähes jokaista ekologista periaatetta.” – S. 165.

Ihmisen teknisiä saavutuksia, joita on käytetty maan saastuttamiseen ja autioittamiseen, voitaisiin kuitenkin käyttää päinvastoin vahingon korjaamiseen. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja (1974) tunnusti: ”Nykyään saatavissa oleva tieteen ja teknologian tuntemus riittää täysin ratkaisemaan useimmat maailman suurista ympäristöongelmista.” Ajattelehan vain, mitä voitaisiin saada aikaan, jos tuota tietoa sovellettaisiin yksimielisesti ja johdonmukaisesti maapalloomme samalla kun pidettäisiin mielessä, että maapallo on täydellinen elinympäristö ja että sillä on niin runsaasti voimaa toipua sille aiheutetusta vahingosta! Maa voisi olla jälleen puhdas, raikas ja terveellinen koti ihmiskunnalle. Juuri sitä ihminen tarvitsee!

Niinpä tohtori Rene Dubos huomautti, että suurimpia pulmia nykyään on se, että

”jotenkin elintavat eivät tyydytä jotakin hyvin syvällistä, mitä ihminen tarvitsee. Kun ihmisillä on tuskin lainkaan mahdollisuutta kokea elämän perusaistimuksia – kosketusta häiriintymättömään luontoon, sen miellyttävien äänien kuulemista ja sen miellyttävien tuoksujen haistelemista – he nääntyvät niiden kaipuusta ja etsivät korviketta. Huumeet antavat hetkellisen tilaisuuden oman maailman luomiseksi, jonkinlaisen tyydytyksen, jota huumeitten käyttäjät eivät enää usko todellisen maailman antavan.”

Tarvitaan tosin enemmän kuin vain pääsyä metsiin, sillä jotkut, jotka ovat paenneet asumattomille erämaaseuduille, ovat tavoitelleet edelleenkin jännittäviä kokemuksia huumeitten välityksellä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jos maapallo olisi kaikkialla paratiisi, me kaikki voisimme kokea rauhaa ja tyytyväisyyttä ”kosketuksesta häiriintymättömään luontoon”.

Koska maailmanlaajuinen paratiisi on mahdollinen, niin miksi tätä tavoitetta ei ole saavutettu? Mitä puuttuu? Entä miksi voidaan luottavaisesti sanoa olevan täysin mahdollista, että sinä elät, kunnes näet maailmanlaajuisen paratiisin ja nautit elämästä siinä?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 4]

Kaikki elämä tuhoutui Krakataulta räjähdyspurkauksessa, mutta ilman ihmisen apuakin siitä tuli jälleen trooppinen paratiisi

[Kuva s. 5]

Maa-alueelle, jolta ihminen aikoinaan kaatoi puut ja jonka hän myöhemmin hylkäsi, on jälleen kasvanut metsä