6. luku
Maailma joka tuhottiin
1. a) Onko maailman tuho koskaan aiemmin kohdannut ihmiskuntaa? b) Miksi meidän tulisi olla kiitollisia siitä, ettei Nooa suhtautunut pilkallisesti tuosta tuhosta annettuun varoitukseen?
MAAILMAN tuho on kerran aikaisemminkin uhannut ihmiskuntaa. Kaikkien kansakuntien ihmiset voivat olla kiitollisia siitä, että yksi heidän esi-isistään ei suhtautunut pilkallisesti Jumalan varoitukseen, joka koski maailmanlaajuista vedenpaisumusta. Sen ansiosta, että Nooa kuunteli ja totteli Jumalaa, hän, hänen vaimonsa, kolme poikaansa ja heidän vaimonsa säilyivät elossa. Me kaikki olemme polveutuneet heistä. – 1. Mooseksen kirja 10:1, 32.
2. Miksi Jumala tuhosi tuon maailman?
2 Jumala tuhosi tuon maailman, koska hän näki maan olevan täynnä väkivaltaa. ”Ihmisten pahuus oli suuri maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 6:3, 5, 13) Tilanne oli silloin varsin samanlainen kuin tällä 1900-luvulla.
3. Miksi tilanne oli tullut niin vakavaksi?
3 Miksi tilanne oli Nooan päivinä tullut niin vakavaksi? Yksi merkittävä syy siihen paljastetaan 1. Mooseksen kirjan 6:2:ssa, jossa kerrotaan: ”Jumalan pojat [huomasivat] ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.” Mitä pahaa siinä sitten oli? Kyse ei ollut pelkästään miehistä, jotka päättivät mennä naimisiin. Nämä ”Jumalan pojat” olivat enkeleitä, henkiluomuksia, jotka tarkkailivat maan päällä eläviä kauniita naisia ja avioliiton iloja ja jotka aineellistuivat ihmisiksi. (Vrt. Job 1:6, 7.) Se että he ottivat itselleen ihmisruumiit ja menivät naimisiin, oli tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Raamatussa todetaan, että he ”hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa” ja että heidän olemisensa sukupuolisuhteissa naisten kanssa oli ”luonnotonta”, harhaviettistä. (Juuda 6, 7; 1. Pietari 3:19, 20) Heidän sekasikiöjälkeläisensä olivat epätavallisen kookkaita, ja heitä sanottiin ”kaatajiksi” (nefilím), koska he terrorisoivat toisia. – 1. Mooseksen kirja 6:4, UM.
4. a) Miksi Jumala osoitti suosiota Nooalle? b) Mihin valmisteluihin ryhdyttiin elämän säästämiseksi?
4 Vaikka Nooa elikin tuon turmeltuneen maailman keskellä, hän sai suosion Jehovan silmissä. Minkä vuoksi? Siksi, että ’Nooa oli hurskas mies’. Hän tunsi Eedenissä herätetyt kiistakysymykset ja osoittautui moitteettomaksi, ”nuhteettomaksi mieheksi”. (1. Mooseksen kirja 6:8, 9) Säilyttääkseen elossa Nooan ja hänen perheensä sekä yksilöitä kaikista maaeläimistä ja lentävistä luomuksista Jehova neuvoi Nooaa rakentamaan arkin, valtavan arkkumaisen rakennelman. Jumala selitti hänelle: ”Katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.” (1. Mooseksen kirja 6:13–17) Nooa teki viisaasti kuunnellessaan ja totellessaan Jumalaa.
5. Kuinka laajalle vedenpaisumus ulottui?
5 Vedenpaisumus tapahtui vuonna 2370 eaa., kuten Raamatun yksityiskohtainen ajanlasku osoittaa. Se oli ihmishistorian suurin luonnonmullistus aina nykyaikaan asti. Se oli niin suunnaton, että ”kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät”. (1. Mooseksen kirja 7:19) Vedenpaisumuksen välityksellä ”sen ajan maailma kärsi tuhon”. (2. Pietari 3:6) Joku saattaa kuitenkin kysyä: ’Jos korkeimmatkin vuoret olivat veden peitossa, niin missä kaikki tuo vesi on nyt?’ Ilmeisesti se on täällä maan päällä.
6. Mihin kaikki vesi joutui vedenpaisumuksen jälkeen?
6 On syytä muistaa, ettei Raamattu sano yhdenkään Nooan päivien vuorista olleen yhtä korkea kuin Mount Everest. Tiedemiehet ovat sanoneet, että monet vuoret olivat aiemmin paljon matalampia kuin nykyään ja että jotkin niistä ovat jopa työntyneet esiin merestä. Lisäksi arvellaan, että valtameret olivat aikoinaan pienempiä ja mantereet suurempia kuin ne ovat nyt, mitä todistavat pitkälle meren alle ulottuvat joenuomat. Nykyisestä tilanteesta muuan maantieteellinen julkaisu kuitenkin totesi: ”Valtamerten vesien tilavuus on kymmenen kertaa niin suuri kuin merenpinnan yläpuolella olevan maan massa. Jos kaikki tämä maa kaadettaisiin tasaisesti mereen, koko maapallo olisi 2,5 kilometrin syvyisen vesikerroksen peitossa.” (National Geographic, tammikuu 1945) Kun vedenpaisumuksen vedet siis olivat sataneet, mutta ennen kuin vuorten kohoaminen ja merenpohjan aleneminen olivat johtaneet veden pois maan pinnalta ja ennen kuin napajäätiköt olivat syntyneet, vesi riitti peittämään ”kaikki korkeat vuoret”, kuten Raamattu osoittaa. – 1. Mooseksen kirja 7:17–20; 8:1–3; vrt. Psalmit 104:8, 9.
7, 8. Missä muualla paitsi Raamatussa kerrotaan vedenpaisumuksesta?
7 Tuollainen suunnaton maailmanlaajuinen tulva jätti varmasti lähtemättömän jäljen niiden mieliin, jotka selviytyivät siitä hengissä. Siitä kerrottaisiin tuleville sukupolville. Koska Raamatussa todetaan kaikkien kansojen polveutuvan tuosta ihmisryhmästä, joka säilyi elossa vedenpaisumuksesta, on järkevää olettaa, että kaikkialla maailmassa esiintyisi todisteita jostakin varhaisesta muistosta, joka koskisi tuota suurta luonnonmullistusta. Onko asianlaita näin? On tosiaankin.
8 Vedenpaisumuksesta pelastuneiden ihmisten jälkeläisten muuttaessa kaukaisiin paikkoihin ja ajan kuluessa vedenpaisumuksen yksityiskohdat vääristyivät ja sitä koskeva kertomus muokattiin paikallisten uskonnollisten käsitysten mukaiseksi. Voi tuskin kuitenkaan olla sattuma, että kautta maailman tavataan alkukantaisia taruja, joissa esiintyy vielä muisto suuresta vedenpaisumuksesta, joka tuhosi koko ihmiskunnan lukuun ottamatta muutamia, jotka yhdessä säilyivät elossa. Viittauksia tähän löytyy Mesopotamiasta ja muista Aasian osista, Australiasta ja Tyynenmeren saarilta sekä lukuisten Pohjois- ja Etelä-Amerikassa elävien intiaaniheimojen keskuudesta, muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kertomuksista, Pohjoismaista ja Afrikan heimojen parista. Monet näistä kertomuksista mainitsevat eläinten säilyneen jonkinlaisessa veneessä ihmisten kanssa. Joissakin niistä kerrotaan, että lintuja lähetettiin liikkeelle sen selville saamiseksi, milloin vedet olivat väistyneet, mikä vastaa Raamatun kertomusta. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 7:7–10; 8:6–12.) Mistään muusta vanhasta tapahtumasta ei esiinny muistoja niin laajalti.
9. Mitkä tavat heijastavat Nooan ajanlaskun ”toisen kuukauden” tapahtumien muistoa?
9 Vedenpaisumukseen liittyvät historialliset yksityiskohdat ovat vaikuttaneet jopa meidän päivien tapoihin. Kuinka niin? Raamatussahan mainitaan, että vedenpaisumus alkoi ”toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä”. Tuo ”toinen kuukausi” vastaa nykyään loka-marraskuuta meidän kalentereissamme. (1. Mooseksen kirja 7:11) On sen vuoksi huomionarvoista, että monet ihmiset eri puolilla maailmaa viettävät pyhäinpäivää eli vainajien muistopäivää tuohon aikaan vuodesta. Miksi juuri silloin? Sen vuoksi, että nämä tavat heijastavat muistoa vedenpaisumuksen aiheuttamasta tuhosta.a
10. Miksi Raamatun kertomus vedenpaisumuksesta on erittäin luotettava ja hyvin arvokas meille jokaiselle?
10 Raamattu sisältää kuitenkin turmeltumattoman todistuksen siitä mitä tapahtui. Se mitä Nooa näki ja koki sisällytettiin myöhemmin Raamattuun. Kun Jumala itse vuosisatoja myöhemmin puhui profeetta Jesajan kautta, hän viittasi ”Nooan vesiin”. (Jesaja 54:9) Jumalan Esikoispoika seurasi Nooan päivien tapahtumia. Kun hän, Jeesus Kristus, myöhemmin oli maan päällä, hän puhui vedenpaisumuksesta pitäen sitä historiallisena tosiasiana ja hän kertoi myös, miksi niin monet ihmiset kuolivat silloin.
’HE EIVÄT PANNEET MERKILLE’
11. Miksi niin monet ihmiset tuhoutuivat vedenpaisumuksessa?
11 Jeesus ei sanonut, että kaikki Nooan perhettä lukuun ottamatta olivat rikollisen väkivaltaisia. Sen sijaan hän totesi: ”Niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on Ihmisen Pojan [Jeesuksen Kristuksen] läsnäolo oleva.” – Matteus 24:37–39.
12. Miksi se, etteivät he ”panneet merkille”, oli niin vakavaa?
12 Siinä että he söivät ja joivat kohtuullisesti tai menivät kunniallisesti naimisiin, ei ollut mitään pahaa. Mutta keskittäessään elämänsä tällaisten henkilökohtaisten asioiden ympärille silloinkin, kun heitä oli varoitettu maailmanlaajuisesta tuhosta, he osoittivat, etteivät he oikeastaan uskoneet Nooaa sen enempää kuin Jehova Jumalaakaan, jonka varoitussanomaa Nooa julisti. Jos he olisivat uskoneet heitä, he olisivat hartaasti tiedustelleet, miten elossa säilyminen oli mahdollista, ja ryhtyneet sitten kiireesti toimiin tarvittavien vaatimusten täyttämiseksi. Jotkut olivat kenties yhtä mieltä Nooan kanssa siinä, että jotakin olisi pitänyt tehdä noiden päivien laajalle levinneen väkivallan tukahduttamiseksi, mutta maailmanlaajuinen vedenpaisumus näytti heistä epäilemättä hyvin epätodennäköiseltä. Näin ollen, kuten Jeesus sanoi, he ”eivät – – panneet merkille [Nooan kautta esitettyä Jumalan sanomaa], ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois”. Se kirjoitettiin muistiin varoittavaksi esimerkiksi meille.
13. a) Millä tavoin monet ihmiset nykyään suhtautuvat, kuten on ennustettukin, kun heille kerrotaan Kristuksen olevan näkymättömänä läsnä, ja mistä tuo suhtautuminen johtuu? b) Mitä he Pietarin mukaan jättävät huomioon ottamatta?
13 Myös apostoli Pietari kaiutti henkeytettynä varoitusta kirjoittaessaan: ”Viimeisinä päivinä [joita me nyt elämme] tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’” Nämä ihmiset eivät halua olla tilivelvollisia kenellekään. Niinpä he karkottavat mielestään ajatuksen Kristuksen läsnäolosta ja siitä, mitä se merkitsee niille, jotka viettävät jumalatonta elämää. Pietari kuitenkin jatkaa: ”Heidän toiveensa mukaan heiltä jää huomaamatta se, että oli taivaat vanhoista ajoista saakka ja maa, joka oli kiinteänä olemassa vedestä esillä ja veden keskellä Jumalan sanan vaikutuksesta, ja niillä keinoin sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta saman sanan vaikutuksesta nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään.” – 2. Pietari 3:3–7.
14. Miksi sen, että ”Jumalan sana” toteutui luomisen aikana ja Nooan päivinä, pitäisi panna meidät nykyään ajattelemaan asioita vakavasti?
14 Pilkkaajat jättävät huomioon ottamatta sen, ettei ”Jumalan sana” jää täyttymättä. Todistaakseen heidän näkemyksensä vääräksi apostoli Pietari muistuttaa meitä luomisen ajasta. Jumala sanoi silloin: ”Tulkoon taivaan vahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä.” Tämän julistuksen jälkeen ”Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä”. Näin ”Jumalan sana” eli hänen tarkoituksensa julistus toteutui. (1. Mooseksen kirja 1:6, 7) Hänen sanansa toteutui myös silloin, kun koko maapallon käsittänyt tulva peitti hänen käskystään maailman Nooan päivinä ja kun hän käytti noita vesiä tuhotakseen ”sen ajan maailman”. Nykyinen jumalaton asiainjärjestelmä kohtaa myös tuhonsa Jumalan saman, vastustamattoman sanan kautta.
15. a) Miksi Pietarin 2. kirjeen 3:7 ei ennusta maapallon polttamista poroksi? b) Mitä sitten ”taivaat” ja ”maa”, jotka ovat ”talletetut tulelle”, tarkoittavat?
15 Vedenpaisumuksen aikaiset tapahtumat olivat tulevien asioiden malli. Silloin ei tuhottu maapalloa vaan jumalattomat ihmiset. Mitä sitten tarkoitetaan ilmaisulla ”taivaat ja maa [jotka] ovat talletetut tulelle”? (2. Pietari 3:7; 2:5) Mitä vaikutusta kirjaimellisella tulella voisi olla kirjaimellisten taivaitten aurinkoon ja tähtiin, jotka jo ovat erittäin kuumia? Entä kuinka kirjaimellisen maapallon polttaminen poroksi sopisi Jumalan tarkoitukseen tehdä siitä paratiisi? Tässä mainittujen ”nykyisten taivaitten ja maan” täytyy ilmiselvästi olla vertauskuvallisia. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 11:1; 1. Kuningasten kirja 2:1, 2; 1. Aikakirja 16:31.) ”Taivaat” edustavat niitä hallitusvaltoja, jotka on korotettu ihmiskunnan yläpuolelle, ja ”maa” tarkoittaa jumalatonta ihmisyhteiskuntaa. Jehovan suurena päivänä ne tuhotaan täydellisesti, ikään kuin tuli polttaisi ne poroksi. Ne jotka jatkuvasti pilkkaavat tätä koskevaa Jumalan varoitusta, saattavat elämänsä vakavaan vaaraan.
JUMALISEN ANTAUMUKSEN IHMISET VAPAUTETAAN
16. Mikä on vapautuksen avain, kuten Pietarin 2. kirjeen 2:9:ssä osoitetaan?
16 Vedenpaisumuskertomus valaisee dramaattisesti erästä seikkaa, joka meidän on syytä nykyään painaa mieleemme. Mikä se on? Mainittuaan Jumalan toiminnan Nooan päivinä apostoli Pietari esittää seuraavan johtopäätöksen: ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat tuomion päivää varten pois karsittaviksi.” (2. Pietari 2:9) Vapautuksen avain on siis se, että on jumalisen antaumuksen ihminen.
17. Miten Nooa osoitti jumalista antaumusta?
17 Mitä se merkitsee? Nooa oli ilmeisesti jumalisen antaumuksen ihminen. ”Nooa – – vaelsi Jumalan yhteydessä.” (1. Mooseksen kirja 6:9) Hän noudatti sellaista elämäntapaa, joka oli sopusoinnussa Jehovan paljastetun tahdon kanssa. Hänellä oli läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan. Arkin rakentaminen ja kaikkia lintu- ja maaeläinlajeja edustavien yksilöiden kokoaminen oli valtava työ. Nooa ei jäänyt vain odottavalle kannalle. Hänellä oli uskoa. Nooa teki ”aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki”. (1. Mooseksen kirja 6:22; Heprealaisille 11:7) Ihmisiä täytyi muistuttaa Jehovan vanhurskaista teistä ja varoittaa tulevasta jumalattomien tuhosta. ”Vanhurskauden saarnaajana” Nooa täytti myös tämän tehtävän. – 2. Pietari 2:5.
18. Miksi jokaisella vedenpaisumuksesta elossa säilyneellä on täytynyt olla tällainen antaumus?
18 Mitä sitten vaadittiin Nooan vaimolta, hänen pojiltaan ja näiden vaimoilta? Raamattu kiinnittää huomiota erityisesti Nooaan, koska hän oli perheen pää, mutta myös muiden tuon perheen jäsenten on täytynyt olla jumalisen antaumuksen ihmisiä. Kuinka niin? Puhuessaan myöhemmin profeetalleen Hesekielille Jehova viittasi Nooan lapsiin osoittaakseen, että jos Nooa olisi elänyt Israelissa tuohon aikaan, hänen lapsensa eivät olisi voineet odottaa vapautusta isänsä vanhurskauden perusteella. He olivat kyllin vanhoja päättämään, tottelisivatko he vai olisivatko he tottelemattomia, joten heidän täytyi itse todistaa antaumuksensa Jehovaa ja hänen vanhurskaita teitään kohtaan. – Hesekiel 14:19, 20.
19. Mitä meidän näin ollen tulisi tehdä, ja miten?
19 Koska uhkaava maailman tuho on niin varma, Raamattu kannustaa meitä pitämään sen läheisenä mielessämme ja osoittamaan, että mekin olemme jumalisen antaumuksen ihmisiä. (2. Pietari 3:11–13) Kaikkialla maailmassa on nykyään Nooan jälkeläisiä, jotka noudattavat tuota viisasta neuvoa ja jotka tulevat säilymään elossa ”uuteen maahan”.
[Alaviitteet]
a Eversti J. Garnier, The Worship of the Dead (Lontoo, 1904), s. 3–8; professori C. Piazzi Smyth, Life and Work at the Great Pyramid (Edinburgh, 1867), 2. osa, s. 371–424.