Lukijain kysymyksiä
● Kun Jumala sanoo 1. Mooseksen kirjan 1:30:nnessä (Um): ”Jokaiselle maan villieläimelle ja jokaiselle taivaitten lentävälle luomukselle ja kaikelle maan päällä liikkuvalle, missä on elämä sieluna, minä olen antanut kaikki vihreät kasvit ravinnoksi”, niin onko meidän käsitettävä siten, että tämä tekee mahdottomaksi sen ajatuksen, että mitkään eläimet söisivät lihaa sinä aikana tai ennen sitä? Ja onko meidän tämän perusteella tehtävä se johtopäätös, että kaikista eläimistä tulee kasvissyöjiä uudessa maailmassa? Miten me voimme sitten selittää ne lihaa syövät linnut, hyönteiset, matelijat ja muut eläimet, joilla on myrkkyhampaansa, pyydystystaitonsa jne., mitkä annettiin niille ilmeisesti luomisessa ja mitkä varustavat ne erinomaisella tavalla lihansyöjiksi?
1. Mooseksen kirjan 1:30, mikä edellä on mainittu, ei sano Jumalan antaneen ”kaikkia vihreitä kasveja ravinnoksi” villieläimille, lentäville luomuksille ja kaikelle maan päällä liikkuvalle sen lihan lisäksi, minkä ne voivat pyydystää metsästämällä. Juuri edellä oleva jae sanoo, että Jumala sanoi Aadamille ja Eevalle: ”Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.” (1. Moos. 1:29) Me emme ymmärrä tämän merkitsevän, että Aadam ja Eeva saattoivat syödä ruoholla ja muilla kasveilla eläviä eläimiä ja että Aadam ja Eeva sellaisia eläimiä, paitsi niiden verta, nauttiessaan söivät välillisesti kasviksia, koska eläimet söivät ensin kasveja ja Aadam ja Eeva söivät sitten noista kasveista eläviä eläimiä, jotka muuttivat ne lihaksi. Ei! On ilmeistä, että Jumala pani täydellisen miehen ja naisen kasvisruoalle esittämättä edes maitotuotteita.
Vasta vedenpaisumuksen jälkeen Jumala mainitsi nimenomaan, että Nooa ja hänen perheensä ja heidän jälkeläisensä voivat syödä veretöntä lihaa. Tämä ilmaisee, että Jumalaa pelkäävät miehet, kuten Aabel, Eenok ja Nooa ja hänen perheensä eivät olleet eläneet maaeläimillä eikä linnuilla eikä kaloilla ennen vedenpaisumusta. Millä jumalattomat ihmiset elivät vedenpaisumukseen asti, sitä emme tiedä. Aabel, Eenok ja Nooa eivät järkeilleet kiertoteitse eivätkä rikkoneet Eedenin ruokavaliolakia, minkä Jumala lausui Aadamille ja Eevalle Eedenissä 1. Mooseksen kirjan 1:29, 30:nnen mukaan.
Raamattu puhuu koko paljon eläinkunnasta, mutta se ei ole tyhjentävä kaikkien eläinkuntaa koskevien asioitten käsittelyssä. Se jättää näin ollen alempaan eli toisarvoiseen asemaan eläinkunnan yksityiskohtien käsittelyn. Se kiinnittää ensin huomion Jumalan korkeimpaan maalliseen luomukseen, ihmiseen, ja erikoistuu tähän. Siksi puhutaan villieläimistä, kotieläimistä, lentävistä luomuksista ja hyönteisistä vain tilapäisesti tai kuvauksissa.
Jos Raamattu ei itse anna mitään vastausta näihin ihmistä alempia luomuksia koskeviin kysymyksiin, niin se ei merkitse sitä, ettei näihin kysymyksiin olisi lainkaan vastausta, mikä on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Se merkitsee yksinkertaisesti, että meidän ei pidä askarruttaa ajatuksiamme ennakolta liiaksi sellaisilla kysymyksillä. Meidän täytyy muistaa se suuri tosiasia, että me ihmiset elämme ja kaikki nämä linnut, hyönteiset ja muut eläimet elävät asiainjärjestelmässä, mikä on muodostunut sen jälkeen kun Jehova Jumala laillisti ihmiselle eläinlihan syönnin ilman sen verta. Jos siis ihminen on syönyt eläinlihaa ja hyönteisiä neljätuhatta kolmesataa vuotta ja hänellä on hampaat, mitkä voivat soveltua tällaisen kiinteän ruoan kuin lihan syömiseen, niin ei ole outoa, että linnut, hyönteiset ja muutkin eläimet ovat eläneet lihalla, mitä ne pyydystävät.
Kysyttäessä ihmisten ja eläinten ruokavaliota ennen vedenpaisumusta voimme ottaa valaisuksi Nooan arkissa vallinneen tilan. Nooan ja hänen perheensä piti Jumalan ohjeitten mukaan ottaa arkkiin villieläimiä, kotieläimiä, lentäviä luomuksia ja lintuja, kaksi kutakin (uros ja naaras) saastaista lajia ja seitsemän kutakin puhdasta lajia. Paitsi tätä Nooan oli otettava arkkiin kaikenlaista ruokaa, ”syötäväksi kelpaavaa, . . . ruuaksi sinulle ja heille”. (1. Moos. 6:19–22) Nooalla ei ollut syväjäädytyslaitteita eikä jäähdytyskeinoja valmiitten liharuokien säilyttämiseksi arkissa. Ne seitsemän lammasta, seitsemän härkää ja lehmää, seitsemän vuohta, kaksi hevosta, kaksi porsasta jne., mitkä Nooa otti arkkiin, olisivat tuskin tarjonneet kylliksi liharuokaa kahdelle leijonalle, kahdelle tiikerille ja muille nykyään lihaa syöville pedoille, niin että ne olisivat voineet elää jatkuvasti arkissa vedenpaisumuksen ajan. Nooaa ei neuvottu viemään teurastushuonetta arkkiin villieläinten ruokkimiseksi liharuoalla. Eikä häntä käsketty pyydystämään suunnattomia määriä lentäviä tai matelevia hyönteisiäkään tuoreen ruoan varaamiseksi eläimille, mitkä nykyään käyttävät hyönteisiä ruokanaan.
Nooa tuli ulos arkista seuraavana vuonna mukanaan yhtä monta villieläintä, kotieläintä, lentävää ja matelevaa luomusta ja lintua kuin hän ottikin arkkiin. On mahdollista, että hänellä oli enemmänkin ulostullessaan, koska nuo alemmat luomukset olivat voineet lisääntyä. Millä siis jokainen eläin eli arkissa nuo kaksitoista kuukautta ja kymmenen päivää eli kokonaisen aurinkovuoden suljettuna arkkiin? Eivät suinkaan lihalla eivätkä toisillaan.
Kaikki nuo ihmiset ja heitä alemmat luomukset pystyivät elämään ilman lihaa kokonaisen vuoden arkissa. Miksi ei jokainen noista elävistä luomuksista olisi pystynyt elämään ilman lihaa 1 656 vuotta ennen vedenpaisumustakin eli taaksepäin siihen aikaan saakka, jolloin Jumala määräsi nimenomaan Aadamille ja Eevalle Eedenissä, mitä hän oli antanut maallisille luomuksille ravinnoksi? Ja jos ne pystyivät elämään sillä tavalla ihmisen olemassaolon ensimmäiset 1 656 vuotta, niin miksi ne eivät voisi palata sellaiseen elintapaan ja elää jatkuvasti siten Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen ajan ja sitten ikuisesti? Jeesus Kristus valvoo Kuninkaana tuhatvuotishallituksensa aikana maaeläinten, lintujen, hyönteisten ja kalojen elämää samoin kuin ihmistenkin elämää. Hän sääntelee sitä Jumalan tahdon mukaan ja maan päällä olevien luomusten elämän hyväksi. Meidän ei tule siis ajatella ainoastaan kysymyksen vedenpaisumuksen jälkeistä puolta ja jättää huomioon ottamatta kysymyksen vedenpaisumusta edeltänyt puoli, ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Ottakaamme Raamatun asenne asiassa älkäämmekä askarrelko liikaa pelkkien tilapäisten asiain parissa niin, että tuhlaamme aikaa, ajatusta ja sydämenrauhaamme ja mahdollisesti kompastumme jumalattomien kehitysopin kannattajien leiriin.
● Miten tytöt voivat varjeltua joutumasta kiusaukseen tässä sukupuolisesti mielettömässä maailmassa?
Kun tyttö saavuttaa murrosiän eli fyysisen kypsyyden, niin hänen ruumiinsa on kehittynyt sukupuolisesti enemmän kuin hänen mielensä. Nuoret haluavat olla yhdessä, ensin ryhmissä ja myöhemmin kaksin. Jos tytön ja pojan vanhemmat eivät ole opettaneet heille sukupuoliasioita, niin he tulevat todennäköisesti liian tuttavallisiksi ja rupeavat, kuten kansanomaisesti sanotaan hyväilemään ja halailemaan. He saattavat menetellä näin jonkin aikaa näkemättä mitään huonoja seurauksia. Mutta tulee aika, jolloin sellaisessa menettelyssä on suuri vaara. Miksi? Me voimme vastaukseksi tähän kysymykseen oppia imettäväisiin kuuluvien villien ja kesyjen nautojen luonteesta ja sukupuolisuudesta.
Suuret sekä uroita että naaraita käsittävät karjalaumat vaeltelevat tasangoilla laitumella. Uros eli sonni ei tavallisesti ajattele lähestyä naarasta eli lehmää sukupuolisessa tarkoituksessa. Jos se lähestyisi, niin se ei saisi sydämellistä vastaanottoa, vaan pikemminkin lehmän sarvet voisivat lävistää sen. Sonnin ja lehmän välillä ei ole mitään hyväilyä eikä sukupuolisuhteita, koska naaras ei ole fyysisesti siitoskykyinen. Sonni näyttää ymmärtävän tämän ja pysyttelee omalla paikallaan. Mutta kun lajin naaras on siitoskykyinen, se tekee asian tunnetuksi. Jollei laumassa ole urosta, se menee muualle etsimään sitä ja on rauhaton, kunnes löytää sen ja sonni astuu sen. Nyt se on tyytyväinen, ja lopputuloksena on vasikka. Tässä yhteydessä on kiinnostavaa huomata, ettei uroksella ole aikaa, jolloin se ei olisi halukas astumaan.
Jos me ihmiset ottaisimme opiksi nämä luomukset, niin me oppisimme jotain tärkeätä sukupuolisuudesta, sen tarkoituksesta ja sen toiminnan tuloksista.
Samoin kuin lehmällä, nuoren tytön sukupuolinen herkkyys herää suuresti, kun hän saavutettuaan murrosiän on kykenevä hedelmöitymään ja tulemaan raskaaksi. Jos hän seurustelee pojan kanssa, niin hän ajattelee, että poikaystävän hurmaavuus aiheuttaa tämän ihastuttavan ja uuden tunteen, ja niin hän hullaantuu häneen. Jos poikaystävä sattuu kuohahtamaan sukupuolisesti ja antaa tytön tietää sen, ja tämä sitten antaa ruumiinsa alttiiksi tuon rakastuneen poikaystävän lähentelyille, niin hän todennäköisesti tulee raskaaksi yhdestä ainoasta tämänkaltaisesta sukupuolikokemuksesta.
Jotkut luulevat tyhmästi tietävänsä, milloin on ”vaaratonta” olla sukupuoliyhteydessä vastakkaisen sukupuolen kanssa raskaudentilan välttämiseksi, mutta he tekevät tässä vakavan erehdyksen. Oppineet biologitkaan eivät tiedä täsmälleen, milloin ei naisella ole raskaaksi tulemisen vaaraa. Tämä johtuu tietyistä epäsäännöllisyyksistä eri naisilla.
Kun munasolu, mistä lapsi saa alkunsa, on irtaantunut eli kulkemassa naisen munasarjasta hänen munatorvensa kautta kohtuun, niin se jää sinne epämääräiseksi ajaksi, mikä vaihtelee suuresti eri naisilla. Silloin voi sikiäminen tapahtua, jos miehen siemen kohtaa naisen munasolun. Samanaikaisesti on nainen sukupuolisesti herännyt ja valmis sukupuoliyhdyntään, mistä tällöin on seurauksena lapsi. Tämä lasten synnyttäminen on naisen yksinomainen etu. Tämä on todellisuudessa yksi naisen luomisen pääsyistä.
On tapauksia, joissa tyttö on tullut raskaaksi yhdestä sukupuolisesta kohtauksesta pojan kanssa. Mikä hinta tytön, neitsyen, maksettavaksi muutaman minuutin sukupuolisen kiihkon tyydyttämisestä! Kun ihmiset aloittavat tämän vaarallisen ja syntisen tien, niin he huomaavat tulevien kiusausten voittamisen vaikeaksi. Kun nuori, naimaton tyttö lankeaa kiusaukseen, hänen maksamansa hinta on kauhea: häpeä, suru, tuhoutunut maine, loputtomat vaikeudet ja vaara tulla erotetuksi seurakunnasta, jos tyttö on sen antautunut jäsen. On jo aika tyttöjen ymmärtää ruumiinsa rakenne ja sen toiminnat, varsinkin sukupuolisuuteen nähden. Jos tyttö huolehtii sitten ymmärtäväisesti itsestään munasolun ollessa irtaantunut ja aiheuttamassa hänessä sukupuolisia häiriöitä ja pyyteitä, niin hän kykenee toimimaan kuin nuhteettoman moraalin omaava tosi nainen kaikkina aikoina. Hän välttää neitsyytensä loukkaamisen ja siitä johtuvan häpeän ja omantunnonpiston aiheuttaman tilan, ja hän ohjaa viisaasti nuoren elämänsä siten, että se voi päätyä puhtaan, onnellisen vaimon ja laillisia lapsia saavan vaimon asemaan ja hän voi vaeltaa uuteen vanhurskaaseen maailmaan, missä ei ole sukupuoliongelmia sukupuolisesti hullaantuneen väestön keskuudessa.
● Eikö ole mitään toivoa siitä, että joku nyt ennen Harmagedonia kuoleva ”suuren joukon” jäsen saisi liittyä uudelleen aviopuolisonsa toveriksi uudessa maailmassa ja osallistua lasten synnyttämistä koskevan toimeksiannon toteuttamiseen?
Toivo perustuu Jumalan sanaan eikä tunteisiin. Tämä vahva raamatullinen totuus pysyy: aviopuolison kuolema purkaa ihmisavioliiton. (Room. 7:1–3) Tästä syystä ei nyt kuolevalla kristityllä ole mitään oikeutta velvoittaa eloon jäävää puolisoaan pysymään naimattomana siinä toivossa, että he pääsisivät ylösnousemuksessa jälleen yhteen.
Eloon jäänyt ei osoittaudu uskottomaksi kuolleelle puolisolleen, jos hän menee sen jälkeen naimisiin jonkun kanssa. Niin kauan kuin edesmennyt puoliso oli elossa, eloon jäänyt antoi hänelle täyden rakkautensa, uskollisuutensa ja antaumuksensa eikä osoittautunut siinä uskottomaksi. Kuolleella ei ole siis tässä suhteessa mitään moitittavaa.
Mutta eloon jääneen täytyy elää normaalia elämää rakkaan aviopuolison kuoleman jälkeen. Olosuhteet ja asiainkehitys saattavat vaatia häntä menemään uudelleen naimisiin Raamatun mukaisesti. Hänellä on vapaus tehdä niin. Kuolleella ei ole mitään lankoja liittämässä häntä elossa olevaan, sillä kuollut ei voi täyttää eloon jääneelle aviovelvollisuuksiaan sillä välillä, mikä on tästä kuolleista nousemiseen. Jumala ei tee poikkeuksia tästä laista, mikä purkaa avioliiton aviopuolison kuollessa. Hän tekisi siten, jos hän sallisi aikaisempien aviopuolisoiden liittyä jälleen toisiinsa miehenä ja vaimona ylösnousemuksen jälkeen sekä osallistua Harmagedonissa varjeltuneiden kanssa suvunjatkamistoimeksiannon toteuttamiseen.
Tämä pitää vastaavasti paikkansa niistä kristityistä, jotka eivät kuulu ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, vaan jotka ovat Kristuksen hengellisiä veljiä ja siis Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisen valtakunnan perillisiä. Näilläkin kuolema katkaisee aviositeen. Tämän tähden ei entistä avioparia yhdistetä kuolleita herätettäessä taivaassa mieheksi ja vaimoksi tai edes läheisimmiksi toveruksiksi. Näille hengellisille uusille luomuksille on kirjoitettu: ”Me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.” (2. Kor. 5:16) Jos siis tällainen ”uusi luomus” Kristuksessa on kuollut ja saanut hengellisen ylösnousemuksen taivaalliseen elämään ilman liharuumista, mikä lepää lahoavana haudassa, ei eloon jäänyt hengestä siinnyt aviopuoliso voi tuntea enää edesmennyttä lihan mukaan. Kristuksen ylösnousseessa perillisessä ei ole enää lihaa. Miehen ja vaimon avioliitto lasten synnyttämiseksi on lihaan eikä henkeen kuuluva asia. Sen tähden ei eloon jääneen hengestä siinneen kristityn, jolla on taivaallinen toivo, tarvitse ajatella, että hänen tulee pysyä yksin menemättä uudelleen naimisiin siinä mielessä, että hän pysyy naimattomana liittyäkseen entiseen aviopuolisoonsa taivaan valtakunnassa. Hänen ei tule elää siinä toivossa, että hänen pysymisensä naimattomana ja yksinomaan kiintyneenä vain yhteen maalliseen aviopuolisoon saa Jeesuksen Kristuksen tunnustuksen ja palkitsemisen ja että Kristus sen tähden yhdistää uudelleen aikaisemman avioparin ylösnousemuksessa ja taivaan valtakunnan asioissa, järjestelyissä ja toiminnoissa.
Näin ollen säilyy siis muuttumattomana niille kuolleille, joilla on hengelliset, taivaalliset toiveet, sekä niille kuolleille, joiden toiveet ovat maallisia, paratiisillisia, seuraava Jeesuksen Kristuksen lausuma sääntö: ”Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:30) Enkeleitä rangaistiin Nooan aikaisessa vedenpaisumuksessa siksi, että he menivät avioliittoon, mikä tapahtui silloin ihmisten tyttärien kanssa, koska nämä olivat niin ihanan näköisiä. (1. Moos. 6:1–4) Kun ”muut lampaat” nousevat kuolleista maan päälle, ei kenelläkään aikaisemmin naimisissa olleella henkilöllä ole mahdollisuutta kadehtia toista aikaisemmin naimisissa ollutta, niin kuin tapahtuisi, jos tämä jälkimmäinen olisi saanut takaisin entisen aviopuolisonsa, joka on pysynyt naimattomana, kun taas kateellinen aviopuoliso ei saa takaisin aikaisempaa puolisoaan, koska tämä puoliso meni uudelleen naimisiin ja varjeltui Harmagedonissa uuden puolisonsa kanssa. Ylösnousemus ei lupaa ihmisille avioliittoa, vaan uudelleen eloon elpymisen Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Eikö se tyydytä? Onko kenelläkään oikeutta vaatia enempää Kristuksen uhrin perusteella? Kristus kuoli sinun edestäsi, ei siksi, että sinä menisit naimisiin, vaan että eläisit! Älkäämme antako tunteellisuuden tai kiihkon hallita tai voittaa.
● Kirjan Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin 6. luvun sivulla 58, kappaleessa 15, on sanottu, että ”ketkään Israelin esikoispojista eivät kuolleet tämän kymmenennen vitsauksen takia”, mikä kohtasi Egyptiä. Merkitseekö tämä sitä, että ainoastaan miespuoliset lapset laskettiin esikoisiin? – F. D., Yhdysvallat.
On ilmeistä, että Raamatussa mainittu esikoinen merkitsee yksistään miespuolista. Faarao itse oli esikoinen. Mutta häntä ei sisällytetty asiaan, koska hänellä oli oma taloutensa, eikä huonekunnan päätä ollut määrätty kuolemaan, vaan sen esikoispoika. Näin ollen ei faarao tuhoutunut tuona kohtalokkaana pääsiäisyönä, vaan hänen esikoispoikansa. – 2. Moos. 12:12, 29.
On mahdollista, että jokaisessa egyptiläisessä huonekunnassa ei ollut kirjaimellista esikoispoikaa. Mutta sana esikoinen saattoi sisältää talon päähenkilön, joka oli esikoisen asemassa. Näin ollen kuoli talon miespuolinen päähenkilö syntymän perusteella esikoiseksi määrätyn edustajana. Vain miehisten esikoisten henki oli vaarassa ja heitä tarkoitettiin tuona pääsiäisyönä, kuten käy ilmi siitä, että kun tehtiin vaihdos antamalla leeviläiset Jehova Jumalalle, niin ainoastaan leeviläiset miehet laskettiin, ja koska leeviläisiä miehiä ei ollut riittävästi vastaamaan kaikkia niitä kahdentoista sukukunnan esikoispoikia, jotka olivat pelastuneet Egyptistä, piti maksaa lunastushinta niistä ylimääräisistä israelilaisesikoispojista, joille ei ollut vastinetta vaihdettujen leeviläisten joukossa. – 4. Moos. 3:40–51.