6. luku
Ihmisten elämä paratiisin ulkopuolella vedenpaisumukseen mennessä
1. Minkä piirteen tarkoituksensa ”siemenestä” Jumala teki tunnetuksi, ja minkä kysymyksen tämä herättää?
KUN aika kului, ihmisen taivaallinen Hyväntekijä teki tunnetuksi ’ikuisesta tarkoituksestaan’ piirteen, joka saa myötätunnon kielen soimaan sydämessämme. Se oli se, että hänen taivaallisen ’vaimonsa’ ”siemeneksi” tarkoitettu oleskelisi tilapäisesti maan päällä ihmiskunnan keskuudessa. Koska ”siemen” syntyisi ihmissukuumme, tämä herättää heti mielessämme kysymyksen, minkä Aadamista ja Eevasta lähtevän sukuhaaran kautta ”siemen” sitten tulisi?
2. Mihin Jumala pääasiassa rajoitti Raamatun sisällön, ja miksi meidän tarvitsee tutkia Raamattua?
2 Meidän on tärkeää tietää ”siemenen” inhimillisen sukuhaaran historia. Niiden kansojen ja kansakuntien historia, joilla ei ole mitään tekemistä tämän ”siemenen” elämänkulun kanssa, ei ole ehdottoman tärkeä tai arvokas. Tämän vuoksi Jehova Jumala on rajoittanut Pyhän Raamatun sisällön pääasiassa tämän ”siemenen” polveutumisesta kertomiseen. Saamalla tietoa tästä Raamatun historiasta me kykenemme tunnistamaan tämän Käärmeen murskaavan ”siemenen” emmekä jätä itseämme alttiiksi sille, että teeskentelijä, väärä siemen, pettäisi meidät ja johtaisi meidät harhaan. Petos voisi johtaa meidät ikuiseen tuhoon. Suuri Pettäjä, joka suoritti Eedenin puutarhassa valheellisen petoksen ja joka on vihollisuussuhteessa tosi ”siemenen” kanssa, punoo yhä vanhoja juoniaan. Hän haluaisi harhauttaa meidät kaikki pois Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” ”siemenestä”. Siksi meidän tarvitsee tutkia Raamattua.
3. Kuka oli Aadamin esikoispoika, joten mikä kysymys herää Aadamin pojasta Seetistä?
3 Hepreankielisessä Raamatussa on viimeisinä kaksi Aikakirjaa eikä Malakian profeetallinen kirja. Jos nyt otamme esille Aikakirjojen ensimmäisen kirjan, havaitsemme, että se alkaa sarjalla, jossa mainitaan kymmenen sukupolvea Aadamin jälkeen seuraavasti: ”Aadam, [1] Seet, [2] Enos, [3] Keenan, [4] Mahalalel, [5] Jered, [6] Hanok, [7] Metusalah, [8] Lemek, [9] Nooa, [10] Seem, Haam ja Jaafet.” (1. Aikak. 1:1–4) Seet ei ollut Aadamin mielihyvän paratiisin ulkopuolella saama esikoispoika. Kain oli esikoinen, ja Aabel oli seuraavaksi nimeltä mainittu Aadamin ja Eevan poika. (1. Moos. 4:1–5) Miksi sitten Seetistä tehtiin se, joka luetellaan Nooaan johtavassa sukuhaarassa?
4. Mikä osoittaa, että Jumala ei suunnitellut, että Seetin tulisi olla ensimmäinen, joka mainitaan Aadamista lähtevässä sukuhaarassa?
4 Suunnitteliko Jehova Jumala asian siten? Ei, sillä se merkitsisi, että Jumala olisi suunnitellut sen, että Kain murhaisi nuoremman veljensä Aabelin ja tekisi siten itsensä kelpaamattomaksi olemaan se, josta nykyinen ihmiskunta voisi laskea polveutuneensa. Jumala ei myöskään suunnitellut, että Aabel menettäisi henkensä häpeällisen murhan välityksellä ennenaikaisesti, ennen kuin hänellä oli tarvittavia jälkeläisiä, ja että hänen sijaansa täytyisi siksi asettaa Seet. (1. Moos. 4:25) Se, ettei Jumala suunnitellut Aabelin murhaamista tilan tekemiseksi Seetille, käy ilmi siitä varoituksesta, jonka Jumala antoi Kainille, jotta tämä ei olisi langennut suuren synnin uhriksi siksi, että hän kantoi kaunaa siitä, että hänen uhrinsa Jumalalle hylättiin mutta hänen veljensä Aabelin uhri hyväksyttiin. – 1. Moos. 4:6,7.
5, 6. Mitä se merkitsi Seetille, että hän syntyi Aadamin kaltaiseksi ja kuvaksi, ja miten tämän seikan ymmärtäminen ilmenee nimen antamisesta hänen pojalleen Enokselle?
5 Ei, Jehova Jumala ei suunnitellut asioita siten, vaan kesti kauan aikaa, ennen kuin Aadamille syntyi poika, jonka kautta sukuhaara jatkuisi suoraan luvatun ”siemenen”, Messiaan, syntymiseen lihassa. Tämä Aadamista lähtevän hyväksytyn sukuhaaran alkamisen viivästyminen osoitetaan 1. Moos. 5:3:ssa, josta luemme: ”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” Koska Seet oli Aadamin kaltainen ja kuva eli koska hän oli Aadamin sukua, hän oli epätäydellinen, koska hän oli perinyt synnin ja oli siksi kuolemantuomion alainen. Tämän seikan ymmärtäminen ilmenee nähtävästikin nimestä, jonka Seet antoi pojalleen, josta luemme: ”Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos.” (1. Moos. 4:26) Nimi merkitsee ’sairasteleva, sairaalloinen, parantumaton’.
6 Tämän kanssa sopusoinnussa käännetään heprean kielen sana enóš, silloin kun sitä ei käytetä erisnimenä, ”kuolevaiseksi ihmiseksi”, esimerkiksi silloin, kun paljon kärsinyt Job sanoo: ”Mikä on ihminen [kuolevainen ihminen, Um; hepr. enóš], että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi?” – Ks. Job 7:17; 15:14, Um; myös Ps. 8:5; 55:14; 144:3; Jes. 8:1; Um.
7–9. a) Mikä uskonnollinen tapa alkoi Enoksen päivinä? b) Mikä osoittaa, oliko tämä tapa hyödyksi ihmiselle vai ei?
7 Aadamin pojanpojan Enoksen elinaikana tapahtui jotakin merkille pantavaa, mihin 1. Moos. 4:26 kohdistaa huomiomme, kun se sanoo viitatessaan Enoksen syntymiseen Seetille: ”Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran [Jehovan, Um] nimeä.” Enos syntyi, kun Seet oli 105 vuoden ikäinen, mikä merkitsisi 235 vuotta Aadamin luomisesta. (1. Moos. 5:6, 7) Siihen mennessä maan ihmisväestö oli lisääntynyt Aadamin monien poikien ja tyttärien mentyä keskenään naimisiin ja heidän jälkeläistensä mentyä keskenään naimisiin. Oliko tämä, että alettiin ’huutaa avuksi Jehovan nimeä’ kasvavan väestön keskuudessa, ihmiskunnalle jotenkin suotuisaa ja kunnioittiko se Jumalaa? Oliko se sitä, mitä nykyaikaiset evankelistat todennäköisesti kutsuisivat ”uskonnolliseksi elpymiseksi”? Aleksandrian juutalaisten Egyptissä tekemä muinainen kreikkalainen Septuaginta-käännös (LXX) kääntää tämän hepreankielisen lauseen: ”Ja Seet sai pojan, ja hän pani hänen nimekseen Enos: hän toivoi kutsuvansa avuksi Herran Jumalan nimeä.” – 1. Moos. 4:26, LXX, painanut S. Bagster and Sons Limited.
8 Jerusalem Bible -niminen raamatunkäännös esittää samanlaisen ajatuksen sanoessaan: ”Tämä mies oli ensimmäinen, joka huusi avuksi Jahven nimeä.” Mutta sellainen käännös ei ota huomioon sitä otollista palvontaa, jota uskollinen Aabel suoritti Jehovalle, ennen kuin kateellinen Kain murhasi hänet. Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) taas sanoo: ”Siihen aikaan ihmiset alkoivat huutaa avuksi HERRAA nimeltä.” (Samoin The New American Bible) Mutta muinainen palestiinalainen targum tarkastelee asiaa epäsuotuisalta kannalta. Kuuluisa Raši (rabbi Salomo ben Isaki, 1040–1105) kääntää 1. Moos. 4:26:n ”Silloin epäpyhää kutsuttiin Herran Nimellä.” Se tarkoittaa, että ihmisiin ja elottomiin esineisiin liitettiin Jehovan ominaisuuksia ja niitä kutsuttiin sen mukaisesti. Tämä merkitsisi, että silloin alkoi epäjumalanpalvelus Jehovan nimessä.
9 Se, että Jehovan nimen huutaminen avuksi ei tapahtunut jumalisessa merkityksessä, käy ilmi siitä tosiseikasta että vasta 387 vuotta Enoksen syntymän jälkeen syntyi mies, joka sai Jumalan hyväksymyksen. Hän oli Hanok eli Eenok.
VAELTAMINEN JUMALAN YHTEYDESSÄ PARATIISIN ULKOPUOLELLA
10. Koska sanotaan, että Hanok vaelsi tosi Jumalan yhteydessä, niin mitä se kuvasti hänen isästään Jeredistä, joka eli häntä kauemmin?
10 Tästä Enoksen pojanpojan pojanpojasta, joka syntyi vuonna 3404 eaa. (eli 622 a.m.), on kirjoitettu: ”Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah. Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen [tosi, Um] Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Hanokin koko elinaika kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta.” (1. Moos. 5:21–23) Tämä oli verrattain lyhyt elinikä Hanokille, jonka isä Jered eli 962 vuotta ja jonka poika Metusalah eli 969 vuotta ja tuli muistiinmerkintöjen mukaan vanhimmaksi ihmiseksi. Ja kuitenkin Hanok ’vaelsi tosi Jumalan yhteydessä’. Näin ei sanottu hänen isästään Jeredistä, joka eli vielä 800 vuotta Hanokin syntymän jälkeen. (1. Moos. 5:18, 19) Jeredin usko ei nähtävästikään ollut verrattavissa Hanokin uskoon Jumalaan, eikä hän elänyt Jumalan tahdon eli ilmaistun tarkoituksen mukaan.
11. Minkä ennustuksen Hanok esitti, ja mitä ihmisten tilaa sen on täytynyt kuvastaa?
11 Luotettava selonteko kertoo, että Hanok oli Tosi Jumalan profeetta. Erääseen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla laadittuun kirjeeseen on kirjoitettu: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet’.” (Juud. 14, 15) Tämä ennustus epäilemättä kuvastaa uskonnollista tilaa, joka vallitsi tuolloin Hanokin päivinä. Mitä perustetta olisi muuten ollut sellaisen henkeytetyn ennustuksen esittämiselle, joka varoitti Jehovan tulevasta tuomiosta kaikille jumalattomille, joka tuomio oli yhtä varma kuin se olisi jo tullut? Koska Hanok ei ollut oman aikansa jumalattomia, Jumala saattoi käyttää häntä ennustuksen esittäjänä. Vaikka Hanok eli kerubien vartioiman paratiisin ulkopuolella, joka oli yhä olemassa hänen päivinään, hän ’vaelsi tosi Jumalan yhteydessä’.
12, 13. Minne Hanok otettiin juutalaisten ja kristikuntaan kuuluvien ajatuksen mukaan?
12 Miksi Hanok sitten eli elämän, joka oli noina aikoina verrattain lyhyt? 1. Moos. 5:24 valistaa meitä: ”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.”
13 Todennäköisesti Hanok oli jossakin äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kun Jumala otti hänet pois. Uhkasivatko Hanokin viholliset tappaa hänet, ja ottiko Jumala hänet pois näyttämöltä säästääkseen hänet väkivaltaiselta kuolemalta? Me emme tiedä. Herää kysymys: minne Jumala otti hänet? Joidenkuiden juutalaisten ajatus on, että Jumala otti hänet taivaaseen. Siten ajatellaan myös kristikunnassa nykyään. Ensimmäisellä vuosisadalla heprealaisille kirjoitetussa kirjeessä puhutaan Hanokista, ja esimerkiksi tri James Moffattin tältä vuosisadalta oleva Raamatun uusi käännös (A New Translation of the Bible) kääntää Hepr. 11:5:n seuraavasti: ”Uskon kautta Eenok otettiin taivaaseen, niin että hän ei koskaan kuollut (kuolema ei saavuttanut häntä, sillä Jumala oli ottanut hänet pois).” Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanoo tässä kohdassa: ”Uskon kautta Eenok vietiin pois toiseen elämään hänen kulkematta kuoleman lävitse; häntä ei voitu löytää, koska Jumala oli ottanut hänet. Sillä Raamattu todistaa, että ennen kuin hänet otettiin, hän oli miellyttänyt Jumalaa.” – Ks. myös The Jerusalem Bible, Uusi testamentti nykysuomeksi.
14. Mikä osoittaa antoiko ’Jumalan yhteydessä vaeltaminen’ Hanokille oikeuden tulla otetuksi taivaaseen?
14 Ps. 89:49 kysyy kuitenkin: ”Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä?” Näin ollen Hanokkin oli saanut syntiseltä Aadamilta perinnöksi kuoleman, ja hänenkin oli pakko kuolla, siitä huolimatta että hän vaelsi tosi Jumalan yhteydessä. Myöhemmin kirjoitettiin Hanokin pojanpojanpojasta, että hänkin ”vaelsi [tosi, Um] Jumalan yhteydessä”; mutta tämän jälkimmäisen elämää ei kuitenkaan lyhennetty. Hän eli kauemmin kuin Aadam – 950 vuotta eli viisikymmentä vuotta vaille tuhat vuotta. (1. Moos. 6:9; 9:28, 29) Johdonmukaisesti se, että Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä lyhyemmän aikaa kuin hänen pojanpojanpoikansa, ei antanut hänelle oikeutta mennä taivaaseen tai toiseen elämään sen enempää kuin Nooan vaeltaminen Jumalan yhteydessä antoi hänelle oikeutta kokea sellaista.
15. Miten Hanok on sitten saatettu siirtää, jotta hän ei olisi nähnyt kuolemaa?
15 Profeetta Mooses kuoli 120 vuoden ikäisenä, ja Jumala hautasi hänet, niin että kukaan ihminen ei tähän päivään mennessä ole tiennyt, missä Mooses lepää haudattuna. (5. Moos. 34:5–7) Jumala näin ollen poisti Hanokin yhtäkkiä hänen aikalaistensa keskuudesta, eikä Hanokista tiedetä, missä hän kuoli tai onko olemassa mitään hautaa. Hän ei kokenut väkivaltaista kuolemaa vihollistensa käsissä. Koska hän oli profeetta, saattoi olla, että hän ollessaan profeetallisessa hurmoksessa sai näyn Jumalan uudesta asiainjärjestyksestä, josta Jumala ”hävittää kuoleman ainiaaksi”. (Jes. 25:8) Hanok odotti elävänsä tuossa uudessa järjestyksessä paratiisimaassa. Kun Hanok oli sellaisen näyn vaikutuksen alaisena, jossa hän näki, miten ihmiskunta vapautetaan kuolemasta Jumalan armollisen varauksen kautta, Jumala on voinut poistaa hänet näyttämöltä ja lopettaa hänen silloisen elämänsä, niin että Hanok ei tiennyt kuolevansa. Sellaisella suurenmoisella tavalla olisi voinut täyttyä se, mikä on kirjoitettu Hepr. 11:5:een:
”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ’eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois’. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.”
VEDENPAISUMUSTA EDELTÄNEET PÄIVÄT
16. Miten päättelemme, että Aadam ja Metusalah tunsivat toisensa?
16 Hanokin poika Metusalah syntyi 969 vuotta ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta, joten hän kuoli vedenpaisumusvuonna. Vaikka Metusalah oli Aadamista laskettaessa järjestyksessä kahdeksatta polvea, niin tunsiko hän ensimmäisen ihmisvanhempansa Aadamin? Kyllä. Aadam luotiin 1656 vuotta ennen vedenpaisumusta. Hän eli 930 vuotta. Jos lisäämme hänen ikänsä Metusalahin ikään, saamme 1899 vuotta. Vähentämällä tästä summasta 1656 vuotta saamme erotukseksi 243 vuotta. Aadam ja Metusalah elivät siis toistensa kanssa samanaikaisesti 243 vuotta. – 1. Moos. 5:5, 21, 25–27.
17. Minkä ennustuksen Metusalahin poika Lemek lausui Nooan syntyessä, ja miten tämä nimi oli sopiva?
17 Metusalah eli riittävän kauan kuullakseen varoitukset, joita julistettiin tulevasta koko maapallon käsittävästä vedenpaisumuksesta, ja hän näki niiden valmistelujen saattamisen lähes päätökseen, jotka tehtiin joidenkuiden ihmiskuntaan kuuluvien varjeltumiseksi tuossa maailmankatastrofissa. Hän kykeni näkemään sen, että hänen pojanpoikansa Nooa saarnasi vanhurskautta ja valmisti välinettä ihmisten varjelemiseksi elossa. Lemekille, yhdelle Metusalahin pojista, syntyi Nooa. Nooan syntyessä Lemek henkeytettiin lausumaan häntä koskeva ennustus. Se paljasti, että Jumalan tarkoituksena oli käyttää Lemekin poikaa Nooaa. Luemme siitä: ”Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika. Ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: ’Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut’.” Lemek eli edelleen viiden vuoden päähän vedenpaisumuksesta. (1. Moos. 5:27–31) Nimi Nooa oli sopusoinnussa Lemekin ennustuksen kanssa, sillä se merkitsee ’Lepoa’ ja viittaa levosta tulevaan lohdutukseen. Jumalan kirous tultaisiin poistamaan maasta, jonka Hän oli kironnut Aadamin rikkomuksen tähden. – 1. Moos. 3:17.
18. Milloin Nooan eläessä vedenpaisumus alkoi ja sitten päättyi?
18 Vedenpaisumus tuli Nooan elämän 600. vuonna ja jatkui hänen 601. elinvuoteensa. (1. Moos. 7:11; 8:13; 7:6) Nooan päivinä tapahtunut maailmankatastrofi esikuvasi suurempaa maailmankatastrofia, joka on pian tapahtuva meidän sukupolvemme aikana, minkä vuoksi meidän kannattaa tarkastella sitä. – Sananl. 22:3.
19. Miten Nooa oli elämänvaelluksessaan Hanokin kaltainen?
19 Nooa, joka oli syntynyt vuonna 2970 eaa. (1056 a.m.), oli vuosisatojen ajan lapseton: ”Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, syntyivät hänelle Seem, Haam ja Jaafet.” (1. Moos. 5:32) Millaisen maineen Nooa teki itselleen jo ennen kuin hänestä tuli isä? ”Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi [tosi, Um] Jumalan yhteydessä.” (1. Moos. 6:9, 10) Nooa oli siis Hanokin kaltainen.
20. Miksi herää kysymys niistä ”tosi Jumalan pojista”, joiden kerrotaan olleen maan päällä Nooan päivinä?
20 Vaikka Nooa oli Seetin ja Hanokin jälkeläinen ja myös ”vaelsi tosi Jumalan yhteydessä”, Nooaa ei silti kutsuttu ’tosi Jumalan pojaksi’. Ellei häntä kutsuttu siten, niin keitä muita maan päällä olleita noina syntisestä Aadamista polveutumisen päivinä voitiin kutsua siten? Keitä sitten olivat ne, joiden kerrottiin ilmaantuneen maan päälle Nooan päivinä ja joista me luemme seuraavaksi? ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat [tosi, Um] Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: ’Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’” – 1. Moos. 6:1–3.
21. Keitä nuo ”tosi Jumalan pojat” olivat, ja mitä he rupesivat haluamaan?
21 Noiden ”tosi Jumalan poikien” on täytynyt olla taivaan enkeleitä, jotka olivat tähän aikaan saakka olleet osa pyhien ”tosi Jumalan poikien” muodostamasta Jehovan taivaallisesta järjestöstä, Jehovan vertauskuvallisesta ”vaimosta”, josta oli tuleva luvatun ”siemenen” äiti. Kun maata perustettiin ihmisten asuinpaikaksi, he olivat panneet merkille Jehovan luomistyön ja olivat huutaneet riemuissaan. (Job 38:7; 1. Moos. 3:15) Havaitessaan avioliittojärjestelyn ihmisten keskuudessa ja siihen liittyvän etenkin hauskannäköisiä naisia he sallivat itsensä ruveta haluamaan sukupuolielämää maan päällä naisten kanssa itselleen sopivana.
22. Miten nuo ”tosi Jumalan pojat” toteuttivat halunsa ja tekivät samalla syntiä?
22 Miten he henkiluomuksina saattoivat nauttia sukupuolisuhteista maan päällä lihaa olevien naisten kanssa? Aineellistumalla liharuumiisiin tavoitelluiksi miehiksi ja ottamalla ihmisvaimoja ja olemalla sukupuolisuhteissa heidän kanssaan. Koska Luoja ja taivaallinen Isä oli antanut luvan samaa luontoa olevien lihallisten maallisten luomusten välisille avioliitoille eikä henkiluomusten ja lihallisten ihmisluomusten välille, nämä ”tosi Jumalan pojat” eivät tulleet ja aineellistuneet lihaa oleviksi miehiksi palvellakseen Jehova Jumalan sanansaattajina, jotka olisivat Hänen valtuuttamiaan ja lähettämiään. He alkoivat aiheuttaa henki- ja ihmisluonnon, taivaallisen ja maallisen luonnon, sekoittumista. (3. Moos. 18:22, 23) Nuo ”tosi Jumalan pojat” tekivät selvästikin syntiä.
23. Missä hengessä Jumala oli kauan aikaa toiminut syntistä ihmiskuntaa kohtaan, mutta mitä hän nyt julisti?
23 Tähän mennessä oli kulunut yli tuhat vuotta Aadamin kapinoinnista Eedenissä Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan. Jehova oli toiminut kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden hengessä syntistä ihmiskuntaa kohtaan, sillä jo Nooan isoisän isän Hanokin päivinä ihmiskunta yleensä oli tullut pahamaineisen ”jumalattomaksi”. Ja nyt siihen kuuluvat olivat ryhtymässä uusimuotoiseen moraaliseen turmelukseen ja sukupuoliseen luonnottomuuteen naisten ja aineellistuneitten enkelien keskinäisten avioliittojen välityksellä. Nyt tuli syystä aika, jolloin kärsivällinen Luoja lakkaisi toimimasta itseään alentavaa ihmiskuntaa kohtaan suvaitsevuuden ja pidättyvyyden hengessä. Jumala julisti lopulta täysin oikeutetusti: ”Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä [toimiva ihmistä kohtaan, Um] iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.” – 1. Moos. 6:3.
24. a) Asettiko Jumala siinä rajan ihmisen iälle kuten Mooseksen tapauksessa? b) Mikä silloin alkoi, ja miksi aikaa oli varattu runsaasti?
24 Se ei merkinnyt ihmisen iän rajoittamista kuten profeetta Mooseksen tapauksessa, joka eli 120-vuotiaaksi. Se oli Jumalan säädös siitä, että jumalattomalla ihmismaailmalla olisi ainoastaan 120 vuotta lisäaikaa olemassaololleen koko maapallon käsittävään vedenpaisumukseen mennessä. Näin ollen tämä jumalallinen säädös tehtiin tunnetuksi vuonna 1536 a.m. eli 2490 eaa. Tämä merkitsi, että Nooan päivien jumalattomalle maailmalle oli alkanut ”lopun aika”. Jumala, jolla on tarkoitus, määräsi ajat. Vaikka hän ei ollut suunnitellut, että sellaista järkyttävää tapahtuisi ”tosi Jumalan poikien” yhteydessä, hän oli kuitenkin yhä täysin tilanteen tasalla ja pystyi käsittelemään ennalta aavistamattomat tapahtumat. Hän on kaikkiviisas, kaikkivaltias. Oli erittäin huomaavaista, että hän varasi niin pitkän ajanjakson edeltämään tuon jumalattoman maailman loppua. Miksi? Koska Jumalan säädös tehtiin julkiseksi kaksikymmentä vuotta ennen kuin Nooasta tuli isä, ja silti se salli hänen saada kolme poikaa, jotka saattoivat kasvaa aikuisiksi ja mennä naimisiin sekä liittyä isänsä kanssa tekemään asianmukaisia valmisteluja uhkaavassa vedenpaisumuksessa varjeltumiseksi. – 1. Moos. 5:32; 7:11.
NEFILIM
25, 26. Millä nimellä kutsuttiin enkelien ja naisten avioliitoista syntyneitä jälkeläisiä ja miksi?
25 Intohimoisten ”tosi Jumalan poikien” ja naisten välisten avioliittojen päivät olivat luetut. Mutta oliko mahdollista, että tästä luontojen sekoittumisesta aineellistuneitten henkien ja lisääntymiskykyisten lihallisten naispuolisten luomusten välillä syntyisi mitään jälkeläisiä? 1. Moos. 6:4 esittää vastaukseksi seuraavat tosiseikat:
”Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä [hepr. nefilim], ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.”
26 Näistä seka-avioliitoista syntyneet pojat olivat sekamuotoja, ja heitä kutsuttiin nimellä nefilim. Tämä nimi merkitsee ’kaatajia’ sen osoittamiseksi, että nämä mahtavat sekamuotoiset pojat kaatoivat toisia väkivaltaisesti eli panivat itseään heikommat ihmiset kaatumaan. Kului huomattavasti aikaa, kun nämä ”kaatajat” (nefilim) siitettiin ja he syntyivät ja sitten kasvoivat täysi-ikäisiksi ja aloittivat väkivaltaisen uransa. Koska he olivat sekamuotoja, he eivät normaalisti kykenisi lisääntymään ja tuottamaan sekarotuaan.
27. Mikä Jumalan tarkoitus oli hävittää maan pinnalta ja miksi?
27 Ihmisperhe ei hyötynyt siitä, että tottelemattomat aineellistuneet ”tosi Jumalan pojat” sekoittuivat niin läheisesti ihmisten joukkoon. ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui [tunsi mielipahaa, Um] tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.” (1. Moos. 6:5–8) Jehova pahoitteli sitä, että Hänen tekemänsä ihminen oli vajonnut niin alas moraaliltaan ja hengellisyydeltään. Oli valitettavaa, että maan päällä oli ihmisiä, joilla oli niin rappeutunut persoonallisuus. Hänen tarkoituksensa oli hävittää maan päältä nämä, mutta ei ihmissukua, jonka vanhurskas jäsen Nooa oli.
28. Miksi me voimme nykyään olla kiitollisia siitä, että Jumalan tarkoitus oli lopettaa tuo ennen vedenpaisumusta maan päällä vallinnut väkivallantila?
28 Räikeänä vastakohtana Nooalle ja hänen perheelleen ”maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:11, 12) Noina vedenpaisumusta edeltäneinä päivinä ihmismaailma oli astunut väkivallan aikakauteen. Nykyään maailma on elänyt ”väkivallan aikakautta”, kuten tarkkailijat sitä nimittävät, aina vuodesta 1914 lähtien, jona vuonna ensimmäinen maailmansota puhkesi kaikkine väkivaltaisuuksineen. Saattaisimme siis hyvin kysyä: mikä maailman tila olisi nykyään, jos Kaikkivaltias Jumala olisi sallinut vedenpaisumusta edeltäneen ”väkivallan aikakauden” jatkua keskeytyksettä? Mahdollisuuksien ajatteleminen panee meidät värisemään. Maa olisi kauan ennen nykyhetkeä ollut paikka, jossa on liian vaarallista elää. Voimme olla kiitollisia siitä, että Jumalan tarkoitus oli lopettaa vedenpaisumusta ennen vallinnut ”väkivallan aikakausi”.
MAAILMA LOPPUU, SUKU SÄILYY ELOSSA
29. Minkä maata koskevan Jumalan tarkoituksen kanssa Jehovan Nooalle antamat käskyt olivat sopusoinnussa?
29 Jehova piti kiinni alkuperäisestä tarkoituksestaan, että ensimmäisen miehen ja naisen jälkeläiset asuisivat kaikkialla maapallolla paratiisillisissa olosuhteissa. Sukuhaara, joka johtaisi Messiaan tuottamiseen, tarvitsi myös säilyttää. Pitääkseen kiinni tästä Jumala käski tottelevaista Nooaa rakentamaan niin tilavan arkin (eli kelluvan arkun), että siihen sopivat Nooa ja hänen perheensä ja maaeläinten ja taivaitten lentävien luomusten peruslajit, kuten kyyhkynen ja kaarne eli korppi. Arkissa ei tarvittu mitään tilaa höyrykoneelle tai dieselkoneelle ja polttoaineille arkin kuljettamiseksi jonnekin; se vain kellui mukanaan elävät asukkaansa ja ruokavarastot, jotka riittivät vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi. – 1. Moos. 6:13–7:18.
30. Mikä luonnontila vallitsi toisesta luomispäivästä lähtien maan päällä ja sen ympärillä, joka teki sellaisen koko kiertotähden käsittävän tulvan mahdolliseksi?
30 Ymmärtääksemme, mitä mahdollisuuksia oli olemassa sellaisen vesitulvan tulemiselle maan päälle, meidän on mielessämme kuviteltava tilanne, joka vallitsi maapallollamme kokonaisuudessaan. Sen pinnalla oli sekä laajoja että pieniä maamassoja, jotka pistivät esiin meristä. Kaiken tämän yläpuolella oli taivaankansi eli taivaanvahvuus ilmakehineen, jonka ilmaa ihmiskunta ja muut elävät luomukset hengittivät. Mutta tämän ulkopuolella oli syvä vesikatos, joka ympäröi maata kapaloiden tavoin ja jonka Luoja oli pannut kohoamaan tieteellisen täsmälliseen korkeuteen toisena luomispäivänä. Se pysyi siellä riippumassa maapallon ympärillä olevan vaipan tavoin ja syöksyisi takaisin maahan ainoastaan Luojan tarkoituksen mukaan ja Hänen käskystään. (1. Moos. 1:6–8) Eräs ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan henkeytetty raamatunselittäjä kuvaili sitä sattuvasti sanoessaan: ”Vanhoista ajoista saakka oli taivaat ja maa, joka oli kiinteänä olemassa vedestä esillä ja veden keskellä Jumalan sanan vaikutuksesta.” – 2. Piet. 3:5, Um; Jerusalem Bible.
31, 32. Mitä Nooan päiväkirja osoitti vedenpaisumuksesta?
31 Maailmanlaajuinen vedenpaisumus ei ole mikään taru, joka juontaisi juurensa babylonialaisista lähteistä. Se on historiallinen tosiasia, joka on jättänyt jälkensä maahan tähän päivään saakka. Sen tapahtuma- ja kestoaika määrättiin. Nooan laivan eli arkin lokikirjan mukaan se alkoi hänen elämänsä 600. vuotena, kuuvuoden toisen kuukauden 17. päivänä.
32 Nooa merkitsi silloin lokikirjaan, että veden satamista taivaasta jatkui 40 päivää. Jopa silloisten vuorten huiput peittyivät tulvavesiin 15 kyynärän syvyydeltä. Seitsemännen kuukauden 17. päivänä arkki pysähtyi Araratin vuorille. Luojan voiman mukaan maapallon kuoreen muodostui uusia syvänteitä tulvavesien juoksuttamiseksi pois. Kuivuminen oli päättynyt uuden kuuvuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Uuden kuuvuoden toisen kuukauden 27. päivänä eli yhden kuuvuoden ja kymmenen päivän kuluttua vedenpaisumuksen alkamisesta Jumala käski Nooaa lähtemään arkista ja myös päästämään kaikki siellä olleet eläimet vapaiksi. – 1. Moos. 7:11–8:19.
33. Mikä tuhoutui vedenpaisumuksessa ja mikä säilyi elossa?
33 Tällä tavalla Jumalan suojeluksen alaisuudessa Aadamista polveutunut ihmissuku säilyi elossa maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa, mutta jumalaton maailma eli jumalattomien ihmisten maailma loppui. Tämä merkitsi myös häpeällisten sekarotuisten ”kaatajien” (nefilim) tuhoa, koska he olivat lihaa samoin kuin kaikki muutkin ihmiskuntaan kuuluvat. Ensimmäisen vuosisadan henkeytetty raamatunselittäjä kuvaili sitä yksinkertaisella, ymmärrettävällä kielellä oikein sanoessaan:
”Eikä hän [Jumala] säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. . . . niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.” – 2. Piet. 2:5; 3:6.
34. Mitä Mooseksen mukaan tapahtui maan päällä ja vastaavasti arkissa olleille eläville luomuksille?
34 Tämä on sopusoinnussa profeetta Mooseksen tiedonannon kanssa: ”Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin. Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.” – 1. Moos. 7:22–24.
35. Jos emme halua, että meidät säilytetään Jumalan tuomion toimeenpanon ”pahaa päivää” varten, niin mitä meidän tulisi nyt Nooan tavoin tehdä?
35 Tämä maailmanlaajuinen vedenpaisumus oli todellakin ”Jumalan teko”. Se valaisee dramaattisesti asiaa, johon meidän tulisi nykyään suhtautua vakavasti. Mitä? ”Näin Herra [Jehova, Um] tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät [epävanhurskaat, Um].” (2. Piet. 2:9) ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden [pahan, Um] päivän varalle.” (Sananl. 16:4) Jos emme siis halua, että meidät säilytetään nopeasti lähestyvää ”pahaa päivää” varten, joka on Jehovan itsensä ajoittama ”päivä” hänen vanhurskaitten tuomioittensa toimeenpanemiseksi kaikkia maan päällä olevia epävanhurskaita vastaan, meidän velvollisuutemme on ’vaeltaa Jumalan yhteydessä’ kuten Nooa ja mukautua Hänen tarkoitukseensa.
36. a) Mitä vedenpaisumuksessa tapahtui ”kaatajille”? b) Mitä seurauksia kokivat lisäksi tottelemattomat ”tosi Jumalan pojat”?
36 Eivät ainoastaan epävanhurskaat ihmiset ja ”kaatajat” (nefilim) kokeneet Jumalan tuomion toimeenpanoa itseään vastaan vedenpaisumuksessa vaan myös tottelemattomat ”Jumalan pojat” saivat vastaansa ansaitsemansa tuomion. On kyllä totta, että kun vedenpaisumus peitti alleen koko maan, niin nuo ”tosi Jumalan pojat” jättivät vaimonsa ja perheensä ja luopuivat aineellisesta ruumiistaan eivätkä hukkuneet. Mutta entä kun he palasivat henkitilaansa, joka oli heidän varsinainen olinpaikkansa? Jatkuiko heidän aikaisempi läheinen suhteensa, joka heillä oli ollut Jumalaan? Oliko heidän suhteensa Häneen sama kuin ennen? Pysyivätkö he hänen pyhässä taivaallisessa järjestössään olemalla edelleen ”tosi Jumalan poikia”? Eivät, vaan me näemme näissä tottelemattomissa henkiluomuksissa niiden ”demonien” (Um) eli ”riivaajien” (Saatanaa lukuun ottamatta) alun, joista profeetta Mooses puhuu. (5. Moos. 32:17; myös Ps. 106:37) Mutta ensimmäisen vuosisadan raamatunselittäjät mainitsevat tarkemmin, miten Jehova Jumala menetteli noiden tottelemattomien henkien suhteen, kun he sanovat:
”Ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, [hän] pani [sakeaan, Um] pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” (Juud. 6) ”Vankeudessa olevat henget, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (1. Piet. 3:19, 20) ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [tartarokseen, Um], [sakean, Um] pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” – 2. Piet. 2:4.
37. Mikä tuli olemaan tottelemattomien ”tosi Jumalan poikien” asema heidän palatessaan henkimaailmaan?
37 Tottelemattomien ”tosi Jumalan poikien” luopuminen aineellisista ruumiistaan ja heidän paluunsa henkimaailmaan ei siis muuttanut heitä jälleen pyhiksi enkeleiksi. He havaitsivat olevansa Saatanan puolella, joka oli alkuperäinen Jehova Jumalaa vastaan kapinoinut. He eivät olleet enää sopivia paikkaan vaimon kaltaisessa Jehovan taivaallisessa järjestössä, jonka muodostavat pyhät ja tottelevaiset ”tosi Jumalan pojat”. Tästä syystä heidät alennettiin ”demonien” asemaan. Tästä alhaisesta, häväistystä tilasta puhutaan sopivasti tartaroksena, joka nimi on lainattu kreikan kielestä. Syyriankielinen raamatunkäännös puhuu siitä ”alimpina paikkoina”. (Ks. myös Job 40:15; 41:23 kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä.) Noita tottelemattomia henkiä ei enää suosittu sillä hengellisellä valistuksella, jota Jumala näki sopivaksi suoda uskollisille enkelipojilleen. Tällä tavoin ne syöstiin sakeaan pimeyteen ja pidettiin siellä ikään kuin ”iankaikkisissa kahleissa” säilytettäviksi ”suuren päivän tuomioon”. Siksi ne eivät voi jakaa ihmiskunnalle mitään todellista valistusta.
38. Kenen ”siementä” tottelemattomista hengistä tuli, ja miten ne toimivat ihmisen pettämiseksi ja orjuuttamiseksi?
38 Sellaisista tottelemattomista hengistä tuli Suuren Käärmeen, Saatanan, näkymätön ”siemen”. Niiden paneminen tartarosmaisiin ’sakean pimeyden kuiluihin’ Saatanan kanssa ei ollut käärmeen pään murskaamista Jumalan taivaallisen ”vaimon” luvatun ”siemenen” toimesta. Pyhää ”siementä” ei ollut vielä tuotettu, ja vangitut pahat henget halusivat kiihkeästi tietää, kuka se olisi, jotta ne voisivat olla mukana tuon ”siemenen” ”kantapäähän” pistämisessä. (1. Moos. 3:15) Tästä syystä nuo johtajansa Saatanan alaisuudessa olevat pahat henget pysyttelivät lähellä ihmisiä pettääkseen heidät ja kääntääkseen heidät ”siementä” vastaan, kun se tulisi. Ne yrittävät olla yhteydessä ihmiskuntaan meedioitten välityksellä, koska ne eivät voineet enää aineellistua lihaan. Ne teeskentelevät olevansa kuolleitten ihmisten ”ruumiista vapautuneita sieluja”. Ne kiusaavat ja ahdistavat heikkoluonteisia ihmisiä ja ottavat jopa haltuunsa myöntyväisiä ihmisiä. Profeetta Mooses henkeytettiin varoittamaan Jumalan kansaa olemasta missään tekemisissä näiden Jumalan demonisten vihollisten kanssa. (5. Moos. 18:9–13) Kavahda siis spiritismiä!
39. Minkä – ellei demonien – puoleen meidän tulisi kääntyä hengellisen valistuksen saamiseksi?
39 Koska me haluamme saada Jehova Jumalan ”ikuista tarkoitusta” koskevaa valistusta, meidän tarvitsee karttaa noita pimeyden spiritistisiä voimia, jotka tekevät suurimman osan ihmiskunnasta sokeaksi Jumalan totuudelle. Jumalan kirjoitettu sana, Pyhä Raamattu, on meille hengellisen valaistuksen kanava psalmistan henkeytettyjen sanojen mukaan, jotka hän sanoi Jehova Jumalalle: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” – Ps. 119:105.
40. Mikä ihmisten ja enkelien kapinasta huolimatta osoittaa Jumalan taivaallisen järjestön uskollisuuden ja yhteistoiminnan?
40 Me olemme silmäilleet Jumalan sanan valossa taaksepäin ihmisen maan päällä olon ensimmäisiä 1656 vuotta Aadamin luomisesta Nooan päivien vedenpaisumukseen. Sekä enkelien että ihmisten kapinasta huolimatta muuttumaton Jumala piti kiinni ensimmäiseksi muodostamastaan tarkoituksesta maan päällä olevan ihmiskunnan suhteen. Vaikka mainitsematon määrä enkeleitä antoi perään itsekkäälle halulle ja teki syntiä ja heidät tarvitsi erottaa hänen taivaallisesta, vaimon kaltaisesta järjestöstään, näiden lukumäärä ei ole verrattavissa niiden määrään, jotka pysyivät uskollisina Hänelle hänen pyhässä järjestössään kuin uskollinen vaimo rakkaudelliselle aviomiehelle. Tuhansia vuosia myöhemmin profeetta Daniel näki näyssä sata miljoonaa uskollista enkeliä, jotka yhä palvelivat Korkeinta Jumalaa, ”Vanhaikäistä”. (Dan. 7:9, 10) Tämä taivaallinen ”vaimo”, ennustetun ”siemenen” tuleva äiti, asettui ’vihollisuussuhteeseen’ Suureen Käärmeeseen, Saatanaan, ja hänen ’siemeneensä’ nähden. ”Vaimo” oli lujasti päättänyt olla yhteistoiminnassa Jehova Jumalan kanssa hänen vastikään ilmaistun tarkoituksensa toteuttamisessa ”siemenen” tuottamiseksi hänen valitsemanaan aikana.
41.Mitä väitettä Saatana pyrki pahassa tarkoituksessa todistamaan koko luomakunnan edessä, ja onnistuiko hän täydelleen edes ennen vedenpaisumusta?
41 Aadamista ja Eevasta oli heidän luomisensa aikaan inhimillisessä täydellisyydessä tehty Jehovan yleisjärjestön näkyvä osa maan päällä mielihyvän paratiisissa. He eivät kiusauksessa säilyttäneet nuhteettomuuttaan Luojaansa, taivaallista Isäänsä, kohtaan. Kuolemantuomion saaneina heidät karkotettiin Jehovan yleisjärjestöstä, ja heitä lakattiin pitämästä Hänen lapsinaan. Mutta entä heidän jälkeläisensä? Nuhteettomuutensa rikkoneista Aadamista ja Eevasta päätellen heidän epätäydellisinä syntyneet, synnin perineet jälkeläisensä eivät kykenisi säilyttämään nuhteettomuutta Luojaa kohtaan, kun Suuri Käärme, Saatana, kiusaisi ja painostaisi heitä. Ilmeisesti Saatana pyrki todistamaan taivaassa ja maassa olevan koko luomakunnan edessä, että kukaan heistä ei kykenisi siihen. Todistiko hän väitettään edes ennen vedenpaisumusta? Raamatun kertomus, joka esittää Jumalan näkökannan asiasta, osoittaa, että ainakin kolme miestä säilytti nuhteettomuutensa, nimittäin Aabel, Hanok ja Nooa.
42, 43. a) Minkä todisteen Aabelin, Hanokin ja Nooan tapaukset varasivat? b) Miten Jehovan kyky nähdä asioita etukäteen oli täsmällinen lisätodisteitten varaamisen suhteen?
42 Nuo kolme uskollista, Jumalaa pelkääväistä miestä kannattivat Luojansa Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta. He todistivat, että Saatana on julkea valehtelija väittäessään, että Kaikkivaltias Jumala ei voi panna maan päälle ihmistä, joka edes paratiisiympäristössä säilyttää nuhteettomuutensa Jehovaa kohtaan, kun hänet alistetaan Saatanan kiusauksiin ja painostuksiin. Aabelin, Hanokin ja Nooan tapaukset todistavat, että Jumalalla Luojalla oli oikeus sallia syntisestä Aadamista ja Eevasta polveutuvan ihmissuvun jatkaa olemassaoloaan maan päällä. Muita miehiä, naisten ohella, oli varmasti ilmaantuva Aabelin, Hanokin ja Nooan lisäksi ihmiskunnan riveihin, kun ihmiselämä jatkui maan päällä paratiisin ulkopuolella, ja näin kertyisi lisää todisteita Saatanan Jumalaa vastaan esittämän valheen ja herjauksen vastapainoksi.
43 Jehovan kyky nähdä asioita etukäteen oli täsmällinen, ja hänen tarkoituksensa oli onnistuva. Hänen messiaaninen tarkoituksensa, joka ilmaistiin Suuren Käärmeen läsnä ollessa Eedenin puutarhassa, lujitti Jumalan alkuperäistä tarkoitusta ja varmisti sen täyttymyksen. Jumalan kaikkeudensuvereenisuus maahan nähden, jonka maailmanlaajuinen vedenpaisumus osoitti niin mahtavasti, ei tule koskaan lakkaamaan ihmiskunnalta.