Oikeuden lieventäminen armolla

APTEEKISSA on tavallisesti vaaka, jolla voidaan punnita hyvin vähäisiä määriä hienoa pulveria. Vakiopunnus pannaan toiseen vaakakuppiin ja pulveria toiseen, kunnes sitä on riittävästi, niin että vaaka on tasapainossa. Oikeus on kuin tällainen vaaka. Kun jonkun tekoja verrataan johonkin lakiin, niin jos ne eivät ole yhtäpitävät, koska hän ei ole totellut sitä lakia, oikeus vaatii rankaisemaan häntä. Tämä toimenpide saattaa oikeuden vaa’an tasapainoon. Mutta pitäisikö oikeuden jakamisen olla rajoittunut vain asiain kylmään tasapainotukseen?

Kaikkeuden suuri Jumala on antanut ihmiskunnalle hyvät lait, ja hänen on täytynyt aika ajoin saattaa oikeuden vaaka tasapainoon rankaisemalla lainrikkojia. Siten tehdessään hän kuitenkin lämmittää kylmää oikeutta ja lieventää sitä hyvyydellä ja armolla. Eräs Jehovaa edustava enkeli sanoi hänestä: ”Jehova, Jehova, sääliväinen ja armollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen laupeudessa ja totuudessa.” (2. Moos. 34:6, Um) Sellaiset ovat hänen oikeuden vaakaan panemansa armolliset ominaisuudet.

Kun joku rikkoo Jumalan lakia järkyttäen siten jumalallisen oikeuden vaa’an tasapainoa, niin on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian oikaisemiseksi. Jyrkkä oikeudenmukaisuus vaatii rangaistusta lain ilmaisemaan täyteen määrään asti. Mutta kun väärintekijä ilmaisee sydämestään lähtevää katumusta, voidaan osoittaa armoa. Tällaista armoa Jumala ei ole velvollinen osoittamaan Hänen lakinsa rikkojalle. Se on ansaitsematonta hyvyyttä, mutta katujan vilpitön katumus tarjoaa perustan armon osoitukselle. Seuraus on, että rangaistusta voidaan vähentää. Kuningas Daavidin tapauksessa ei toteutettu kuolemanrangaistusta, kun hän teki syntiä Uurian vaimon kanssa, koska hän katui vilpittömästi. ”Niin Daavid sanoi Naatanille: ’Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan’. Naatan sanoi Daavidille: ’Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.’” (2. Sam. 12:13) Mutta häntä rangaistiin siten, että hän menetti Batsebasta saamansa poikalapsen.

JEHOVA PUNNITSEE JOKAISEN TARKALLEEN

Toisin kuin Jumala, joka aina tuomitsee vanhurskaasti ja tarkalleen, monet vallassa olevat ihmiset langettavat epäoikeudenmukaisia ja kieroja tuomioita ja odottavat lahjuksia, jotta he oikaisisivat asiat. Näin tehtiin apostoli Paavalin asiassa, kun hänet tuotiin roomalaisen maaherran Feeliksin eteen. Maaherra piti Paavalia epäoikeudenmukaisesti vankina kaksi vuotta toivoen lahjuksia. (Apt. 24:26) Feeliksin seuraaja Festus ei ollut sen parempi, sillä hän oli halukas lähettämään Paavalin kuolemaan luovuttamalla hänet hänen vihamiehilleen saavuttaakseen juutalaisen kansan tuen roomalaiselle hallinnolleen. (Apt. 25:9) Toiset vallassa olijat eivät ole ehkä näin kieroja, mutta he sallivat tunteellisuutensa, hempeämielisyytensä, ennakkoluulonsa ja ihmispelkonsa vääristää oikeuden.

Mutta oikeuden suuri Jumala on aina oikeudenmukainen ja punnitsee jokaisen tarkalleen luotettavassa oikeuden vaa’assaan. Job sanoo tästä: ”Punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.” (Job 31:6) Hänen langettamansa tuomio ja määräämänsä rangaistus on aina kohtuullinen ja oikea, sillä hän rakastaa oikeutta. – Ps. 37:28.

Belsassar, joka hallitsi Babyloniaa Danielin aikana, joutui Jumalan tuomion alaisuuteen eikä saanut oikeuden vaakaa tasapainoon. Vuonna 539 eaa. ilmestyi outo käsikirjoitus hänen pitohuoneensa seinälle hänen ja hänen kuninkaallistensa juhliessa, jolloin he häpäisivät ne pyhät astiat, mitkä Nebukadnessar oli ottanut Jehovan temppelistä Jerusalemista 68 vuotta aikaisemmin. Käsikirjoitus varoitti häntä: ”Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. . . . sinut, on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. . . . sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” (Dan. 5:26–28) Jo sinä yönä hänen väkivaltainen kuolemansa tasoitti oikeuden vaa’an.

PITKÄMIELISYYS

Noudattaessaan jumalallista oikeutta Jehova ei ryhdy tasapainottamaan oikeuden vaakaa, ennen kuin syyllisen hairahdukset saavuttavat täyteytensä. Annetaan varoituksia ja suodaan aikaa katumukseen, mutta kukaan ei voi välttää hänen tuomiotaan. Osoittaen olevansa pitkämielinen, jotta hänen lakinsa rikkojat katuisivat, hän sanoo: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” (Hes. 33:11) Mutta aikanaan ”hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan”. – Sananl. 24:12.

Esimerkiksi amorilaiset, jotka asuivat Kanaanin maassa Aabrahamin aikana, eivät olleet kehittäneet hairahdustaan siihen määrään, mikä olisi vaatinut jumalallista rangaistusta, mutta Jehova näki heidän taipumuksensa pahuuteen järkyttävän oikeuden vaa’an tasapainoa. Jumala käytti Aabrahamin jälkeläisiä vaa’an tasapainottamiseksi panemalla heidät toimimaan amorilaisten teloittajina. ”Ja Herra sanoi Abramille: ’Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.’” (1. Moos. 15:13, 14, 16) Jumalan oikeus pantiin täytäntöön heille Israelin sotajoukkojen välityksellä.

OIKEUDEN LIEVENTÄMINEN

Ensimmäisen ihmisen Aadamin tapauksessa, kun hän oli tottelematon Jumalalle ja söi kiellettyä hedelmää, oikeus pantiin täytäntöön hänen kuollessaan, mitä ei olisi tapahtunut, jos hän olisi ollut tottelevainen. Hänen jälkeläisensä perivät hänen syntinsä ja levittivät sen koko ihmiskuntaan. Jumala on osoittanut myötätuntoista armoa Aadamin jälkeläisille varaamalla lunastusuhrin, joka voi vapauttaa heidät, niin ettei kylmää oikeutta toteuteta heidän syntisen tilansa johdosta. Se avaa heille tien pelastua Aadamia kohdanneesta pysyvästä kuolemantuomiosta, mutta heidän täytyy osoittaa katumuksensa ja uskonsa. Heidän täytyy varata peruste, jotta heille ulotettaisiin Jumalan armo. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.

Jehova lievensi oikeuttaan myös Nooan päivinä. Raamatun kertomus sanoo, että noin 120 vuotta ennen suurta vedenpaisumusta ”ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Kun ihminen rikkoi sitä vastaan, mikä oli Jumalan silmissä vanhurskasta, niin se järkytti oikeuden vaa’an pois tasapainosta. Jehova Jumala tuomitsi sen ajan maailman tuhoon. ”Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin.’” (1. Moos. 6:3–7) Mutta tämä tuomiopäätös lieveni, kun Jehova osoitti syyllisille ansaitsematonta hyvyyttään lykkäämällä tuhoamismääräystä 120 vuodella. Hän oli pitkämielinen heitä kohtaan. Tämä tarjosi ihmisille tilaisuuden varata perusteen Jehovan armon osoittamiselle heitä kohtaan heidän katumuksensa nojalla, mikä olisi merkinnyt heidän henkensä varjelemista läpi vedenpaisumuksen. Kaikki, jotka eivät käyttäneet hyväkseen noita 120 vuotta lujittaakseen perusteita armon osoittamiselle heitä kohtaan, pyyhkäistiin pois maan pinnalta tulvavesillä. Heidän hävityksensä tasapainotti oikeuden vaa’an.

NYKYAIKA

Aina meidän aikaamme saakka ihmiskunta on kokonaisuudessaan toistanut niiden ihmisten epävanhurskaita tekoja, jotka vedenpaisumus pyyhkäisi pois. Ihmisten jumalattomuus on tullut yhtä suureksi ja yltää siihen määrään, mikä vaatii oikeuden toimeenpanoa. Jumalan kärsivällisyys heitä kohtaan loppuu pian. Koska heidän jumalattomuutensa on järkyttänyt oikeuden vaa’an pois tasapainosta, niin Jehova toteuttaa jälleen kerran maailmanlaajuisen tuomion tasapainottaakseen oikeuden vaa’an. Hän ennusti kirjoitetussa Sanassaan tämän oikeuden toimeenpanon. ”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” (2. Tess. 1:6–8) Se on ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”, jolloin ”hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi”. – Ilm. 16:14, Um; Jer. 25:31.

Samoin kuin Nooan aikana, jolloin Jehova lievensi oikeuttaan lykkäämällä tuomion toimeenpanoa 120 vuodella, hän nytkin lieventää oikeuttaan lykkäämällä sotaansa, jota kutsutaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodaksi”. (Ilm. 16:14, Um) Vuodesta 1918 lähtien hän on osoittanut ansaitsematonta hyvyyttä tottelematonta ihmiskuntaa kohtaan pidättämällä taivaissa olevia teloitusvoimiaan, jotta ”lihaa pelastuisi”. (Matt. 24:22) Kärsivällisyydellään Jehova on antanut koko ihmiskunnalle tilaisuuden katua ja suorittaa katumuksen tekoja. Hän on siten lieventänyt oikeutta armolla. Ihmisten täytyy käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta, ennen kuin Jehova voi osoittaa heille lisää armoa ja huolehtia heidän vapautuksestaan. Heidän täytyy antaa hänelle perusteet heidän elämänsä varjelemiselle läpi hänen tulevan sotansa.

Vaikka Jehova Jumalalla on laillinen oikeus soveltaa kylmää oikeutta tottelemattomaan ihmiskuntaan, niin hän on ollut myötätuntoinen lieventäen oikeuttaan armolla. Rakkaudesta hän on varannut keinon, jonka avulla ihmiskunta voi pelastua kylmän oikeuden toteuttamiselta ja saada jälleen sen, minkä Aadam menetti – iankaikkisen elämän. Mutta hyötyäkseen pysyvästi tästä ansaitsemattoman hyvyyden teosta ihmisen täytyy ottaa se vastaan arvostaen ja toimia sopusoinnussa Jumalan elämänvarauksen kanssa.