Suurenmoinen todistus Luojasta ja hänen kunniastaan
MONET, jotka epäilevät Jumalan olemassaoloa, ovat sokeita hänen olemassaolonsa todisteille. Siksi että samat ilmiöt toistuvat joka päivä, Jumalaan uskovatkaan eivät ehkä pidä näitä yleisiä tapahtumia todistuksena Luojasta ja hänen kunniastaan. Henkeytetty psalminkirjoittaja on kuitenkin sellaisten ihmisten jyrkkä vastakohta. Hän näki hyvin tavallisten tapahtumien toistumisessa vahvistuvan todistuksen, joka erehtymättömästi julisti Korkeimman kunniaa.
NÄKYVIEN TAIVAITTEN TODISTUS
Psalmista kirjoitti: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi [mitään ääntä ei niistä kuulu, UM]. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.” – Ps. 19:2–7.
Tällä runollisella tavalla psalminkirjoittaja Daavid ilmaisi, että näkyvät taivaat – aurinko, kuu ja tähdet – julistavat Jumalan kunniaa. Taivaankappaleitten paljous, niiden järjestykselliset, luotettavat liikkeet ja niiden hyödyllinen tarkoitus todistavat suurenmoisella tavalla viisaasta, voimakkaasta ja hyväntahtoisesta Jumalasta. Jumalan, joka on järjestänyt niin hyvin näkyvän kaikkeuden, täytyy olla äärettömän viisas ja voimakas. Esimerkiksi kun harkitsemme sitä, kuinka riippuvaista auringosta elämä maan päällä on, meidän täytyy päätellä, että auringon Tekijä välittää hyvin paljon elollisista. Koska näkyvät taivaat paljastavat Jehova Jumalan ihailtavia ominaisuuksia, niin ne todella julistavat hänen kunniaansa.
Todistus Luojasta ja hänen kunniastaan ei rajoitu siihen, mitä taivaissa voidaan nähdä yhden päivän tai yhden yön kuluessa. Päivä päivän jälkeen ja yö yön jälkeen esittävät saman todistuksen. Jo yhden vuorokauden aikana aurinko, kuu ja tähdet antavat suurenmoisen todistuksen Luojasta. Mutta tämä todistus voidaan nähdä taivaalla joka päivä. On siis ikään kuin tämä todistus sanottaisiin jatkuvasti päivisin, ja öisin näkyvät taivaankappaleet samoin ilmoittavat Jehovan kunniasta ja siitä, että hän on Luoja.
Annettu todistus on tietenkin äänetön. Mutta missään osassa maapalloa tämä erikoinen todistus ei ole jäänyt antamatta. Se täyttää maan, ikään kuin mittanuorat olisi ulotettu tämän planeetan joka osaan.
Psalminkirjoittaja sanoo, että auringolla on maja tai teltta näkyvissä taivaissa. Vastaavasti Jobin 22:14 (UM) sanoo taivaitten kaareutuvan maapallon ylle kuin ”holvi”. Myös Jesajan 40:22 sanoo Jumalasta: ”Hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.” Tämän kuvaannollisen ”teltan” sisäpuolella aurinko liikkuu päivittäin kuin paimentolainen. Loistonsa vuoksi aurinkoa verrataan sopivasti ylkään, joka tulee hääkammiostaan tilaisuutta varten pukeutuneena, ja kuin rataansa juokseva sankari se ”kiertää” taivaita. Koska aurinko säteilee valoaan maapallon joka osaan nousemisensa ja laskemisensa väliseltä alueelta, niin kaikki maan päällä oleva saa hyötyä sen lämmöstä eli helteestä. Sen suhteen ei ole mitään poikkeusta.
JUMALAN LAKI ANTAA TODISTUSTA
Todistus Luojasta ja hänen kunniastaan ei rajoitu siihen, mitä voidaan havaita näkyvissä taivaissa. 1. Mooseksen kirjan 1:14:n mukaan yksi syy taivaan valojen olemassaoloon on se, että ne ovat ”merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia”. Ne ovat siis tehneet mahdolliseksi päivien ja vuosien laskemisen, ne ovat opastaneet ihmisiä merellä, ja niiden avulla on saatu selville eräiden maanviljelystöiden sopiva aika. Mutta Jumala ei ole antanut taivaanvaloja opastamaan ihmisiä tärkeitten moraalisten ratkaisujen tekemisessä. Korkein on antanut sitä varten käskynsä, ja nämäkin todistavat hänen kunniastaan.
Psalminkirjoittaja Daavid jatkoi: ”Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva [muistutus on luotettava, UM], se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” – Ps. 19:8–12.
Daavid tarkoitti tässä Mooseksen kautta annettua Jumalan lakia. Se oli täydellinen, virheetön ja täytti täysin sen tarkoituksen, mitä varten se oli annettu. Tämä Laki voi virvoittaa sielun eli yksilön siinä mielessä, että sen noudattaminen elvytti häntä ja edisti hänen hyvinvointiaan.
Kaikki Jumalan lakiin sisältyvät muistutukset olivat luotettavia. Niitä voitiin turvallisesti noudattaa elämänohjeena. Vaikka joku olikin tyhmä, kokematon ja epävarma itsensä suhteen, niin jos hän noudatti Jumalan muistutuksia, niin hän toimi viisaasti ja vältti tuhoon johtavan menettelyn.
Mooseksen laissa esitetyt asetukset eli yksityiskohtaiset säännöt olivat oikeita, ts. täysin sopusoinnussa vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Käyttäytymällä sopusoinnussa sen vakaumuksen kanssa, että Jumalan asetukset ovat oikeita, ihminen saavuttaisi sisäisen onnen, sydämen ilon.
Koska Jehovan käsky on puhdas, selkeä, vailla mitään ei-toivottua ominaisuutta, se saa silmät säteilemään näön kirkkaudesta. Se auttaa ihmistä välttämään moraalista erhettä ja noudattamaan oikeaa menettelyä.
Luojaan kohdistuva terve pelko eli syvä kunnioitus ilmenee hänen käskyjensä tottelemisesta. Sellainen pelko on puhdasta. Se ei alenna ihmistä niin kuin väärien jumalien kauhunsekainen pelko. Niiden palvojathan pitivät jumaliaan vihaisina ja niin vaativina, että niitä täytyi lepyttää ihmisuhreilla. Laki opetti tervettä jumalanpelkoa. Jehovan uskolliset palvelijat ilmaisevat jatkuvasti sellaista pelkoa. Sellainen pelko pysyy siksi iäti.
Jumalan laki koostui osaksi oikeuksista eli tuomiopäätöksistä. Ne olivat tosia, luotettavia, vakaita, lujasti Jumalan oikeudenkäyntimenettelyihin perustuvia. Nuo tuomiopäätökset olivat joka suhteessa vanhurskaita. Koska tuomiopäätökset ovat lähtöisin Jumalasta ja läpeensä hyödyllisiä, niin niiden pitäminen mielessä ja sydämessä on mitä haluttavinta. Ne ovat arvokkaampia kuin aineelliset rikkaudet, kuin kulta. Ihmisille, jotka pitävät niitä oppaanaan, ne ovat makeampia kuin hunaja. Nämä tuomiopäätökset varoittavat ihmistä ryhtymästä väärään menettelyyn, ja ne vahvistavat hänen päättäväisyyttään vastustaa kiusausta. Niiden noudattaminen on palkitsevaa, koska sellainen kuuliaisuus koituu yksilön parhaaksi. Hän karttaa elämässään sellaista menettelyä, josta olisi tunneperäisesti, fyysisesti ja henkisesti vahingollisia seurauksia.
Totisesti laki, joka on niin hyödyllinen kuin israelilaisilla annettu laki oli, todistaa voimakkaasti viisaasta, oikeudenmukaisesta ja rakkaudellisesta Jumalasta.
APUA JUMALAN PALVELIJOILLE
Lisätodistus Luojasta ilmenee siinä avussa, jota hän antaa epätäydellisille palvelijoilleen. Kuten Psalmista 19 käy ilmi, Daavid arvosti hyvin paljon Jumalan lakia. Mutta hän ymmärsi myös, että epätäydellisenä ihmisenä hän tarvitsi Tekijänsä apua käyttäytyäkseen oikein. Tämä käy selväksi Psalmin 19 loppuosasta. Luemme siitä: ”Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini. Myös varjele palvelijasi julkeilta [julkeista teoista, UM], älä anna heidän [niiden, UM] minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.” – Ps. 19:13–15.
Daavid ymmärsi, että epätäydellisenä ihmisenä hän saattoi tehdä syntejä, joista hän ei edes ollut tietoinen. Siksi hän pyysi anteeksi rikkomuksia, jotka saattoivat olla häneltä kätkössä. Kun sitten hänen epätäydellinen lihansa saattoi kannustaa häntä väärään menettelyyn, hän halusi kovasti Jumalan apua. Hän halusi, että Jehova pidättäisi hänet omavaltaisista, julkeista teoista. Hän toivoi sellaista varjelusta, etteivät julkeat teot alkaisi hallita hänen toimintaansa. Jos hän olisi antautunut syntisen lihansa valtaan, hän olisi joutunut synnin valtaan eli hallintaan. Hän halusi sen sijaan olla nuhteeton antaumuksessaan Korkeimmalle. Hän halusi mahdollisimman suuressa määrin olla ”paljosta synnistä puhdas”. Sen tähden hän rukoili että Jumalalle kelpaisi hänen avunpyyntönsä, joka lähti sydämen ”ajatuksista”. Vaaran ja ahdistuksen aikoina Daavid luotti Jehovaan lujana kalliona. Hän piti Jehovaa myös Lunastajanaan, joka voi pelastaa hänet pahojen ihmisten kynsistä sekä hänen luisumisestaan syntiin.
Psalmi 19 viittaa siis voimakkaasti luomakunnan yhteiseen todistukseen, Raamattuun sisältyvään kirjoitettuun lakiin ja oikeamielisille annettuun Jumalan apuun sellaisina seikkoina, jotka ilmaisevat Korkeimman olevan olemassa. Tämän todistuksen pitäisi saada meidät haluamaan päästä hänen hyväksymikseen. Osoittautukoot tosiaan ’sydämemme ajatukset’ Jehova Jumalalle kelpaaviksi, kun jatkuvasti turvaamme häneen askeltemme ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.
[Kuva s. 5]
Luomakunta, henkeytetyt ohjeet ja Jumalan apu todistavat rakkaudellisen Jumalan olemassaolosta.