korkeammilta alueilta alaspäin. Kuitenkin siirtolohkareita löydetään usein satoja metrejä alkuperäisiä sijaintipaikkojansa korkeammilta alueilta. Esimerkkinä voimme mainita mm. Washington-vuoren huipulta löytyvät siirtolohkareet, jotka ovat harmaata gneissiä (metamorfinen kivilajimuoto) ja jotka ilmeisesti kulkeutuivat sinne emäkalliosta, joka oli ”900–1200 metriä alempana kuin niiden nykyinen korkea sijaintipaikka”.

1. Mooseksen kirjan ja geologian sopusointu

Raamatun tutkijat ovat kuitenkin usein havainneet, että Pyhä Raamattu varaa tyydyttävät ratkaisut tieteellisten teorioiden ratkaisematta jättämiin ongelmiin. 1. Mooseksen kirjan luvuista 6–8 luemme maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, joka lopetti erään jumalattomuuden kauden. Mutta pystyisikö sellainen vedenpaisumus irrottamaan ja siirtämään suunnattomia siirtolohkareita, joita löydämme siroteltuna maan pinnalle? Voisiko se myös selittää laajan hävityksen ja lukemattomien tuhansien fossiileja sisältävistä kivilajeista tavattujen suurten ja pienten eliöiden äkillisen hautautumisen kivimuotteihin?

Henry Howorth, jota edellä lainasimme, pani merkille, että koko Siperian pituudelta jokin aiheutti samanaikaisesti kaikkien maallisen elämän muotojen poispyyhkäisyn. Minkä hän katsoi syyksi?

Etsiessään vastausta hän kirjoitti kirjassa The Mammoth and the Flood (Mammutti ja vedenpaisumus): ”Haluamme tietää syyn, joka tappaisi eläimet eikä kuitenkaan murskaisi niiden ruumiita kappaleiksi eikä edes runtelisi niitä, . . . joka hautaisi ruumiit sekä tappaisi eläimet, . . . joka voisi pyyhkäistä kasaan eri kokoisia ja lajisia eläimiä ja sekoittaisi ne puitten ja muiden kasvisjäänteiden kanssa. Mikä muu tuntemamme syy voisi aiheuttaa tämän kuin suuressa mitassa tulviva vesi? . . . Vesi . . . on minun tuntemani ainoa syy, joka voi suorittaa työn siinä mitassa, että se on Siperiassa näkemiemme vaikutusten mukainen.”

Miten hyvin tämä pitääkään paikkansa Jehova Jumalan henkeytetyn sanan kanssa! Miten täsmällinen Raamattu tosiaankin on sanoessaan: ”Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä . . . Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät”! – 1. Moos. 7:18, 19.

Tosiasioihin mutta ei arvailuihin perustuva geologia tukee Raamatun kertomusta. Havaitsemme sen selvästi todistavan, että ennen vedenpaisumusta täynnä rehevää kasvillisuutta ja eläinelämää ollut maa syöstiin äkkiä vetiseen tuhoon.

Mutta kun geologian oppikirjat asettavat eteemme aktualismiin ja kehitykseen perustuvan teoreettisen aikalaskelman, niin haluamme muistaa, että tosiasiat eivät tue tätä otaksumaa. Ei, vaan ”kerrostumien aikakirjoissa”, ”ylösalaisissa” kerrostumissa, ”todisteissa laajamittaisista rajuista ja äkillisistä siirroksista” ja suunnattomien siirtolohkareitten siirtymisessä kauas emäkalliosta on suunnattomia aukkoja. Kaikki nämä seikat yhdessä paljastavat ”geologisen aikataulun” olettamukseen perustuvaksi ajatusrakennelmaksi, joka ei edusta totuutta.

’Ei aikaa lukea Raamattua’

◆ Eräs äiti Arizonan osavaltiossa Yhdysvalloissa alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Jonkin ajan kuluttua hän joutui vastakkain baptistikirkkonsa papin kanssa. Nainen yritti käyttää Raamattua tukeakseen hiljattain oppimiaan asioita, mutta pappi sanoi koko ajan: ”Tuo on vain kielikuva.” Lopulta hän kysyi papilta, uskoiko tämä edes Raamattuun. Pappi vastasi: ”Ei kenelläkään ole enää aikaa lukea Raamattua!” Sitten pappi poistui.