Lukijain kysymyksiä

● Mikä on 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä mainitun ”elämän hengityksen” (UM) suhde muualla Raamatussa mainittuun ihmisen ”henkeen”?

1. Mooseksen kirjan 2:7 kuvailee ensimmäisen ihmisen Aadamin luomisen näin: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen [hengityksen, UM], ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Lyhyesti sanottuna Raamattu osoittaa, että ’puhaltaessaan Aadamiin elämän hengityksen’ Jumala pani muodostamaansa ruumiiseen sekä elämänvoiman (eli hengen) että elämän ylläpitämiseen tarvittavan hengityksen.

Me voimme ymmärtää tämän johtopäätöksen paremmin kiinnittämällä ensin huomiota joihinkin muihin Raamatun mainintoihin ”hengestä”.

Usein ”hengeksi” käännetty heprean kielen sana on rūahh. Se voi välittää lukuisia eri merkityksiä siitä riippuen, kuinka sitä käytetään ja millaisessa asiayhteydessä se on. Joissakin tapauksissa rūahh esimerkiksi tarkoittaa ilman näkymätöntä liikettä ja voidaan siten kääntää ”tuuleksi”. (2. Moos. 10:13; Sak. 2:6) Sanaa voidaan käyttää myös henkipersoonasta, näkymättömästä olennosta, esimerkiksi enkelistä tai jopa Jumalasta. (1. Kun. 22:21, 22) Ja rūahh voi tarkoittaa myös Jumalan näkymätöntä toimivaa voimaa (pyhää henkeä), kuten Psalmissa 104:30, jossa mainitaan ”henki” eli toimiva voima, jota Jehova Jumala käyttää luodessaan.

Mutta Psalmi 104:29 osoittaa rūahh-sanalle vielä yhden merkityksen: elämänvoima. Siinä sanotaan: ”Sinä [Jumala] otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.” Kuten tämä ja monet muut raamatunkohdat osoittavat, sekä ihmisillä että eläimillä on persoonaton elämänvoima eli henki, joka on elävän ruumiin jokaisessa solussa. Raamattu osoittaa, että ilman tätä eläväksi tekevää henkeä ihminen tai eläin on kuollut. – Saarn. 3:19; 9:10; Ps. 146:4.

Sinulla on tämä elämänhenki eli elämänvoima. Miten voit säilyttää sen? Sitä varten sinun täytyy syödä, juoda ja nukkua. Vielä tärkeämpää elämällesi kuitenkin on hapensaanti, hengittäminen, sillä jos lakkaisit hengittämästä vain muutamaksi minuutiksikin, niin kuolisit. Hengittäminen on todellisuudessa pääasiallinen näkyvä todiste siitä, että ihminen on elossa eli että hänessä on elämänhenki. Näin Raamattu yhdistää kiinteästi toisiinsa ”hengityksen” (hepreaksi nešamáh) ja ”hengen” (rūahh) tai jopa esittää ne rinnakkaisiksi. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 7:22 sanoo vedenpaisumuksessa kuolleista ihmisistä ja eläimistä: ”Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen [rūahh] henkäys [nešamáh], . . . kuolivat.” – Vrt. Jes. 42:5; Job 27:3–5.

Mitä siis tapahtui, kun Jumala loi Aadamin?

Jehova teki ensin ihmisruumiin. Mutta se oli eloton eli kuollut. Mitä se tarvitsi, ennen kuin siitä tuli elävä ja elävä sielu? Pelkkä ilman puhaltaminen eli hengitys kuolleisiin keuhkoihin ei olisi riittänyt sen paremmin kuin jos me yrittäisimme antaa tekohengitystä pitkään kuolleena olleen keuhkoihin. Jotta tuo vasta luotu ruumis olisi saanut elämän ja pysynyt elossa, se tarvitsi sekä elämänkipinän eli elämänhengen että hengityksen.

Niinpä kun 1. Mooseksen kirjan 2:7 (UM) sanoo, että Jehova puhalsi ruumiiseen ”elämän hengityksen”, niin sen täytyy siinä tapauksessa ilmaista enemmän kuin vain hengitystä eli keuhkoihin liikkuvaa ilmavirtaa. Kysymyksessä oli ”elämän hengitys”. Jumalan täytyi samaan aikaan panna Aadamiin sekä elämän ”henki” eli elämänkipinä että hänen elossa pysymiseensä tarvittava hengitys.

Mitä sitten tapahtuu, kun ihminen kuolee? Hän lakkaa hengittämästä. Pian elämänkipinä eli elämänvoima hänen soluistaan loppuu. Häntä ei silloin enää voida auttaa tekohengityksellä. Saarnaajan 12:7 sanoo: ”[Hänen ruumiinsa] tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”

Ruumiista ei lähde mitään näkymätöntä kuolematonta sielua tai mitään muuta, mikä kirjaimellisesti menisi taivaaseen, missä Jumala ottaisi sen vastaan. Se tarkoittaa vain sitä, että kuolleen tulevan elämän mahdollisuus riippuu Jumalasta. Jehova voi muistaa hänet ja herättää hänet kuolleista siten, että hän muodostaa hänelle ruumiin ja panee siihen elämän hengen.