mutta että kun syntyi ristiriitaa ihmisen lain ja Jumalan lain välillä, me tottelisimme Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Nämä perustotuudet ovat samat nyt kuin aikaisemminkin; ne eivät ole muuttuneet. Tutkimalla huolellisesti Raamattua me olemme kuitenkin oppineet ymmärtämään, että eräät raamatunkohdat pitäisi soveltaa eri tavalla. Me esimerkiksi totesimme, että Room. 13:1:ssä mainittu ”esivalta” ei tarkoita Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta, vaan poliittisia hallituksia. Se pitää paikkansa myös Tiit. 3:1:stä ja 1. Piet. 2:13, 14:stä. Perustotuus on kuitenkin muuttumaton. Näkemyksemme Jumalasta ja valtiosta on sama kuin ennenkin.

Sama koskee ylösnousemustutkielmaamme. Me uskoimme kuolleiden ylösnousemukseen ennen Vartiotornissa (15.3., 1.4. ja 1.5.–1.6.1965) tästä aiheesta julkaistua kirjoitussarjaa ja me uskomme siihen nyt. Me uskoimme myös, että 144 000 herätettäisiin taivaalliseen elämään Kristuksen kanssa. Me uskoimme, että sen lisäksi monia herätettäisiin ihmisinä; että jotkut heistä olisivat ihmisiä, jotka olivat palvelleet Jumalaa uskollisesti menneisyydessä, ja että toisia olisivat ne, jotka olivat eläneet ’väärin’. Me uskoimme myös, että suoritettaisiin suuri kasvatustyö, kun heidät herätettäisiin. Nuo totuudet eivät ole muuttuneet. Mutta nyt me näemme, että Raamatun mukaan tulee palaamaan enemmän, kuin me odotimme. Niinpä sen sijaan, että totuus ylösnousemuksesta olisi syrjäytetty, sitä on laajennettu, ja meidän arvostuksemme Jehovan, ylösnousemuksen varaajan, rakkautta ja armoa kohtaan on kasvanut.

Tämä on täydellinen vastakohta sille, mitä tapahtui eräille miehille, joista Paavali kirjoitti Timoteukselle 2. Tim. 2:18:n mukaan seuraavasti: ”Jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.” Noilla miehillä ei ollut enää ylösnousemustoivoa; he uskoivat, että kaikki, mitä asiaan liittyi, oli jo takanapäin. He työnsivät sivuun Jeesuksen opettaman totuuden. Samoin kristikunnassa on tapahtunut muutoksia näkemyksessä, mutta se hylkää Raamatun taruna ja sivuuttaa sen moraalisäännöt vanhanaikaisina.

Mikä suunnaton ero onkaan sen välillä, mitä tapahtuu kristikunnassa, ja sen, mitä Jehova tekee kansansa hyväksi saattaakseen meidän ajattelumme yhä läheisemmin sopusointuun hänen henkeytetyn totuuden Sanansa kanssa!

● Vedenpaisumuksen jälkeen Nooa lähetti arkista kyyhkysen, joka myöhemmin palasi ”suussa . . . tuore öljypuun lehti”. (1. Moos. 8:10, 11) Eikö vedenpaisumus hävittänyt puita? Mistä kyyhkynen sai öljypuun lehden? – C. J., USA.

Vaikka vedenpaisumuksen vedet vaikuttivat epäilemättä haitallisesti moniin kasveihin ja puihin, ei näytä epätodennäköiseltä, että öljypuu saattoi säilyä. Öljypuu on kovin kestävä. Siitä on sanottu, että ”vanha kanto työntää jatkuvasti uusia versoja, ikään kuin sen elinvoima olisi häviämätön”. (The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge, IV osa, s. 404) On myös merkille pantavaa, että kreikkalainen filosofi ja tiedemies Theofrastos ja roomalainen luonnontutkija Plinius Vanhempi ovat sanoneet, että öljypuu on kasvanut veden alla Punaisessa meressä ja säilyttänyt vihreytensä siellä. Öljypuu on siis saattanut hyvin säilyä joitakin kuukausia veden alla kuolematta vedenpaisumuksen aikaan. Vesien aletessa öljypuu, jonka ne olivat peittäneet, joutui jälleen kuivalle maalle ja saattoi kasvattaa lehtiä, joten kyyhkynen saattoi helposti saada lehden. Kyyhkysen paluu juuri otettu öljypuun lehti nokassaan merkitsi paljon arkin ihmisasukkaille. Sillä tavalla Nooa sai tietää, että ”vesi oli vähentynyt maan päältä”. – 1. Moos. 8:11.

Ilmoituksia

KENTTÄPALVELUS

Jehovan todistajat haluavat tammikuussa innokkaasti jatkaa Valtakunnan julistamistyötä yhteistoiminnassa seurakuntien johtavien veljien kanssa, jotka Jeesuksen ohjeen mukaisesti eivät ole mitään korotettua pappisluokkaa, vaan kristittyjen veljiensä palvelijoita. He käyttävät tässä työssä apunaan Vartiotornia, ”Jehovan valtakunnan julistajaa”, jonka vuositilausta he tarjoavat kolmen kirjasen ohella 4 markan korvauksesta.