”Sinun sanasi on totuus”
’Karttakaa verta’
”VERENSIIRROT surmaavat nykyään Yhdysvalloissa vuosittain ainakin 3500 ihmistä ja vahingoittavat 50000 muuta.” Niin sanoo Stanfordin yliopistosta tri J. G. Allen, jota monet tutkijat pitävät yhtenä parhaimmista vereen liittyvien ongelmien asiantuntijoista Yhdysvalloissa. Mutta koska monet lääkärit eivät tee tarkkoja ilmoituksia, todellinen määrä voi olla Yhdysvaltain sairauksien valvontakeskuksen mukaan jopa 35000 kuolemantapausta ja 500000 sairaustapausta joka vuosi verensiirtojen vuoksi. – The National Observer, 29.1.1972.
Huomautettakoon, ettei noissa tilastoissa ole yhtään Jehovan kristittyä todistajaa. Miksi ei? Ei pelkästään siksi, että he ovat haluttomia asettumaan verensiirtojen vaaroille alttiiksi, vaan ensi sijassa siksi, että he eivät halua saada osakseen Jumalan epäsuosiota. Verensiirrot eivät miellytä Jumalaa. ’Missä Raamattu kieltää verensiirrot?’ saatat kysyä.
Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tehty verensiirtoja, joten meidän ei tule odottaa Raamatun mainitsevan niitä niin monin sanoin. Mutta Sanassaan Jumala selvästi kieltää toisen luomuksen veren käytön jonkun oman elämän ylläpitämiseksi, ja hän kielsi sen kolmessa eri tilaisuudessa. Siksi veren käyttö verensiirroissa tulee tuon kiellon alaisuuteen.
Jehova Jumala sanoi vedenpaisumuksen jälkeen Nooalle ja hänen pojilleen, että ”kaikki, mikä liikkuu, ja elää, olkoon teille ravinnoksi”. Lupaukseen liittyi kaksi kieltoa: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on”, ja ”joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava”. Kumpaakaan näistä kahdesta kiellosta ei koskaan kumottu. – 1. Moos. 9:3–6.
Noin kahdeksansataa vuotta myöhemmin Jumala kielsi jälleen veren syömisen, ja hän kielsi sen erittäin voimakkain sanoin, koska rangaistus siitä, että söisi ”verta, mitä tahansa”, oli kuolema. Verta piti käyttää vain, jotta ”se tuottaisi teille sovituksen” alttarilla. – 3. Moos. 17:10–14.
Vaikka kristityt eivät olekaan Mooseksen lain alaisuudessa, he eivät ole kuitenkaan vapaat syömään verta. Miksi eivät? Ennen kaikkea siksi, että Nooalle ja hänen pojilleen kauan ennen Mooseksen aikaa annettu veren syömistä koskeva kielto soveltuu yhä koko ihmiskuntaan, kuten jo huomautettiin. Ja toiseksi Raamatun kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset osoittavat erityisesti, että kielto soveltuu yhä kristittyihin. Siksi Jerusalemiin ympärileikkausta ja siihen liittyviä kysymyksiä harkitsemaan kokoontunut kristillinen neuvosto lähetti kristityille sellaiset ohjeet, ”että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta”. – Apt. 15:20, 29.
Yhä useammat lääketieteen asiantuntijat esittävät varoituksia verensiirtojen laajalle levinneestä käytöstä. Todellisuudessa voi olla vain ajan kysymys, eikä edes pitkänkään ajan kysymys, milloin lääkärit hylkäävät verensiirrot menneen ajan muotihullutuksena, niin kuin he vuosia sitten luopuivat suoneniskennästä. Tälle suuntaukselle on tyypillistä se, mitä ruotsalaiset ja saksalaiset verensiirtojen asiantuntijat sanoivat kahdenkymmenenviiden norjalaisen lääketieteen professorin ja lääketieteellisen johtohenkilön symposiumille plasman tilavuuden kohottajien paremmuudesta kokovereen verrattuna:
”Ei ole yliammuttua sanoa, että verta tuhlataan nykyään sairaaloissa kautta koko maailman. . . . Nykyään on mahdollista kohottaa neutraalilla valmisteella veriplasman tilavuutta – nesteen, joka kuljettaa verisoluja kautta elimistön. . . . Jokaisella yksilöllä on oma ’kyllästymispisteensä’ punaisten verisolujen määrän ja hapen ottamisen välisessä suhteessa. Jos verisolujen määrä tulee liian suureksi, vähenee hapen otto, koska veri on liian sakeaa.” Tämän vuoksi ”monissa tapauksissa potilas voisi paremmin, jos hänellä olisi vähemmän verisoluja, kunhan vain menetetty plasma korvataan. Tässä yhteydessä on merkittävintä se seikka, että siten vähenee veritulppien vaara. Lukuisat kokeet ovat osoittaneet dekstraanin vaikuttavan siten. Veritulppien ehkäisemisessä voimme sanoa olevan melkein sääntönä, että ensimmäisen verensiirrossa käytettävän pullon pitäisi olla dekstraania.”
Nämä asiantuntijat mainitsivat myös muita etuja dekstraanin käytöstä veren sijasta sanoessaan seuraavasti: ”Veren välityksellä voi siirtyä eräitä vakavia sairauksia. Sellaisia tapauksia on ollut viime aikoina niin runsaasti, ettei kenenkään tulisi ottaa ainakaan tarpeettomia riskejä. Lisäksi verensiirtoon tulee suhtautua niin kuin mihin tahansa muuhun elimensiirtoon, esimerkiksi munuaisen tai muun kudoksen siirtoon. ’Vieras’ veri saattaa myös elimistön vasta-aineet hälytystilaan, vaikkakaan seuraukset eivät ehkä ole niin ilmeiset kuin silloin kun elimistö hylkii munuaista.” – Dagbladet, 22.4.1971.
Niin, veri on kudosta, aivan niin kuin sydän ja munuaiset ovat kudosta Koska se on ”nestemäistä kudosta”, tätä seikkaa ei yleensä ymmärretä. Luojan elimistöön sen suojelemiseksi panemat immunologiset voimat vastustavat mitä tahansa vierasta kudosta ja herättävät vasta-aineita taistelemaan sitä vastaan. Siksi sydämensiirtojen suosio oli niin lyhytaikainen.
Life-lehdessä (17.9.1971) esitettiin kansilehdellä kuva kuudesta henkilöstä, joille oli siirretty sydän ja jotka näyttivät voivan hyvin ja olevan onnellisia sillä hetkellä. Mutta vain kahdeksan kuukauden kuluessa kuvan ottamisen jälkeen nämä kaikki olivat kuolleet, koska heidän elimistönsä oli ryhtynyt hylkimään vierasta kudosta. Kirjoitus kertoi, kuinka ”hylkimislääkkeet aiheuttivat eriskummallisia toimintoja” ja että ”heidän kasvojensa turpoaminen vaivasi erästä lääkäriä”. Kirjoituksen laatija, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Hearts (Sydämiä), kertoi myös, että kuolleisuus sydämensiirroissa kolmena ensimmäisenä vuotena oli yli 85 prosenttia. Eräs kirurgi oli siirtänyt 22 sydäntä, ja kaikki potilaat olivat kuolleet. Ja kun hän hylkäsi koko asian ”menetelmänä, jota kokeilimme ja jonka – tällä haavaa – olemme hylänneet”, niin potilaat eivät voineet suhtautua siihen niin huolettomasti. Ja tässäkin tapauksessa voitaisiin panna merkille, että Jehovan kristittyjen todistajien asenne, jonka mukaan sellaiset siirrot ovat todellisuudessa yksi kannibalismin muoto, osoittautui suojaksi. Miten niin? Siksi, että se säästi heiltä paljon pettymyksiä, surua ja huolta, joita eivät kokeneet vain potilaat ja heidän sukulaisensa vaan myös monet avustavista lääkärihenkilökuntaan kuuluvista.
’Jos verensiirrot rikkovat myös immunologista periaatetta, niin miksi ne eivät osoittaudu yhtä kuolettavaksi kuin sydämensiirrot?’ kysynet. Syynä on se, että veri on tilapäinen kudos. Tilapäinen kudos? Kyllä, koska joka sekunti miljoonia punaisia verisoluja kuolee ja niiden tilalle tulee uusia. Siksi mitkään ’vieraat’ siirretyt verisolut eivät pysy pitkään elimistössä.
Raamattu totisesti selvästi todistaa, että Jumalan palvelijoiden tulee ’karttaa verta’. Tätä käskyä noudattavat eivät ainoastaan saa Jumalan tottelemisesta tulevaa tyydytystä, vaan voivat säästyä myös paljolta surulta, jota verensiirtoihin liittyvät vaarat aiheuttavat.