Mikä on Raamatun kanta?
Onko oikein syödä verta?
ELÄMÄ liittyy läheisesti vereen. Veri kuljettaa tarvittavan ravinnon ja hapen ruumiin kaikkiin osiin ja vie pois kuona-aineet. Koska veri liittyy niin läheisesti elintoimintoihin, Raamattu sanoo luotujen ”sielun” eli elämän olevan ”veressä”. – 3. Moos. 17:11.
Koska elämä on pyhää, verikin on pyhää. Kunnioitus veren pyhyyttä kohtaan on sen tähden kunnioitusta elämää kohtaan. Elämänantaja, Jehova Jumala, on antanut ihmiskunnalle käskyn kunnioittaa elämää, myös eläinten elämää. Kun hän antoi Nooalle ja hänen perheelleen luvan lisätä lihan ruokavalioonsa, hän lausui: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:3, 4) Koska me kaikki olemme polveutuneet Nooasta hänen kolmen poikansa kautta, mekin olemme tuon käskyn alaisia.
Tämä verta koskeva kielto toistettiin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla kristityille lähetetyssä virallisessa kirjeessä. Ratkaistavana oli kiistakysymys siitä, pitikö kristillisyyteen kääntyneet ei-juutalaiset ympärileikata ja saattaa Mooseksen lain käskyjen alaisuuteen. Esitetyt todisteet samoin kuin Jumalan pyhän hengen ohjaus osoittivat selvästi, ettei ympärileikkausta pitänyt määrätä ei-juutalaisille. Päätöksessä, jonka apostolit ja Jerusalemissa olevan kristillisen seurakunnan muut vanhimmat laativat kirjalliseen muotoon, sanottiin mm. seuraavaa: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu [tukahdutettua, Um], ja haureutta.” – Apt. 15:28, 29.
Tämä ei ollut mikään väliaikainen ohje juutalaisuskovien tyynnyttämiseksi, vaan se sisälsi seikkoja, jotka olivat välttämättömiä pelastuksen saamiseksi. Niiltä, jotka harjoittavat itsepintaisesti epäjumalanpalvelusta ja haureutta, estyy pääsy Valtakuntaan. (1. Kor. 6:9, 10) Kunnioituksen puute veren pyhyyttä kohtaan on aivan yhtä vakavaa. Miksi? Koska ihmisillä ei todellakaan ole oikeutta riistää miltään luomukselta elämää, sillä he eivät pysty ennallistamaan tuota elämää. Jos he näin ollen riistävät elämän toimimatta sopusoinnussa verta koskevan Jumalan käskyn kanssa, niin he ottavat itselleen Jumalan omaisuutta, so. elämän, jota veri edustaa. Se merkitsee, että he tulevat vastuullisiksi luomuksen elämän riistämisestä Jumalaa uhmaavalla tavalla.
Jopa monet, jotka eivät tunne verta koskevaa Jumalan lakia, tuntevat jonkin verran syyllisyyttä osoittaessaan kunnioituksen puutetta veren pyhyyttä kohtaan. Eikö olekin totta, että useimmista ihmisistä on vastenmielistä juoda verta? Heillä on jonkinlainen sisäinen tietoisuus siitä, että veren juominen ei ole sopivaa. Tuon sisäisen tajun eli omantunnon olemassaolo on jo kyllin suuri syy veren karttamiseen. Apostoli Paavali osoittikin Room. 2:14, 15:ssä: ”Kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”
On myös huomionarvoista, että Aadamin luomisen ajasta ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle asti, jolloin verta koskeva lausunto annettiin hengen ohjauksessa, kukaan Jehova Jumalan uskollinen palvelija ei ollut koskaan syönyt verta. Aadamin ajasta Nooan päivien vedenpaisumukseen asti Jumala ei ollut antanut valtuutta lihan syömiseen, ja näin ollen ei tarvittu erityistä veren syömistä koskevaa kieltoa. Kun Jumala antoi luvan syödä lihaa, hän ilmoitti verta koskevan kiellon, ja se pysyi jatkuvasti voimassa, eikä edes viitattu siihen, että se olisi vain väliaikainen toimenpide. Tämän huomioon ottaen kukaan Jehova Jumalan uskollinen palvelija ei rohkenisi sanoa, että verta koskeva kielto olisi poistettu.
Historia todistaa, että ne, jotka tunnustautuivat kristityiksi ajanlaskumme muutamina varhaisina vuosisatoina, karttoivat verta. He eivät käyttäneet sitä missään muodossa tai millään lailla. Minucius Felix, jonka ajatellaan olevan vanhin kristitty apologeetta, kirjoittaa: ”Me kavahdamme siinä määrin ihmisverta, ettemme käytä ravinnoksemme edes syötävienkään eläinten verta.” Tertullianus, joka eli toisella ja kolmannella vuosisadalla, esittää: ”Hävetkää inhottavaa menettelyänne kristittyjen edessä, joilla ei ole edes eläinten verta yksinkertaisista ja luonnollisista ruoka-aineista koostuvilla aterioillaan; jotka pidättyvät kuristamalla tapetuista ja itsestään kuolleista. . . . Todistaakseni tämän yhdellä esimerkillä: te kiusaatte kristittyjä verimakkaroilla, koska varsin hyvin tiedätte, että he pitävät luvattomana sitä, mihin rikkomukseen te siten yritätte saada heidät.” Teoksessaan Ecclesiastical History (Kirkkohistoria) Eusebius esittää kristityksi tunnustautuneen ja marttyyrikuoleman kärsineen naisen sanoneen: ”’Miten’, hän sanoi [vastaten kristittyjen herjaajille], ’nämä voisivat syödä lapsia, nämä, jotka pitivät järjettömien eläinten veren maistamistakin laittomana?’”
Myöhemmin tilanne kuitenkin muuttui kristityiksi tunnustautuneiden keskuudessa. Rooman paavi ryhtyi kahdeksannella vuosisadalla toimenpiteisiin veren syömisen kieltävän apostolisen säädöksen kumoamiseksi. Siitä lähtien hänen arvovaltansa tunnustaneet kirkot eivät enää suhtautuneet verta koskevaan Raamatun käskyyn vakavasti.
Nykyään monet ihmiset eivät välitä veren pyhyydestä. Miljoonista ihmisistä ei ole vastenmielistä syödä verimakkaroita ja verivanukasta tai käyttää kokoverta ruoanlaitossa. Joissakin maissa on vaikeata, jopa mahdotonta, saada makkaroita, joissa ei ole verta. Liikeyritykset sekoittavat verta jauhelihaan ja muihin ruokatarvikkeisiin.
Monissa osissa maailmaa ei kiinnitetä huomiota veren pyhyyteen teurastuksen yhteydessä. Joissakin maissa siat tapetaan siten, että niitä pistetään mahaan, minkä jälkeen reikä suljetaan. Siten eläin kuolee sisäiseen verenvuotoon, mutta veri voidaan ottaa talteen ja käyttää muihin tarkoituksiin. Kananpoikia teurastetaan usein vääntämällä niiden niskat nurin, jolloin niiden kaulasuonet katkeavat. Tämä saa kananpojan kaulan paisumaan verestä, mutta veri ei vuoda kunnolla pois.
Monet metsästäjät eivät vuodata eläimistä verta kunnolla. Jotkut metsästäjät väittävät, että ammutun hirvieläimen veri kerääntyy rintakehään, ja siksi he eivät ryhdy välittömästi vuodattamaan verta eläimistä.
Miten sinä suhtaudut omalla kotiseudullasi mahdollisesti vallitsevaan veren pyhyyttä kohtaan osoitettuun piittaamattomuuteen? Teetkö järkevässä määrin henkilökohtaisia tutkimuksia, jotta et rikkoisi verta koskevaa Jumalan lakia? Varmistaudutko siitä, että käyttämäsi liha on peräisin eläimistä, joiden veri on vuodatettu kunnolla? Ihmiselle, joka pyrkii olemaan Jehova Jumalan uskollinen palvelija, veren karttaminen ei ole mikään vähäpätöinen asia. Jos me siis haluamme saada Jumalan hyväksymyksen, meidän täytyy osoittaa olevamme niitä, jotka kannattavat elämän ja veren pyhyyttä.