Luja päätös elämän ja veren suhteen

1, 2. Millä tavalla verta koskevat kysymykset joskus tulevat tunnetuiksi?

’TUOMARI oikeutti antamaan verensiirron’, luki erään amerikkalaisen sanomalehden otsikossa äskettäin Virginiassa Yhdysvalloissa. Artikkelin alussa sanottiin:

”Liittotuomari oikeutti torstaiaamuna . . . antamaan verensiirtoja vakavasti sairaalle naiselle, joka oli kieltäytynyt niistä neljän päivän ajan, kuten väitettiin, henkensä uhalla, . . .”

² Tällaisia uutisia ilmestyy silloin tällöin, ja ne kiinnittävät paljon huomiota elämän ja veren arvoon. Ennen kuin otamme selville, mitä edellä mainitussa tapauksessa oli seurauksena, voisimme harkita joitakin peruskysymyksiä: Mitkä syvälliset vakaumukset saavat tämänkaltaiset ihmiset kieltäytymään verensiirroista? Vaatiiko Jumalan sana todella tällaista kaikilta kristityiltä? Jos vaatii, niin kuinka lujia uskonnolliset vakaumuksemme olisivat, jos lääkäri sanoisi meidän tarvitsevan verensiirtoa? Mahtaisiko myös veren lääketieteellisen käytön lisäksi olla muutakin sellaista, missä näkemyksemme elämästä ja verestä on tärkeä ja voisi jopa vaikuttaa tulevaisuuteemme?

ELÄMÄ VERESTÄ

 3. Mitä syytä meillä on Ilmestyksen 7:14:n perusteella antaa suuri arvo verelle?

³ Ilmestyskirja esittää esimerkin sellaisesta arvostuksesta verta kohtaan, jota sadattuhannet ihmiset nykyään ilmaisevat. Sen jälkeen kun apostoli Johannes oli nähnyt näyssä messiaanisen Valtakunnan 144 000 tulevaa perillistä, hän näki ”suuren joukon . . . kaikista kansakunnista”, ja tällä joukolla on odotteena elää ikuisesti ennallistetussa maallisessa paratiisissa. Mutta miten ihmiset voivat elää ikuisesti vapaana synnistä ja epätäydellisyydestä? Arvostavasti ”suuri joukko” huutaa: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, . . . ja Karitsaa”, Jeesusta Kristusta. He ymmärtävät, että tällainen pelastuminen on mahdollinen vain siksi, että he ”ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan [Jeesuksen] veressä”. – Ilm. 7:9, 10, 14.

4, 5. a) Miksi oikeaan asenteeseen elämää ja verta kohtaan liittyy enemmän kuin uskonnollinen käsitys? b) Miten Raamattu vahvistaa tämän?

⁴ Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, Jumala on viitannut Raamatun aivan ensimmäisestä kirjasta asti Jeesuksen veren vuodattamiseen uhrina, jotta ihmiset voisivat saada ikuisen elämän. (1. Moos. 3:15; 22:2–10; Jes. 53:10–12) Silloin kun tämä uhri oli vielä tulevaisuudessa, Jehova teki selväksi, että hänen palvojiensa tuli pitää elämää ja verta pyhänä. Mutta hän vaati myös, että heidän toimintansa ovat sopusoinnussa tämän Jumalan näkemyksen kanssa. Eikö käyttäytyminen liity siihen mitä Jumala sanoi Nooalle ja hänen perheelleen, kun hän ensi kerran salli heidän syödä eläinten lihaa? Jumala sanoi: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:3, 4) Jos he siis tappoivat eläimen ruoaksi, heidän oli ryhdyttävä tarkoituksellisiin toimiin veren vuodattamiseksi eläimestä, niin ettei verta syöty.

⁵ Tämä ei ollut pelkkä ruokavaliota koskeva säännös eikä aiheeton uskonnollinen rituaali. Sellaiseen käyttäytymiseen liittyi erittäin tärkeä moraalinen periaate: veri edusti Jumalalta saatua elämää. Ja on huomionarvoista, että hän sanoi edelleen, että vaikka eläin voitiin tappaa ravinnoksi, niin ihmistä ei voitu. Jos elämää edustava eläimen veri oli pidettävä pyhänä eikä sitä saanut nauttia elämän ylläpidoksi, niin ilmeisesti ihmisen elämää ja verta oli pidettävä ja kohdeltava vielä pyhempänä. – Vrt. Matt. 6:26.

6, 7. a) Keihin 1. Mooseksen kirjan 9:3, 4 soveltuu? b) Miten lakiliitto tuki 1. Mooseksen kirjan 9. luvun vaatimusta?

⁶ Koska Nooa oli kaikkien ihmisten esi-isä, niin kaikkien ihmisten odotettiin käyttäytyvän elämän ja veren pyhyyden mukaisella tavalla. Monet raamatunoppineet ovat ymmärtäneet tämän yhteyden. Esimerkiksi:

”Veren tunnustettiin olevan elämän tyyssija ja siksi pyhää.. . . Tästä veren kieltämisestä tuli yksi Mooseksen lain ruokavaliosäännöistä, mutta koska se otettiin mukaan Nooan kanssa tehdyn liiton erillismääräyksiin, niin myöhemmät juutalaiset pitivät sitä koko ihmiskuntaa sitovana.” – A New Catholic Commentary on Holy Scripture, s. 187.

⁷ Kuten tämä selitysteos huomautti, kun Jumala myöhemmin antoi Israelille lain, niin hän kielsi myös nauttimasta verta. Hän sanoi: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. . . . Vuodata se maahan.” (5. Moos. 12:23, 24; 3. Moos. 17:10, 13) Jumala ei silloin pakottanut muulle ihmiskunnalle lakiaan, joka kielsi veren nauttimisen, sen enempää kuin epäjumalanpalvelusta vastaan suunnattua lakiaankaan. (Apt. 17:30, 31; 14:16) Siksi joku pakana saattoi ostaa ja haluta syödä verta sisältävää lihaa. (5. Moos. 14:21) Mutta Luojan palvoja ei voinut menetellä siten. Itse asiassa jos israelilainen söi verta sisältävää lihaa ilmeisesti sillä hetkellä tietämättä, että verta ei ollut vuodatettu, hänen täytyi ryhtyä puhdistamaan itseään tahattomasta erehdyksestään. – 3. Moos. 17:15, 16.

 8. Koskeeko kielto eläimen verta vai ihmisen verta? (2. Sam. 23:14–17)

⁸ Jos elämää edustavaa eläimen verta ei tullut nauttia ravinnoksi, niin vielä enemmän se piti paikkansa ihmisen verestä. Me voimme helposti ymmärtää tämän siitä, mitä tapahtui, kun Jeesus kerran puhui kuvaannollisesti lihansa syömisestä ja verensä juomisesta. Eräät juutalaiset opetuslapset, jotka eivät tajunneet, että hän käytti vain vertauskuvia, järkyttyivät ja jättivät hänet. (Joh. 6:60–66) Veren ottaminen elimistöön, olipa kysymyksessä sitten eläimen tai ihmisen veri, oli kauhistava ajatus niistä, jotka olivat kiinnostuneita Jumalan näkemyksestä.

KRISTILLINEN VAATIMUS

 9. Miten voitaisiin osoittaa, että tämä soveltuu myös kristittyihin?

⁹ Ehkä olet kuitenkin kuullut väitteen, jonka mukaan verta koskeva Raamatun kielto ei sovellu kristittyihin. Mitkä ovat tosiasiat? Tästä asiasta annettiin säädös vuonna 49 apostolien ja muiden Jerusalemin kristittyjen vanhinten konferenssissa. Jumalan pyhän hengen varmalla opastuksella neuvosto päätti, että kristittyjen ei tarvinnut pitää Mooseksen lakia. Mutta miten oli niiden asioiden laita, joiden osoitettiin olevan väärin jo ennen kuin lakikokoelma annettiinkaan Israelille? Neuvosto kirjoitti kristillisille seurakunnille:

”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua [niin että veri on jäänyt siihen], sekä haureutta.” – Apt. 15:19, 20, 28, 29.

10–12. Mitkä todisteet osoittavat, että Apostolien tekojen 15:28, 29 ei ollut tarkoitettu noudatettavaksi vain väliaikaisesti?

¹⁰ Kristikunnan syntyä käsittelevässä teoksessaana professori Eduard Meyer totesi, että Apostolien tekojen 15:29:ssä mainittu ”veri” tarkoitti ”veren nauttimista, joka oli kielletty Nooalle ja siis myös koko ihmiskunnalle annetulla lailla (1. Moos. 9:4)”. Ja vaikka monet papit sanovat, että Apostolien tekojen 15:28, 29:ssä esitetty vaatimus oli vain tilapäinen, jottei olisi loukattu juutalaisia, professori Meyer sanoo, että vielä yli 125 vuotta myöhemmin kristityt ’noudattivat yleisesti veren nauttimista koskevaa kieltoa’. Todisteeksi hän viittaa siihen, mitä tapahtui vuonna 177, jolloin uskonnolliset viholliset syyttivät kristittyjä Euroopassa lasten syömisestä. Eräs nuori nainen vastasi: ”Kuinka nämä, jotka eivät saa syödä järjettömien eläinten verta, söisivät lapsia?”b

¹¹ Lukuisat toiselta ja kolmannelta vuosisadalta peräisin olevat kirjoitukset todistavat, että sen aikakauden kristityt ymmärsivät, ettei kielto ollut menneisyyden asia; se soveltui heihin. Esimerkiksi eräässä teoksessa mainitaan:

”Katolisen kirkon tapana oli melkein pyhän Augustinuksen aikaan saakka pidättyä syömästä verta sen säädöksen mukaisesti, jonka apostolit olivat antaneet pakanakäännynnäisille: sen tähden kirkon vanhimmissa laeissa velvoitettiin kaikkia pappeja kieltäytymään siitä viranmenetyksen uhalla.” – The Works of the Rev. Joseph Bingham.

Miksi sitten kristikunnan kirkot eivät nykyään noudata tätä ”säädöstä”? Martti Lutherin lausunnot esittävät vastauksen. Vaikka Luther olikin henkilökohtaisesti taipuvainen hylkäämään kaikki kirkolliskokoukset, hän sanoi Apostolien tekojen 15. luvusta:

”Jos nyt tahdomme muodostaa kirkon tämän kirkolliskokouksen mukaan (mikä olisikin kaikkein oikeinta, koska tämä itse apostolien pitämä kokous on ensimäinen ja tärkein), niin täytyisi meidän opettaa ja vaatia, ettei kukaan ruhtinas, herra, porvari tai talonpoika enää söisi veressä keitettyä hanhea, hirven, metsäkauriin tai sian lihaa . . . Ja kaikkein vähimmin saisivat porvarit ja talonpojat syödä mitään puna- tai verimakkaraa. . . . Hyvä, alkakoon nyt vain kuka voi ja tahtoo ja saattakoon kristikunnan noudattamaan tätä ainoaa kirkolliskokousta; minä kyllä mielelläni seuraan perässä.” – Lutherin Walitut teokset, II osa (1910), suom. Yrjö Loimaranta, s. 30, 31.

Hän ajatteli, että koska Apostolien tekojen 15:28, 29:ssä esitetyn päätöksen noudattaminen oli vaikeaa ja se jätettiin niin yleisesti huomioon ottamatta, olisi mahdotonta vaatia kaikkia kirkossakävijöitä noudattamaan sitä. Niinpä hän itsekään ei noudattanut sitä.

¹² Martti Luther ja monet hänen aikalaisensa ovat ehkä olleet haluttomia tottelemaan Jumalan lakia, ja ehkä useimmat ihmiset kristikunnassa nykyäänkin ovat haluttomia tekemään siten. Mutta eivät Jehovan kristityt todistajat!

VERI LÄÄKETIETEEN ALALLA

13, 14. a) Miten voisit auttaa jotakuta ymmärtämään, että Raamatun esittämä kielto sisältää ihmisveren siirtäminen? b) Miksi verensiirrosta kieltäytyminen olisi sopusoinnussa Raamatussa kerrottujen esimerkkien kanssa?

¹³ Kuten alussa havaitsimme, lääketiede on yksi alue, jossa tottelevaisuus verta koskevaa Jumalan lakia kohtaan joskus tulee kiistakysymykseksi. Monet pitävät miljoonia vuosittain annettuja verensiirtoja nykyaikaisen lääketieteen välttämättömänä ja hengen pelastavana osana. Mutta sen sijaan että tosi kristityt antaisivat lääketieteen alalla viime aikoina vallinneiden ihmisten mielipiteiden ohjata ajatteluaan ja menettelyään, heidän tarvitsee pitää ensimmäisenä mielessään Jumalan käsky: ’Karttakaa verta.’

¹⁴ Tosin silloin kun Raamattua kirjoitettiin, ei käytetty verensiirtoja. Mutta se, mitä Jumalan sana sanoo, kattaa varmasti verensiirtojen käytön. Lääkäri, joka kieltää jonkin antibiootin sille allergiselta potilaalta, ei kieltäisi häntä ainoastaan nauttimasta sitä suun kautta vaan myös ottamasta sitä ruiskeena. Samoin Jumalan käsky ’karttaa verta’ kieltää nauttimasta sitä suun kautta samoin kuin ottamasta sitä injektiona suoniin. Raamattu tekee edelleen selväksi, että Jumalan lakia ei saanut jättää huomioon ottamatta edes hätätilanteessa, jossa elämä voi olla vaarassa. (1. Sam. 14:31–35) Monet Jumalan otolliset palvelijat ovat olleet halukkaita kohtaamaan vaaroja ja jopa kuoleman ennemmin kuin rikkomaan Raamatun periaatteita ja nuhteettomuuttaan Jehovaa kohtaan. (Dan. 3:8–18; Hepr. 11:35–38) He ovat luottaneet täysin Jumalan voimaan palauttaa elämä ja uskoneet Jeesuksen Kristuksen sanoihin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin.” – Joh. 11:25; 5:28, 29.

15. Miksi verensiirroista kieltäytyminen ei olisi lääketieteellisesti järjetöntä?

¹⁵ Monet saattavat hämmästyä kuullessaan, että verestä kieltäytymisellä ja vaihtoehtoisten hoitokeinojen pyytämisellä voi olla lääketieteellisiä etuja. Tämä johtuu siitä, että verensiirtoihin liittyvistä monista erilaisista vaaratekijöistä tulee yhä enemmän todisteita.c Huomaa esimerkiksi erään lääkärin vastaus kirjeeseen, jonka oli lähettänyt nainen, joka avoimen sydänleikkauksen jälkeen oli saanut maksatulehduksen, taudin johon kuolee tuhansia ihmisiä vuosittain. Tri Robert Mendelsohn, erään sanomalehden lääketieteellisen palstan toimittaja, sanoi, ettei hän ollut siitä hämmästynyt, ja lisäsi:

”Joissakin suurissa keskussairaaloissa potilaille, jotka ovat Jehovan todistajia, on suoritettu hyvin tuloksin melkoisesti avoimia sydänleikkauksia käyttämällä veren korvikkeita, koska he kieltäytyvät ottamasta ihmisverta. . . . Ehkä meidän kaikkien sellaista leikkausta tarvitsevien, joka ilmeisesti vaatii verensiirtoja, pitäisi kysyä kirurgeiltamme, ovatko he tutustuneet näihin lääketieteellisiin uutisiin. Ehkä meillä kaikilla voisi olla yhtä vähän verensiirron jälkeisiä maksatulehdustapauksia ja muita etuja, joista nyt nauttivat vain Jehovan todistajat.” – The Idaho Statesman, 15.2.1978, s. 8C.

16. Mitä kokemus osoittaa leikkauksien suorittamisesta verta käyttämättä?

¹⁶ Avoin sydänleikkaus on vain yksi monista leikkauksista, joita rohkeat lääkärit ovat todenneet mahdolliseksi suorittaa ilman verta. Palautahan esimerkiksi mieleesi se tapaus, josta alussa puhuimme, 52-vuotias todistaja, joka tarvitsi vatsaleikkauksen vuotavan mahahaavan johdosta. Kun hänen verensä hemoglobiinipitoisuus laski noin 4:ään eli arveluttavan alas, eräs liittovaltion tuomari antoi valtuutuksen verensiirron antamiseen. Mutta hänen miehensä siirrätti hänet toiseen sairaalaan, jonka tapana oli kunnioittaa potilaan toivomuksia. Mikä oli tulos? Sanomalehtiotsikot ilmoittivat myöhemmin: ”Verensiirron hylänneen avioparin usko sai voiton.” Hän toipui!

17. Mitä verensiirtoihin liittyviä moraalisia näkökohtia pitäisi ottaa huomioon?

¹⁷ Monet ajattelevaiset lääkärit ovat myös alkaneet arvostaa asian moraalisia näkökohtia ja ovat päätelleet, että potilailla on oikeus ratkaista, hyväksyvätkö he jonkin tietyn hoidon. Tri D. Goldstein kirjoitti: ”Vaikka lääkäri olisi kuinka varma tahansa siitä, että hänen suosittelemansa hoito on ainoa, joka säilyttää elämän, kenelläkään lääkärillä ei ole moraalista oikeutta olla välittämättä potilaan uskonnollisesta omantunnonesteestä.” Eräät lääkärit, jotka olivat hoitaneet syöpää sairastavia todistajien lapsia, selittivät:

”Päätöksemme noudattaa heidän pyyntöjään hoitomme rajoittamisesta niin, ettei verensiirtoja käytettäisi, perustui kahteen seikkaan. Ensiksikin kaikilla näillä lapsilla oli mahdollisesti kohtalokas sairaus emmekä me voineet ennustaa menestyksellistä lopputulosta ilman huomattavaa epävarmuutta. Toiseksi tunnustimme, että hengenvaarallisen sairauden aikana vanhempien järkkymättömän uskon tarve lisääntyy.” – Pediatrics, joulukuu 1977, s. 919.

18. Miten usko tulee mukaan kuvaan verensiirtojen yhteydessä?

¹⁸ Tosi kristittyjen uskoon sisältyy sopusoinnussa sen kanssa, minkä mukaan he ovat lujasti päättäneet elää, usko Kristuksen veren pelastusvoimaan. (Room. 3:25; Hepr. 13:12; 1. Joh. 5:5, 6) Ei ole mitään muuta verta, josta he voivat saada ikuisen elämän. (Hepr. 10:29–31) Siksi heidän ikuinen kohtalonsa liittyy heidän uskollisuuteensa Jehovaa kohtaan. Tähän sisältyy tottelevaisuus sitä kohtaan, mitä hän sanoo verestä.

PYRI OLEMAAN VAPAA VERIVELASTA

19. Millainen asenne kristityillä pitäisi olla verivelkaisuutta kohtaan? (Ps. 26:9; 55:24)

¹⁹ Kristittyjen on täysin oikein pyrkiä vakavasti karttamaan kaikkea mahdollista verta koskevan Jumalan lain rikkomista, olkoonpa kysymys sen käytöstä lääketieteellisesti tai muulla tavoin. Tämän lain rikkominen merkitsisi ihmisen tulemista syylliseksi Jumalan edessä. Kuningas Daavid ilmaisi sellaista asennetta, joka meilläkin tarvitsee olla. Hän rukoili: ”Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala.” – Ps. 51:16.

20. Muun muassa millä tavoilla voisi tulla verivelkaiseksi?

²⁰ Monet ihmiset ajattelevat verivelkaisuuden aiheutuvan vain tahallisesta murhasta. Jumala varmasti vihaa sellaista verenvuodatusta, kuten on kirjoitettu. (Ps. 5:7; Sananl. 6:16, 17) Mutta Raamattu osoittaa, että koska elämä on pyhää, jossain määrin verivelkaisuutta voisi aiheutua jopa jonkun kuoleman aiheuttamisesta tahattomasti. (5. Moos. 22:8; 4. Moos. 35:15–33; 2. Moos. 21:29) Osoitammeko me henkilökohtaisesti pitävämme suuressa arvossa elämää ja verta elämän jokapäiväisissä asioissa? Sellaisen arvostuksen pitäisi esimerkiksi saada meidät olemaan maltillisia ja varovaisia moottoriajoneuvoja kuljettaessamme, tottelemaan turvallisuusmääräyksiä ja pitämään ajoneuvomme turvallisessa ajokunnossa. Samoin pitäisi huolehtia järkevästi vaaratekijöiden poistamisesta kotoa ja liikepaikalta, jotta kuolemaan johtavan onnettomuuden mahdollisuudet joko itselle tai toisille tulisivat mahdollisimman vähäisiksi. Onko sinulla tällainen asenne?

21. Miten joku voisi nykyään tulla epäsuorasti verivelkaiseksi, ja mitä itsetutkistelua tämä vaatii?

²¹ Toinen verivelan karttamiseen liittyvä piirre koskee järjestöjä tai laitoksia, jotka ovat verivelkaisia Jumalan silmissä. Esimerkiksi Jumala nimenomaan syyttää Suurta Babylonia, väärän uskonnon maailmanmahtia, syyllisyydestä tosi palvojien veren vuodattamiseen. (Ilm. 17:6; 18:24; 19:2) Se on myös hyväksynyt poliittiset ja sotilaalliset instituutiot, jotka ovat vuodattaneet verivirtoja vuosisatojen kuluessa. Vilpitön halu pysyä vapaana verivelasta vaatii meitä erottautumaan sellaisista nykyajan järjestöistä, joille Jumala täten langettaa epäedullisen tuomion, ja varomaan tarkoin niiden kannattamista. Noudatammeko me tätä piirrettä kaikessa elämässämme?

22, 23. a) Mistä muusta verivelkaisuuden piirteestä meidän pitäisi olla kiinnostuneita? (Apt. 18:6) b) Millainen elämää ja verta koskeva päätös meidän pitäisi siksi tehdä?

²² Samoin voimme osoittaa päättäväisyytemme pysyä vapaana verivelasta saarnaamalla toimeliaasti ja innokkaasti Valtakunnan sanomaa. (Mark. 13:10) Tarkastele tässä yhteydessä neuvoa, jonka Jumala antoi profeetta Hesekielille ennen Jerusalemin kukistumista vuonna 607 eaa. Jumala sanoi Hesekielille, että jos hän vartijana ei kaiuttaisi varoitussanomaa, hän joutuisi tekemään tilin tuhoutuvien israelilaisten verestä. (Hes. 3:17–21; 33:2–16) Mitä tyydytystä voimmekaan siksi saada siitä, että täytämme kristillisen velvollisuutemme ja kerromme totuuden tämän pahan järjestelmän tulevasta lopusta ja sen jälkeisestä paratiisista! Sen tekemisestä saa saman tunteen kuin oli apostoli Paavalilla, joka sanoi kristityille vanhimmille: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.” (Apt. 20:26, 27) Mikä etu! Samalla kun itse vältämme verivelkaisuuden voimme auttaa toisia saamaan ikuisen elämän, kun he osoittavat uskoa Kristuksen vereen.

²³ Vaikka siis useimmat ihmiset eivät olekaan tietoisia siitä, mitä Jumala sanoo, ja vaikka he pitävät verta ehkä vain jonakin sellaisena, mikä ylläpitää ihmiselämää väliaikaisesti, niin tosi kristityt eivät ajattele siten. Jumalan sanan mukaisesti me arvostamme Jehovan näkemystä elämästä ja verestä. Päättäkäämme siksi kannattaa hänen näkemystään ja elää sen mukaisesti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Vältä verivelkaa, joka voi johtua 1) veren syömisestä, 2) verivelkaisiin järjestöihin kuulumisesta tai 3) siitä, ettei varoita ihmisiä tuomiopäivästä