hänen menettelynsä osoitti, että hän halveksi tyystin Jumalan lakia, ei ainoastaan metsästämällä villieläimiä häikäilemättömällä tavalla tehdäkseen itsestään sankarin, vaan myös ulottamalla tämän metsästämisen valloituksiin taistelussa ja ihmisluomusten tappamiseen. The Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja), 10. osa, sivu 741, sanoo Nimrodista ”mahtavana metsästäjänä Herran edessä”: ”Tämä jälkimmäinen voidaan käsittää tarkassa merkityksessä – villieläinten metsästäjä, sillä sellaisia tiedämme Babylonian ruhtinasten olleen; tai soturin merkityksessä, sillä alkuperäinen sana gibbor merkitsee ’sankaria’.” Jälkimmäisen viittauksen kanssa The Encyclopedia Americana (Amerikkalainen tietosanakirja), 20. osa, 1929:n painos, sivu 350, on yhtä mieltä sanoessaan: ”Häntä kutsutaan ’mahtavaksi metsästäjäksi Herran edessä’, mikä on hiukan epäselvä sanonta, mutta viittaa ilmeisesti taisteluun ja valloitukseen yhtä hyvin kuin metsästykseenkin.” Raamattu sanoo 1. Mooseksen kirjan 10:11, 12:nnessa: ”Siitä maasta [Sinearista] hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.”

16. Keiden kuninkaaksi Nimrod asettui Babylonissa?

¹⁶ Väestön on täytynyt kasvaa suuresti Nimrodin aikaan tultaessa Jumalan Nooalle ja hänen pojilleen Seemille, Haamille ja Jaafetille antaman käskyn mukaisesti: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä.” (1. Moos. 9:1, 7) Nimrodilla oli siis kansaa, jonka kuninkaaksi asettua Babylonin (Baabelin) kaupungissa, Sinearin maassa.

17. a) Miksi se, että Nimrod laajensi valtakuntansa Assyriaan, aiheutti todennäköisesti verenvuodatusta? b) Miten Miikan 5:5, 6 myöhemmin viittaa hyökkäävään Assyrian maailmanvallan maahan? c) Millaisen esikuvan Nimrod pani Baabelin antamaan vastineelleen, Suurelle Babylonille?

¹⁷ Kun hän sitten ulotti valtakuntansa Babylonista Assyriaan, hänen piti valloittaa Seemin pojan alue, koska Assyria oli Assurin, Seemin pojan, maata. (1. Moos. 10:22) Tämä oli hyökkäysteko, mitä seurasi epäilemättä verenvuodatus, niiden tappaminen, joiden alueen hän otti perustaessaan Niiniven, Assyrian pääkaupungin. Nimrod oli siis murhaaja ja vielä suuremmassa mitassa kuin ensimmäinen murhaaja Kain. Nimrodin pääkaupunki Baabel oli vastuussa, koska se laajensi valtakuntaansa verenvuodatuksella. Ei ihme, että hyökkäävää Assyrian maailmanvaltaa sanotaan Miikan 5:4, 5:nnessä ”Nimrodin maaksi”. Millaisen esikuvan Nimrod panikaan Baabelin antamaan vastineelleen, Suurelle Babylonille! – Ilm. 17:5, 6.

18. Miten Nimrodin elämä päättyi?

¹⁸ Raamattu ei kerro, miten Jumala vaati Nimrodilta takaisin kaiken hänen vuodattamansa veren, mutta Nooan kolmen pojan sukuja lueteltaessa ei Nimrodilla mainita olleen lapsia. Raamattu erottaa siis hänet pois ottamatta lainkaan huomioon lapsia, joita hänellä on saattanut olla. Pakanahistorioitsijoitten kertomat legendat ja perimätiedot mainitsevat, että Nimrod sai väkivaltaisen kuoleman surmaajain käsissä.

19. Mihin muuhun tarkoitukseen kuin hyökkäykseen ja verenvuodatukseen Nimrod käytti kaupunkiaan Babylonia?

¹⁹ Mutta Nimrod ei pysähtynyt edes hyökkäys- ja murhaamissotiin vastoin Jumalan lakia toimiessaan ”Jehovaa vastaan”. Kuten saamme nähdä tämän lehden seuraavasta numerosta, hän käytti kaupunkiaan Babylonia mennäkseen vielä pitemmälle, jopa uhmaamaan Jehova Jumalan kaikkeudenyksinvaltiutta antaen siten toisen johtolangan Suuren Babylonin salaisuuteen.

Kaupungin rahainhoitaja

◆ Roomalaiskirjeen 16:23:nnessa apostoli Paavali lähettää Korintosta kirjoittaessaan tervehdyksen eräille työtovereilleen; esimerkiksi: ”Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä.” Vuonna 1929 suoritetuissa Korinton kaivauksissa professori T. L. Shear löysi katukiven, jossa oli kirjoitus: ”ERASTVS PRO: AED: S: P: STRAVIT” (”Erastus, prokuraattori ja eedili, kivesi tämän kadun omalla kustannuksellaan”). Varmaa ei ole, onko tässä mainittu Erastus sama, mistä Paavali puhuu, mutta kiveyksen uskotaan olleen olemassa ensimmäisellä vuosisadalla jKr. – G. Ernest Wright, Biblical Archaeology, s. 262.