13. luku
Muita Messiasta koskevia jumalallisia salaisuuksia paljastuu
1, 2. a) Mitä tarkoitetaan ”jumalallisella salaisuudella”? b) Mistä Kristukseen liittyvästä tarkoituksesta Jumala on tehnyt meille paljastetun salaisuuden?
JUMALALLINEN salaisuus voidaan määritellä totuudeksi, jota ei tunneta, ennen kuin Jumala paljastaa sen. Se on ”pyhä salaisuus”, jonka Jumala paljastaa omana määräaikanaan. (Room. 16:25, 26, Um) Hyvin kauan aikaa se, kenestä tulisi Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”, oli jumalallinen salaisuus eli pyhä salaisuus. Myös Jumalan tarkoitus Messiaan eli Kristuksen yhteydessä oli pitkän aikaa jumalallinen salaisuus, pyhä salaisuus. Mutta määräaikanaan Jumala paljasti eli ei enää pitänyt salaisuutena, että hänen tarkoituksensa oli käyttää Messiasta eli Kristusta kaiken hallinnossa, samoin kuin taloudenhoitaja pitää huolta talosta. Sellainen hallinto ykseyden toteuttamiseksi merkitsisi sitä, että Jumala yhdistäisi Messiaassa (Kristuksessa) kaiken eli kokoaisi kaiken jälleen yhteen Messiaan eli Kristuksen johdon alaisuuteen. Jumalan oli Hallitsijana ystävällistä paljastaa tämä, kuten luemme:
2 ”Tätä hän antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä tekemällä meille tunnetuksi tahtonsa pyhän salaisuuden. Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto [asiainhoito] määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa [Mašíahh], sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Niin, hänessä, jonka yhteydessä meidätkin [Kristuksen opetuslapset] asetettiin perillisiksi ennalta määräämällä meidät hänen tarkoituksensa [kreik. prothesis] mukaan, hänen, joka saa kaiken aikaan sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo, jotta me palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi, me, jotka olemme ensimmäisinä panneet toivomme Kristukseen.” – Ef. 1:8–12, Um.
3. Mitä Jumalan lupaus ”uudesta liitosta” merkitsi vanhalle Mooseksen välittämälle lakiliitolle ja sen tarkoitukselle?
3 Sopusoinnussa tämän Jumalan tarkoituksen kanssa Messias Jeesus alkoi laskea perustusta seurakunnalle, jonka Jumalan asettama pää hän olisi. Tämän Kristuksen alaisen seurakunnan yksityisiä jäseniä ei henkilökohtaisesti ennalta määrätty; ainoastaan jäsenten lukumäärä ja heidän kristilliset ominaisuutensa määrättiin ennalta. Kuten Jeesus opetuksillaan ilmaisi, hän tiesi, että ennustus, jonka Jer. 31:31–34 esittää, kertoi ennalta, että Jehova Jumala tekisi ”uuden liiton” kansansa kanssa. Näin ollen vanha lakiliitto, jonka Mooses oli välittänyt luonnollisille juutalaisille, tulisi loppuunsa. Hepr. 8:13 sanoo siitä: ”Sanoessaan ’uuden’ hän [Jumala] on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” Jeesuksen julkisen uran aikana tuo Mooseksen välittämä lakiliitto oli yli 1540 vuotta vanha. Vaikka se oli ollut olemassa niin kauan aikaa, sen ei ollut onnistunut tuottaa ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”. (2. Moos. 19:6) Tähänkään päivään mennessä, 1900 vuotta myöhemmin, nuo luonnolliset juutalaiset, jotka väittävät yhä olevansa Mooseksen välittämän lakiliiton alaisuudessa, eivät ole kyenneet tuottamaan Jumalalle ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”, eikä heillä vuodesta 70 lähtien ole ollut Aaronin suvun pappeuttakaan.
4. Mitä on sanottava kristillisen seurakunnan perustuksesta, ja milloin tuo seurakunta vasta perustettiin?
4 Jeesus piti mielessään, että Israelin kansa oli perustettu kahdelletoista patriarkalle, Jaakobin kahdelletoista pojalle. (1. Moos. 49:28) Niinpä Jeesus valitsi opetuslastensa joukosta kaksitoista miestä, jotka hän kutsui ”apostoleiksi” (lähetetyiksi) ja joista oli tuleva toissijaisia perustuksia seurakunnan pääperustuksella, joka hän itse on. (Mark. 3:14; Luuk. 6:13; Ef. 2:20) Jeesus kutsui itseään kallioperustukseksi sanoessaan kahdentoista apostolin kuullen: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan [Haadeksen, Um] portit eivät sitä voita.” (Matt. 16:18) Kuolemaansa asti Jeesus kuitenkin tunnusti yhä Israelin kansan Jumalan seurakunnaksi, saarnasi sen synagogissa ja opetti sen temppelissä Jerusalemissa. Vasta 50. päivänä hänen ylösnousemuksestaan kuolleista muodostettiin seurakunta, jonka pää ja tärkein perustus hän oli. Millä perusteella niin voidaan sanoa? Seuraavalla järkevällä perusteella:
5. Mikä vuodatettiin tuona viikkojuhlan päivänä ja keiden päälle, ja miten Pietari selitti sen vuodattamisen?
5 Tuona šavuot-juhlan eli helluntain päivänä ja Jooelin 2:28, 29:n ennustuksen täyttymykseksi vuodatettiin Jumalan pyhä henki. Keihin? Israelin kansanko päälle, joka vietti tuolloin viikkojuhlaansa (šavuot) Jerusalemissa? Ei, vaan Jeesuksen Kristuksen noin 120 uskollisen opetuslapsen päälle, jotka olivat koolla eräässä yläsalissa Jerusalemissa. Sen näkyväksi ja kuuluvaksi todisteeksi ”ikäänkuin tulisia kieliä” leijui heidän päänsä päällä, ja he alkoivat puhua muilla kielillä kuin äidinkielellään. Apostoli Pietari selitti kokoontuneille tuhansille hämmästyneille juutalaisille, että oli kysymyksessä Jooelin 2:28, 29:n täyttymys, joka koski Jumalan hengen vuodattamista, ja sitten hän lisäsi:
”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi [Mašíahh] tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” – Apt. 2:1–36.
6. a) Mitä se, että Jeesus vuodatti hengen, merkitsi hänen opetuslapsilleen? b) Mitä se merkitsi Israelin kansalle ja sen lakiliitolle?
6 Vuodattamalla siten pyhää henkeä Jumalalta uskollisille opetuslapsilleen Jeesus voiteli heidät pyhällä hengellä ja alkoi näin rakentaa seurakuntaansa. Mitä tämä sitten merkitsi Israelin kansalle, joka oli pannut Messiaan eli Kristuksen paaluun? Se merkitsi sitä, että se ei enää ollut Jehova Jumalan seurakunta. Se merkitsi sitä, että sen vanha lakiliitto oli hävinnyt. Se oli tehty mitättömäksi, Jumala itse oli ikään kuin naulannut sen paaluun, jossa Jeesus Kristus oli pääsiäispäivänä riippunut kirottuna Israelin kansan puolesta. (Kol. 2:13, 14; Gal. 3:13) Tunnustamalla tämän Jumalan Pojan uhratuksi Messiaakseen juutalaiset, jotka olivat syntyneet lakiliiton alaisuuteen, saattoivat päästä sen kirouksesta ja saada Jehova Jumalan siunauksen. – Apt. 3:25, 26.
7. Minkä välittäjänä Jeesus nyt toimi verensä kautta, ja mihin asemaan lihallinen Israelin kansa sen tähden joutui?
7 Lisäksi kun Jeesus Kristus esitti taivaalliselle Isälleen ihmisverensä ansion eli arvon, hän saattoi voimaan uuden liiton, josta annetun lupauksen Jer. 31:31–34 oli esittänyt. Samoin kuin Mooses oli välittänyt vanhan lakiliiton pelkkien eläinuhrien verellä, niin nyt Jeesus Kristus Jumalan läsnäolossa välitti uuden liiton omalla uhriverellään. Tässäkin suhteessa hän oli Mooseksen kaltainen Profeetta. (5. Moos. 18:15–18) Uusi liitto korvasi siten vanhan lakiliiton, eikä lihallinen Israelin kansa ollut tuossa uudessa liitossa. Näin ollen tuo kansa ei ollut enää Jehova Jumalan seurakunta eikä ”Jumalan Israel”. Niinpä ketkään luonnolliset juutalaiset, jotka syntyivät lakiliiton kumoamisen jälkeen, eivät ole koskaan olleet tuon vanhan liiton alaisuudessa, vaikka heidän rabbiininsa saattaisivat sanoa heidän olevan.
8. Millainen Israel tuli olemassaoloon tuona helluntaipäivänä, ja miten Pietari osoittaa sen ja luonnollisen Israelin välisen vastakohtaisuuden?
8 Tuona vuoden 33 helluntaipäivänä tuli olemassaoloon hengellinen ”Jumalan Israel”, joka rakennettiin kallioperustana olevalle Messiaalle Jeesukselle. Gal. 6:15, 16 sanoo siitä: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja [niin, Um] Jumalan Israelille!” Apostoli Pietari osoitti vastakohtaisuuden näiden välillä ja sen kansan välillä, joka hylkäsi Messiaan Jeesuksen, kun hän kirjoitti Messiaan opetuslapsille: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” – 1. Piet. 2:8, 9.
9. Minkä uuden illallisen Jeesus pani alulle opetuslapsilleen, ja mistä liitosta hän puhui?
9 Koska tämä hengellinen ”Jumalan Israel” ei ole Mooseksen välittämän vanhan lakiliiton alainen, se ei vietä vuotuista pääsiäistä. Lopettaessaan apostoleittensa kanssa Jerusalemissa viettämäänsä viimeistä pääsiäistä Jeesus otti happamattoman leivän ja viinimaljan ja pani alulle uuden vuotuisen illallisen seuraajiensa vietettäväksi sen muistoksi, että hän kuoli Jumalan Karitsana ja uuden liiton Välittäjänä. Siunattuaan viinimaljan hän sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri [tarkoittaa minun ’liiton vertani’, Um], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27, 28; vrt. 2. Moos. 24:8.) Mutta mistä liitosta Jeesus puhui? Luukkaan kertomus Jeesuksen sanoista mainitsee: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” – Luuk. 22:20; 1. Kor. 11:20–26.
10. Miten tuo liitto oli rinnastettavissa siihen, jonka Mooses välitti, ja miksi joitakuita luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia ei otettu tuohon uuteen liittoon?
10 Jeesuksen veri oli saattava voimaan ”uuden liiton”, jonka Jer. 31:31–34 oli ennustanut ja joka oli Jumalan anteeksiannon suomiseksi niiden synneille, jotka otettiin uuteen liittoon. Jeesus saattoi voimaan tämän uuden liiton, kun hän esitti verensä arvon eli ansion Jehova Jumalalle noustuaan taivaaseen. Tämän ansiosta hänestä tuli uuden liiton Välittäjä, paremman liiton kuin se, jonka Mooses välitti Siinainvuorella vuonna 1513 eaa. (Hepr. 8:6–13; 9:15–20; 12:24; 13:20; 1. Tim. 2:5, 6) Valitettavasti luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, jotka kieltäytyivät hyväksymästä Jeesusta Messiaaksi, eivät päässeet uuteen liittoon, eikä heistä näin ollen tullut osaa hengellisestä ”Jumalan Israelista”.
11. Mitä Jeesus sanoi uudella illallisella apostoleilleen valtakunnasta, ja minkä menestyksen tämä takasi uudelle liitolle?
11 Sen jälkeen kun Jeesus oli pannut apostolinsa juomaan viinimaljan, joka edusti hänen vertaan, jota sovellettaisiin uuteen liittoon, hän puhui heille edelleen sanoen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Tässä oli vakuutus siitä, että Jeesuksen veren voimaansaattama uusi liitto menestyisi ”pappisvaltakunnan ja pyhän kansan” tuottamisessa. Hengellisen ”Jumalan Israelin” uskolliset jäsenet, jotka otetaan uuteen liittoon, osallistuvat Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaalliseen valtakuntaan, joka hallitsee laajempaa alaa kuin kuningas Daavidin maallinen alue oli. He palvelevat myös alipappeina Herralle Jeesukselle Kristukselle, josta oli määrä tehdä ”pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. – Ps. 110:4.
AABRAHAMIN ”SIEMENEEN” LIITTYVÄ SALAISUUS PALJASTUU
12. Mikä Aabrahamin ”siementä” koskeva salaisuus paljastui vuoden 33 helluntaina, ja millainen ”siemen” se oli oleva?
12 Siitä pitäen kun Jumala antoi liittolupauksen patriarkka Aabrahamille vuonna 1943 eaa., oli olemassa salaisuus: keistä muodostuu Aabrahamin luvattu ”siemen” kaikkien maan sukujen siunaukseksi? (1. Moos. 12:1–3) Vuoden 33 helluntaipäivänä tämä salaisuus paljastui. ”Siemen” oli tietenkin muodostuva useammasta kuin vain Messiaasta Jeesuksesta, sillä Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hänen siemenensä olisi kuin taivaan tähdet ja hiekkajyvät merenrannalla. Luonnollisia, ympärileikattuja israelilaisia tuli tosiaan ikään kuin niin paljon, mutta Aabrahamin tosi siemen ei ollut muodostuva luonnollisesta Israelista lihan mukaan vaan hengellisestä Israelista, johon kuuluvat siitetään Jumalan hengellä Jumalan hengellisiksi pojiksi, joilla on taivaallinen perintö silmämääränä. Jumala on Suurempi Aabraham, joka nimi merkitsee ’paljouden isää’.
13. Keille annettiin helluntaina tilaisuus tulla osaksi Aabrahamin hengellistä ”siementä”, ja miten kauan tämä tilaisuus oli tarjolla yksinomaan heille ja miksi?
13 Luonnolliseen Israelin kansaan kuuluville annettiin kuitenkin ensimmäinen tilaisuus tulla Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäseniksi. Vuoden 33 helluntaipäivänä juuri luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia, Aabrahamin luonnollisia jälkeläisiä, siitettiin Jumalan pyhällä hengellä Hänen pojikseen ja heidät otettiin uuteen liittoon. Siten Jehova Jumalasta tuli Suurempi Aabraham tälle hengelliselle ”siemenelle”. Vaikka Israelin kansa oli osallistunut Messiaan tuhoamiseen kuolemassa ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ (vuodesta 29 vuoteen 36) puolivälissä, Jehova Jumala osoitti kuitenkin heille edelleen suosiota 70. vuosiviikon jälkipuoliskon ajan kunnioituksesta liittoa kohtaan, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin kanssa, jonka lihallisia jälkeläisiä Israelin kansa oli. (Dan. 9:24–27) Niinpä tilaisuutta Aabrahamin hengelliseksi ”siemeneksi” tulemiseksi tarjottiin edelleen heille 70. vuosiviikon loppuun asti.
14. Miten Pietari viittasi Jerusalemin temppelissä tähän Aabrahamin luonnolliselle siemenelle tarjottuun huomaavaiseen varaukseen?
14 Joitakin päiviä helluntain jälkeen apostoli Pietari viittasi tähän Jumalan huomaavaiseen varaukseen puhuessaan juutalaisten väkijoukolle Jerusalemin temppelissä: ”Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: ’Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat’. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” – Apt. 3:24–26.
15. Keille siis Aabrahamin ”siemenen” siunaus tuli ensin, ja miten siunatut vapautettiin orjuudesta?
15 Joitakin vuosia myöhemmin kirjoitti entinen fariseus, joka oli aikaisemmin ollut hyvin innokas juutalaisten perinteitten puolesta, seuraavat sanat:
”Kristus [Mašíahh] on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.”
”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’ Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” – Gal. 3:13, 14; 4:4–7.
16. Perustuuko Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäsenyys lihallisiin siteisiin vai mihin?
16 Selittäessään, että ”Aabrahamin siemeneen” kuuluminen ei perustu lihallisiin siteisiin Aabrahamin kanssa vaan sellaisen uskon ilmaisemiseen, joka Aabrahamilla oli, edellä mainittu kirjoittaja, apostoli Paavali, sanoi: ”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” – Gal. 3:7, 8, 26–29; 1. Moos. 12:3.
SUKUPOLVIA MYÖHEMMIN PALJASTUNUT SALAISUUS
17. Miten monilla juutalaisilla oli samanlainen usko kuin Aabrahamilla, niin että he käyttivät hyödykseen ’seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa’, jolloin Jumalan suosio kohdistui heihin?
17 Kaikilla Aabrahamin lihallisilla jälkeläisillä ei ollut sellaista uskoa kuin Aabrahamilla, uskoa, jonka tähden häntä kutsuttiin vanhurskaaksi ja Jumalan ”ystäväksi” jo ennen kuin hänet ympärileikattiin lihassa. (1. Moos. 15:6; Room. 4:9–12; Jaak. 2:21–23) Monetkaan luonnolliset juutalaiset eivät käyttäneet hyväkseen ’seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa’, jonka aikana Aabrahamin kanssa tehty liitto ’pidettiin voimassa’ Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin lihallisten jälkeläisten hyväksi. (Dan. 9:27, Um) Vain pieni jäännös käytti sitä hyväkseen. Viimeinen tieto niiden Jerusalemissa olleitten juutalaisten lukumäärästä, jotka ottivat vastaan Messiaan Jeesuksen ennen ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ päättymistä vuonna 36, oli noin viisituhatta. – Apt. 4:4.
18. Miten monta hengellistä israelilaista Jumala tarkoitti olevan, ja mitä kysymyksiä siis heräsi ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ lopussa?
18 Jumala oli määrännyt ennalta sitä paljon suuremman joukon ’pappisvaltakuntaansa ja pyhää kansaansa’ varten, joka uuden liiton oli määrä tuottaa. Tarkoittamansa täsmällisen lukumäärän hän paljasti vasta Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen hävityksen jälkeen ensimmäisen vuosisadan lopulla. Silloin hän paljasti eloon jääneelle iäkkäälle apostoli Johannekselle tarkoittamansa hengellisten israelilaisten valitun lukumäärän olevan 144000. (Ilm. 7:4–8; 14:1–3) Kun ’seitsemäskymmenes vuosiviikko’ päättyi vuoden 36 syksyllä, niiden juutalaisten määrä, jotka olivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana ja jotka oli kastettu pyhällä hengellä, oli ilmeisesti paljon vähemmän kuin 144000. Oliko sitten Jumalan tarkoitus epäonnistunut? Vai mihin hämmästyttäviin toimenpiteisiin hän nyt oli ryhtyvä, jotta hänen ’ikuinen tarkoituksensa’ Kristuksessa ei epäonnistuisi?
19. Minkä paljastuksen Jumala nyt teki kastettujen uskovien joukosta, joiden Pää Messias Jeesus oli?
19 Vuoden 36 syksyyn asti Messiaan Jeesuksen kastettujen seuraajien seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista, ympärileikatuista samarialaisista ja muista, jotka olivat kääntyneet juutalaiseen uskoon ja tulleet ympärileikatuiksi. (Apt. 2:10; 8:1–9:30; 11:19) Muut ihmiskuntaan kuuluvat eivät olleet uskovia, vaan ”ilman Kristusta, . . . vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. (Ef. 2:11, 12) Nyt tuli paljastus: uskovien joukko, jonka Pää Messias Jeesus oli, ei ollut enää koostuva pelkästään juutalaiseen rotuun kuuluvista ja juutalaisuuteen kääntyneistä. Siitä eteenpäin Messiaan seuraajien joukkoon tultaisiin ottamaan ympärileikkaamattomia uskovia, yhtä ympärileikkaamattomia kuin Aabraham oli silloin, kun Jumala kutsui hänet ja teki hänen kanssaan liiton ja vanhurskautti hänet ystäväkseen uskon tähden. Samoin näilläkin hyväksytyillä ei-juutalaisilla oli usko.
20. a) Mikä ei siis ollut enää oleva esteenä juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä? b) Keihin Jumala näin ollen nyt käänsi suosiollisen huomionsa?
20 ’Seitsemännenkymmenennen viikon’ puolivälissä vuonna 33 Jumala oli poistanut Mooseksen välittämän lakiliiton ja oli saattanut voimaan paremman ”uuden liiton” hengellisen Israelin kanssa. Vanhan lakiliiton ei näin ollen pitänyt enää olla esteenä juutalaisten ja pakanoitten välillä. Niinpä kuten Ef. 2:13–18 mainitsee, Jehova Jumala eteni raivattua tietä ja käänsi suosiollisen huomionsa ympärileikkaamattomiin pakanakansoihin ”ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä”. – Apt. 15:14; Aam. 9:11, 12, kreikankielinen Septuaginta-käännös.
21. Kenen luo Jumala lähetti sitten enkelinsä, ja mitä tämä henkilö teki?
21 Kenen luo Jehova Jumala lähetti enkelinsä 70. vuosiviikon päättyessä? Juudean provinssia hallitsevan roomalaisen maaherran hallituskaupungissa asuvan ympärileikkaamattoman pakanan luo. Tämän pakanamiehen nimi oli Kornelius, ja hän oli italialaisen sotaväenosaston sadanpäämies, mutta hän oli ”hurskas ja jumalaapelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa”. Korneliusta käskettiin lähettämään miehiä etelämpänä sijaitsevaan Joppen rannikkokaupunkiin noutamaan sieltä Simon Pietaria. Simon Pietari lähti niiden kolmen miehen mukaan, jotka oli lähetetty noutamaan häntä, sillä häntä oli neuvottu menemään heidän kanssaan ja ’olemaan sanomatta epäpyhäksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut’.
22. Mistä Pietari saarnasi pakanakotiin kokoontuneille, ja mitä hän sanoi syntien anteeksi saamisesta?
22 Niin Simon Pietari tukahdutti ennakkoluulonsa pakanakotiin astumisen suhteen ja meni Korneliuksen kotiin Kesareaan. Pyynnöstä hän saarnasi tälle pakanalle ja niille, jotka tämä oli koonnut taloonsa kuulemaan apostoli Pietaria. Pietari saarnasi heille Messiaasta, jonka Jumala oli lähettänyt Israelille. Pietari jatkoi: ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” – Apt. 10:1–43; 11:4–14.
23. Minkä ihmeen tapahduttua Pietari kehotti kastamaan kuulijansa ja kenen nimessä?
23 Nuo sanat riittivät Korneliukselle ja muille hänen kanssaan kuunteleville. Lisäksi Jumala luki heidän sydämensä ja ryhtyi toimintaan. Me luemme:
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset [kuusi ympärileikattua juutalaista uskovaa], jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ’Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.” – Apt. 10:44–48; 11:1–17.
24. Miten ne Jerusalemin juutalaiset, jotka kuulivat Pietarin selityksen, suhtautuivat asiaan?
24 Palattuaan myöhemmin Jerusalemiin Pietari selitti siellä olleille ympärileikatuille juutalaisille uskoville menettelyään sanoen: ”Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?” Meidän tulisi nykyään olla niiden kaltaisia, jotka tuolloin kuulivat Pietarin selityksen: ”Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa: ’Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi’.” – Apt. 11:17, 18.
25. Mitä ylösnousseen Jeesuksen käskyä ympärileikatut juutalaisuskovat siitä lähtien tottelivat?
25 Siitä eteenpäin apostolit ja muut juutalaisuskovat eivät rajoittaneet toimintaansa ainoastaan juutalaisiin ja käännynnäisiin vaan tekivät, mitä ylösnoussut Jeesus oli käskenyt heidän tehdä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia” – keistä? – ”kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” – Matt. 28:19, 20, Um.
26. Erityisesti kuka apostoli kirjoitti Jumalan salaisuudesta, joka liittyi uskoviin pakanoihin?
26 Ennen Korneliuksen kääntymistä Messiaan opetuslapseksi teki kääntymyksen Saulus Tarsolainen, joka oli hyvällä omallatunnolla vainonnut omaan kansaansa kuuluvia Messiaaseen uskovia juutalaisia. Hän alkoi heti saarnata muille ympärileikatuille juutalaisille ja osoittaa heille Raamatun henkeytetyistä heprealaisista kirjoituksista, että tämä Jeesus, Daavidin poika, oli ennustettu Messias eli Kristus. Aikanaan hänet asetettiin apostoliksi ja häntä alettiin kutsua Paavaliksi ja hänestä tehtiin erityisesti ”pakanain apostoli”. Hän kirjoitti varsinkin siitä, miten suurenmoisen jumalallisen salaisuuden eli ”pyhän salaisuuden” Jumala paljasti vuonna 36 sallimalla uskovien pakanoitten tulla Kristuksen opetuslasten joukkoon, ”Aabrahamin siemenen” jäseniksi. – Room. 11:13.
27. Mitä suurenmoista ”pyhää salaisuutta” Paavali teki tunnetuksi pakanakansojen keskuudessa?
27 Paavali kirjoitti esimerkiksi messiaanisen seurakunnan pitkäaikaisesta salaisuudesta: ”[Seurakunnan] palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden [Jumalalta saadun taloudenhoidon, Um] mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen [pyhän, Um] salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän [pyhän, Um] salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:25–27) Mikä suurenmoinen ”pyhä salaisuus” paljastettavaksi niin pitkien aikajaksojen kuluttua se olikaan, että pakanakansoista tuleville uskoville annettaisiin taivaallinen ”toivo” kirkastumisesta Messiaan, Kristuksen, kanssa! Oli tosiaan kunnia ja etu olla sellaisen toivon omaavan seurakunnan palvelijana!
28, 29. a) Keneen liittyvään Jumalan tarkoitukseen tämä pakanauskovien rakkaudellinen huomioon ottaminen sisältyi? b) Mitä Paavali kirjoitti Jumalan ”ikuisesta tarkoituksesta” ilmaistessaan oman kiitollisuutensa tässä yhteydessä?
28 On suurenmoista ajatellakin, että kaikki tämä rakkaudellinen huomaavaisuus liittyy ylevään tarkoitukseen, jonka Jumala muodosti Messiaansa yhteydessä tehdäkseen pakanauskovista osan Aabrahamin hengellistä ”siementä” koko ihmiskunnan siunaamiseksi! Miten ihailtavaa onkaan, että rakastava Jumala on pitänyt kiinni tästä tahtonsa anteliaasta piirteestä, koska se on osa hänen ’ikuista tarkoitustaan’! Ilmaistessaan arvostuksensa Jumalan hänelle antamasta osasta tässä yhteydessä Paavali sanoo:
29 ”Minulle, kaikkien pyhien vähäisintä vähäisemmälle, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys julistaakseni kansoille hyvää uutista Kristuksen käsittämättömästä rikkaudesta ja pannakseni ihmiset näkemään, miten sitä pyhää salaisuutta hoidetaan, joka on määräämättömästä menneisyydestä ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken. Tämä tapahtui sitä varten, että taivaallisissa oleville hallituksille ja valloille tehtäisiin nyt seurakunnan kautta tunnetuksi Jumalan erittäin moninainen viisaus sen ikuisen tarkoituksen [kreik. prothesis] mukaisesti, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä.” – Ef. 3:8–11, Um.
30. a) Miten Jumala eteni ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaisesti tuodakseen ilmi ’erittäin moninaisen viisautensa’? b) Miksi me tänä aikana elävät olemme erittäin suosittuja?
30 Jumala eteni näin ollen ’pyhän salaisuutensa’ suhteen siten, että ”sen ikuisen tarkoituksen mukaisesti, jonka hän muodosti Kristuksen . . . yhteydessä”, tänä aikana voitaisiin ilmoittaa taivaallisissa paikoissa oleville hallituksille ja valloille ”Jumalan erittäin moninainen viisaus” tuottamalla kristillinen seurakunta siitä esimerkiksi. Emmekö me olekin suuresti suosittuja saadessamme elää tänä aikana, jolloin ymmärretään Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” mukainen ”pyhä salaisuus”? Paavali sanoo:
”[Tätä salaisuutta] menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta.” – Ef. 3:5, 6.
31, 32. a) Ketkä olivat esikristillisinä aikoina kiinnostuneita näiden seikkojen ymmärtämisestä? b) Keistä siis Kristuksen ”ruumis” muodostuu?
31 Muinaiset esikristilliset profeetat, niin, jopa enkelit, olivat kiinnostuneita siitä, miten Jehova Jumala hoitaisi tämän ”pyhän salaisuuden”.
”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.” – 1. Piet. 1:10–12.
32 Niinpä Jumalan määräaikana paljastettiin, että Kristuksen ”ruumiin” jäsenten täysi lukumäärä koottaisiin pakanoista samoin kuin juutalaisista. Jumalan ”ikuinen tarkoitus”, joka ensin muodostettiin Eedenin puutarhassa, otti huomioon tämän seurakunnan, jonka Päänä Messias on. Siinä sekä juutalaiset että pakanat yhdistettiin.