Ole kestävä – lupauksen täyttymys lähestyy!
”Te tarvitsette kestävyyttä, jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte lupauksen täyttymyksen.” – Hepr. 10:36.
1. Mitä eräs luotettava lupaus sai arabialaisten ja israelilaisten yhteisen esi-isän tekemään?
LUOTETTAVAN henkilön antama hyvä lupaus voi vaikuttaa sen saajaan siten, että hän ryhtyy kiitollisuutta ilmaisevaan toimintaan. Kuinka monet meistä nykyään haluaisivat tulla muukalaisiksi, vieraan maan asukkaiksi sadaksi vuodeksi vain lupauksen takia? On hämmästyttävää, että meillä on historiallinen kertomus juuri tällaisesta tapauksesta! Se koskee miestä, jonka jälkeläisiä arabialaiset väittävät olevansa samoin kuin heidän verisukulaisensa israelilaiset. Tämä heidän yhteinen esi-isänsä sai lupauksen, jonka toteutuminen vaikuttaa koko ihmisperheen ikuiseksi hyväksi.
2. Miksi tämän lupauksen toteutuminen vaati sen saajaa toimimaan?
2 Tämän koko maailmalle tärkeän lupauksen toteutuminen vaati toimintaa, kuten lupauksen sisältävä Jumalan lausunto kuului: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Moos. 12:1–3.
3. Millä tavalla Kaldean Uurista oleva Aabraham on esimerkki meille lupauksen ollessa kysymyksessä?
3 Miten kiitollisia me kaikki, jotka kuulumme ’sukukuntiin maan päällä’, voimmekaan olla siksi, että tämän lupauksen saaja, Abram Kaldean Uurista, ryhtyi luottavaisesti tuohon määrättyyn toimintaan! Abram (jota myöhemmin kutsuttiin Aabrahamiksi) on esimerkkinä meille siitä, miten on ryhdyttävä toimimaan sen lupauksen toteutumiseksi, jonka Aabrahamin Jumala antaa meille.
4. Kuinka kauan Aabraham oli ilman kotimaata Kanaanin maassa? Entä hänen poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob?
4 Kun Aabraham oli 75-vuotias, hän meni Luvattuun maahan, joka oli silloin hänelle vieras maa. Hän kuoli 175-vuotiaana. Hän oli siis ilman kotimaata kokonaisen vuosisadan – melkoisen ajan. Hänen poikansa Iisak, joka syntyi hänelle tässä vieraassa maassa, jota ei vielä ollut annettu Aabrahamille, oli samoin mies ilman kotimaata, mutta vielä pitemmän ajan – 180 vuotta. Iisakin poika Jaakob, jolle tämä Jumalan lupaus edelleen annettiin, oli mies ilman kotimaata 130 vuotta, ennen kuin hänet kutsuttiin alas Egyptiin, missä hän kuoli. (1. Moos. 47:7–9; 49:33) Tämä 147-vuotias patriarkka haudattiin kuitenkin omasta pyynnöstään Luvattuun maahan, Kanaanin maahan. – 1. Moos. 50:1–14.
5, 6. Mikä ominaisuus vahvisti noita kolmea patriarkkaa kestämään 215 vuotta vieraassa maassa, ja miten Heprealaisille 11:9, 10, 13–16 osoittaa tämän?
5 Mikä vahvisti noita kolmea patriarkkaa kestämään vieraassa maassa palaamatta Kaldean Uuriin? Mikä auttoi heitä kestämään vieraassa Kanaanin maassa kaikkiaan 215 vuotta (1943–1728 eaa.)? Heidän uskonsa Jehova Jumalaan ja hänen rikkumattoman lupauksensa luotettavuuteen. Heprealaisille 11:9, 10, 13–16 kertoo tästä:
6 ”Uskon vaikutuksesta hän [Aabraham] eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa ja asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat hänen ohellaan sen saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala. Uskossa nämä kaikki kuolivat, vaikkakaan he eivät saaneet lupauksia koskevaa täyttymystä, mutta he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi ja julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa. Sillä ne, jotka sellaisia sanovat, osoittavat selvästi, että he ovat hartaasti etsimässä omaa paikkaansa. Ja kuitenkin jos he olisivat tosiaan muistaneet jatkuvasti sitä paikkaa, josta he olivat lähteneet, heillä olisi ollut tilaisuus palata. Mutta nyt he tavoittelevat parempaa paikkaa, se on taivaalle kuuluvaa. Siksi Jumala ei häpeä heitä, tulla kutsutuksi heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin.”
7. Miten Aabraham teki itsestään epäsuositun henkilön synnyinseudullaan, ja millaista ”kaupunkia” hän kaipasi?
7 Esimerkkinä pojalleen Iisakille ja pojanpojalleen Jaakobille Aabraham oli päättänyt kuolla ulkomailla mieluummin kuin peräytyä tehtävästään ja palata kotikaupunkiinsa Kaldean Uuriin. Koska tuo pakanallinen kaupunki oli Sinearin maassa, niin Aabraham teki itsestään jopa epäsuositun sillä alueella, koska hän ajoi takaa neljää siltä alueelta tullutta liittolaiskuningasta ja sai heidät lähtemään pakosalle. Nämä olivat Sinearin kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Eelamin kuningas Kedorlaomer ja Goojimin kuningas Tidal. Aabraham ja hänen joukkonsa riistivät noilta kuninkailta kaikki arvokkaat tavarat ja vangit, jotka he olivat anastaneet hyökätessään Kanaanin maahan. (1. Moos. 14:1–24; Hepr. 7:1) Aabraham ei halunnut enää Kaldean Uuria asuinkaupungikseen. Hän hylkäsi sen. Hän asui mieluummin paimentolaisena Luvatussa maassa kaivaten jotain parempaa kuin tuo hänen epäjumalia palvova, syntinen syntymäkaupunkinsa oli. Ennemmin kuin jotakin ihmisten tekemää kaupunkia Aabraham sekä Iisak ja Jaakob kaipasivat sellaista kaupunkia eli hallitusta, jonka Rakentaja ja Tekijä on hänen Jumalansa. Kaldean Uurin perustukset ovat nykyään rauniona, mutta niin ei ole Jumalan ”kaupunki”.
8, 9. a) Millaisen perinnön Aabraham saa ylösnousemuksessa ja miten? b) Miten Aabrahamista tuli Roomalaisille 4:11, 12:n mukaan Kristuksen opetuslasten ”isä” hengellisesti puhuen?
8 Jehova Jumala ei luvannut Aabrahamille hänen kuolemaan asti kestäneen uskollisuutensa vuoksi taivaallista perintöä vaan maallisen, Kanaanin maan. Kun Aabraham nousee kuolleista, hänet herätetään siis elämään maan päälle. Mutta maa on siihen aikaan ”taivaalle kuuluvan” kaupungin, Aabrahamin tärkeimmän Jälkeläisen Jeesuksen Kristuksen messiaanisen valtakunnan, kiistattoman hallitusvallan alainen. (Hepr. 11:16) Aabraham oli erinomainen esimerkki uskosta tälle loistoisalle Jälkeläiselle, jonka kautta Jumalan Aabrahamille antama lupaus tulee täyttymään, sillä Jeesus Kristus on huomattavalla tavalla se ’Aabrahamin siemen’, jossa kaikki maan kansat voivat varmistaa ikuisen siunauksen itselleen. (1. Moos. 22:18) Hengellisesti puhuen Aabrahamin sanotaan olevan Jeesuksen Kristuksen opetuslasten ”isä”, onpa nämä sitten otettu ympärileikattujen juutalaisten tai ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten, pakanoiden, keskuudesta. Tästä luemme seuraavat sanat:
9 ”Ja hän [Aabraham] sai tunnusmerkin [vuosia sen jälkeen kun hänestä oli tullut vaeltava muukalainen Kanaanin maassa], nimittäin ympärileikkauksen, siitä uskosta tulleen vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana [kunnes hän siitti Iisakin], ollakseen kaikkien niiden isä, jotka ympärileikkaamattomina [pakanoina] uskovat, jotta vanhurskaus luettaisiin heille, ja ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat järjestystä noudattaen sen uskon askeleissa, joka isällämme Aabrahamilla oli ympärileikkaamattomana.” – Room. 4:11, 12; 1. Moos. 15:6; 17:7–17.
10. a) Miten Jumala on enemmän kuin Aabraham ’kaikkien niiden isä, jotka uskovat’? b) Minkä ominaisuuden avulla me siis saamme kokea Jumalan lupausten täyttymyksen?
10 Koska Aabrahamista tuli kuin luonnollisen Jälkeläisensä Jeesuksen Kristuksen opetuslasten hengellinen isä, niin Aabrahamia käytettiin esikuvana Jehova Jumalasta, joka on koko sen ”siemenen” taivaallinen Isä, jonka välityksellä kaikki maan kansat siunataan. (Gal. 3:8, 9) Jehova Jumala on täten Suurempi Aabraham. Häneltä tulee uskon ominaisuus, koska hän antaa pyhää henkeään niille, jotka palvovat häntä, ja koska yksi niistä hedelmistä, jotka tämä henki tuottaa, on usko. (Gal. 5:22) Hänen luotettava uskollisuutensa lupauksiaan kohtaan herättää meissä uskon häneen. Paljon suuremmassa määrin kuin Aabraham Jehova on uskollisten Isä eli niiden Isä, jotka uskovat. Pitämällä kiinni tästä uskosta me saamme Aabrahamin tavoin päästä nauttimaan Jumalan meille antamien lupausten täyttymyksestä. Meidän uskomme on auttava meitä kestämään, kunnes me saamme kaiken Jumalan lupaaman.
”MUUKALAISIA JA TILAPÄISASUKKAITA” TÄSSÄ MAAILMASSA
11, 12. Miten me, jotka Aabrahamin tavalla odotamme Jumalan lupausten täyttymistä, olemme kansa, jolla ei ole kotimaata, ja miten tätä tukee se, mitä on kirjoitettu 1. Pietarin 2:11, 12:ssa?
11 Aabraham on tosiaan nykyään esimerkki meille, jotka odotamme sitä suurenmoista, mitä Jumala, joka ei valehtele, on meille luvannut. Vielä nykyäänkin on miehiä ja naisia, jotka ovat kuvaannollisella tavalla ihmisiä, joilla ei ole kotimaata. Nämä ovat niitä, joilla on todella Aabrahamin usko. He ovat Jeesuksen Kristuksen, ’Aabrahamin siemenen’ Pää-jäsenen, antautuneita, kastettuja opetuslapsia. Heitä ei pidetä lainkaan väärästä näkökulmasta katsoen kansana, jolla ei ole kotimaata. Tätä katsantokantaa tukee se, mitä yksi Kristuksen opetuslapsista, apostoli Pietari, kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään, jonka hän osoitti niille, joita hän kutsuu ”tilapäisasukkaiksi, jotka ovat hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa”. (1. Piet. 1:1) Missä merkityksessä nämä kristityt olivat ”tilapäisasukkaita”? Tämä osoitetaan 2. luvussa jakeissa 11 ja 12, joissa apostoli Pietari kirjoittaa:
12 ”Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat sielua vastaan. Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten [eli pakanoiden] keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” – 1. Piet. 2:11, 12.
13. a) Kenelle emme kuitenkaan ole ”muukalaisia” ja miksi emme? b) Miksi meidän, toisin kuin Pietarin, ei tarvitse siirtyä pois pahasta asiainjärjestelmästä?
13 Me antautuneet Kristuksen opetuslapset saatamme olla ”muukalaisia” maailmalle, mutta kuinka lohdullista onkaan tietää, että me emme ole ”muukalaisia” Jumalalle! Hänelle me emme ole enää ’vieraantuneita ja vihollisia, koska mielemme oli teoissa, jotka olivat pahoja’. (Kol. 1:21) Me emme vaella ”niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä”. (Ef. 4:17, 18) Apostoli Pietari ja hänen aikansa voidellut kristityt odottivat siirtyvänsä pois tästä maailmallisesta asiainjärjestelmästä kuolinpäivänään, jonka jälkeen he eivät siten enää olisi siinä muukalaisia tai tilapäisasukkaita. Mutta nykyään, tällä kristillisen seurakunnan 20. vuosisadalla, eivät ne Jehovan kristityt todistajat, jotka varjeltuvat tulossa olevassa ”suuressa ahdistuksessa”, siirry pois siitä järjestelmästä. Miksi eivät? Siksi, että tämä paha asiainjärjestelmä itse poistetaan maan pinnalta ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”, jossa ahdistus päättyy. – Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14; 16:14, 16; 19:11–21.
14. Minkä perustellun syyn Pietari esitti voidelluille kristityille käyttäytyä kuin ”muukalaiset ja tilapäisasukkaat” tässä maailmassa?
14 Tunnustaudummeko me todella antautuneiksi kristityiksi? Jos tunnustaudumme, niin käyttäydymmekö me siis niin kuin ”muukalaiset ja tilapäisasukkaat” maailmallisten kansojen keskuudessa sillä tavalla kuin henkeytetty apostoli Pietari neuvoo? Oli olemassa hyvin perusteltu syy, miksi hän kehotti kristittyjä, jotka oli ’synnytetty uudelleen elävään toivoon’, että heidän tulisi käyttäytyä huolellisesti kuin vieraassa maassa olevat ihmiset. Syy tällaiseen käyttäytymiseen oli, kuten Pietari sanoi, että ”te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. Sillä kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa.” (1. Piet. 1:3; 2:9, 10) Tällaiset eivät ilmeisestikään ole siis enää osa tätä maailmaa, joka on vieraantunut Jumalasta. He eivät vaella enää sen pimeydessä, vaan ovat Jumalalta tulevan valon kantajia. He ovat samanlaisessa tilanteessa kuin Aabraham oli kauan sitten.
15. Mikä toivo näillä ’uudelleen synnytetyillä’ kristityillä on 2. Pietarin 3:13, 14:n mukaan?
15 Heidän toivonsa ei ole tämän maailman toivo. Heidän toivonsa on Jumalan lupauksen herättämä. Tämä lupaus lähestyy nyt täyttymystään, loistoisaa toteutumistaan. Pietari kirjoitti yli tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten seuraavat sanat: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva. Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Piet. 3:13, 14) Nämä ”uudet taivaat” olivat se ”kaupunki”, jota uskollinen Aabraham odotti niin kärsivällisesti, taivaallinen hallitus, ”jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”. (Hepr. 11:10) ”Uusi maa” on se uusi ihmisyhteiskunta, joka koostuu kaikista niistä, jotka saavat siunauksen hengellisen ’Aabrahamin siemenen’ kautta. – 1. Moos. 22:18; Ilm. 21:1.
EI OSA MAAILMASTA NIIN KUIN EI KRISTUSKAAN
16. Miksi kristityt eivät sen tähden voi olla kiinnostuneita maailman kansojen poliittisista asioista ja riitaisuuksista?
16 Koska kristityt ovat ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita” ja koska he sellaisina odottavat tällaisen Jumalan lupauksen toteutumista, niin miten he voisivat olla todella kiinnostuneita maailman kansojen poliittisista asioista ja väkivaltaisista riitaisuuksista? Jos he ovat todella kiinnittäneet sydämensä ”uusiin taivaisiin” ja ”uuteen maahan” Jumalan valtakunnan yhteydessä, niin he eivät mitenkään voisi olla niistä kiinnostuneita!
17. Miten tottelevaisuus Matteuksen 6:32, 33:ssa olevia Kristuksen sanoja kohtaan tekee sopimattomaksi huomion jakamisen Jumalan valtakunnan ja ihmistekoisten valtakuntien kesken?
17 Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia [aineellisia]. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:32, 33) Tällainen taivaallisen Isän valtakunnan etsiminen ensin sisältää sen, että osallistuu toimeliaasti Jeesuksen ennustuksen toteuttamiseen: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Tottelevainen kristitty ei voi sovitellen jakaa huomiotaan ja aikaansa Jumalan valtakunnan ja ihmistekoisten valtakuntien etujen kesken ja todella panna Jumalan valtakuntaa ensi sijalle ja saada hänen hyväksymystään.
18. Miksi kristityillä ei ole oikeutta tehdä itsestään osaa tästä maailmasta?
18 Kun kristityistä on tullut ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita” tähän vanhaan maailmaan nähden, niin heillä ei ole enää oikeutta tehdä itsestään taas tämän maailman osaa. Jos he tekisivät siten, niin heitä ei sisällytettäisi siihen rukoukseen, jonka Jeesus esitti Jumalalle: ”[Pyydän sinua] valvomaan heitä paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta. Pyhitä heidät totuudella; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:15–17) Tällä rukouksella oli hyvä peruste, koska ”paholainen” on ”tämän maailman hallitsija”. – Joh. 12:31; 14:30.
19. Mitä kristittyjen täytyy ”muukalaisina ja tilapäisasukkaina” kestää tässä maailmassa?
19 Rakastaako tämä Panettelijan hallitsema ihmismaailma näitä kristittyjä ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita”, koska he johdonmukaisesti kieltäytyvät tulemasta osaksi tästä maailmasta? Rakastiko maailma sitten Jeesusta Kristusta, koska, kuten hän sanoi, hän ei ollut ”osa maailmasta”? Opetuslapsi ei ole Opettajaansa parempi. Siksi Jeesus sanoikin opetuslapsilleen: ”Jos maailma vihaa teitä, niin te tiedätte, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa. Pitäkää mielessänne se sana, jonka minä sanoin teille: ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin; . . . Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” (Joh. 15:18–20; 16:2) Jotta aito kristitty voisi kokea Jumalan lupauksen täyttyvän, niin hänen on koettava uskollisesti tällainen maailman viha ja huono kohtelu.
20. Mitä kristityiksi tulleitten juutalaisten, jotka olivat Jeesuksen tavalla vihattuja, tarvitsi muistaa, kuten Heprealaisille 10:32–34 osoittaa?
20 Rooman provinssissa Juudeassa ja varsinkin sen pääkaupungissa Jerusalemissa olevat kristityiksi tulleet juutalaiset tulivat tuntemaan näiden messiaanisen Opettajansa Jeesuksen Kristuksen varoitussanojen totuudellisuuden. Noin 28 vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli puhunut edellä mainitut sanat, voi apostoli Paavali, joka oli kristityksi tullut juutalainen, kirjoittaa Jerusalemissa oleville heprealaisuskoville seuraavat voimaa antavat sanat: ”Muistakaa kuitenkin jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä, toisinaan ollessanne kuin teatterissa sekä soimausten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, jotka olivat kokemassa sellaista. Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” – Hepr. 10:32–34.
KRISTITYT ”LÄHETTILÄÄT”
21, 22. a) Ketkä Jumala lähettää ihmisten luo ja minkä tekemiseksi maailman vihamielisyyden takia? b) Miten 2. Korinttolaisille 5:19–21 kiinnittää huomiomme tähän?
21 Maailma on eittämättä vihamielinen Jehova Jumalaa ja hänen antautunutta kansaansa kohtaan. Jumala on tämän takia määrännyt lähettiläspalveluksen antautuneille, kastetuille palvojilleen, jotka hän ”synnytti . . . uudelleen”. (1. Piet. 1:3) Sen mukaisesti hän lähettää heidät vieraantuneeseen maailmaan, ei hieromaan rauhaa ja sovittelemaan maailman kanssa. Tuomitun maailman asia ei ole sanella Jumalalle mitään rauhan ehtoja. (Luuk. 14:31, 32) Jumala lähettää lähettiläänsä pyytämään yksityisiä henkilöitä maailmassa käyttämään hyväkseen Jumalan rakkaudellisia ehtoja rauhaisaan, pelastavaan suhteeseen pääsemiseksi Hänen kanssaan. Kristityksi tullut juutalainen Paavali puoli-juutalaisen toverinsa Timoteuksen kanssa kiinnittää huomiomme tähän tosiasiaan, kuten 2. Korinttolaisille 5:19–21 kertoo:
22 ”Jumala sovitti Kristuksen välityksellä maailman kanssaan eikä laskenut sen tilille sen hairahduksia, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Me olemme sen tähden lähettiläitä Kristuksen sijasta, ikään kuin Jumala pyytäisi hartaasti meidän välityksellämme. Me pyydämme Kristuksen sijaisina: ’Tulkaa sovitetuiksi Jumalan kanssa.’ Sen, joka ei tuntenut syntiä, hän teki synniksi meidän puolestamme, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänen välityksellään.”
23. Miksi näitä kristittyjä ”lähettiläitä” ei ole valtuutettu sekaantumaan maailman politiikkaan ja riitaisuuksiin, kun otamme huomioon sen ”sovituksen sanan”, jota he vievät?
23 Koska valtuutetut kristityt ovat lähettiläitä Kristuksen sijaisina kaikille kansoille, niin heidän on vietävä ”sovituksen sana” kaikenlaisen poliittisen vakaumuksen omaaville ihmisille, kuuluvatpa he sosiaalidemokraatteihin, kansandemokraatteihin, kokoomukseen, keskustapuolueeseen tai muihin puolueisiin. Jumalan ”sovituksen sana” on sama kaikille näille ilman puolueellisuutta. Tästä syystä hänen ’lähettiläänsä Kristuksen sijasta’ eivät voi hääriä minkään maan politiikassa eivätkä liittyä minkään poliittisen puolueen jäseniksi missään. Jumalan ”lähettiläinä” he ovat ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita”, saarnaavatpa he missä maassa hyvänsä ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. Muistaen apostoli Paavalin sanat: ”Meidän kansalaisuutemme on taivaissa” (Fil. 3:20, 21) he ymmärtävät, että heillä ei ole oikeutta eikä valtuutta sekaantua poliittisiin asioihin. Heidän täytyy pysyä jyrkän puolueettomina kansalliseen tai paikalliseen politiikkaan sekä tämän maailman itsekkäisiin riitaisuuksiin nähden.
24. Mitä nämä ”lähettiläät” kokevat maailman taholta, kuten Paavalin sanat (Ef. 6:19, 20) osoittavat, vaikka he ovat mitä lainkuuliaisimpia?
24 He ovat näin ollen mitä lainkuuliaisimpia ihmisiä, jotka maksavat verot ja toimivat yhteiskunnan parhaaksi. Kuitenkin nämä lähettiläät, jotka ovat Kristuksen sijassa, ovat maailman vihaamia, niin kuin Kristus itsekin oli. (Matt. 22:21; Room. 13:1–7) Ei ole siksi outoa, että vain kuusi vuotta sen jälkeen kun Paavali kirjoitti sen, mitä 2. Korinttolaisille 5:19–21 sanoo, hän oli vankina Roomassa ja kirjoitti sen vuoksi Efesoksessa Vähässä-Aasiassa olevalle seurakunnalle pyytäen sitä rukoilemaan puolestaan: ”Jotta minulle annettaisiin suuni avatessani kyky puhua tehdäkseni vapaasti puhumalla tunnetuksi sen hyvän uutisen pyhää salaisuutta, jonka puolesta toimin lähettiläänä kahleissa.” – Ef. 6:19, 20.
25. Mitä se vaatii, että suorittaa kristillistä lähettilään tehtäväänsä, ja mikä omaisuutta koskeva tieto mielessä?
25 Aivan samalla tavalla kuin 1 900 vuotta sitten palveleminen ’lähettiläänä Kristuksen sijasta’ Jumalasta vieraantuneitten ihmisten keskuudessa nykyään vaatii kestämään kärsimyksiä. Paavali kesti uskollisesti malliksi meille. Hän oli kestävä lähettilään tehtävässään eli kristillisessä palveluksessaan. Hän sanoi: ”Joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kestävyydessä, ahdistuksissa, puutteissa, vaikeuksissa, piestäessä, vankiloissa” jne. (2. Kor. 6:4, 5) Paavali voi kärsijätoverina käskeä kristityiksi tulleita heprealaisveljiään kestämään jatkuvasti, samoin kuin he olivat kestäneet paljon, kun he ensiksi saivat Raamatun totuuden valon. Vaikka he saattoivat menettää kaiken maallisen aineellisen omaisuutensa, niin heillä ja hänelläkin oli ”parempi ja pysyvä omaisuus”. – Hepr. 10:32–34.
26. Miksi yhä tarvitaan uskollisia ja kestäviä kristillisiä lähettiläitä?
26 Kristuksen sijasta toimivina Jumalan lähettiläinä meidän Jehovan kristittyjen todistajien on nyt tarpeellista kehittää kestovoimaa, eikö olekin? On, sillä meidän on kestettävä jatkuvasti. Siitä lähtien kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914, me olemme kestäneet melkoisesti vainoa ja huonoa kohtelua vihamielisessä maailmassa. Kuitenkin edessämme on vielä enemmän tällaisia kokemuksia, ennen kuin saamme todeta Jumalan lupauksen ”uusista taivaista ja uudesta maasta”, joissa vanhurskaus on asuva ikuisesti, täyttyvän. (2. Piet. 3:13) Tämän lupauksen täyttymys tulee yhä lähemmäksi. Tämä sukupolvi, jonka keskuudessa kaikkea tällaista Jumalan lähettiläitten epävanhurskasta vainoamista on harjoitettu vuosien 1914–1918 ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, on merkittävä sukupolvi. Kuinka niin? Siten, että se saa kokea Jumalan täyttävän lupauksensa vanhurskaan uuden asiainjärjestelmänsä aikaansaamisesta. (Matt. 24:34; Mark. 13:30) Olkaamme siis kestäviä, luottavaisia ja uskollisia!