Uskokaa säilyttääksenne sielunne elossa

 1. Mitä usko on erityisesti Heprealaiskirjeen 11:1, 2:sen määrittelemänä?

”USKO?” Mitä usko on? saattaa uusi Vartiotornin lukija kysyä. Katsokoon kukin Vartiotornin lukija ”uskon” määritelmät lähimmistä käsillä olevista sanakirjoista. Tässä on kuitenkin Heprealaiskirjeen 11:1, 2:sen (Um) antama määritelmä uskosta, mistä Jumalan miehet olivat esimerkkejä vanhalla ajalla ennen kristillistä aikaa: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään. Sillä tämän kautta todistettiin vanhan ajan ihmisille.” Jehova Jumala todisti heille, että he olivat hänelle mieleen töillä vahvistamansa uskon takia.

 2. Miksi noilla miehillä, esimerkiksi Aabelilla, oli toivo?

² Noilla miehillä oli toivo. He toivoivat jotain. He saivat toivonsa sen perusteella, mitä Jumala oli sanonut tai luvannut. Oli esimerkiksi Aabel, toinen Aadamille ja Eevalle Eedenin puutarhan ulkopuolella syntynyt poika. Aabelilla oli toivo. Miksi? Sen perusteella, mitä Jehova Jumala oli sanonut kiusaavalle käärmeelle Eedenin puutarhassa Aabelin isän ja äidin kuullen. 1. Mooseksen kirjan 3:14, 15 sanoo tästä: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, . . . minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille, se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.’” Aabel toivoi sen tähden Jumalan ”vaimon” luvatun siemenen tuloa ja sitä, että tuo Siemen murskaisi Kiusaajan pään.

 3. Mikä toivo Aabrahamilla oli ja miksi?

³ Oli myös heprealainen patriarkka Aabraham. Kun häntä käskettiin lähtemään kotimaastaan ja sukulaistensa luota, ”Herra sanoi Abramille: ’. . . minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.’” (1. Moos. 12:1–3) Tällä lapsettomalla heprealaisella, Aabrahamilla, oli siis toivo saada lapsia ja tulla suureksi kansaksi ja saada nimensä suureksi. Sitten hän oli oleva siunauksena toisille, niin että kaikki maan kansat saisivat siunauksen hänen kauttaan.

 4. Minkä mukaisesti sekä Aabel että Aabraham toimivat, ja mitä heidän menettelytapansa merkitsi?

⁴ Aabel ja Aabraham odottivat saavansa sen, mitä he toivoivat. Siksi he toimivat tuon odotuksensa mukaisesti, että saisivat jotain haluttua. Sellainen menettely merkitsi uskoa heidän puoleltaan. Uskolla on perustansa niin kuin toivollakin. Toivo sisältää jonkin saamisen odotteen eikä vain sen haluamista. Usko ei ole pelkkää odotusta, koska usko olisi muuten sama kuin toivo tai ainakin osa toivosta. Mutta Jumalan sana käsittelee toivoa ja uskoa eri asioina, vaikka ne ovatkin läheisessä yhteydessä keskenään.

 5. a) Minkä uskon määritelmän Heprealaiskirjeen 11:1 antaa ensiksi? b) Onko usko ymmärrettävä aineelliseksi siinä käytetyn kreikkalaisen sanan ’hypóstasis’ mukaan?

⁵ Pane merkille, että ”Uuden maailman käännös” (engl.) ei sano Heprealaiskirjeen 11:1:sessä uskon olevan pelkästään toivottujen asioitten odottamista, vaan että usko on toivottujen asioitten ”vakuuttunutta” odottamista. Kreikkalaisen tekstin Heprealaiskirjeen 11:1:sessä käyttämä sana on hypóstasis, ja tämä sana voi merkitä siihen virkkeessä liittyvistä sanoista riippuen useita eri asioita, kuten a) perustusta, pohjaa, alusrakennelmaa, luottamusta, rohkeutta, päätöstä, lujuutta, yritystä, lupausta tai b) perusluonnetta, perusolemusta, tosiolevaista, todellisuutta, todellista luonnetta, sisintä olemusta, (jonkin ajatuksen) täyttä ilmausta tai laajuutta.a Me tiedämme, ettei usko ole mitään aineellista, se ei ole kosketeltavaa ainetta, jota voitaisiin punnita vaa’assa. Se on sydämen ominaisuus, sillä, kuten Roomalaisten 10:10 ilmoittaa meille, ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”.

 6. Mitä ’hypóstasis’ sitten merkitsee toivottuihin asioihin nähden?

⁶ Hypóstasis merkitsee siis tässä uskoa koskevana jotain sellaista, mikä on toivon perusta, mutta myös sellaista, mikä on voimakasta, toimintaan saavaa ja innoittavaa. Siksi usko onkin, kuten ”Uuden maailman käännös” Heprealaiskirjeen 11:1:sen esittää, odotusta, mikä panee toimimaan, koska tämä odotus on hyvin perusteltu; odotus on varmistunutta eli vakuuttunutta. Se ei jätä odottavaa horjuvaksi, epävarmaksi, epätietoiseksi itsestään, päättämättömäksi. Hypóstasis on sen tähden ”vakuuttunutta” odotusta.

 7, 8. Miksi Aabelin odotus siihen nähden, mitä hän toivoi, oli hyvin perusteltu?

⁷ Mitä syytä Aabelilla oli sitten ”vakuuttuneeseen odottamiseen”? Luonnollisesti Jumalan Kiusaajalle Eedenissä esittämä lausunto herätti Aabelin toiveet, mutta hänen odotuksensa, että Jumala toteuttaa lupauksensa oli vakuuttunut, hyvin perusteltu, varma sen täyttymisestä. Minkä tähden?

⁸ Aabel näki, että se, mitä tapahtui käärmeelle, osoitti tosiksi Jumalan sanat: ”Kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.” Aabel näki myös, että Jumalan tuomio oli pantu ehdottomasti täytäntöön hänen vanhemmilleen Aadamille ja Eevalle: heidät oli ajettu pois Eedenin puutarhasta, ja Aadamin piti tehdä työtä hikoillen ja raataen saadakseen elatuksen perheelleen, ja Eeva synnytti poikia ja tyttäriä Aadamille raskauden kivuin ja synnytystuskin miehensä vallanalaisuudessa. (1. Moos. 3:14, 16–19) Aabel näki myös, että hänen vanhempansa olivat kuolevassa tilassa, ja hänkin odotti heidän jälkeläisenään kuolevansa ajan mittaan. Kävi juuri niin kuin Jumala oli sanonut Aabelin isälle: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:16, 17) Aabel näki, että Jumala piti sen, mistä hän varoitti tai mitä lupasi.

 9. Mitä Aabel teki uskossa ja millaisin tuloksin?

⁹ Aabel perusti siis järkevästi uskonsa tosiasioihin, mitkä todistivat Jumalan totuudellisuuden. Hän uskoi Jumalan lupauksen ”vaimon” Siemenestä täyttyvän varmasti. Kiusaaja oli aiheuttanut kuoleman. Vaimon Siemen oli voittava Kiusaajan ja vastaava elämän ennallistamisesta ihmisille, jotka olivat perineet kuoleman. Mitä Aabel teki sitten uskossa? Hän uhrasi eläinuhrin Jumalalle, vuodattaen laumastaan otettujen lampaiden veren. Aabel ei tappanut lampaita saadakseen liha-aterian itselleen, vaan hän antoi kuvaannollisella tavalla noiden uhrilammasten elämän mennä oman elämänsä sijasta. Hänen vanhempi veljensä Kain valmisti vain elottoman uhrin Jumalalle maanviljelystuotteista. Jumala hylkäsi Kainin kasvisuhrin, mutta hyväksyi otollisena Aabelin uhrin. Jumala todisti Aabelille hyväksymyksensä. – 1. Moos. 4:1–8.

10. Minkä mukaan Aabel sai Jumalan hyväksymyksen, kuten on sanottu Heprealaiskirjeen 11:4:nnessä?

¹⁰ Miksi oli näin? Siksi, että Aabel uskoi Jehova Jumalaan ja uhrasi uskonsa mukaisesti. Antaakseen ensimmäisen valaisevan esimerkin siitä, mitä usko on, Heprealaiskirjeen 11:4 sanoo: ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.”

11. Miten Aabel vielä kuoltuaankin puhuu, ja mikä ”vihmontaveri” puhuu paremmalla tavalla kuin Aabelin veri?

¹¹ Aabel kuoli kateellisen veljensä Kainin käden murhaamana. (1. Moos. 4:8–12) Vaikka Aabel kuoli noin neljätuhatta vuotta ennen Kristusta, niin hänen uskonsa on kerrottu Raamatussa, ja niin hän puhuu Jehovan ensimmäisenä ihmistodistajana. Aabelin veri ei lunastanut ketään enempää kuin hänen uhraamiensa lampaidenkaan veri. Hänen verensä huusi Jumalan puoleen kostoa murhaaja Kainille. Mutta Jumalan ”vaimon” Siemenen veri – jonka Siemenen tuloon Aabel uskoi – huutaa Jumalalta armoa Aabelille ja kaikille, joilla on samanlainen usko kuin Aabelilla. Tästä syystä Heprealaiskirjeen 12:24 puhuu ’uuden liiton välimiehestä, Jeesuksesta, ja vihmontaverestä, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri’. Aabel lähestyi siis uskossa Jumalaa ja miellytti häntä, ja Aabelille on nyt varattuna palkka Jumalalta uudessa maailmassa. – Hepr. 11:6.

ILMEINEN TODISTUS TODELLISUUKSISTA, VAIKKA NIITÄ EI NÄHDÄKÄÄN

12. Mitä muuta Heprealaiskirjeen 11:1 sanoo uskon olevan, ja miksi tässä käytetty kreikkalainen sana ’élengkhos’ on sopiva vielä näkymättömistä todellisuuksista?

¹² Mutta uskon ei sanota olevan ainoastaan ”toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista”, vaan myös ”ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”. Sanoja ”ilmeinen todistus” vastaamassa Heprealaiskirjeen 11:1 käyttää kreikkalaista sanaa élengkhos. Edellä mainittu kreikkalais-englantilainen sanakirja määrittelee tämän sanan merkitsevän a) vasta- eli kumoamistodistusta; b) yleensä ristikuulustelua, koettelemista, tarkkaa tutkimista nimenomaan kumoamistarkoituksessa; c) luetteloa. Tämä kreikkalainen sana viittaa siis todistuksen tuomiseen, mikä näyttää jotakin toteen, varsinkin jotakin sen vastaista, miten asia näyttää olevan. Se tekee näin ollen ilmeiseksi sen, mitä ei ole havaittu aikaisemmin, ja kumoaa siten sen, miltä asia näyttää. Tällä tavalla voivat tosiasiat, joita ei nähdä, mutta joita on tutkittava perin pohjin, ilmetä ymmärryksellemme.

13. Miten Kristoffer Kolumbus antoi hyvän esimerkin tästä?

¹³ Ottakaamme valaisuksi Kristoffer Kolumbus. Jos Kolumbus oli juutalainen, kuten monet väittävät, eikä roomalaiskatolilainen, jota oli kielletty lukemasta pyhää Raamattua siihen aikaan, niin hän on saattanut lukea Jesajan 40:22:nnen maan pyöreydestä: ”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.” Ja Jobin 26:7:nnen: ”Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.” Kolumbushan ei ollut mikään astronautti, joka olisi kiertänyt maata avaruudessa ja nähnyt silmillään maan pallonmuotoisuuden. Mutta Kolumbus päätteli ja ymmärsi kolmesta päätodistusketjusta, mitkä hän sai 1) luonnollisista seikoista, 2) maantieteilijöitten teorioista ja 3) merenkulkijain raporteista ja perimätiedoista, että maamme täytyy olla pallo. Hän saattoi esimerkiksi nähdä, että kuu oli pyöreä, että maan varjo kuussa oli pyöreä, että kun saapuvat laivat nousevat etäisestä horisontista, niin purjelaivojen mastot ilmestyivät ensiksi ja laivanrunko viimeksi. Näillä tavoin kävi hänelle hyvin selvästi ilmi maata koskevat tosiasiat, vaikkei hän ollutkaan nähnyt sitä. Toimien tämän ilmeisen todistuksen perusteella hän purjehti länttä kohti ja löysi Länsi-Intian ja Etelä-Amerikan. Hänen uskonsa sai riemuvoiton.

14. Millaista oli Kolumbuksen usko, mutta minkä laatuista uskoa se on, mikä kuvaillaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa?

¹⁴ Mutta Kolumbuksen usko ei ollut hengellistä uskoa. Se oli vain tieteellistä. Hän palveli sen avulla tätä materialistista maailmaa ja sen jumalaa. (2. Kor. 4:4) Mutta Heprealaiskirjeen 11. luku valaisee historiallisesti henkilöitä, jotka miellyttivät uuden maailman Jumalaa, Jehovaa, raamatullisella uskollaan. He kaikki uskoivat Jumalan ”vaimon” luvatun Siemenen alaisen uuden maailman eivätkä niin sanotun Amerikan uuden maailman tuloon. Heprealaiskirjeen 11:3 (Um) sanoo: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että asiainjärjestelmät pantiin järjestykseen Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, muodostui siitä, mikä ei näy.”

15. Millä tavalla tämän maailman materialistiset ihmiset osoittavat, ettei heillä ole uskoa, mutta miksi meillä on usko?

¹⁵ Tämän maailman materialistiset ihmiset väittävät, että heidän on mahdotonta uskoa olevan sellaista Jumalaa, joka on aina ollut ja joka loi kaikkeuden tyhjästä. He eivät voi näin ollen uskoa, että se, minkä he näkevät kaukoputkilla ja elektronimikroskoopeilla, ”muodostui siitä, mikä ei näy”, so. luotiin tyhjästä. Mutta me Raamatun tutkijoina emme voi käytännöllisen uskomme tähden nähdä, miten ”asiainjärjestelmät” eli ”se, mikä nähdään” paljailla silmillämme, olisi luonut itsensä tyhjästä ja muodostunut millään muulla tavalla kuin tyhjentymättömän voiman ja viisauden omaavan älykkään, kaikkivoivan Jumalan luomana. Me emme ole sokeita. Me voimme nähdä sen ”ilmeisen todistuksen”, että kaikkivaltias Jumala, Jehova, on ja on aina ollut, niin että ”uskon avulla me ymmärrämme, että asiainjärjestelmät pantiin järjestykseen Jumalan sanalla”. – Room. 1:20–23.

16, 17. a) Mitä me odotamme ja miksi 2. Pietarin kirjeen 3:13:nnen mukaan? b) Mitä Heprealaiskirjeen 11:8–11:ssä kerrotaan meille tämän suhteen heprealaisesta Aabrahamista?

¹⁶ Uskomme ei ole sellaista, joka tietämättä olisi valmis uskomaan mitä tahansa heikoin tai riittämättömin todistein. Uskomme on älykästä ja perustuu Jumalan erehtymättömään kirjoitettuun sanaan. Uskossa me odotamme Jumalan luovan uuden asiainjärjestelmän ”asutun maan” ollessa hänen kirkastetun Poikansa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa, ”jonka välityksellä hän teki asiainjärjestelmät”. (Hepr. 2:5–9; 1:2, Um) Juuri niin kuin 2. Pietarin kirjeen 3:13 sanoo, ”hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”. Niihin muinaisiin miehiin, joiden Heprealaiskirjeen 11. luku sanoo odottavan tuon uuden asiainjärjestelmän tuloa, missä vanhurskaus on asuva, kuului heprealainen patriarkka Aabraham. Heprealaiskirjeen 11:8–10:ssä kerrotaan hänestä:

¹⁷ ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.”

18. Mistä Aabraham lähti, mihin hän jäi ja keiden kanssa, ja miksi ei Eesauta ole mainittu hänen kanssaan?

¹⁸ 1. Mooseksen kirjan 11:31:nnen ja Apostolien tekojen 7. luvun jakeitten 2–5 mukaan Aabraham, jonka nimi oli ensin Abram, lähti Uurin kaupungista kaldealaisten maasta, so. Sinearin maasta, missä Baabelin torni oli rakennettu noin kaksisataa vuotta aikaisemmin. ”Lupauksen maa”, jonne Jehova Jumala johdatti hänet, osoittautui ”Kanaanin maaksi”. (1. Moos. 12:1–9) Hänelle syntyi siellä poikia ja pojanpoikia, mm. Iisak ja Jaakob. Heprealaiskirjeen 11:9 sanoo Aabrahamin asuneen teltoissa poikansa Iisakin ja pojanpoikansa Jaakobin kanssa; jälkimmäisen kanssa viisitoista vuotta. Jaakobilla oli Eesau-niminen kaksoisveli, mutta me huomaamme, ettei Aabrahamin sanota telttailleen Iisakin ja Jaakobin ja Eesaun eikä Iisakin ja Eesaun, vanhemman kaksoispojan, kanssa. Esikoinen Eesau jätettiin pois tästä Heprealaiskirjeen 11. luvusta, missä kerrotaan lyhyesti uskon miesten urotöistä, ilmeisesti sen tähden, että Eesau ei ollut uskon mies. Tosiasiat osoittavat, että hän ei ollut.

19, 20. a) Keiden kanssa Eesau meni naimisiin, ja mihin hän meni? b) Miten Eesaun (Edomin) jälkeläiset osoittivat, ettei heillä ollut sellaista uskoa kuin heidän isoisällään Aabrahamilla?

¹⁹ Sen sijaan että Eesau olisi ottanut vaimon isoisänsä Aabrahamin Jehovaa pelkäävästä perhepiiristä, hän järjesti itse avioliittonsa neljänkymmenen ikäisenä ja otti vaimoikseen kaksi pakanatyttöä, kaksi heettiläistä Kanaanin maassa. (1. Moos. 26:34) Mutta Eesaun isä Iisak lähetti monta vuotta myöhemmin hänen kaksoisveljensä Jaakobin pohjoiseen, Syyriaan, hakemaan vaimon Aabrahamin perhepiiristä. (1. Moos. 28:1–8) Jaakobin poissaollessa jätti hänen kaksoisveljensä Eesau Iisakin ja asettui asumaan ”Seirin maahan, Edomin alueelle”. – 1. Moos. 28:8, 9; 32:3; 33:16.

²⁰ Jaakobin palattua heidän isänsä Iisakin luo Eesau asettui lopullisesti asumaan Seirin maahan, mikä käsitti ”Seirin vuoriston”. (1. Moos. 36:1–9) Jumala oli jo sanonut Jaakobille (eli Israelille), että hänen kupeistaan oli tuleva kuninkaita, mutta ennen kuin tämä tapahtui, Eesaun (eli Edomin) jälkeläiset asettivat itselleen kuninkaita ja rakensivat kaupunkeja pysyviksi asuinsijoiksi. Siksi luemme: ”Ja nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennenkuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia: Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba.” Muita kuninkaallisia kaupunkeja olivat Avit ja Paagu. (1. Moos. 36:31–39; 35:9–11) Eesau ei halunnut osallistua Jumalan sanan Aabrahamin siemenelle ilmaiseman kärsimyksen täyttymykseen: ”Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta.” (1. Moos. 15:13) Eesaun jälkeläiset eivät odottaneet tulevaa kaupunkia Jumalalta. He jättivät teltat asuakseen kaupungeissa.

21. a) Miksi Eesau esitetään varoittavana esimerkkinä Heprealaiskirjeen 12:15–17:ssä? b) Miksi Heprealaiskirjeen 11:9 mainitsee Jaakobin Eesaun asemesta?

²¹ Iisakin esikoinen Eesau oli halveksinut esikoisoikeuttaan ja myynyt sen nuoremmalle kaksoisveljelleen Jaakobille. Hänellä ei ollut uskoa. Hän ei arvostanut sellaisia pyhiä asioita kuin Jumalalta tullutta aabrahamilaista lupausta. (1. Moos. 25:29–34) Tästä syystä asetetaan Heprealaiskirjeen 12:15–17:ssä materialistinen Eesau varoittavaksi esimerkiksi sanomalla: ”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta [niin kuin Eesau], ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle [mielen muutokselle, Um], vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” Heprealaiskirjeen 11:9 on sen tähden oikeassa jättäessään pois Eesaun ja sanoessaan, että Aabraham ”eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä”. Jaakob lähti Syyriasta kasvatettuaan siellä suuren perheen. Hän palasi isänsä Iisakin luo ja asui läheisessä kosketuksessa häneen Iisakin kuolemaan asti. Senkään jälkeen Jaakob ei rakentanut yhtään kaupunkia. – 1. Moos. 31:17, 18; 35:27–29.

22. Miten monta vuotta Aabraham, Iisak ja Jaakob asuivat lupauksen maassa ja miksi?

²² Aabraham, Iisak ja Jaakob jatkoivat telttailua 215 vuotta (vuodesta 1943 vuoteen 1728 eKr.) yhteen menoon muukalaisina ”lupauksen maassa” niin kuin vieraassa maassa. Miksi he tekivät niin? Siksi, että he odottivat Jumalan perustavan ja rakentavan heille pysyvän kaupungin, taivaallisen hallituksen, jonka alaisuudessa he eläisivät. ”Sillä”, sanoo Heprealaiskirjeen 11:10 Aabrahamista, ”hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.”

23. Miten kauan kukin asui teltoissa kuin vieraassa maassa, ja kun he telttailivat siellä niin kauan, niin saivatko he kokea siellä Jumalan lupauksen täyttymyksen?

²³ Aabraham asui teltoissa henkilökohtaisesti 100 vuotta muukalaisena Kanaanin maassa. Iisak telttaili siellä 180 vuotta ja Jaakob 110 vuotta, kunnes hänen poikansa Joosef, silloinen Egyptin pääministeri, kutsui hänet Egyptiin. Aabraham oli asunut siihen aikaan korkeasti sivistyneessä Kaldean Uurin kaupungissa, missä oli mukavuutensa ja vakiintunut elämä. Hänen ei tarvinnut elää paimentolaisena vieraassa maassa eikä kulkea paikasta paikkaan ja asustaa teltoissa. Miksi Jaakob lähti Syyriassa olevasta Harranin kaupungista ja palasi tuohon elämään isänsä Iisakin luo pakanalliseen Kanaanin maahan? Miksi Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät katselleet elämää materialistisesti eivätkä ajatelleet kaikkia Kaldean sivistyneen kaupungin Uurin tarjoamia mukavuuksia ja tilaisuuksia eivätkä luopuneet vieraassa maassa telttailevien karusta elämästä ja palanneet tuohon maalliseen kaupunkiin? Asuivatpa he miten kauan hyvänsä Kanaanin maassa, he eivät kokeneet sen Jumalan lupauksen täyttymystä, että hän antaa heille sen maan. Miksi, niin miksi he noudattivat Jumalan Aabrahamille antamaa kutsua ja kuolivat lopulta kukin vieraassa maassa? Meille kerrotaan syy siihen Heprealaiskirjeen 11:13–16:ssä:

24. Mitä Heprealaiskirjeen 11:13–16:ssä sanotaan syyksi siihen, että he eivät lähteneet Kanaanista ja palanneet Uuriin?

²⁴ ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata [omaa paikkaansa, Um]. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata [paikkaa, Um], josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen [taivaalle kuuluvaan, Um]. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.”

25. a) Mitä se olisi merkinnyt, jos he olisivat palanneet Uuriin? b) Mikä todellisuudessa on se ”kaupunki”, jota kohti he kurottautuivat, ja miten nyt heidät saatetaan kosketukseen sen kanssa?

²⁵ Entä jos he olisivat palanneet ja kuuluneet jälleen Kaldean Uurin kaupunkiin? He olisivat menettäneet Jehovan heille antamat lupaukset. Se olisi merkinnyt hänen yhteytensä hylkäämistä, ja tämä taas olisi merkinnyt heidän sielujensa tuhoa. Heidän uskonsa piti heidät poissa Uurista ja kuuliaisina Jehovan heille antamalle kutsulle ja opastukselle. He katsoivat eteenpäin eivätkä taaksepäin. He kurottautuivat parempaa paikkaa kohti kuin maallinen Uurin kaupunki oli. He tähyilivät taivaalle kuuluvaa kaupunkia, taivaallista hallitusta, Jumalan valtakuntaa, jota Hänen ”vaimonsa” Messias-Siemen oli hallitseva. Millainen Kaldean Uur on nykyään? Pelkkä arkeologien vähän aikaa sitten esiinkaivama rauniokasa. Entä Jumalan valtakunta, se taivaallinen kaupunki, mikä on tehty valmiiksi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia varten? Se on ollut vallassa taivaissa vuodesta 1914 lähtien. Kohta, kun se tuhoaa tämän vanhan asiainjärjestelmän ja ottaa ehdottomaan valtaansa koko maan, Aabraham, Iisak ja Jaakob herätetään kuolleista, ja he saavat elää tuon taivaallisen hallituksen alaisuudessa, koska Jumala ei häpeä heitä. – Luuk. 20:37, 38.

MILLAISIA ME OLEMME?

26. Minkä kysymyksen me teemme itsellemme verratessamme itseämme edellä mainittuihin muinaisiin miehiin, ja miksi me haluamme Heprealaiskirjeen 10:38, 39:nnen vastaavan puolestamme?

²⁶ Minkä kaltaisia ihmisiä me olemme nykyään? Jos olemme Jehovan kristittyjä todistajia, niin olemmeko epäpyhän Eesaun (Edomin) kaltaisia henkilöitä? Jumala varjelkoon! Olemmeko me sitten sellaisia kuin nuo Jehovan heprealaiset todistajat Aabraham, Iisak ja Jaakob, jotka eivät kääntyneet koskaan takaisin? Jos olemme, niin kun olemme tulleet näin kauas sen jälkeen kun ensiksi uskoimme, tapahtuipa se miten etäisessä menneisyydessä hyvänsä, me emme käänny nyt takaisin tähän vanhaan materialismin ja väärän uskonnon maailmaan. Puhukoon Heprealaiskirjeen 10:38, 39 myös meille vakuuttaessaan: ”’Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi [elossa säilymiseksi, Um].”

27. Mikä meitä sen tähden kiinnostaa, ja mitä pois vetäytymisemme merkitsisi meille?

²⁷ Meitä kiinnostaa se, että Jumalan sielu olisi mielistynyt meihin. Me haluamme saada vanhurskaan aseman hänen edessään ja osoittautua arvollisiksi elämään uskomme takia. Usko ei salli meidän vetäytyä takaisin. Henkilön pois vetäytymisen ymmärretään olevan jonkin sellaisen vaistomaista karttamista, mikä on tuskallista tai epämieluista, jotta välttäisi sitä. Pois vetäytyminen johtuu pelosta. Muinaiset kreikkalaiset kirjoittajat käyttivät sitä sanaa, mikä on käännetty Heprealaiskirjeen 10:38, 39:nnessä pois vetäytymiseksi, pelkäämisestä ja peräytymisestä tai kätkeytymisestä pelon vuoksi.b Jos vetäytyisimme pois, se merkitsisi meille sielumme tuhoutumista iäksi. – Matt. 10:28.

28, 29. a) Missä on pois vetäytymisen vaara, ja miten se voi alkaa? b) Mitä sanotaan Heprealaiskirjeen 5:11–6:3:ssä niin tekeville?

²⁸ Pois vetäytyminen saattaa olla vain kuin pieni kutistuma, mikä aiheuttaa rypyn. Tässä meille piilee vaara, koska me tuskin huomaamme sielumme iankaikkiseen tuhoon johtavaa alkua. Pois vetäytyminen voi tulla siinä muodossa, että me kieltäydymme edistymästä, koska vaaditaan ponnistelua. Se on samanlaista kuin jos lapsi ei haluaisi kasvaa isoksi eikä ottaa vastuuta, vaan tahtoisi jäädä huolettomaksi lapseksi, josta toisilla olisi vastuuvelvollisuus. Miksi esimerkiksi Heprealaiskirjeen kirjoittajan piti selitellä niin laajalti sellaisia asioita, jotka olivat edistyneempiä ja mutkikkaampia kuin esimerkiksi Raamatun opit syntien katumisesta, uskosta Jumalaan, kasteista, kätten panemisesta valittujen päälle, ylösnousemuksesta ja Jumalan iankaikkisesta tuomiosta? Se johtui siitä, että nuo heprealaiskristityt halusivat jäädä hengellisiksi lapsiksi, jotka kykenivät nauttimaan ainoastaan opin maitoa, niin huonokuuloisiksi, että he eivät ymmärtäneet, mitä sanottiin tai opetettiin. Niinpä heille sanotaankin Heprealaiskirjeen 5:11–6:3:ssä:

²⁹ ”Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen [kypsyyteen, Um], ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.”

30. Miten Jumala sallii meidän tehdä niin, ja mitä hengellisten lasten pitäisi näin ollen tehdä?

³⁰ Jumala sallii meidän tehdä niin, sikäli kuin hän antaa meidän elää edelleen eikä tuhoa tätä maailmaa. Koska Jumala sallii sen armollisesti, niin ’pyrimmekö me kypsyyteen’? Käytämmekö me hyväksemme jatkuvan ajan kasvaaksemme hengellisesti ja tullaksemme kykeneviksi opettamaan toisille ’vaikeasti selitettäviä’ oppeja eikä ainoastaan ”Kristuksen opin alkeita” eli perusoppeja? Häpeämmekö me sitä, että me emme – ottaen huomioon sen ajan, minkä olemme tunteneet totuuden – tunne tai ymmärrä enempää kuin opin ”maitoa” Raamatusta tai että meidän aistimme eivät nyt jo ole ”tottumuksesta harjaantuneet” ollaksemme toisten opettajia, ei ainoastaan seurakunnassa, vaan myös niiden kiinnostuneitten ihmisten kodeissa, jotka eivät vielä kuulu seurakuntaan? Jos me tunnemme vilpittömästi tällaista häpeää sen johdosta, että emme ole vielä kasvaneet kypsiksi hengellisesti, niin tehkäämme toki jotain asian hyväksi, jotain myönteistä, niin kauan kuin Jumala sallii. Sen tekeminen merkitsee elämäämme.

31, 32. a) Mitä hengellisten lasten myönteinen toiminta merkitsee? b) Mitä meille sanotaan Heprealaiskirjeen 10:23–27:ssä varoitukseksi tuollaisesta huonosta tavasta?

³¹ Myönteiseen toimintaan ryhtyminen ei suinkaan tapahdu hidastuttamalla edelleen hengellistä edistymistämme tai suorastaan vetäytymällä pois, peräytymällä sen tähden, että edessämme on jokin vaikeus, mikä vaatii kestävyyttä ponnisteluissa ja toiminnassa. Myönteinen toiminta merkitsee enemmän kuin pelkästään henkilökohtaisen yksityisen raamatuntutkistelumme edistämistä. Se vaatii myös kokouksissa käymistä, niiden huomioon ottamista, tutkiaksemme Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan kanssa. Jos me tarpeettomasti jätämme yhteen kokoontumisen Jehovan todistajain nykyisten kristittyjen kanssa, niin se merkitsee pois vetäytymisemme alkua. Jos sitä jatketaan, siitä tulee lopulta meille tapa. Heprealaiskirjeen 10:23–27:ssä kielletään meitä tekemästä sitä. Siinä sanotaan meille syy, miksi niin ei saa tehdä. Se kuuluu näin:

³² ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.”

33. Jos me jäämme tahallamme pois kokouksista, niin mitä me teemme Heprealaiskirjeen 2:1:seen nähden, ja miten voimme ehkäistä pois kulkeutumisen?

³³ Mitä me teemme, kun me tahallamme laiminlyömme kokoukset, joissa annetaan kannustusta rakkauteen ja hyviin tekoihin? Teemmekö me sitä, mitä Heprealaiskirjeen 2:1 käskee meitä tekemään: otamme sitä tarkemmin vaarin, vai kiinnitämmekö me tavallista vähemmän huomiota Jumalan Pojalta kuulemiimme asioihin? Varmasti vähemmän emmekä enemmän, vaikka suorittaisimme melkoisesti Raamatun tutkimista itseksemme. Jotta emme kulkeutuisi pois tuhoon, meidän on kiinnitettävä huomio Jumalan Poikaan hänen suurimman tärkeytensä takia.

34. Kehen meidän täytyy katsoa uskomme täydellistämiseksi, ja miksi muinaisten heprealaisten usko ei voinut sen tähden täydellistyä?

³⁴ Jos haluamme uskomme täydellistyvän sielumme ikuiseksi elossa säilymiseksi, meidän on totisesti kiinnitettävä asianmukaista huomiota Jumalan Poikaan Jeesukseen. Meidän on katsottava häneen ”uskomme täydellistäjänä” (Um). Ennen Messiaan tuloa tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten muinaiset heprealaiset uskoivat hänen tuloonsa ja odottivat sitä. Mutta heidän uskonsa häneen oli perin puutteellinen monissa suhteissa, koska he eivät ymmärtäneet silloin häntä koskevia täyttymättömiä ennustuksia. Taivaan enkelitkin halusivat tietää, miten Messiasta eli Kristusta koskevat ennustukset todellisuudessa täyttyisivät. (1. Piet. 1:10–12) Heidän uskonsa ei ollut sen tähden vielä täydellistynyt.

35, 36. Kenen tullessa uskokin todellisesti tuli, ja miten oli näin?

³⁵ Mutta kun Jeesus Kristus tuli, saarnasi, kuoli ja tuli herätetyksi taivaalliseen elämään ja kun hän palasi Isänsä Jumalan luo ja istuutui Jumalan oikealle puolelle taivaissa, niin ne häntä koskevat ennustukset, joita ei ollut ymmärretty sitä ennen, täyttyivät yksityiskohtiaan myöten. Silloin täyttyi Messiasta eli Kristusta koskeva usko historiallisten tosiseikkojen valossa. Näin tuli usko todellisuudessa Kristuksen ohella, so. häntä ja hänen suhdettaan Jumalaan koskeva oikaistu usko. Siksi sanotaankin ennen Mooseksen lain alaisuudessa olleille heprealaisille Galatalaiskirjeen 3:23–25:ssä:

³⁶ ”Ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan [Mooseksen lain] alaisia.”

37. Mikä Jeesus oli sen tähden uskoomme nähden, ja mikä näin ollen alkoi todella hänestä?

³⁷ Tämän takia Jeesus on todellisuudessa meidän uskomme Johtaja, Tienraivaaja ja Päämies. Sellaisena hän ryhtyi tekemään Jumalan tahdon ja saattamaan Messiasta koskevat ennustukset täyttymykseen ja siten kirkastamaan meille uskomme noihin Raamatun ennustuksiin. Oikea usko alkoi Jeesuksesta Kristuksesta – tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten.

38. Miten hän on niistä muinaisista ajoista asti täydellistänyt seuraajiensa uskoa?

³⁸ Aina helluntaijuhlaan asti, viisikymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen vuonna 33, jolloin Jeesus vuodatti pyhän hengen Jumalan oikealta puolelta taivaasta Jerusalemissa oleville heprealaisille opetuslapsilleen, hän toimi heidän häneen kohdistuvan uskonsa täydellistämiseksi. Kun hän vuonna 36 vuodatti pyhän henkensä ensimmäisiin ei-heprealaisiin ympärileikkaamattomiin uskoviin, niin hän saattoi yhä täydellisemmäksi heidän uskonsa itsensä suhteen. (Hepr. 2:4) Siinä määrin kuin Jeesus oli tekemisissä taivaasta käsin maan päällä olevien opetuslastensa kanssa siihen asti, kun apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa ja kirjeensä sekä Johanneksen Ilmestyksen eli Apokalypsin, hän saattoi heidän uskonsa sellaiseen täydellisyyteen, että se riitti pelastamaan heidät. Sillä, mitä hän on nyt tehnyt kuluneina yhdeksänäkymmenenä vuonna tai niillä main täyttääkseen ennustuksia maan päällä oleville opetuslapsilleen, hän on täydellistänyt uskoamme meidän aikamme vaatimukset täyttäväksi, iankaikkiseksi pelastukseksemme.

JUOKSE!

39. Mitä meidän on siis tärkeätä tehdä, ja mitä Heprealaiskirjeen 12:1–4:ssä käsketään meitä tämän mukaisesti tekemään?

³⁹ Meille on siis tärkeätä, ettemme vetäydy pois ja ettemme edes katsokaan taaksemme. Meidän on sielumme pelastukseksi katsottava eteenpäin ja juostava. Heprealaiskirjeen 12:1–4:ssä sanotaan: ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään [täydellistäjään, Um], Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin [kidutuspaalun, Um], häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä [uskon puutetta] vastaan.” Niin, et ole vielä vuodattanut elämänvertasi Jehovan uskollisena todistajana.

40. Kuka muinainen heprealainen noiden esikristillisten todistajain joukosta meidän tulee muistaa ja miksi?

⁴⁰ Muista niiden esikristillisten todistajien ”suuresta pilvestä”, jotka miellyttivät uskonsa takia Jumalaa, uskollinen patriarkka Aabraham. Hän ei asettunut asumaan kaupunkiin eikä rakentanut kaupunkia pysyväksi asuinsijaksi tässä vanhassa asiainjärjestelmässä. Hän katsoi eteenpäin kohti sitä kaupunkia, jolla on pysyvät perustukset, kohti sitä kaupunkia, jonka Jumala aikanaan oli rakentava ja luova. Siksi hän asui jatkuvasti siellä täällä teltoissa ilman minkään maallisen kaupungin tunnusta. – Hepr. 11:9, 10, 15, 16.

41. Mitä on sanottava Jeesuksesta tässä suhteessa, ja mitä me olemme päättäneet tehdä Heprealaiskirjeen 13:12–15:ssä olevan mukaan?

⁴¹ Eikä Jumalan Poikakaan tehnyt mistään kaupungista pysyvää kaupunkiaan, ei edes silloisesta Jerusalemista temppeleineen ja alttareineen. Kun katsomme häneen, niin olkoon oma päätöksemme sen suhteen, mitä aiomme tehdä, esitetty Heprealaiskirjeen 13:12–15:ssä: ”Myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.”

42. Miksi meidän tulee nyt tehdä niin yhä enemmän?

⁴² Tehkäämme näin nyt yhä enemmän. Tämä ’tuleva kaupunki’, ”pysyväinen kaupunki”, on tullut! Se on Jumalan valtakunta, taivaallinen Jerusalem, joka perustettiin vuonna 1914 pakanain aikojen päättyessä. Seuraavat tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten kirjoitetut sanat ovat sen tähden nyt yhä todemmat meistä: ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja . . . uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr. 12:22–24) Tämä taivaallinen valtakunta, jota olemme lähestyneet, on ”valtakunta, joka ei järky”. Se pysyy läpi tämän maailman ”lopun ajan”, jolloin Jehova Jumala järkyttää taivaan ja maan tämän vanhan uskottoman asiainjärjestyksen poistamiseksi. – Hepr. 12:26–28.

43. Miten voimme nyt kiinnittää tavallista enemmän huomiota Jumalan Poikaan ottaen huomioon Matteuksen 24:14:nnen?

⁴³ Tämän perustetun valtakunnan hyvää uutista saarnataan Jeesuksen oman ennustuksen täyttymykseksi koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ennen kuin ne järkytetään palasiksi ja hävitetään iäksi. (Matt. 24:14; Mark. 13:10) Kiinnittäkäämme tähän Jumalan Pojan puhumaan ennustukseen tavallista enemmän huomiota ottamalla siihen niin täydellisesti osaa kuin suinkin voimme. Tee siten uskossa. Saarnaa!

44. Mikä ominaisuus on meillä nyt erityisesti aika omata, ja mitkä pysyvät hyvät seuraukset siitä on?

⁴⁴ Nyt on kaikkien aikojen aika omata uskoa, kypsyttää uskomme lisäämällä tietoamme ja ymmärrystämme sekä todistaa uskomme opettamalla sitä toisille. Täydellistyvä uskomme ei anna meidän koskaan vetäytyä pois ikuiseen onnettomuuteen, sielujemme tuhoon. Uskomme täydellisyys johtaa siihen, että Jumala säilyttää sielumme elossa iankaikkisesti. Missä? Uudessa asiainjärjestyksessä ”uusine taivaineen” ja ”asuttuine tulevine maineen” (Um), mitä ei ole alistettu enkelien, vaan Jumalan poikien Pojan, Jeesuksen Kristuksen, uskomme Päämiehen ja Täydellistäjän, alaisuuteen.

[Alaviitteet]